kolmoselta? Siinä oli juttua päihdeäitien vauvoista. Toivottavasti moni sellainen äiti ainakin näki, joka täälläkin ehkä solvaa sijaisvanhempia siitä, että hänen lapsensa pilalle laittaneet ja huonosti hoitavat, kun samaan aikaan ehkä tuntee sisimmässään ja tietää, että kenties juuri hän silloin raskausaikana ei kyennyt olemaan tarttumatta lasiin/pulloon/ruiskuun. En sano toki että täällä kaikki sijaisvanhempien mainetta lokaan vetävät olisivat niitä päihdeäitejä, mutta kuten ohjelmasta kävi ilmi, kyllä niitäkin aika paljon on. Kyllä siinä itku tuli, kun katsoi sitä hurjasti tärisevää vastasyntynyttä, jonka vieroitusoireille hoitajat ja lääkärit koettivat tehdä jotain. Siis kuinka mahtava täytyy olla se alkoholin/lääkkeiden/huumeiden vetovoima? Se on jotain ylimaallista. Että omalle viattomalle lapselleen voi tehdä jotain niin hirveää, joka kärsii siitä kenties lopun elämäänsä. Se pakkohoito täytyisi ottaa käytäntöön hetimiten, sillä näitä lapsia tulee koko ajan lisää.
Moniko näki
eilisen 45 minuuttia
602163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
väittävät aina näillä palstoilla, ettei täällä mukamas päihdevanhemmat edes kirjoittele mutta näkeehän se jo kirjoituksistakin, että jotkut on selvästi jonkun päihteen alaisena.
ja jos solvaamisena pidät kirjoituksiani, niin tiedotan kaikille sijareille yhteisesti, ettei minulla ole eikä ole ollut koskaan mitään päihdeongelmaa enkä ole aloittanut käyttämään vaikka on lapsia huostassakin. Tähän toivetta olen havainnut kylläkin sekä sosiaalipuolelta, että sijaiskodin puolelta. Myös epäuskoa sivullisten taholta, etteikö minun pidä esimerkiksi käydä huumeseuloissa tai maksakokeissa. Olen pyytänyt sossuilta maksusitoumusta näitä varten jo vuosiakausien ajan, mutta ei ole mitään kuulunut.
Lapseni sijasvanhemmilla oli päihdeongelmat ja minulle on päätetty yhteydenpidonrajoituspäätökset voimaan juuri sen takia, että toistuvasti tiedotin sossulaan sijaisperheen ongelmista. Minulla on ollut tosi pitkään yhteydenpidonrajoitukset voimassa ja peruste on että siis minä vaarannan lasteni kehitystä. Päihdevanhemmat ovat asia erikseen, mutta kaikkia ei tarvitse täällä yleistellä päihdevanhemmiksi. Sijaisvanhemmille syntyy aivan yhtälailla niitä päihdelapsia kuin muillekin, kaappijuoppokin on juoppo.
kuinka noin mallikelpoiselta äidiltä on viety lapsia (oikein monikossa) huostaan? Kai siinä päätöksessä nyt joku peruste lukee?
Päätöksen perusteluiden pohjalta pitää uuden lastensuojelulain mukaan laatia asiakassuunnitelma, missä tehdään suunnitelma kuinka perusteet poistetaan että lapset voidaan palauttaa. Vaadinkin tehtäväksi tuon suunnitelman ja se aloiettiin, mutta mitään uusia aikoja sossulaan ei anneta asiakirjan valmiiksi saamista varten. Se on hankalaa sossuille, koska huostan perusteet on keksitty ja kuinka keksittyjä perusteita voidaan työstää. Ei mitenkään voida. Ilmoitin, että jaksan odottaa asiakassuunnitelman laatimista hamaan maailman tappiin asti jos tarve ja pidän asiaa yllä. Ilmoitin, että huostaanottopäätökset on avattava, minulla on siihen oikeus, etteivät turhaan kuvittele asian olevan sillä käsitelty että lapset aikanaan tulevat täysi-ikäisiksi. Sossut saivat äskettäin nenilleen ihan mukavasti, minua on varoitettu heistä että ovat raivon vallassa sen takia. Sijaisisäkin raivosi ja uhkaili tapaamisessa ja on kirjoittanut kun hänellä ja sijoiteulla lapsellani ei ole mitään vuorovaikutusta olemassa. Jätin viipymättä lastensuojeluilmoituksen tuosta perhekodista sossuun, mitähän sossu miettinee vastaukseksi kun vuorovaikutuksen puuttuminen on kuitenkin huoliseulassa ja edellyttää puuttumista. No tuollaista pystyn sinulle kysyjälle kertomaan.
tiedät että lapsesi sijaisvanhemmat ovat kaappijuoppoja? Asiallinen ja kohtuullinen alkoholin käyttö,jossa lasten/perheen elämä ei vaarannu, silloin tällöin, on kyllä asia ihan erikseen, ei se tee kenestäkään kaappijuoppoa, jos joskus kotonaan tai kylässä viiniä tai saunaolutta ottaa. Ei edes sijareista. Sanasta kaappijuoppo ylipäätään käy ilmi, että kyse on vain sinun uskosta, että kyseiset sijarit ovat juoppoja, mikä taas tarkoittaa muuta kuin kohtuu käyttöä ja jatkuvasti. Ja luulohan ei ole tiedon väärti, sehän me tiedetään. Äkkiä menee solvaamisen puolelle tuokin!
Äläpä ryhdy minua solvaamaan. Taidat ottaa mallasta, kun noin piti kirjoitustani alkaa vääntelemään. Kuten sinä samoin perustelivat lapseni sijaisvanhemmat alkoholinkäyttöään, toisin sanoen normaaliksi. Käytännössä se oli julkijuopottelua, kyllä selkeästi näki mistä oli kyse vaikka selittelivät hienosti. Sieltä paljastui sitten kaikki päihteiden mukanaan tuomat ongelmat, sijoituslapset olivat heitteillä, ruoka valmisruokaa jne. Älä viitsi syyllistää vanhempia, jotka ovat päihteistä vapaita, korostan siis kaikista päihteistä jos, itse otat niin ota, mutta älä selittele. Luovu sijoituslapsista ja ota kuin sielu sietää. Ja humalassa saat purkaa tunteita, niinhän juopot tekevät, lapseni sijaisvanhemmatkin tekivät sitten viimein niin kun asia oli käsitelty ja luvan saaneet tunteenpurkauksilleen.
alkoholia maistella, silloinkin hyvässä seurassa, lasten ollessa hoidossa jossain muualla tai jo nukkumassa. Siis minulla ei ongelmaa, mut jos muutama kerta vuodessa jo tekee kaappijuopon, ni siitä vaan. Me sijarithan usein hoidetaan näiden kaappi ja julkijuoppojen lapsia, joten tiedetään mistä puhutaan. Omia lapsiani ei ole silti huostaanotettu, olen jopa kelvannut toistenkin lapsia hoitamaan. Valmisruokaa jos joskus lapsilleen tarjoaa, mitä muuten tekee aika moni tavallisistakin perheistä, ei vain sijaisperheet, ei tee kenestäkään mitenkään huonompaa äitiä ja isää, pääasiahan on että ruoka ei ole pelkästään valmisruokaa ja lapsilla masut täynnä, etteivät enää joudu näkemään nälkää, niinkuin monet sijaislapset ovat omassa kodissaan joutuneet näkemään.
pitäisi katsoa vähän toiselta kantilta, kuin miten sinä ajattelit.
Eli siis ihmettelit sitä päihteiden voimaa.
No, sehän on kaikille selvää, että päihderiippuvainen on päihderiippuvainen ja pitää tosi paljon tapahtua, että yleensä eroon pääsee, tai edes haluaa.
Kysymys onkin siitä, että koska tietää, ettei pysty käyttöä lopettamaan, vaikka jäisikin raskaaksi, NIIN miksi pitää hankkiutua?
Ydin kysymys on mun mielestä EHKÄISY, niin tässä kuin kaikessa muussakin.
Kammottavinta on, että oman huolimattomuuden vuoksi altistetaan viaton lapsi maksamaan vanhempiensa töppäilyistä koko elämänsä.
Ehkäisyn perään siis huudan edelleen. Tuntuu vaan, että tänä välinpitämättömyyden aikana, ääneni painuu tyhjyyteen.
Päihdevanhempien lapset ovat monesti jo syntyessään niin moniongelmaisia, että heistä tulee vain loppuelämän kustannukset yhteiskunnalle. Surullisinta, on, ettei heistä voi koskaan tulla edes onnellisia, tasapainoisia aikuisia, siis monista. Joistakin ehkä, mutta kun päihteiden käyttöön liittyy vielä äidin ravinnon puute, kun ei ole varaa syödä, niin kovin heikoilla eväillä on lapsi kasvanut.
En jaksa mitenkään ymmärtää, mikä se juttu on, että lapsia on vain tehtävä, vaikka itsekin tietävät, ettei pitäisi.
Y
Koska päihteongelman naiset eivät välittää. Tai he ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Muuta syytä en oikein näe.
Olen kanssasi samaa mieltä, että ehkäisystä pitäisi huolehtiä. Kait se heillekin joskus aina selväkin hetki tulee ja silloin voisi niitä aivoja liikutella, että panisi piuhat poikki kun kerran ei haluaa tai pystyy päihteitä lopettamaan. jokainen se valitse itse oman tien. Ei ole pakko lapsia synnyttää, mutta niitä ei todellakaan pitäisi sitten edes alulle panna. Tietän, että ollaan abortista ihan eri mieltä, mutta ehkäisystä ajatellaan samalla tavalla.
Itse kun en uskaltanut raskauden aikana edes lääkkeitä otta ,niin minua ihan suututtaa se, että toiset käyttä sellaisia aineita ja aiheuttavat tahallaan omille lapsille sellaista.
Tuttupaikka tuo HAL-poli minulle, ja lämmin kiitos heille!!
Olen ainakin kaikki raskaudet ollut selvinpäin, jopa aivan ilman tupakkaa -OHHO -
Ei kaikki päihdeäidit ole ajattelemattomia paskoja, mutta siinä olen samaamieltä että pakkohoito vois olla hyvä juttu..
Tosin koska tämä äiti lakkaa olemasta päihdeäiti?? 10 vuoden päästä?? Siihenkö asti hänen pitäisi olla aina uuden raskauden myötä pakkohoidossa?
järkytyin tuosta niin suuresti, että itkuhan siinä pääsi. Oli todella karmaisevaa kuulla, kuinka paljon päihdeäitien jo sikiöaikana vaurioittamia lapsia vuodessa syntyykään... Määrä on todella suuri, jos ajatellaan tätä "hyvinvointiyhteiskunnan" määritelmää, jonka me olemme Suomessa saaneet. Kyllä tuo pakkohoito lienee ainoa oikea vaihtoehto tai sitten säännöllisesti laitettavat ehkäisypiikit. Kyllähän jotain keinoja on oltava olemassa suojelemaan näitä viattomia ihmistaimia!!
Tapasin juuri 20-vuotiaan tytön, jolla oli paha FAS-syndrooma. Tyttö on älyllisesti 2 vuotiaan tasolla ja ilmeisesti ikänsä vaipoissa. Sydämeen sattui niin kovasti! Ei kai päihdeäidin aina tarvitse kuivilla ollessaan pakkohoitoon sitoutua; asianhan voi hoitaa vaikkapa testeillä, onko alkoholia tullut nautittua. Uskon edelleen, että päihdeongelmasta, siitä pahastakin, voi toipua ja että kaikilla on mahdollisuus uuteen yritykseen. Mutta ei lasten kustannuksella.
väliin käy laittamassa, kun päihteiden vaikutuksen alaisena sekstailevat, kuka kenenkin kanssa, ja välttämättä eivät sillä hetkellä ole kykeneväisiä edes vastaamaan itsestään saatika ehkäisystä? Oikeassa kyllä olet että ratkaisu olisi se ehkäisy, mut kuinka ihmeessä se näiden kaaliin saadaan menemään...ja pakollahan ei kenellekään voi kierukkaa tai pillereitä tyrkyttää, jälkiehkäisy pitäs muistaa ottaa suht nopeasti, ja seuraavan päivän krapulaa voi joutua korjaamaan samalla konstilla millä se tulikin, ettei kykene apteekkiin lähteen tai sitä jälkipilleriä sieltä kaapista ottaan. Mielestäni varmaan ton ohjelman tarkoitus osittain oli ehkäistä edes joitain päihdeongelmaisia äitejä pykäämästä lapsia, kyllä se pysäyttäis myös jos julkisuuteen vois tuoda useamminkin dokumentteja päihdevauvoista ja vähän isompienkin päihdevanhempien lasten oppimisvaikeuksista, kehitysongelmista jne. Taitaa olla niin, että silti se yksi tehokas keino olisi, että otettaisiin äiti heti raskauden alussa hoitoon, mutta kuka senkin maksaisi? Näidenkin äitien lapset saattaisi silti päätyä synnyttyään huostaan, koska se ei mitenkään takaisi, että äiti ei enää koskaan juo.
edes tavottaisi hoitoon otettaviksi.
Monet eivät käy neuvolassa ollenkaan. Jotkut ei edes tajua olevansa raskaan.
Tiedän ainakin pari tapausta, missä äiti ei mennyt sairaalaan edes polttojen alettua, vaan synnytti vessan lattialle epämääräiseen paikkaan, siis yleisiin tiloihin.
Olen jo aikasemminkin ehdottanut, että annettais edes ilmaset kierukat kaikille halukkaille ja sitte näistä päihdeäideista joku huolehtimaan, et varmaan sen kierukan hommaavat.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun ovat käyneet synnyttämässä.
Olen myös pakko-steriloinnin kannalla, sellaisten kohdalla, jotka jo ovat osottautuneet "toivottomiksi" tapauksiksi.
Ensin kuitenkin yrittäisin vapaaehtoisuutta ja noita ilmaisia kierukoita.
Se lienee ainut tapa, millä voidaan ehkäisy taata vuosiksi.
Noi dokumentit taitaa vain enemmän olla ahdistavia sellaisille, joilla ei ko. ongelmaa ole.
