Tina Holmberg-Kalenius: Elämää koulukiusaamisen jälkeen
Loistava kirja, jossa kissa nostetaan pöydälle. Tämän kun lukee, niin ei enää yhtään ihmettele, miksi näiden kouluammuskelijoidenkin taustoista löytyy juuri koulukiusattuna olemisen kokemuksia.
Mikäli aikuiset ihmiset kohtelisivat toisiaan kuten kiusaajat kiusattuja (jatkuvaa, vuosia kestävää, rankkaakin fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa) ilman, että yksikään viranomainen puuttuisi asiaan ("No sehän on nyt vaan tuommoista leikkiä, ei saa kannella toisista, ei meidän työpaikalla/yhteisössä" tms.)... Miettikää mitä kiusattuna oleva aikuinen mahtaisi tarpeekseen saatuaan tehdä?
Aikuisten elämässä tällainen jatkuva kiduttaminen ja väkivalta ei ole sallittua, mutta lasten ja nuorten kesken kyllä? Sellaisen viestin yhteiskunta ja omasta imagostaan huolestuneet koulut antavat peitellessään kiusaamista. Kiusatulle viestitetään joka puolelta, että hei. on ihan okei että sinulta viedään ihmisarvo, koska olet luonnostaan huonompi kuin muut, alempiarvoinen ihminen.
Onko muka suuri ihme, jos jossain vaiheessa kiusattu saattaa tarttua aseeseen edes jonkinlaista "oikeutta" saadakseen?
Itsellänikin oli kouluaikana väkivaltaisia kostofantasioita kiusaajiani kohtaan, esim. kuvittelin ripustavani heidät lihakoukkuun ja nylkeväni heidät elävältä.
Koulukiusattu vertautuu täysin kidutuksen tai vuosia kestäneen perheväkivallan uhriin. Mikä ihme yhteiskunnassa on vikana, kun tätä ei millään tajuta?
Päättäjät ym. pellet viljelevät kauniita sanoja, mutta mitään ei oikeasti tehdä koulukiusaamisen eli sallitun kidutuksen/väkivallan estämiseksi.
Onko tosiaan niin vaikeaa laskea yhteen yksi ynnä yksi? Minä en entisenä koulukiusattuna ihmettele yhtään Jokelan tai Kauhajoen tapahtumia.
Loistava kirja, jossa kissa nostetaan pöydälle. Tämän kun lukee, niin ei enää yhtään ihmettele, miksi näiden kouluammuskelijoidenkin taustoista löytyy juuri koulukiusattuna olemisen kokemuksia.
Mikäli aikuiset ihmiset kohtelisivat toisiaan kuten kiusaajat kiusattuja (jatkuvaa, vuosia kestävää, rankkaakin fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa) ilman, että yksikään viranomainen puuttuisi asiaan ("No sehän on nyt vaan tuommoista leikkiä, ei saa kannella toisista, ei meidän työpaikalla/yhteisössä" tms.)... Miettikää mitä kiusattuna oleva aikuinen mahtaisi tarpeekseen saatuaan tehdä?
Aikuisten elämässä tällainen jatkuva kiduttaminen ja väkivalta ei ole sallittua, mutta lasten ja nuorten kesken kyllä? Sellaisen viestin yhteiskunta ja omasta imagostaan huolestuneet koulut antavat peitellessään kiusaamista. Kiusatulle viestitetään joka puolelta, että hei. on ihan okei että sinulta viedään ihmisarvo, koska olet luonnostaan huonompi kuin muut, alempiarvoinen ihminen.
Onko muka suuri ihme, jos jossain vaiheessa kiusattu saattaa tarttua aseeseen edes jonkinlaista "oikeutta" saadakseen?
Itsellänikin oli kouluaikana väkivaltaisia kostofantasioita kiusaajiani kohtaan, esim. kuvittelin ripustavani heidät lihakoukkuun ja nylkeväni heidät elävältä.
Koulukiusattu vertautuu täysin kidutuksen tai vuosia kestäneen perheväkivallan uhriin. Mikä ihme yhteiskunnassa on vikana, kun tätä ei millään tajuta?
Päättäjät ym. pellet viljelevät kauniita sanoja, mutta mitään ei oikeasti tehdä koulukiusaamisen eli sallitun kidutuksen/väkivallan estämiseksi.
Onko tosiaan niin vaikeaa laskea yhteen yksi ynnä yksi? Minä en entisenä koulukiusattuna ihmettele yhtään Jokelan tai Kauhajoen tapahtumia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.