Päihdeäidit tuskin niitä edes katsovat.
Tietty voi ella ennaltaehkäisevää sikäli, et jos joku nuori näkee ja katsoo, ennen kuin alottaa itse päihteiden käytön, niin ehkä se jotain varovaisuutta voisi aikaan saada.
Tiedän kuitenkin, ettei narkkari pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin sitä seuraavaa annosta, vaikka kuinka haluaisikin. Näin on mulle kerrottu.
>> Olen jo aikasemminkin ehdottanut, että annettais edes ilmaset kierukat kaikille
tuota en tiennytkään.
Itsellä kun on jo noista ehkäisyasioista sen verran aikaa, ettei enää nykymeinikejä tiedä.
Onko sulla tietoa, et ottaako naiset niitä kierukoita miten hyvin?
"Äskeisessä 45 -ohjelmassa kerrottiin laveasti äidin odotusaikana käyttämien päihteiden vaurioittamista vauvoista, mutta vain yhdessä kohtaa pikku kuriositeettina mainittiin, miten huumeidenkäyttäjä joutuu jonottamaan korvaushoitoon jopa puolikin vuotta. Miksi?
Ohjelman loppuosassa näytettiin terveysaseman ensiapuun tulevia päihdekroonikkoja, siis spurguja, joilla ei varmaankaan päihdevauvojen syntymiseen ole mitään tekemistä, mutta joka tapauksessa heidän fyysisten ongelmiensa hoitoon näyttää varoja ja resursseja löytyvän.
Nuoria päihderiippuvia ei välitetä tukea päihteettömyydessä - ei läheskään niin paljon kuin tarvetta olisi - mutta vauvojen huostaanottoihin löytyvät rahat mukisematta. Vanhemmuuden arvostus ei ole kunniassaan, eikä edes lakien noudattaminen tajotun tuen suhteen.
Ja sitten joku Enbuske ilkeää tehdä ohjelman otsikolla "Alkoholi ei ole ongelma." Ei minullekaan ole, mutta kyllä monelle näyttää olevan. Ja joka ongelmakäyttäjä on aikanaan ollut kohtuukäyttäjä eli siitä se lähtee... "
Spurguillekin syntyy vauvoja - itsekin olen tavannut kolmessa eri lastenkodissa yhden siltojen alla asustelevan spurguäidin FAS-lapsia, joita on monta.
alkoholin suurkuluttajien keskuudessa.
Spurgu-asteelle kun yleensä päädytään vasta usean kymmenen vuoden suurkulutuksen jälkeen ja sille asteelle ei yleensä pienen lapsen vanhempi vielä ole ehtinyt päätyä.
Nykyään on katkaisuhoidossa jopa 14-vuotiaita alkoholisteja, joten kyllä esim. 40-vuotias kuudetta lastaan synnyttämään tuleva spurgu on täysin mahdollinen. En enää muista tämän "tuotteliaan" siltojen alla asustelleen rappioalkoholistin ikää, mutta siinä vaiheessa hänellä todellakin oli niin murrosikäistä kuin vauvaikäistäkin lasta eri laitoksissa hoidettavina.
"Onko liioiteltua sanoa, että lehtien lukijalukujen ja samoin tv:n katsojalukujen suhteen on kustantajien/tuottajien parempi puhua huumevieroitusvauvoista kuin päihdekuntoutuksesta.
Itkevä, tärisevä vauva on raflaavampi ja enemmän katsojalukuja saava aihe kuin se, että puhuttaisiin, miten hyviin tuloksiin päihdeäitien kuntoutuksessa on päästy, mutta johon rahat ovat taas muka loppuneet. "
raittiuskasvatus uudelleen kunniaan!
Ja kun kerran niin kaksinaamaisesti alkoholinkäyttöä suositaan joka paikassa, niin kyllä rahaa pitäisi löytyä myös niiden auttamiseen, jotka ovat päihteisiin kiinni jääneet.
Tuli muuten eilen ilmi sellainenkin seikka, että jostain syystä jotkut mieltävät vain juomisen päihteidenkäytöksi. Mutta kun käytän tätä sanaa kirjoituksissani, niin kyllä minä sisällytän siihen huumet ja kaikenlaisen sekakäytönkin.
Ja miksi vanhojen spurgujen terveydenhoitoon uhrataan loputtomiin, mutta nuoria päihdevanhempia ei hoideta. En itse ole päihdevanhempi, mutta kyllä tässä ällöttävän kaksinaamaisesti päihteisiin suhtautuvassa maassa pitäisi hoitaa päihderiippuvista ENSIMMÄISEKSI odottavat äidit (vaikka väkisin ja vapaaehtoishoitopaikkoja kaikille halukkaille) ja yleensä pienten lasten vanhemmat. "
asiantuntijatoteamukseen, että turha puhua pakkohoidosta niin kauan kun vapaaehtoisestikaan hoitoon hakeutuville ei ole riittävästi paikkoja tarjolla.
Niin kauan kun päättäjät eivät pidä tärkeänä lakien muuttamista niin, että pakkohoito on mahdollista tai että päihdehoitopaikkoja saadaan lisää, tulee päihdevauvojen syntyminen jatkumaan ennallaan.
Toisaalta ohjelmassa haastateltiin myös erästä nuorta päihdeäitiä, joka kertoi tuosta puolen vuoden jonosta hoitoon pääsyssä. Kyllä vapaaehtoisuuttakin löytyy, mutta raskaus on jo pitkällä, ennen kuin hoitopaikan ovet aukeavat.
Ja muuten:
Päihteiden käyttäjien tunteisiin vetoava haukkuminen ei vailla mitään merkitystä. Kuten dr. Phil ohjelmassaan sanoi: "On aivan turhaa päihderiippuvaisen kanssa keskustella päihteidenkäytön haittavaikutuksista, koska et sinä keskustele hänen kanssaan, vaan sen kemiallisen aineen kanssa, josta hän on riippuvainen."
ja toiset syövät ja toiset naivat ja aina on yhteiskunnan vika. Vedä nyt jarrua päälle. Vapaaehtoisuutta on se, että lopettaa ylenjuomisen tai ylensyömisen ja tekee sitä yhtä varovaisesti. Sen ymmärrän, että sijoituksen läpikäyneet ihmiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan varoilla saamaan tukea juomisongelmaan tai syömisongelmaan. Naimisongelmia lienee keski-ikäisillä pariskunnilla.
onglemaan tarvitaan yhteiskunnan apua?
Ja MISSÄ kohden edellisissä kirjoituksissa syytettiin yhteiskuntaa muuta kuin lakien rikkomisesta ja vääristä asenteista?
Selvitä nyt omassa päässäsi ensin, mitkä noista omista sotkuistasi kuuluvat ketjun aiheeseen ja kommentoi vasta sitten, jos siihen kykenet.
mitä näillä palstoilla asiallista keskustelua vastaan harrastetaan.
Tästäkin aiheesta tunnetason hehkutus päihdeäitejä vastaan sallitaan, mutta asiallinen keskustelu yritetään sabotoida.
Jossa sijais vanhemmat käyttävät runsaasti alkoholia sijoitettujen lasten aikana? Minun lasten ex-sijaisperheessä näin kävi ja vanhin,keskimmäinen nuori oppivat siellä juomaan alkoholia ja tupakointiin jota minä taas en hyväksynyt..kun kotonakaan ei alkoholia käytetä..
Nyt on kaikki lapset siirretty perhekotiin..LUOJAN KIITOS.. mutta vanhimmat lapseni ovat yhä koukussa alkoholiin ja tupakkaan... perhekodissa on asiasta rangaistu arestilla ja kotilomien palamisilla..
Jos en olisi saanut sossua uskomaan sijaisperheen touhua niin lapseni olisivat yhä tuolla sijaisperheessä ja kahdella vanhemmalla lapsellani olisi ylä-asteet jäänyt käymättä..
Ja mitä olisi todellakin ollut heidän tulevaisuutensa? Ajatelkaa tekin...ei varmasti mikään hyvä..
Mutta sijaisperheen isä kovassa humalassa mustasukkaisuuttaan kävi käsiksi vanhimpaan lapseeni ja sijaisperheen äitiin.. joten keskimmäinen lapsestani soitti poliisit paikalle ja niitä tuli 4 poliisia..jonka jälkeen sossulle meni tieto asiasta ja vasta sitten sossu uskoi puheeni ja välittömästi siirrettiin perhekotiin turvaan...
Niin ÄLKÄÄ aina syyttäkö bio-vanhempia... ETTE te sijaisvanhemmat kaikki ole enkeleitä siinä missä bio-vanhemmatkaan.. mutta teitä on kourallinen alkoholisti sijareita siinä missä on bio-vanhempiakin... on väärin yleistää ja liioitella lukuja puolin ja toisin..
Toisikseen olen ihmetellyt kun usein valitetaan sitä että miksei sossu huostaa näiltä alkoholi-, huume ja mielenterveys ongelmaisilta perheiltä lapsia..ja sitten taas väitetään että enenmmän on huostaanotettu näiltä alkoholi-,huume ja mielenterv.ongelmista kärsiviltä..
Siis jokseenkin ristiriitaista...vai kuinka?
Ja huomautan että laittomia huostaanottoja on tapahtunut...joten ne olisi karsittava ensisijaisesti.. ja palveluja olisi tuotettava kaikille ongelma ryhmille..ja sitten ne jotka eivät ota tosissaan apua näiltä palvelun tarjojilta niin heiltä huostaanotetaan sitten lapsi..siihen asti kun pystyy näyttämään ongelman ratkaistuksi...Vai oletteko eri mieltä?
Esim neurologiaa tarvitsevat lapset hoituvat oikealla hoidolla ja lääkityksellä niin ongelma on tuolloin korjattu...
varmasti on olemassa huonoja sijaisperheitä ja perhekoteja. Olen itse kasvatustieteilijä ja kiinnostunut erityisesti huostaanoetetuista lapsista ja heidän erilaisista tarpeistaan. Varmasti on sijaisperheitä, joissa raha ratkaisee. Usein tällaiset perheet ovat kuitenkin melko harvassa, sillä lapsesta huolehtiminen kokonaisvaltaisesti on todella raskasta. '
Varmasti on myös turhia huostaanottoja, mutta näiden määrä todellakin on marginaalinen, lähes olematon. Huostaanottoon vaaditaan aina painavia perusteita, joita ei ihan voida tullesta temmata. Toki on paljon perheitä, niin sijais- kuin bioperheitäkin, joissa huostaanotto olisi aiheellinen, mutta sitä ei kuitenkaan tapahdu. Tässä peräänkuuluttaisinkin kaikkien kansalaisvelvollisuutta ilmoittaa vaikka nimettömänä sossulle näistä epäillyistä kaltoinkohteluista. Eihän meillä ole isoveljeä, joka valvoo koko ajan ja joka on kartalla siitä, mitä kussakin perheessä tapahtuu. Avainasemassa ovatkin naapurit ja perhetutu, mutta liian moni sulkee silmänsä. Valitettavasti.
Kuitenkin on ilman muuta päivänselvää, että valtaosa huostaanotoista on oikeita ratkaisuja lapsen edun nimissä. Valitettavan usein huostaanotot tapahtuvat liian myöhään, jolloin lapsella on jo erilaisia vaurioita, joiden paikkaaminen on hankalaa. Tällä palstalla pyörii ilmeisen paljon harhaisia henkilöitä, jotka syystä tai toisesta uskottelevat meille/itselleen, että heiltä on lapset riistetty ilman syytä. Tähän en usko. Miksi nämä henkilöt eivät kerro, mitä syitä sossu on listannut huostaanoton perusteeksi?? Ja kyllä, jos otetaan otos sijaisperheistä ja bioperheistä, on aivan varmaa kummassa niitä päihdeongelmia on enemmän. On mielestäni tarpeetonta väitellä tällaisesta päivän selvästä asiasta. Mikseivät biovanhemmat keskity toipumiseen ja siihen, että olisivat valmiita saamaan rakastamansa lapset takaisin? Tällainen sijaisvanhempien syyttely vain todistaa sitä, ettei mielenterveys ole ehkä parhaassa mahdollisessa balanssissa...
tekstistäsi. Rangaistuksena käytetään kotilomien "palamista".
Ei kait koti ja vanhemmat voi olla lapselle sellainen etuus, millä voidaan kiristää.
Ei se ole mikään diskoon, tai elokuviin menoon verrattavissa.
Jos joku noin heppoisena pitää lasten ja vanhempien välistä suhdetta, niin ihmettelen todella.
kirjoittajan tuntemukset, jotka yleensä aina joku biologinen vanhempi ryntää tyrmäämään. Niin jos täällä enempi näitä kirjoituksia lukee, niin sellainen käsityshän täältä tulee, että jos on yksi aiheellinen huostaanotto, niin sitten on 10 eiheetonta. Suhde tuskin tosiasiassa noin menee. Todellakin mitä toisten sijaisvanhempien ja sellaisten nimenomaan jotka tehneet tätä jo useallakin vuosikymmenellä kanssa olen keskustellut, hakenut siis heiltä nuorempana sijaisäitinä vertaistukea, niin lapset ovat yhä traumatisoituneempia. Sosiaalityöntekijät kävivät juuri viime viikolla meillä ja keskusteltiin juurikin tästä asiasta, olivat niinikään sitä mieltä, että uuden lastensuojelulain tarkoituksena on ajaa ennenkaikkea biologisten vanhempien parasta, mikä tarkoittaa entistä pidempään jatkuvia avohuollon tukitoimenpiteitä sinne kotiin ja lasta ei todellakaan hepposin perustein huostaanoteta. Se on monen prosessin takana. Meillä päin kaikki alle kolmevuotiaat sijoitetaan aluksi kriisiperheeseen, jos asiat mutkistuvat kotona kovasti ja tämä on siis väliaikainen sijaishuoltopaikka, niin kauan kuin päätös huostaanotosta/kotiutuksesta tehdään. Kriisiperheessaoloaikakin on pidentynyt koko ajan, vanhemmuutta tutkitaan monin tavoin ja katsotaan onko mitään edellytyksiä kotiin palaamiselle. Jos pieninkin on niin yleensä palautetaan äidille ja isälle. On vaan niin, että jokainen kuukausi lisää sellaisissa olosuhteissa omassa kodissa, jotka epäedullisia lapsen kehitykselle on takapakkia traumatisoituneelle lapselle. Entistä kauemmin niiden vaurioiden korjaamiseen yhteiskunnalla menee sitten myöhemmin. Ja tämä siis silloin nimenomaan, kun vanhemmat eivät elämälleen ja itselleen saa mitään rotia silloinkaan kun heitä koetetaan muutoin tukea, kun huostaanotosta ei vielä puhuta. Ystäväperheelle tuli sijaislapsi, jolla alkutietoa paperilla huostaanoton syistä oli perheeseen tullessaan lähes 100 sivua, mukana useita lääkärin lausuntoja ja psykiatrisen puolen lausuntoja. Huostaanottoa oli valmisteltu ja tutkittu vuosi. Hallinto-oikeuteen oli tehty valitus, mut ei mennyt läpi. Eli ei todellakaan käynyt nips naps, et lapsi olis vaan viety. Oman sijaislapsemme kohdalla lapsen rankkoja kotioloja oli katseltu yli vuosi, ja tuettu heitä lapsen syntymästä lähtien sinne (lue koetettu tukea, vanhemmat ottivat ja eivät ottaneet vuorotellen, annettua tukea vastaan). Kun päätös huostaanotosta tehtiin, vanhemmat lähettivät taas valituksen hallinto-oikeuteen, jossa käsittelyaika oli 8kk!!! Sinä aikana lasta ei voi siirtää pitkäaikaiseen perheeseen tämän uuden lastensuojelulain mukaan, vaan täytyy odottaa sieltä vastaus ensin. Taas tulee lapselle takapakkia, koska tuon ajan hän odottelee kriisiperheessä lupaa siirtyä pitkäaikaiseen ja ehtii siis kiintyä, eli kokee varmastikin niin sanotun uuden hylkäämisen, kun joutuu taas muuttamaan. Omalla sijaislapsella oli 130 sivua tietoa huostaanoton perusteista hallinto-oikeudelle, eipä mennyt läpi tuokaan valitus. Mutta ainakin asiaa katsotaan tosi tarkkaan vanhempien kannalta, ennenkuin huostaan ryhdytään, itse heittäisin vaan kysymyksen, toteutuuko tässä nyt varmasti se lapsen etu?
on aivan totta, eikä meille tavissijareille varmaan edes tarjota muita, kuin niitä täysin aiheellisia.
Meitä on siis turha syytellä lapsen ryöstöstä tai vast.
Se, että näillä palstoilla saa sen käsityksen, että pelkkiä aiheettomia huostia tehdään, johtuu varmaan siitä, että täällä kirjoittelevat biot, ovat juuri niitä, joille on tehty vääryyttä, joko
lapset viety tekaistuilla syillä, tai on näitä hoidollisia huostia, tai milloin mitäkin.
Jo se, etä samat biot kirjottelevat täällä päivästä päivään on osoittanut mulle, että ei heillä ainakaan päihdeongelmia voi olla, koska nämä aiheellisen huostan kokeneet, eivät tänne jouda. Heidän intressinsä on aivan muualla.
Harvemmin edes itkevät lastensa perään, paitsi nyt jossain kaljatuopin ääressä kiroavat kaikki sijarit ja sossut, toisten saman kokeneiden kanssa.
Melko harvoin biot täälläkin esiityvät siten, että tekstistä suoraan voi jo päätellä sen "aiheettomuuden".
Niitähän on nyt viime aikoina joitakin uusia täällä ollut, mutta eivät kauaa jaksa roikkua, kun
veri vetää jo muualle ja lapsetkin unohtuvat.
Tylsintä onkin se, kun meitä sijareita syytetään kaikesta.
Se vain osoittaa heidän tietämättömyytensä.
Minusta sijareiden ei kannata kauheesti mieltään pahoittaa niillä huuteluilla, koska itse tiedämme mitenä "aiheettomasti" hoitamamme lapset on huostattu.
Uskon kuitenkin, että niitä aiheettomia huostiakin on. Olen aivan varma, että on jopa koulukiusaamisenkin takia huostattu.
Olen sen verran itsekin joutunut lasten puolesta taistelemaan, että tiedän, et jos lapset ei jo olisi huostassa, niin heidät olisi otettu.
Yrittihän koulukuraattori saada lapset meiltäkin pois. Hän keräsi lasten kouluilta todistusaineista minua vastaan. Ilmeisesti ei siinä onnistunut.
Lääkärit on toinen ryhmä, jotka lähtevät äärimmäisiin toimenpiteisiin, vain jos kokevat, että vanhemmat ovat hyppineet heidän silmilleen ja kritisoineet heidän ammattitaitoaan.
Kuka nyt lääkärin sanaa epäilisi, siis tarkoita viranomaisia.
Nämä tuntuu uskomattomilta, mutta sen verran on itselläkin kokemuksia, et tiedän, että aivan kaikki on mahdollista.
Uskon myös, että on sellaisia sij.perheitäkin, jotka eivät haluaisi enää lasta luovuttaa vanhemmille, vaikka huostan syy olisi poistunut.
Me tiedämme vain sen, mitä omassa lähipiirissä on ja oman sossun alueella, mutta Suomi on laaja maa ja sossuissakin on ihan kaiken laisia, kuten meissä muissakin, joten...
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_20_2 008_ke_p_2.shtml
Täysistunnon pöytäkirja PTK 20/2008 vp
< Paluu | Sivun loppuun
Tarkistamaton versio 1.2 PTK 20/2008 vp
20. TORSTAINA 6. MAALISKUUTA 2008 kello 16
3) Laki lastensuojelulain muuttamisesta
Lakialoite
Keskustelu
Tuulikki Ukkola /kok (esittelypuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On kiva keskustella, kun on lähes tyhjä sali, eikö niin? Kuitenkin tämä lakialoite lastensuojelulain muuttamisesta on erittäin tärkeä, koska me olemme saaneet uuden hienon lastensuojelulain, joka on osoittautunut perheiden kannalta lähes kaikilta osin kertakaikkisen vääristyneeksi ja puutteelliseksi. Siinä on kaksi räikeää epäkohtaa. Toinen on tämä varhaisen puuttumisen ideologia, joka on voimakkaasti keskittynyt lastensuojeluina kasvatukseen ja jonka voi, jos haluaa tätä ideaa kärjistää, kuitata Kristiina Halkolan laulaman laulun sanoin: "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle." Minä jatkan tähän, että valtiolle ja kunnalle.
Mutta ensiksi menen siihen asiaan, jonka takia tämä lakialoite on tehty. Elikkä uudessa lastensuojelulaissahan muutettiin periaatetta, jonka mukaan huostaanotoista päätetään kuntien sosiaalilautakunnissa ja esimerkiksi suurissa kaupungeissa, kuten Oulussa, sote-jaostossa. On periaatteellisesti ihan oikein, että se on otettu näiltä valmistelevilta viranomaisilta elikkä lastensuojeluviranomaisilta pois, koska sosiaalilautakunnat ovat näitten viranomaisten esimiehiä, ja sillä tavalla tämä kyllä oikaistaan, että lasten huostaanottopäätökset on siirretty hallinto-oikeudelle. Mutta tämä hallinto-oikeus on sinänsä väärä paikka. Se ei takaa lapselle ja perheelle oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, koska tässä vastoin demokraattisen valtion periaatetta on niin sanottu käänteinen todistustaakka. Elikkä lakialoitteessa esitetään, että hallinto-oikeuden sijasta huostaanottopäätökset siirretään käräjäoikeudelle. Se tietenkin edellyttää, että jokaisessa käräjäoikeudessa on perheoikeuteen erikoistunut tuomari ja ehkä, jos kerta nämä lautamiehet säilytetään, niin sitten päätöksiä ovat tekemässä myös lautamiehet.
Kysymys tästä käänteisestä todistelutaakasta on todella tärkeä, koska siinä edellytetään, että vanhemmat, perheet, todistavat, että viranomaiset ovat väärässä, kun päinvastoin oikeudenkäynnissä pitäisi olla niin, että viranomaisten on todistettava, että se perhe on väärässä, ja nyt tämä todistetaakka menee toisinpäin.
Toinen asia, mikä tähän oikeudenkäyntiin kuuluu, on se, että hallinto-oikeuksissa ei ole totuttu pitämään suullisia kuulusteluja ja kuulemaan perhettä ja lapsia, ja käräjäoikeudessa tämä on vallitseva käytäntö.
Kolmas asia, joka puoltaa sitä, että ne siirretään käräjäoikeuteen, on se, että käräjäoikeus päättää tälläkin hetkellä perheiden huoltajuusasioista ja -kiistoista avioerotapauksissa, ja näin ollen käräjäoikeuden asiantuntijatuomarit ovat perehtyneet perheoikeuteen, joten he kyllä pystyvät käsittelemään ja päättämään myös lasten huostaanotoista.
Huostaanotot ovat jostain syystä aivan järkyttävästi lisääntyneet. 1990-luvun alusta tähän päivään mennessä ne ovat kaksinkertaistuneet, elikkä tällä hetkellä oman perheen ulkopuolella asuvia lapsia on 16 000, ja näistä huostaanotettuja on tuommoinen 9 500, elikkä määrät ovat todella rajuja. Aivan rajusti ne ovat kasvaneet nimenomaan 2000-luvulla. Se johtuu lähinnä justiin tästä lain ideologisesta lähtökohdasta, että perhe ei ole kunnon kasvattaja, vaan että yhteiskunta tietää perhettä paremmin, mikä perheelle on hyväksi. Minä en nyt puhu niistä perinteisistä huostaanotoista elikkä huumeista ja alkoholismista kärsivistä perheistä, joiden lapset on syytäkin ottaa huostaan ja mahdollisimman varhain. Minä puhun nimenomaan näistä tavallisista perheistä, jotka tämän nykyisen järjestelmän mukaan joutuvat lastensuojelutapauksiksi. Kysymys on hyvin usein tämmöisistä murrosikäisistä 10-15-vuotiaista nuorista tai sitten adhd-sairaudesta kärsivistä nuorista, jotka ylivilkkautensa takia on jouduttu ottamaan huostaan tai on haluttu ottaa huostaan.
Tämä varhaisen puuttumisen ideologia on johtanut lasten tyypittelyyn ja leimaamiseen, ja kaikkiin näihin asiakirjoihin jää tästä perheestä, lapsista ja vanhemmista, vain negatiivista tietoa. Ei muisteta sitä esimerkiksi, että jokainen lapsi on jo syntyessään yksilö, persoonansa. On vilkkaita lapsia, vetäytyviä lapsia, iloisia lapsia, ja viimeistään päiväkodissa lasten on käyttäydyttävä niin kuin kaikkien muidenkin. Jos sinä käyttäydyt hieman eri tavalla, haluat leikkiä yksiksesi tai olet liian vilkas, niin sinun perheessäsi on jotain hämmentävää ja jotain väärää. Koska tämä uusi lastensuojelulaki lähtee siitä, että viranomaisilla, siis päivähoidon henkilökunnalla, neuvolan henkilökunnalla, koulujen opettajilla, lääkäreillä, sairaanhoitajilla, kätilöillä, kaikilla on oikeus ilmoittaa tästä perheestä, tehdä lastensuojeluilmoitus, niin tämä perhehän on ihan ympäröity tämmöisellä ilmiantosysteemillä. Koska kysymys on hyvin vakavasta asiasta, kun lapsi otetaan huostaan, niin vanhemmat pelkäävät tätä nimenomaan, kun he murrosikäisten kanssa joutuvat tekemisiin, että jos he yrittävät hakea apua, niin he joutuvat heti lastensuojeluperheiksi ja lapsi viedään pois. Kysymys on siitä lähtökohdasta, että tämä meidän järjestelmämme, meidän viranomaisemme eivät enää usko, että perhe on lapsen paras kasvattaja. Toisin sanoen hyvin mitättömilläkin argumenteilla lapsi otetaan huostaan ja kiireellisesti otetaan huostaan. On esimerkiksi tapauksia, että nuori on saattanut kertoa koulukuraattorille tai kouluterveydenhoitajalle, että tulipa nyt otetuksi yksi olut tässä viikonloppuna, niin tästä menee heti lastensuojeluilmoitus ja sen kautta käynnistyy huostaanottoprosessi. Tämmöisiä valitettavia tapauksia on. Muutama valitettava tapaus on se, että nämä adhd-lapset eristetään niin pahasti perheistään, että päinvastoin he eivät ikänä parannu, vaan he todellakin sairastuvat paljon enemmän kuin että he olisivat saaneet jäädä kotiin ja heitä olisi siellä hoidettu.
Kysymys on siitä, että apua perheet eivät enää uskalla pyytää. Jos perheenäiti on väsynyt, niin kunnassa ei ole enää tätä vanhaa kunnon kodinhoitajajärjestelmää, koska se on tuhottu. Kodinhoitajia riittää vain vanhuksille, mutta ei tavallisille perheille, joilla ei ole varaa ostaa sitä yksityisiltä markkinoilta. Tästähän tässä on kysymys. Kun apua sitten joissakin tapauksissa on pakko pyytää, niin lastensuojelutoimistosta viranomainen tulee kotiin, nostaa jalat ristiin ja katsoo, mikä tässä perheessä nyt on vialla, tekee niin sanotun lastensuojeluilmoituksen tästä perheestä. Äiti on väsynyt, lapset eivät ehkä juuri käyttäydy kunnolla, ja tämähän merkitsee sitä, että heti otetaan lapsi huostaan. Elikkä jos oikein kärjistää tämän asian, niin jos tätä lastensuojelulakia ei muuteta järkeväksi, niin jokaiselle nuorelle perheelle voi sanoa: Älkää herran tähden laittako lapsia tällaiseen maailmaan, sillä teidän lapsenne eivät ole teidän, vaan he ovat yhteiskunnan.
Jouko Laxell /kok: Arvoisa puhemies! Pidän hieman kummallisena käytäntöä, jossa lapsen huostaanottoa koskevat päätökset käsitellään hallinto-oikeudessa, joka on kovin kaukana ihmisten arkipäivän asioista.
Olen allekirjoittanut ed. Ukkolan hyvän aloitteen, joka tähtää siihen, että huostaanottoa koskevat päätökset käsiteltäisiin käräjäoikeuksissa.
Leena Rauhala /kd: Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa on kysymys lastensuojelulain muuttamisesta. Viime kaudellahan kävimme laajaa keskustelua lastensuojelun kokonaisuudistuksesta, ja siihen liittyi myös tämän uuden lain saaminen, kokonaisuudistus, johonka nyt tämä lakialoite viittaa.
Olen samaa mieltä lakialoitteen siitä kohdasta, missä on kysymys huostaanottojen päätösten siirtämisestä hallinto-oikeudelle. Tästä kävimme viime kaudella sosiaali- ja terveysvaliokunnassa todella pitkän ja syvän keskustelun, ja kaikkein eniten puhutti tämä huostaanottopäätösten siirtäminen hallinto-oikeudelle. Siihen yritettiin löytää ratkaisua, muutosta, eli tavoitteena oli löytää joku toinen ratkaisu siihen. Niin siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sitten ei muutettu tätä kohtaa, hallinto-oikeudelle menemistä, vaan tämä muoto oli ... Minulla ei ole nyt sitä mietintöä tässä, mutta kuitenkin tavoitteena, tarkoituksena, oli, että olisi tämmöinen alueellinen, moniammatillinen asiantuntijatoimikuntaelin, jossa näitä asioita käsiteltäisiin, että tähän suuntaan mentäisiin. Kyllä hyvin vahvasti sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tuli esille se, että tämänlaatuisten kuin lapsiin kohdistuvien huostaanottopäätösten tulee olla asiantuntijoitten käsissä ja tehdä ne päätökset asiantuntijoitten arviointiin hyvin laajasti pohjautuen ja niin, että siinä on kuultu näkökulmia eri asiantuntijoilta ja myös kuultu asianomaista perhettä ja, riippuen lapsen iästä, myös lasta. Mielestäni tämä lakialoite, jonka ed. Ukkola on tehnyt, on siinä mielessä hyvä, että tämä asia nousee nyt uudelleen keskusteluun ja voitaisiin löytää siihen sitten parempi ratkaisu.
Sinänsä tuon uuden lainsäädännön, mikä viime kaudella tehtiin, sisältöhän sisältää paljon hyviä asioita. Se oli ehkä se, minkä vuoksi sitä haluttiin, siihen ei haluttu tehdä suurempaa remonttia: nähtiin, että siinä on hyviä asioita, jotka painottuivat nimenomaan siihen, että me voisimme ehkäistä tässä yhteiskunnassa tätä kehitystä, että lastensuojelussa huostaanotot lisääntyvät ja kaksinkertaistuvat lyhyellä aikavälillä. Se oli mielestäni nimenomaan, ainakin mikäli oikein ymmärsin, tämän lain yksi tavoite, että pystyttäisiin ennaltaehkäisemään eli toimimaan ennalta, puuttumaan varhaisessa vaiheessa.
Nyt sitten toinen asia, mikä tässä lakialoitteessa on ja minkä ainakin tässä esittelypuheenvuorossa ed. Ukkola nosti esille, on tämän varhaisen puuttumisen ideologian kielteiset näkökulmat. Varmasti monenlaista näkökulmaa on, itsellänikin on, ja siitä voidaan olla myös tätä mieltä, että varhaisessa puuttumisessa on kielteiset puolensa, mutta haluaisin nähdä niin, että jos meillä on lainsäädäntö
ja meillä on osaavat, koulutetut työntekijät ja heitä on riittävästi,
niin meillä pitää olla luottamusta siihen,
että ammattikoulutetut, osaavat sosiaalityöntekijät, terveydenhuollon työntekijät ja hyvä lainsäädäntö eivät aja tällaiseen tilanteeseen, että vain nämä kielteiset lisääntyvät, vaan päinvastoin niitä pystyttäisiin nimenomaan poistamaan.
Itse olin esimerkiksi viime maanantaina päiväkodissa, jossa keskustelussa oli nimenomaan se, miten päiväkodeissa toteutuu varhainen puuttuminen. Siellä yhtenä asiana oli nimenomaan se, että ei ole vaan niin, että varhainen puuttuja eli päiväkodissa johtaja tai päiväkodin työntekijä, ohjaaja, on se, joka sormella osoittaa, että nyt on tuossa, lainausmerkeissä, viallinen, huonosti käyttäytyvä lapsi ja nyt sitten perheessä on jotakin ongelmaa, ja sitten perhettä syyllistetään ja otetaan lapsi negatiivisesti erikoiskäsittelyyn.
Ei niin, vaan nimenomaan yhteistyössä vanhempien kanssa kuullaan, miten vanhemmat näkevät oman lapsensa kehityksen, ja sitten osaavat työntekijät ovat ikään kuin resurssina auttamassa perheitä selviämään lastensa kanssa lasten kasvuprosessissa.
Minun mielestäni varhainen puuttuminen on resurssi vanhemmille vanhemmuuteen. Se ei tietysti toteudu, jos meillä on suuria päiväkoteja, meillä on liian vähän lastensuojelussa ja lasten sosiaalityössä työntekijöitä, joilla on aikaa tukea vanhempia.
Se on mielestäni se yksi ongelma, että meillä kunnissa, ihan Tamperettakin ajatellen, on liian vähän työntekijöitä. Työntekijät ovat osaavia, ja he haluaisivat tehdä sitä niin sanottua perheitten tukityötä, mutta siihen ei jää aikaa, koska enemmän on kysymys työssä siitä, että he joutuvat tekemään juuri näitä viranomaispäätöksiä ja etuuskäsittelyitä ym., muunkinlaista työtä kuin lapsiin kohdistuvaa on hyvin paljon. Mielestäni yksi tämän lain myönteinen asia oli se, että nähtäisiin, että perhettä tulee tukea, perhettä tulee kuulla, mutta eihän laki luonut siihen resursseja, niin että se on sitten taas eri asia, millä tavalla tämä toiminta mahdollistuu kussakin kunnassa.
Toivon niin, että kun tätä lakialoitetta käsitellään, ja ehkä uudelleen tulee muitakin lakialoitteita tähän samaan lastensuojelulakiin - toivon niin, että tämä tulee laajempaan keskusteluun - missään tapauksessa eivät ne negatiiviset asiat, mitä voi olla uhkakuvina, toteutuisi, ettei meidän tarvitsisi nähdä niin, että laki jopa ohjaa näihin negatiivisiin asioihin. Siihen täytyy korjaus tehdä, jos niin nimenomaan on.
Niin kuin ed. Ukkola on erittäin hyvin tuonut esiin, jostain syystä edellinen hallitus ja eduskunta eivät antaneet mitään arvoa oikeusturva-asioiden neuvottelukunnan kannanotolle, jossa esitettiin huostaanottoasioiden käsittelyä käräjäoikeuksille. Kyllä se niin oli, että siellä - olin silloin siis sosiaali- ja terveysvaliokunnassa - kuulimme laajan joukon asiantuntijoita ja voi sanoa, että fifty-fifty, puolesta ja vastaan, oli tästä, että hallinto-oikeudelle vai ei. Nämä näkökulmat, mitkä tässäkin aloitteessa on, tulivat vahvasti esille, erityisesti se, että hallinto-oikeuksissa ei ole resursseja, sinne sinänsä nyt uppoaa aika, kun yleensä huostaanotoista pitäisi päätökset mahdollisimman nopeasti saada, mikä oli tämän lastensuojelulainkin yksi näkökulma, että pitää olla tämäntyyppisissäkin asioissa eräänlainen sosiaalitakuu, että määrätyssä ajassa pitää päätökset saada ja ne eivät saa viipyä. Totta kai, jos hallinto-oikeuksissa on ruuhkaa ja siellä ei ole asiantuntemusta, ne ovat sellaisia asioita, jotka on korjattava ja arvioitava uudellensa tämä kohta, että lasten asiat tulisi oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti ja lapsen kasvua ja perheen kasvua tukevasti käsitellä eri vaiheissaan, ja näin saataisiin aikaan myöskin se, että lastensuojelun räikeimmät asiat, mitkä nyt ovat sitten jo valitusasioina, vähenisivät.
Tuulikki Ukkola /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Minä en kiistä sitä, etteikö lastensuojelulailla ole hyvä tarkoitus varhaisella puuttumisella, enkä kiistä sitäkään, että jos sosiaalityöntekijät ovat erinomaisia, hyvin koulutettuja, etteivätkö he silloin pysty tukemaan perheitä.
Mutta minulla on hyvin hankalia tapauksia omalta alueelta, jossa on pieniä kuntia, joissa yhtäkkiä saattavat kolminkertaistua parissa vuodessa lasten huostaanotot, ja tämä johtuu esimerkiksi siitä, että tämä uusi viranhaltija on sanonut,
että kun minä olen täällä, niin tässä kunnassa eivät alle 18-vuotiaat juopottele eivätkä polta tupakkaa eivätkä harrasta avioliiton ulkopuolista seksiä.
Ja kun tällaisia henkilöitä on lasten parissa ja perheitten parissa,
niin kyllähän ne huostaanotot lisääntyvät.
Toinen asia. (Puhemies koputtaa) - Otan puheenvuoron, puhemies, myöhemmin.
Pertti Virtanen /ps: Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola toi oikeastaan juuri tiettyjen alueitten tämän kärjistyneen tilanteen esiin. Itse jouduin aikoinaan katsomaan tätä pahinta perversiota, mitä tässä on, että todistustaakka on käänteinen eli perversiivinen, niin kuin sanotaan psykologiassa.
Jouduin katselemaan edesmenneen ystäväni Juice Leskisen epätoivoisia pyrkimyksiä ja räpistelyjä erästä syyttäjää vastaan ja muutenkin koko yhteiskuntaa vastaan. On siis niin kuin täällä lukee, että se on siis "täysin vastoin oikeusvaltion periaatteita", ja tämmöisessä asiassa minua se kyllä ihmetyttää. Ja sitä mieltä minä olen kanssa, kun täällä on puhuttu näistä lautamiehistä, että tosiaan käräjäoikeuksissa lautamiehet takaavat tavallaan jotain siitä, mikä on yleisen oikeudentajun mukaista näissä asioissa, ja ovat eräänlainen turva.
Mutta toisaalta sitten minä yhdyn siinä ed. Rauhalaan, olin siitä sanomassa, että varhainen puuttuminen ongelmaperheissä ihan rehellisesti on tärkeimpiä asioita. Juuri tämmöinen vääränlainen kommunikaatio aiheuttaa lapsen mielenterveydelle pahimmat ongelmat, ja näissä tietyissä perheissä, ongelmaperheissä, kun on alkoholia, mielenterveyshäiriöitä, pillereitä, kaikkea muuta, niin hyvin äkkiä lapsi saa vaikutteita, jolloin tosi asiantunteva - kun voisi luottaa siihen, että on asiantuntija puuttumassa siihen - puuttuja herättäisi tavallaan vanhemmat siihen, että tajutkaa nyt, mitä voi tapahtua, jollette te nyt muuta tapojanne tai mene itse hoitoon tai jotain.
Eli ettei tapahtuisi sitä tunnevammautumista, niin kannatan siis periaatteessa sitä varhaista puuttumista, mutta muuten kannatan kyllä tätä lakiesitystä.
Esa Lahtela /sd: Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola on tehnyt hyvän aloitteen. En tiedä, onko hänellä ollut niin kova demarikammo, että ei tullut pyytämään nimeä tähän, koska minä kannatin jo aikanaan puheenvuorossa tätä, kun jonkun muun lakialoitteen yhteydessä keskusteltiin tästä aiheesta. Mutta kaiken uhalla kannatan tätä. Minusta tämä on hyvä asia ja perusteluja on ihan riittävästi todettu, mutta kyllä tällä hetkellä tämä ongelma on sillä tavalla hyvin omituinen.
Olen moneen tapaukseen törmännyt ihan henkilökohtaisesti, kun ovat ihmiset soittaneet, ja joutunut sitten kahlaamaan läpi ja yrittänyt jelpata siinä tilanteessa. On täysin kohtuuttomia ratkaisuja tehty, noin kun maallikkona katsoo, ja sitten toisaalta, kun ihmiset lähtevät valittamaan, niin se vie pitkään. Eräskin tapaus on semmoinen, että siinä meni koko kierroksessa noin kaksi vuotta, ja pariskunta sitten muutti Pohjois-Karjalasta kokonaan tänne pois Etelä-Suomeen, ja nyt sitten kun heidän lapsensa täytti 18, hän pääsi sieltä laitoksesta pois. Tällä hetkellä hän on täällä Etelä-Suomessa koulussa. Tämä pariskunta koki tämän niin vahvana loukkauksena heitä kohtaan, koska sitä nuorta ei edes laskettu käymään kotona, koska todettiin, jotta ne vanhemmat ovat niin vahingollisia ihmisiä, jotta ei voi laskea käymään lomalla kotona. Minusta se on jotenkin törkeätä. On se ihme nyt, kun hän kuulemma pärjää kohtuullisen hyvin täällä etelässä koulussa ja kotona asuu vielä nytkin, on varmaan kohta 19, ja nyt ne vanhemmat eivät ole enää vahingollisia tälle lapselle.
Kyse oli pelkästään nettiriippuvuudesta, siitä, pystyykö vieroittumaan pois siitä, kun yöt meni netin kanssa leikkiessä ja sitten ei jaksanut lähteä kouluun aikanaan. Siinä yhteydessä sitten joutui tämmöiseen kierteeseen. (Puhemies koputtaa) Ja monta muuta tapausta. Mutta tämä aloite on hyvä ja ehdottomasti kannatan, että asia on käräjäoikeudessa, se on lähempänä ihmistä.
Tuulikki Ukkola /kok (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Minä kävin läpi nämä äänestyslistat viime kaudelta, ja siellä oli paljon demareista ja vasemmistoliitosta ja vihreistä ja kristillisistäkin, jotka äänestivät tätä hallinto-oikeutta vastaan, mutta minulla oli hieman kiire, kun minä halusin saada tämän käsistäni pois, etten ennättänyt kaikkia teitä käydä läpi. Pyydän anteeksi, ja olen kiitollinen siitä tuesta, jota kuitenkin saan.
Mutta sanoisin vielä tähän, että kun otetaan murrosikäisenä lapset huostaan,
niin heitä kohdellaan niin,
että vangillakin on suurempi, tehokkaampi ihmisoikeussuoja kuin näillä lapsilla, jotka suljetaan laitokseen.
Tapaamiset perheen kanssa ovat valvottuja, puhelinaikaa vain 10 minuuttia viikossa,
ja sitten uhkaillaan perheitä, että jos te ette ole kiltisti, jos te ette jätä näitä lapsia rauhaan, jotka ikävöivät kotiin, niin he ovat täällä 18 vuoteen asti.
(Puhemies koputtaa) Minusta tämä on kamalaa käytöstä!
Outi Mäkelä /kok: Arvoisa puhemies! Kuten edellä käytetyistä puheenvuoroista on käynyt ilmi, uusi lastensuojelulaki on kuulemismenettelyn osalta vääristynyt. Lapsiin kohdistuvien huostaanottopäätösten tulisi perustua perusteellisiin perheiden ja lasten kuulemisiin ja huolelliseen asioiden punnintaan, ja tilanteen hälyttävyyttä todella todistaa ed. Ukkolan esiin tuoma esimerkki siitä, että Helsingin hallinto-oikeudessa 287 huostaanottopäätöksestä suullisia kuulusteluja oli vain 28:ssa.
Erittäin räikeää.
Ed. Ukkolan lakiesitys toisi lapsia ja perheitä koskeviin oikeudenkäynteihin tarvittavaa oikeudenmukaisuutta, ja toivon asialle myönteistä suhtautumista valiokuntakäsittelyssä.
Leena Rauhala /kd: Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan perusteluissa on todella hyvin napakasti sanottu tämä, että jokaisen huostaanottopäätöksen tulee perustua huolelliseen tapahtumien ja olosuhteiden punnintaan, ja vielä näin, että yhtäkään lasta ei saa erottaa perheestään pelkkien papereiden perusteella, vaan vanhempia ja lasta on kuultava. Ilman perheen suullista kuulemista ei voida puhua oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä.
Tämä oli se ydin, mistä me keskustelimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun se siirtyy nyt sinne kauas ja papereista tapahtuvaan päätökseen.
Sitä ei saa tapahtua, ja sen vuoksi juuri äänestimme tai olimme siitä monet eri mieltä.
Ja nyt se on sosiaalilautakunnalla. Se lähtökohtahan oli, että kun se on sosiaalilautakunnilla jaoksissa, niin sielläkin on luottamushenkilöitä, joilla ei ole sitä asiantuntemusta. Tässä koko ajan on nyt peräänkuulutettava, että päätökset tehdään sellaisissa elimissä, joissa on asiantuntemusta, ja sen vuoksi on hyvä, niin kuin ed. Ukkola on täällä sanonut, että jos se siirtyy käräjäoikeuteen, siellä täytyy olla perheoikeuteen perehtynyt tuomari, että siellä myös olisi sitten sitä asiantuntemusta ja että tämä kuuleminen tapahtuisi oikeudenmukaisesti ja perhettä kohtaan hyvin.
Esa Lahtela /sd: Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Ukkola aikaisemmin totesi, millaisia tapauksia on ollut ja miten kohdellaan huonommin kuin vankia. Minusta olisi hyvä nyt, että kun toivon mukaan tätä lakia uudistetaan, siihen tulisi sitten myös semmoinen ajattelu, että olisi mahdollista tämmöinen ainakin kokeiluaika kotona, että voisi olla semmoinen pehmeä lasku kotiin.
Kokeillaan, pärjääkö se nuori kotona vai pidetäänkö laitoksessa yhtä kyytiä.
Nämä tapaukset ovat olleet tosi ikäviä siellä. Pidetään sinne 18 ikävuoteen ja sitten isketään vielä lappu nuorelle kouraan, että laita tähän nimesi, jos et halua lähteä täältä pois, niin saat olla vielä lisää. Onko se vuosi vai kaksi, mihin asti se voi sillä ollakaan, ja yhteiskunta maksaa. Sehän on bisnestä. Ymmärsin, että se on 5 000-6 000 euroa kuukaudessa, mitä tämä maksaa useimmissa hoitopaikoissa, ja ne ovat kuin vankiloita.
Sitten kuitenkaan vielä ne eivät ole pelkkiä kuttuloita, mitkä tässä ovat, Kuttula oli yksi esimerkki, mutta näitä on muuallakin saman tyyppisiä.
Sitten kun on tarkastuksia tehty, on todettu siellä, että niitä tarvittavia hoitoja, mitä pitäisi olla, ei ole toteutettukaan säästösyistä. Mieluummin on otettu rahat, kun on nähty, että ei tässä nyt mitään sen kummempaa, hoidetaan tämä, vaikka niissä ohjeissa on todettu, että pitäisi olla psykologikeskusteluja joka viikko tai tämmöisiä, niitä on laiminlyöty. Tai sitten vaatetuksen osalta, sitten kun nuori on päässyt 18-vuotiaana pois, niin ei ole kunnon kenkiäkään ollut päällä, vaikka hän on ollut täysihoidossa olevinaan siellä. Siinä mielessä tämä osoittaa sen, että jotkut rahastavat vielä kaiken lisäksi tällä.
Pertti Virtanen /ps: Arvoisa puhemies! Kun täällä puhutaan alueiden eriarvoisuudesta yleensä energiankulutuksen suhteen, niin tässä tämä korostuu juuri tämmöisenä omalaatuisena mielivaltana, että pienemmillä paikkakunnilla on sitten tämmöiset uskonnolliset, jopa joskus uskonnollis-poliittiset yhteisönsä, jotka sitten tavallaan tekevät tämmöistä puoskaripsykologisointia näillä asioilla.
Eli tässäkin taas kun on saatu valtakunnallinen laki, niin sitä pitäisi valvoa. Aivan niin kuin oli tässä äsken tämä objektiivisuuden kriteeri siinä, että sitten toteutetaan näitä määritteitä, mitkä laissa on, niin tässäkin pitäisi olla sitten todella kunnolla sen varhaisen puuttujan ammattitaitoinen ja niitä pitäisi olla monipuolisesti siinä, ettei sitten tapahtuisi näitä ylilyöntejä. Lainsäädännöllä on yleensä taipumuksena muodostua sen kaltaiseksi varsinkin hallinnollisella puolella, että se oikaisee kaikesta ja sitten ei kuule ketään ja kaikki vaan tapahtuu liukuhihnalla. Se loppujen lopuksi yhtyy semmoiseen henkilökohtaiseen katkeruuteen, jota on paljon alueilla, ja sitten byrokratia tavallaan isompana muuttuu samankaltaiseksi hirviöksi lainausmerkeissä.
Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Minä toivon todella ihan vakavasti, että valiokunta ottaisi tämän asian hoitoonsa ja korjaisi edes tämän kohdan tästä laista, koska minusta tämä nyt on kyllä kaikkein pahin. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti lapsille ja perheille on äärimmäisen tärkeä oikeusvaltiossa.
Tästä varhaisen puuttumisen ideologiasta totean, että joskus tuntuu, että Stakesilta tulee kaikki hullutus.
Ihan oikeasti joskus tuntuu siltä, ja tämähän on Stakesin tutkijoiden kehittämä termi tämmöiselle huolivyöhykeajattelulle.
Minä luin ne pöytäkirjat keskusteluista, mitkä te kävitte tämän lain valmistelussa, ja siellä juuri puututtiin tähän.
Silloinkin tämä oli täällä eduskunnassa esillä, mutta siihen ei haluttu sitten puuttua.
Minä joskus toivoisin, että jos tämä saataisiin eteenpäin, niin jotenkin yritettäisiin kuitenkin aikaansaada, että perhe ei joutuisi semmoisten ympäröimäksi, jotka koko ajan huolehtivat ja ilmiantavat, jos perheessä nyt jotakin sattuu tapahtumaan.
Eivät ne kaikki riidat ja huudot ole lasten laiminlyöntejä, vaan ne kuuluvat ihan normaaliin elämään, ihmisen kasvuun ja vanhempina ja lapsina olemiseen.
Keskustelu päättyi.
Kun sossu sijoittaa lapset ensin huonoon sijaisperheeseen ja sen jälkeen perhekotiin jossa toimitaan näin...Tämä on kai sitä niin paljon kehuttua LASTEN ETUA! Kun lapset/lapsi huostaanotetaan koulukiusaamisen ja AD/HD:N Vuoksi... Tosin keskimmäisellä ei ollut edes koulukiusaamista eikä AD/HD:TÄ ja silti hänetkin huostaanotettiin.. Ja en ole 4v:teen saanut sossusta selkeää perustetta huostaanottoon... eikä asiakirjoihinkaan sitä ole merkitty,ei ole mainittu mitä minun pitäisi tehdä että mahd.huostapurku, ei ole mainintaa kuinka minua tuettaisiin vanhempana...ym. vaikka kaikki nämä olen vaatinut.. mutta ymmärtäähän sen että mahdoton tehtävä sossulle kun ei heillä ole mitään huostaanotto perustetta..joita kirjaisi ja ei ole mitään millä minua tuettaisiin..eivät edes osaa sanoa ovatko lasten tilanne parantunut tai huonontunut huostaanoton aikana joita on kertynyt 4vuotta... ei ole edes määrä aika tavoitetta jolloin asioiden pitäisi olla korjaantunut...Näin hyvin sossu hoitaa asiantuntija ammattiaan... Olisi se vaan niin kiva tietää miksi ja millä perustein lapset ovat huostassa....En tiedä saanko edes koskaan tähän kysymykseeni vastausta siinä missä 2 lakimiestänikään ole saaneet...
Mutta ei koskaan ole edes lähellä käynyt näiden lasten huostaanotto. Ovat hoitaneet lapsiaan terapioineen kaikkineen asiallisesti ja myös koulun kanssa tehneet yhteistyötä. Missä päin Suomea, tullaan ja otetaan lapset pelkän diagnoosin takia pois? Olisko kuitenkin ollut myös esim. perushoidossa jotain puutteita, ruokaa, puhtaita, asiallisia vaatteita, normaalin arjen puuttuminen kotielämässä? Syitähän on monia muitakin, sitäpaitsi tuon adhd diagnoosinkin tuntuu aika moni, ennen vain vilkkaaksi todettu saavan. Voihan olla että lasten ongelmat johtuvat huonoista kotioloista, siis tuo koulukiusaaminen tai keskittymishäiriöt ym, aina läheskään näin ei ole, mutta niinkuin sanoin, huostaanoton syynä tuskin pelkät diagnoosit ovat. Sittenhän huostaanotettuja olisi vieläkin enemmän.
kun perheneuvolassa lapset tutkittiin ei löytynyt oppimisvaikeuksia/ongelmia...ja nuorimman ja vanhimman kohdalla lähete neurologille meni perille mutta sittemmin oli kuulema kadonnut (sain tämän tiedon vasta nyt perhekodilta)... ja lapsia ei tutkittu kun vasta nyt siirryttyään sijaisperheestä perhekotiin 3vuoden jälkeen..ja nyt saatu diagnoosi AD/HD...Ennen huostaanottoa syytettiin kotioloja lapsen käyttäytymisen vuoksi koulussa... Ja minä kun niin kävin ja hain apua monesta tahosta ennen huostaanottoa.. ja sossusta en saanut avuksi kun tahdonvastaisenhuostaanoton ilman mitään huostaanotto perusteluja huostaanotolle...
tai perusteita pöytään.
Niiden on pakko purkaa huosta, elleivät keksi perusteita.
Jotain on ollut pakko kirjata.
Oletko sen perhekodin kanssa väleissä, et voisit heiltä kysyä, mitä sinne on tilanteestanne kerrottu?
Olen kyllä perhekodin kanssa hyvissä väleissä...No minä heiltä kysyin ja he suoraan sanoivat että eivät ainakaan sossun ja ex-sijaisperheen äidiltä saaneista papereista saaneet mitään irti ja just eilen kävin palaveraamassa perhekodissa..ja heillä oli todellakin tietoissa aukkoja... Mutta he sanoivat etteivät voi vaikuttaa huostapurkuun muutenkuin kertomalla mikä on lasten tilanne ja viimeksi sossujen kanssa palaveerattiin niin ei auttanut vaikka minä ja perhekoti kehuttiin lasteni tilannetta parantuneen huomattavasti sitten siitä asti kun lapseni siirettiin perhekotiin sijaisperheeltä ja tuolloin lasten tilanne oli todella huonolla mallilla... ja nyt perhekoti olisi jo lisännyt kotilomia mutta sossu ei siihen suostunut ja sanoivat että huosta jatkuu...
Perhekodin kanssa meillä toimii yhteistyö... mutta sossu on ainoa vastarannan kiiski...
en voi vain hakea lapsiani kotiin koska silloin poliisit tulevat hakemaan ja poliisit eivät kuuntele minun kertomaani tosiasiaa saati sitten tutki vaan ilmoittavat tapauksesta sossuun ja vievät lapset takaisin perhekotiin..
Perhekoti ei voi auttaa lasten kotiin pääsystä muukuin sossu tekee sen päätöksen jos suostuu purkamaanhuostan... ja olen vaatinut useita kertoja perusteita sossulta mutta niitä koskaan en ole saanut...
Erikoista on että perhekotikin on tajunnut huostaanoton olleen laiton mutta eivät voi asialle mitään...
huostaanotolta, kunhan vanhemmat edes sen diagnoosin onnistuvat saamaan, koska vieläkään kaikki eivät osaa pelätä psykiatrisia yksiköitä, joissa osa psykiatreista mitätöi lapsen neurologisen oireyhtymän olemassa olon. Tämä on tuhoisaa lapselle, koska hoidollisessa huostaanotossa ja oikean dg:n puutteessa hän jää kaiken hänelle kuuluvan oikean kuntoutuksen ja avun (kouluun) ulkopuolelle. Ennen kaikkea AS-lapset säästyvät yleensä huostaanotolta, jos vanhemmat saavat hänelle oikean diagnoosin ja kuntoutuksen.
Sen sijaan ADHD-lasten kohdalla luulisin kuntoutuksen olevan niin vähäistä, siis hoitopaikkoja ja asiantuntijalääkäreitä on liian vähän, että oikeaa lääkitystä on joskus vaikea saada ja vanhemmat väsyvät, sillä ylivilkas lapsi on todella raskas hoidettava. Näin etenkin, jos perheessä on pienempiäkin lapsia ja esim. vanhimmalla on saatu oikea dg vasta 10:n ikävuoden tienoilla. Tai pahimmassa tapauksessa hän on joutunut ensin psykiatrien kynsiin, ollut hoidollisessa huostassa useita vuosia ja kotiutunut entistä huonokuntoisempana.
Siitä seuraa taas teini-iässä huostaanotto,jolloin s-vanhemmat pääsevät kauhistelemaan, miten lopullinen sijoitus tehtiin vuosia liian myöhään ja "lapsi oli niiiiiin rikkinäinen tullessaan".
Olet mielestäni aika oikeassa siinä, että oikeat dg:t eivät ole huostaanoton syynä, mutta perinnöllinen oireyhtymä nyt vain sattuu aiheuttamaan lapselle ongelmia, jotka tulkitaan huonosta kodista johtuviksi.
AS-lapset ovat kiitollisia kuntoutettavia, tulokset näkyvät nopeasti. Ja mitä nuorempana lapsia pääsee oikeaan kuntoutukseen, sitä parempiin tuloksiin päästään. Tällä hetkellä oma lapseni on kuin kuka tahansa saman ikäinen, menestyy koulussa hyvin ja kotona asiat ovat samalla tavalla kuin ovat aina ennenkin olleet.
kohta vuosi täynnä neuropsykiatrista kuntoutusta kotoa käsin käytynä. Ja siitä vaiheesta, kun hän kotiutui hoidollisesta huonommassa kunnossa kuin on ikinä elämässään ollut, on aikaa nyt 2 v 8 kk. Tärkein hoitotaho on kuitenkin ollut kotiutumispäivästä alkaen "harhainen" huostaanottoäiti, kuten edellä eräs "asiantuntija" kirjoitti.
Sama henkilö väitti, että huostan syiden on oltava painavia ja perusteltuja, "ei niitä tuulesta temmata". Ai eikö? Jos näin olisi, niin miksihän osa kansanedustajistakin on sitä mieltä, että ne ovat kuitenkin sen verran tuulesta temmattuja, että niiden käsittely pitäisi siirtää käräjäoikeuksiin nykyisten hallinnollisten oikeuksien sijasta?
Käräjäoikeudessahan henkilö on syytön kunnes toisin todistetaan. Moni kansanedustaja oli lakiesityksen käsittelyssä sitä mieltä, että ei todellakaan ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista, että hallinto-oikeudessa on ns. käänteinen todistustaakka vanhemmilla. Se tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat oikeudessa syyllisiä, kunnes he itse kykenevät todistamaan itsensä syyttömiksi.
huostia, joihin saisi saadakin aikaan jotain muutosta, mutta en ole itse henkilökohtaisesti useilla sijaisperhetuttavilla, enkä itsekään yhtään hoidollista huostaanottoa tavannut. Luulenpa kyllä niiden siltikin olevan melko harvinaisia. Ja ne kiintymyssuhdeongelmat eivät ole mikään huostan syy, kyllä kaltoinkohtelu, perushoidon laiminlyöminen, yksin jättäminen ja se vuorovaikutuksen puuttuminen vuosi tolkulla riittää huostan syyksi. Tämäntyyppisistä syistä itse vain olen kuullut ja vastaan tullut. Muuten kun täällä kritisoitiin hallinto-oikeuden olevan väärä paikka huostaanottoasioiden käsittelyyn, niin olen kyllä kuullut tapauksesta lähipiirissä, jossa lapsi oli jo kriisiperheessä ja sijoitusta pitkäaikaiseksi valmisteltiin jo, mutta hallinto-oikeus vaati että täytyy vielä lisää kokeilla sinne kotiin tukea. Joten palautettiin kotiin ja katsotaan miten käy kun perhe saa tukea päivittäin. Että ihan en nyt kyllä allekirjoita, että se tuki sinne kotiin yleensä olisi riittämätöntä ennen varsinaista huostaa ollut, kyllä räikeisiin epäkohtiin Suomenkin kaltaisessa oikeusvaltiossa puututaan, jopa lastensuojeluasioissa.
sellaisen sairaanhoitopiirin alueella, jossa hoitollisia huostaanottoja on vuosia tehty ja tehdään edelleen, ja lisäksi kävisit vaikka lapsipotilaiden vanhemmille tarkoitetussa tukiryhmässä, niin voisit tulla toisiin ajatuksiin. Eivät kaikki sosiaalityöntekijätkään ole kuulleet hoidollisista huostaanotoista, jos asuvat sellaisella alueella, jossa niitä ei tehdä! Itse kävin tukiryhmässä aikanaan, jossa kokoontui 10:n eri perheen vanhemmat ja vain yksi ainoa perhe oli säästynyt huostaanotolta tai sillä uhkailulta. Uhkailuun liittyy yleensä lapsen pakottaminen hänelle soveltumattomaan ja väärään hoitoon.
Eräs ryhmämme isistä oli lähettänyt kysymyksen perheensä em. tilanteesta nettipalstalle, jonne lääkärit vastasivat. Hän oli printannut erään toisen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkärin vastauksen perheensä tilanteeseen. Vastauksessa kehotettiin ottamaan pikaisesti yhteyttä potilasasiamieheen, viemään asia oikeuteen tai muuttamaan sellaiselle paikkakunnalle, jossa lastenpsykiatrian ja -neurologian välinen yhteistyö on toimivaa. Näin suuria suhtautumiseroja voi siis eri sh-piirien alueilla olla.
Te asutte ilmeisesti toimivalla alueella, mutta ikävä kyllä suurin osa suomalaisia ei, sen olen saanut todeta myös Autismi- ja Aspergerliiton järjestämissä tapaamisissa, joihin kokoontuu ihmisiä eri puolilta maata.
Tietysti kiintymyssuhdehäiriän taustalla oletetaan olevan lapsen kaltoinkohtelua. Mutta tätä yritin selventää jo edellisessä kirjoituksessani, että koska hoidolliset huostaanotot ovat jo vuosia olleet niin yleisiä, niin suurin osa kiintymyssuhdehäiriöiksi tulkituista tilanteista ovatkin vääriä diagnooseja.
Esim. minun lapseni dg psykiatrian puolella oli Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein ja mukana oli tietysti - totta kai - kiintymyssuhdehäiriöön viittaavia piirteitä, vaikka sitä ei dg:iin merkittykään. Tosin meidän tapauksessamme kiint.suhdehäiriö tulkittiin liian symbioottiseksi lapsi-äiti -suhteeksi.
Saman lapsen dg neurologian puolella on AS-oireyhtymä, psykoosista ja minkään asteisesta kiintymyssuhdehäiriöstä ei ollut tietoakaan. Mikä taivaallinen helpotus, koska lapseni tuntien tiesin, että nyt ollaan oikeilla jäljillä! Ja mikä tärkeintä: neurologian puolen dg:n perusteella annettu kuntoutus on auttanut ja eheyttänyt lasta, mutta psykiatrian väärä dg, huostaanotto ja olematon hoitopelleily saattoivat lapsen huonompaan kuntoon kuin hän on ikinä elämässään ollut!
Mielestäni käsittämättömintä on, että hoidollisten huostaanottojen lapsia sijoitetaan myös perheisiin. Toiselta vanhemmalta vaaditaan jokin sosiaali- tai terveydenhoitoalan tutkinto, mutta se ei riitä! Se ei riitä pelkkään kaltoinkohtelusta johtuvan kiint.suhdeajatteluun orientoituneen sijaishoitajan mielessä neurologisian lapsia psykiatrisista potilaista. Tämä alue on niin uusi vielä Suomessa tänä päivänä, että tarvitaan ehdottomasti vähintään neurologiaan erikoistuneen sairaanhoitajan koulutus erottamaan nämä lapset psykiatrian potilaista.
Ja psykologiassahan tunnetaan ilmiö, että jos joku on ohjattu ajattelemaan jonkun asian olevan tietyllä tavalla, niin ei mikään, siis ei mikään (tässä tapauksessa vanhempien puheet tai käytös) saa tällaista ihmistä luopumaan omista ennakkokäsityksistään. Ei tästä sijaisvanhempia syyttää voi, sillä tiettyyn ajatteluun huostaanotettujen lasten taustoista on ohjattu suurin osa suomalaisia.
Meidän kohdallamme tämä ilmeni niin, että vaikka lastenkodin psykiatriselle osastolle mennessämme mukana olleet sosiaalityöntekijät kertoivat henkilökunnalle, että kotioloissa ei ole huostaanottoperusteita, siksi tapaamisia ja lomia ei tule rajoittaa, ne puheet kaikuivat kuuroille korville ja minuun suhtauduttiin kuin olisin vuosia pahoinpidellyt lastani. Vasta kun sossujen silmät aukenivat paikan kamaluuden suhteen, en palauttanut lasta enää lomalta laitokseen ja huostaanoton purku väreili ilmassa, osastonjohtaja myönsi minulle: "Olemme vuosia toimineet perinteisenä lastenkotina ja meidän on ollut vaikea suhtautua uuteen tilanteeseen, jossa meille lähetetään perheitä, jotka olisivat korkeintaan jonkinlaisen tuen ja ohjauksen tarpeessa." Olin itse jo siinä vaiheessa lapsen saamasta kohtelusta niin järkyttynyt, että silloin minä annoin tuon myönnytyksen kaikua ns. kuuroille korville.
Aivan samaan myönnytykseen olisi ehkä aihetta monien sijaisvanhempienkin kohdalla, mutta heitä ei mitenkään ohjata tämän ymmärtämiseen, koska nykylastensuojelu ei reilusti ja rohkeasti tue tätä ajattelua, että perinteiset huostaanottojen syyt eivät suuressa osassa huostaanottoja pidä enää paikkaansa. Tämähän on se "liian arka aihe" julkisuudessa käsiteltäväksi...
Ilmeisesti kertomasi hallinto-oikeuskäsittely on siitä harvinainen poikkeus, että vanhemmilla on ollut varaa hyvään oikeusavustajaan ja ovat näin osanneet vaatia suullista käsittelyä asialleen, mitä ei yleensä tapahdu. Yleensähän päätös oikeudessa tehdään vain sossujen esityksen pohjalta vanhempia ollenkaan kuulematta, lapsesta nyt puhumattakaan. Pointti kertomuksessasi piilee siinä, että mitähän ehdotettu lisätuki kotiin on mahtanut olla? Lisää ammattitaidottomien perhetyöntekijöiden käyntejä perheessä vaiko ihan oikeaa tukea, jolla on oikeasti ollut edes yritystä poistaa niitä ongelmia, joita perheessä oli. Käytännössä perhetyöntekijöiden käynnit eivät poista muuta kuin äidiltä mahdollisesti puuttuvaa kahviseuraa, jos sitäkään.
Kyllä osa kansanedustajistakin on sitä mieltä, että hallinto-oikeuskäsittely ei ole oikeusvaltion oikea tapa hoitaa mitään asioita, saati niin vakavaa asiaa kuin huostaanottoa, joka luokitellaan hallinto-oikeudelliseksi vapaudenriistoksi lapsen kohdalla. Käräjäoikeudessa henkilö on syytön niin kauan, kunnes toisin todistetaan, mutta hallinto-oikeudessa vanhempi on syyllinen sossun väitteiden perusteella niin kauan, kunnes itse pystyy itsensä syyttömäksi todistamaan. Nimenomaan tämä käänteinen todistustaakka ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukainen tapa jakaa oikeutta kansalaisilleen.
Jos sinä et allekirjoita väitettä riittämättömästä, jopa olemattomasta tuesta ennen huostaanottoa, niin onneksi moni muu, esim. ministeri Risikko sen kyllä alekirjoittaa. Ja tämän ovat vähitellen ymmärtäneet ja myöntäneet moni muistakin ministereistä ja rivikansanedustajista. "Valaistumista" on tapahtunut myös joissain lastensuojelujärjestöissä ja jopa Stakesissa, minkä viimeksi mainitun olen ottanut erityisesti ilolla vastaan.
Eli toivottavasti myös tähän oikeuskäsittelyn epäkohtaan puututaan, sen toivoisi olevan edistysaskel lasten ja perheiden oikeusturvan toteutumisessa. Samoin kuin olisi sekin, että kuntataloudet saataisiin mukaan voimassa olevien lakien noudattamiseen niin lasten terveydenhoidon, koulun kuin lastensuojelunkin osalta. Niin ei tapahdu vielä tänä päivänä.
lakimieheen yhteyttä.
Eihän noin voi minkään lain mukaan mennä, ettet saa tietää syytä huostalle.
Siihen on pakko löytyä kirjattuna jokin syy, tai sitten huosta on todellakin täysin laiton.
Siis ei vain aiheeton, vaan myös laiton.
Jos taas ei syytä mitenkään löydy, niin millä ihmeellä huostaa voidaan aina vaan jatkaa.
Joku tässä on nyt pahasti pielessä.
Sulla on oikeus valita itsellesi joku hyvä asianajaja ja yhteiskunta maksaa viulut, myös yksityisestä, jos olet vähävarainen.
Oikeuden saaminen ei ole rahasta kiinni.
hoidolliset huostaanotot varmaan sit tosi harvinaisia, näitä ihan ns. tyypillisistä syistä huostaanotettuja on silti ihan riittämiin, liiaksikin. On toki surullista, että itse lapsinesi olet joutunut tuollaisen pompottelun kohteeksi, mutta tuskin se läpi Suomen onneksi on arkipäivää. Kotiin annettu tuki oli kyllä mainitsemassani tapauksessa sitä, että lapsi laitettiin päivähoitoon ja he saivat sitä kodinhoitoapua myös, vaikka kaikki täällä sanovatkin ettei sitä saa, eli ei mitään perhetyöntekijän käyntejä. Toki he varmasti ovat myös nyt tarkassa syynissäkin, koska se meno siellä kotona ei ollut mitään lapsiperheen menoa silloin ennen kuin lapsi vietiin. Minusta se on ihan oikein, että päivähoidolla varmistetaan osaltaan lapsen normaalia arkea, hän saa ikäistään seuraa, äiti saa levätä ja jaksaa toivottavasti illat panostaa lapseensa ja jättää menovaihteen vähemmälle. Jos valtaosa olisi Suomessa näitä hoidollisia huostaanottoja, niin sittenhän asia on helposti ratkaistu, puututaan näihin väärinkäytöksiin ja lopetetaan vallan hoidolliset huostaanotot, keksitään jotain muuta, niin ei ole Suomessa juurikaan lastensuojeluasiakkaita ja sijaisperheitäkään, laitoksista puhumattakaan ei kullakin alueella montaakaan tarvittais. Mutta niin kuin sanoin, taitaa useimmilla alueilla olla kyllä vähemmistössä nämä hoidolliset huostat. On ihan muita syitä.
että valtaosa kaikista huostaanotoista on hoidollisia!
Aivan rehellinen tosiasia vain nyt taitaa olla niin, että kaikista huostaanotoista vain noin puolet on vanhempien päihteiden takia tehtyjä huostia. Pari prosenttia sisältää väkivaltaa, toinen pieni prosentti on vanhempien mt-ongelmia ja koko loppuosa on sitten ei-perinteisiä syitä.
Itse pystyn nimeämään vain pari sairaanhoitopiiriä Suomessa, joissa hoidolliset huostaanotot ovat tuntematon käsite. Mutta usko sinä mihin haluat tai ole uskomatta, vaikka eivät nämä pelkästään uskonasioita olekaan. Toisaalta kyllä tuollaisesta asenteesta herää sellainen positiivinen ajatus, että meinaako mielessäsi nousta lapsista välittävänä aikuisena pienen pieni huolenpoikanen, että eikö lastensuojelu toimikaan siten kuin kaikelle kansalle niin kovin mielellään uskotellaan. Sehän on terve piirre vastuuntuntoisessa aikuisessa.
Lopetan keskustelun osaltani tähän.
Hyvää jatkoa sinulle omaan elämääsi ja työhösi!
henkilökohtaista sinulle kirjoituksissani, olet varmastikin oikeassa omassa asiassasi. Minä olen nimenomaan se sijaisvanhempi, joka kyseenalaistaa sosiaalityöntekijällekin kaiken mikä mietityttää, koska kuten jo aiemmin mainitsin, monilla jotka lastensuojelun eri vaiheissa mukana, ei ole sitä käytännön kokemusta ei näistä lapsista, heidän hoitamisestaan, eikä myöskään heidän vanhempiensa/sijaisvanhempien elämästä. Eli olen kai sitten skeptikko, ja en ole se helppo sijaisvanhempi (sosiaalityön kannalta), joka mukisematta tyytyy osaansa, ja ei uskalla hakea myös lapselle kaikkea mahdollista apua, mikäli sitä vain jossain on saatavissa. En tosiaan luule, että maailma on niin mustavalkoinen, kolikolla on aina toinenkin puoli. Toivon sinulle omaan arkeesi jaksamista, ja kun tiedetään että huostaanotettuja alkaa olla niin paljon, ettei heille aina sopivaa sijoituspaikkaa löydy, niin toivotaan, että ne turhat huostat edes poistuis kuvioista ja oikeasti sijoituspaikkaa tarvitsevat saisivat mahdollisimman sopivan sellaisen itselleen. Mukavat joulut niinikään!
2 kpl...mutta sekään ei ole asiaa auttanut ei edes se kun tei kantelun läänin hallitukselle ja eduskunnan oikeuskanslerille ja eduskunnan asiamiehelle... näistä kukaan taho ei edes tutkinut asiaa..vaikka asian esitin niin selkeästi että ei voi olla huomaamatta missä on mennyt vikaan... ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen tein valituksen mutta sieltä sain lyhyen ympäri pyöreen päätöksen asiasta jossa mainitaan että hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttamaan..eli korkein hallinto oikeuskaan ei tutkinut asiaa..joten.. en enään keksi mistä hakisin oikeutta....
hallinto-oikeudelle olla joku syy huostalle mainittuna, mihin ovat päätöksensä perustaneet.
Ei kai hekään voi ilman syytä/näyttöä ketään tuomita, tai päätöksiä tehdä.
Johonkin niiden päätösten on aina perustuttava.
Olet varmaan saanutkin ne paperit, niin tutkis uudelleen.
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole mitään sellaista asiaa mainittu jossa lain mukaan kriteerit täyttyisivät ja lausunto on aivan ympäri pyöree..on vain pomineet sossun,perhetyöntekijän..ym.kirjoittamat jutut jotka eivät edes sisällä faktaa ja minulla oli asiakirjoja joilla pystyin kumomaan heidän väitteitään mutta niitäpä ei hämeenlinnan hallinto-oikeuden lausunnossa/päätöksessä mainita halaistuakaan sanaa..ja se että kävin suullisessa käsittelyssä niin suurin osa todistajien lausunnoista minun puolelta oli jätetty kirjaamatta asioita joilla myös pystyin kumomaan sossun väitteet.. Niin...ei edes siellä ollut mitään mikä olisi oikeutettu tekemään huostaanotto päätöstä mutta näin vain tekivät... Suomeksi sanottuna eivät tutkineet perusteellisesti vaan olivat ennalta jo päättäneet asian kun uskovat sossujen/sosiaalilautakunnan jo mukamas tutkineen... Ja mitä nyt nämä maalikot mitään huostaperusteista ymmärsi..paitsi 3 sosiaalilautakunnan jäsentä oli todenneet että he eivät löydä mitään huostaanotto perustetta....ja se maininta on merkitty paperille ihme kyllä...
saada sen uudestaan sosiaalilautakunnan käsittelyyn.
Pyydät siis asiasi ja valituksesi otettavaksi kokouksen esityslistalle.
Siinä sitte pyydät heitä todella tutkimaan koko huostan kaikkine omituisuuksineen.
Hämeenlinnan Hallinto-oikeudelle...ja yhtä tyhjän kanssa se varmaan on..... Ja senkin takia jo kun korkein hallinto oikeus oli jo päätöksen tehnyt niin sitä ei kukaan muu pysty kumomaan kuin sossu itse..
saada muuttamaan päätöksensä ainoastaan sossun esimies ja heitä valvova taho, eli sosiaalilautakunta.
Siksi olis tärkeää saada se uuteen käsittelyyn heille.
Eikös siellä ole jäsenetkin vaalien myötä vaihtuneet?
en ole varma moniko siellä on vaihtunut...
paljon ota, jos ei annakaan.
parjaamasi "asiantuntijana" itseään pitävä kasvatustieteilijä:) Kuten sanottua, ihan varmasti on myös niitä turhia huostaanottoja, jotka ovat todella ikäviä. Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, ettei tällaisia hoidollisia tapauksia tulisi sijoittaa perheisiin, pikemminkin esim. ammatilliseen perhekotiin, jossa raskas vastuu jakautuu tasaisemmin.
Kuitenkin edelleen olen vakaasti sitä mieltä saamani tietojen perusteella, että ns. turhia huostaanottoja on ÄÄRIMMÄISEN vähän. Suurimmassa osassa hoidollisiakin huostaanottoja vanhempi/vanhemmat itse haluavat oman uupumuksensa vuoksi, että lapsi sijoitetaan muualle. Onko tällaisetkin tapaukset niitä turhia mielestäsi?? Suurimmat sijoitusten syyt ovat päihteiden käyttö, vanhempien mielenterveysongelmat (uupuminenkin luetaan usein tämän otsikon alle) ja ehdottomasti vähäisin ryhmä nämä hoidolliset huostaanotot.
On hienoa että olet ottanut asioista paljon selville. Se kertoo siitä, että todella välität lapsestasi. Pöytäkirjasta minulle ei tosin selvinnyt sitä syytä, miksi lapsi aikoinaan sinulta on huostaanotettu. Ilmeisesti syynä siis aspergerin syndroomalle tyypillinen toiminta? Ja kyllä, erityispedagogiikka oli laajana sivuaineenani ja työskentelen paljon näitä diagnooseja saaneiden lasten parissa:)
Kuntien tulospalkkaus johtaa
Kirjoittanut: perusturvarikoksiin 6.12.2008 klo 12.12
"Kuntien harrastamasta alibudjetoinnista puhutaan jo täysin avoimesti. Vuoden 2008 sosiaalibarometrin mukaan 29 % sosiaalitoimista ja 24 % terveyskeskuksista kertoi palvelujen tietoisesta alibudjetoinnista.
-Henkilöstölle maksettavia tulospalkkioita on sidottu siihen, että henkilöstö noudattaa tiukasti annettuja määrärahoja, eikä ylitä niitä missään tilanteissa.
-Kuntien sosiaalijohtoa kannustetaan säästämään lupaamalla heille %-osuus säästetyistä varoista.
-Sosiaalityöntekijöille on luvattu lisäbonus palkkoihin, mikäli he saavat huostaanottojen määrän puolittumaan.
-Terveydenhuollon ostopalvelusopimuksissa on voitu sopia, että suorittava puoli maksaa kunnalle sakkoja, mikäli se lähettää jatkohoitoon liian paljon potilaita. "
Lainaus on äskettäin ilmestyneestä Kelan kustantamasta Toisesta vääryyskirjasta.
Edellisen kirjoittajina Lilli Autti ja Miikkael Liukkonen.
Lähteenä käytetty: Sosiaalibarometri 2008, Eronen Anne, Londén Pia, Perälahti Anne, Siltaniemi Aki, Särkelä Riitta. Ajankohtainen arvio kansalaisten hyvinvoinnista, palveluista ja palvelujärjestelmän muutoksesta, Helsinki, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto 2008: 78.
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä
Ilmoita asiattomasta viestistä
Samasta kirjasta
Kirjoittanut: lisää: 6.12.2008 klo 12.18
"Lastensuojelussa on sosiaaliasiamiehille tulleiden yhteydenottojen perusteella paljon puutteita.
-Sopivia sijaishuoltopaikkoja ei ole
-työntekijöitä ei ole tarpeeksi
-ennalta ehkäisevään lastensuojeluun ei ole mahdollisuuksia
-lapsiperheiden kotipalvelua ei ole saatavissa
-perheneuvoloihin, nuorisoasemille ja lasten psykiatriseen hoitoon on pitkät jonot
Vanhemmat ovatkin kysyneet järkyttyneinä, mitä apu auttaa vuoden kuluttua, kun sen tarve on tässä ja nyt. Lapsiperheiden kotipalvelua on moni jäänyt kaipaamaan.
-Akuuteissa sairaus- tai muissa kriisitilanteissa ei tilapäistä apua usein ole saatavissa lainkaan.
-Uupuneiden vanhempien avunpyyntöihin ei pystytä vastaamaan sillä intensiteetillä kuin tilanteet vaatisivat.
Hoitotakuulain rikkomisesta on vähän väliä uutisia, vaikka laki on ollut voimassa jo useamman vuoden. Pitkät hammashoitojonot, lääkäriin pääsyn vaikeudet tai lääkäreiden puuttuminen kokonaan osasta terveyskeskuksia ovat alkaneet muodostua vakiintuneeksi tilanteeksi perusturerveydenhuollossa, eikä niitä tunnisteta vakavina lainrikkomuksina hoitoa tarvitsevia potilaita kohtaan.
Säästöjen aiheuttamista eettisistä ongelmista tulisi käydä avointa ja julkista keskustelua. Lisäksi tulisi käydä keskustelua siitä, kuinka pitkälle viranomaistoimintaa voidaan siirtää vapaaehtoisten ja omaisten kannettavaksi ja mi ten esim. vanhustenhoitoon liittyvä valvonta ja vastuukysymykset ratkaistaan. Toimivilla ja oikea-aikaisilla peruspalveluilla on huomattava merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Mitä enemmän palveluja supistetaan ja niiden piiriin pääsyä rajoitetaan alibudjetoinnin vuoksi, sitä huonommin osa ihmisistä voi."
edellä kirjoitetun valossa:
Epäilijät huutavat, että aiheettomia ja turhia huostaanottoja ei tehdä, koska se on niin kallista. Ja sijaishuolto valittaa, miten huostat tehdään liian myöhään. Myös itse näen omassa lähipiirissäni joka päivä lapsen, joka kuuluisi sijoitettavaksi, mutta sosiaalitt eivät "näe" siihen aihetta. Totuus kulkee jossain noiden kaikkien väittämien lomassa.
Sossuja on liian vähän, ilmoitushysterian takia ovat vielä ylityöllistettyjäkin. Eivät he ehdi joka ilmoituksen perusteella paneutumaan perheen tilanteeseen niin hyvin, että näkisivät todellisen tilanteen. Säästöjen takia he haluavat välttää niin monta huostaa kuin suinkin.
MUTTA jos koulusta, tarhasta tai naapureilta valitettu, varsinkin toistuvasti, sossut aloittavat asiakkuuden. Tietysti niiden tapausten lisäksi, joissa "huoli" on herännyt jo ensitapaamisella.
Sitten törmätään alibudjetointiin avohuollon tukien osalta, jota on niin koulussa, tarhassa, terv.huollossa kuin avohuollon tuissakin. EI OLE TUKEA PERHEELLE, joka ilmoitusten aiheen poistaisi. Ainoa "apu" on laittaa lapsi vuoden kestävään jonoon, josta päädytään psykiatrian yksikköön tai sairaalan tutkimusosastolle. Odotusaikana pidetään turhia palavereja, joka on muka moniammatillista "tukea" perheelle, eikä tilanne niillä muuksi muutu. Ehkä perhetyöntekijätkin palkataan äidin kahviseurauksi, jolloin naapurit saadaan uskomaan, että "kyllä tukea tulee, siellä sossut juoksevat jatkuvasti". Todellisuudessa perhetyö vain rasittaa äitiä entisestään plus lisäksi lukemattomat palaverit, joissa vain tähdätään vanhemmista virheiden hakemiseen, KOSKA TODELLISTA APUA EI OLE ANTAA.
Näin päädytään "tarkan harkinnan ja pitkällisen avun jälkeen" huostaanottoon, koska muuta ei ole tarjolla. Tai lapsi ei pääse psykan osastolta vanhempien vaatimiin tutkimuksiin, vaan sairaalapaikkojen puutteen takia kirjoitetaan jatkohoitolähete lastenkodin psykiatriselle osastolle pelleilyhoidon antamiseksi, kuten meille kävi - ja lukemattomille muillekin.
Luulisin, että sossut ovat kuin nuorallatanssijoita, jotka taiteilevat toisaalta perheelle annettavien tukien puutteen, oman tulospalkkauksensa ja lapsen edun välimaastossa, jolloin aika harvoin lopulta kunnolla autetuksi tulee kukaan.
Parasta apua saavat varmaan ne päihdeperheiden lapset, jotka otetaan oikeasti huonoista oloista ja hyvällä tuurilla pääsevät hyvään sijaispaikkaan. Heitä on noin puolet huostaanotoista, mutta kaikilla heilläkään ei ole onni matkassa, eikä sijoitus paranna heidän olosuhteitaan paljoakaan. Ja hoidolliset huostat nyt ovat pohjanoteeraus, mitä lapsen perusoikeuksiin ja oikeusturvaan tulee tämän maan kansalaisina.
Minusta perussuomalainen perusvika on ihan hyvä, että ei mitään väitteitä purematta niele. Mutta toisaalta ei pidä olla liian ennakkoluuloinenkaan, tyyliin 'ei usko muuta kuin minkä näkee', koska tiettyä avoimmuutta tarvitaan myös monelta kannalta katsotun puolueettoman mielipiteen muodostamisessa.
Ehkä sossujen suhteen on helpompi olla sijaisvanhempana epäilijä kuin lapsen omana vanhempana. Varmaan sossu katselee sijaisvanhempaakin sellaisten lasien läpi, joilla arvioidaan, ajaako s-vanhempi omaa vaiko rehellisesti lapsen etua. Mutta jos vanhempi on skeptikko, pelätään sen paljon helpommin olevan vain omien vikojen ja virheiden salailuyritystä ja kyvyttömyyttä nähdä lapsen etu, jonka suhteen vain sossu voi muka olla puolueeton arvioija. Näin paljon helpommin ollaan napit vastakkain -tilanteessa, jolloin joka osapuolen inhimilliset luonteenpiirteet astuvat kuvaan ja koska viranomaisella on aina valta takanaan, jäävät vanhempien mielipiteet helposti kakkoseksi, vaikka kuinka oikeassa olisivat lapsensa tuntien olleetkin.
Kiitos hyvistä toivotuksista ja samoin itsellesi!
Huostaanotto johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että AS-oireisto nähdään psykiatrian puolella vaikeina psyykkisenä ongelmina, lapsi saa väärän dg:n ja meidän tapauksessamme pikalähetteen pitempiaikaiseen psykiatriseen hoitoon. Edes pikalähete ei olisi auttanut saamaan sairaalan osastopaikkaa kuin korkeintaan vuoden tai puolentoista vuoden kuluttua. Mutta HEUREKA! "Nyt olemme löytäneet lapselle ihanan paikan, jossa on päästy hyviin hoitotuloksiin. Sinne vain vaaditaan huostaanotto lapsen sisään ottamiseksi."
Siksi kehotankin kaikkia lasten kanssa työtä tekeviä kiinnittämään huomiota dg:iin. Jos siellä on sana laaja-alainen, antakaa hälytyskellojen soida korvissanne ja lujaa. Ne useat kymmenet vanhemmat, joita eri vertaistuki- tai lomaryhmissä, sekä nettipalstojen kautta olen tavannut, ovat kertoneet lähes poikkeuksetta lapsen hoidollisen huostaanotto dg:n sisältäneen tuon maagisen sanan 'laaja-alainen' ongelma sitä tai tätä. Käytännössä se tarkoittaa, että psykiatria on kykenemätön lasta auttamaan, mutta jostain syystä (ja lakia rikkoen) ei suostuta myöskään toisen lääketieteen alan konsultaatioon vanhempien pyynnöstä huolimatta.
Asia siirtyi siis luvallani sairaalasta lastensuojeluviranomaisten huostaanottovalmisteluun, syyksi ilmoitettiin alusta alkaen vain ja ainoastaan laitoksen vaatimus huostaanoton tekemiseksi. Tapasimme sossuja lukemattomia kertoja, he eivät löytäneet kotioloista lainmukaista perustetta huostaanotolle, joten he päätyivät hoitolähetteen takia tekemään niin sanotun hoidollisen huostaanoton.
Myös heille ko. laitos oli aivan ylimainostanut itseään ja "hyviä hoitotuloksiaan". Ei tuloksia ollut arvioinut koskaan kukaan muu kuin laitos itse ja hoitoa ei ollut! Psykiatrit pitävät ilmeisesti halpana myös omaa koulutustaan, jos tosiaan kuvittelevat sosiaalikasvattajien kykenevän antamaan sairaalahoitoa vastaavaa psykiatrista hoitoa!
Sanalla sanoen lapseni piti tulla laittomasti huostaanotetuksi, että hän joutui elämänsä ensimmäisen kerran pahoinpidellyksi. Se paikka oli hirveä!
Mutta kyllä se avasi myös silmäni sille järkytykselle, millaista "psykiatrista hoitoa" lapsille tässä maassa annetaan. Siis lapsille! Osasto oli tarkoitettu 8-12-vuotiaille. Oma lapseni sai siis avun vasta neurologian puolelta huostaanotosta kotiuduttuaan, mutta mitä tapahtuu niille lapsille, jotka todella ovat psykiatrisen avun tarpeessa!
Myös Sari Essayah kertoi minulle sähköpostissaan jo vuosia miehensä työpaikalla (muistaakseni erityislastenkoti tai vastaava), että miksi heille lähetetään lapsia, jotka ilmiselvästi olisivat sairaalahoidon tarpeessa.
Liikutun melkein kyyneliin asti, kun joskus saa lukea seuraavasta linkistä löytyvän tyylisiä asiantuntijakirjoituksia. Siis siksi, että joku, edes joku puhuu näidenkin lasten puolesta:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Mielenterveyspalveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa/HS20080607SI1MA017c1
Artikkelissa käy ilmi selkästi myös se, miten aikuisten mt-palvelujen laiminlyönti kostautuu nykyisin myös lastensuojelun puolella.
uupumisen takia tehty huostaanotto turha.
Mielestäni on.
LsL määrittää huostaanottoperusteet eli kodin olosuhteet vaarantavat lapsen terveen kehityksen tai lapsi itse vaarantaa sen. Hoidollisessa huostaanotossa ei ole kyse kummastakaan edellä mainitusta, vaan kyse on yhteiskunnan taholta tapahtuneesta rikoksesta järjestää peruspalvelut tarvetta vastaavalle tasolle.
Kun vanhemmat ovat lapsensa eteen kaikkensa tehneet ja silti uupuvat, se ei silti täytä huostaanottokriteerejä. Huostaanotto on hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto, eikä sen tekemiseen riitä syyksi perustuslaissa luvattujen peruspalvelujen laiminlyönti.
Väsyneelle vanhemmalle voisi olla suuri apu vaikka se, että kerran kuussa kodinhoitaja käy auttamassa kodin siivoamisessa. Tai joka toinen viikonloppu lapsi on tukiperheessä ja vanhempi saa pari vrk aikaa ihan vain itselleen. Tai ls:n perhetyöntekijä veisi lapsia välillä harrastuksiin tai leikkikentälle, että äiti voi käydä asioilla tai vaikka nukkua ylimääräiset luxus-päiväunet. Näin meillekin perhetyötä hoidollisen huostaanoton valmisteluvaiheessa mainostettiin, mutta käytäntö oli toista.
Ihan mukavia ihmisiä he olivat, mutta ensinnäkin itse olin huostaanotosta niin järkyttynyt, että en olisi jaksanut tutustua uusiin ihmisiin siinä vaiheessa. Omasta tuttavapiiristä löytyi kahviseuraa riittävästi. Eniten he olisivat auttaneet kun olisivat vieneet lasta uimaan tai luistelemaan, mutta uimahalliin meno oli kuulema kielletty, liian suuri vastuu vieraasta ja lapsesta ja luistelemassa he kävivät kerran. Sen jälkeen ei kuulema huvittanut, koska toisella heistä ei ollut luistimia ja "siellä palelee kentällä seisoessa".
Toisaalta minua ärsytti se - koska silloin jo tiesin huostaanoton olevan laiton - meille tyrkättiin perhett:t väkisin, että saatiin edes yksi asia näyttämään lainmukaiselle. Papereihin voitiin kirjata, että "avohuollon tukea on tarjottu, mutta se ei ollut riittävää". Ei kai koska kumpikaan perhett ei sattunut olemaan neurologian erikoislääkäri! Silkkaa alibudjetoinnin takia puutteellisten resurssien tuhlausta koko touhu.
Vaikka itse en ole toimeentulotuen asiakas, voin ymmärtää erittäin hyvin myös sen, mikä henkistä väsymistä lisäävä taakka voi olla jatkuva taloudellinen niukkuus ja on se sitä tutkimuksenkin mukaan. Kun toimeentulotuen rajoja ei korotettu 15 vuoteen, on sanomattakin selvää, että sillä tuella ei Suomessa elänyt enää vuosikausiin.
Ja miksi ei käytetä avohuollon sijoitusta suoran huostaanoton sijasta? Tai miksi nykyisissä laitoksissa ei ole tukea antavaa työtä tarjolla väsyneille vanhemmille? Lapsi voisi olla läheisessä lastenkodissa vaikka 2-3 päivää viikossa ja loput kotonaan. Tietysti tämä edellyttäisi sitä, että laitoksissa olisi myös valvontaa ja riittävästi hoitohenkilökuntaa, mutta nyt on pulaa molemmista. Ja lapsen sinne siirtyminen pitäisi tapahtua samoin kuin esim. päivähoidon aloitusvaiheessa. Eli vanhemman kanssa yhdessä, mikä auttaisi lasta sopeutumaan vieraaseen paikkaan. Nyt sen sijaan tehdään huostaanotto ja kaiken huipuksi lapsi repäistään kotoa laitokseen kiinnittymisjaksolle, joka kestää parista viikosta kuukauteen ja sen aikana kaikki yhteydenpito "kelvottomiin" vanhempiin on täysin kielletty. Järkyttävää! Noin ei saisi menetellä kuin kriisisijoituksen kyseessä ollen tai silloin kun tapaamisrajoituskriteerit SELKEÄSTI lain mukaan täyttyvät.
opiskellut ja nyt jo valmistunut ole mikään asiantuntija huostaanottoasioissa!
Jos on vaikka opettajantyössä, niin mitä hittoa siinä tietää perheiden tilanteista! Jos nyt omalle kohdalle on joku huostaperhe sattunut ja jotain heidän tilanteestaan kuullut, niin siihen se "asiantuntemus" sitten supistuukin.
http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-12-15,104:1:582465,1:0:0:0:0:0:
"Korjaavat palvelut kuten sijaiskodit ja lastenpsykiatria ajavat edelle
Kunnat eivät rahoita riittävästi
ennaltaehkäisevää lastensuojelua
Ennaltaehkäisevään lastensuojeluun panostetaan Suomessa vähän. Kunnat sijoittavat enemmin korjaaviin palveluihin, kuten lasten sijaiskoteihin ja lastenpsykiatriaan.
Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä arvioi, että voimavaroja tarvitaan lisää muun muassa äitiys- ja lastenneuvoloiden työmuotoihin, joissa tuetaan koko perheen hyvinvointia lasten ollessa vauvaikäisiä.
- Toistaiseksi Suomessa ei ole yhtään kuntaa, joka olisi vakavissaan sijoittanut tähän. Jos ei ole varoja, ei ole toimintaakaan. Ei tässä pelkällä tahdolla mennä.
Rimpelän mukaan keskeinen kysymys on, lisätäänkö kunnissa henkilöstöä vai ei.
- Raskaiden palvelujen osuus kasvaa Suomessa noin 6-8 prosentin vuosivauhdilla, mutta peruspalveluihin ei tunnu riittävän rahaa.
Rimpelä korostaa, että perheiden hyvinvointiin sijoittamalla voitaisiin säästää muualla. Jos perhe pärjää, lapsi voi hyvin.
- Joissakin vuosissa raskaiden palveluiden kuormitus vähenisi, hän arvioi.
Ruotsissa Leksandin kunnassa lapsen syntymän molemmin puolin pidettävä laajennettu perhevalmennus on tiputtanut avioerot noin kolmannekseen suhteessa koko maan lukemiin.
Suomessa laajennettua perhevalmennusta, jossa rakennetaan sosiaalista tukiverkostoa nuorille perheille, toteutetaan vain muutamissa kunnissa.
Kaarina on maan malliesimerkki. Kaarinassa kaikki esikoistaan odottavat perheet voivat osallistua perhevalmennuksen ryhmiin.
Lastensuojelua raskauden aikana ja vauvan syntymän jälkeen käsittelevä juttu avaa Turun Sanomien uuden kuusiosaisen lastensuojelusarjan. Ehjänä aikuisuuteen -sarjassa valotetaan koko lastensuojelun kaarta ennaltaehkäisevistä toimista huostaanottoihin."
Mitä tällaisesta voi seurata muuta kuin aiheettomia, jopa laittomia huostaanottoja ja paljon!