Mitäs sanoisit alla olevasta?
HS:ssa on juttu "Hauholla väännetään kättä huimista vesijättöhinnoista". Sen mukaan kesämökkiläisiä vaaditaan maksamaan hyödyttömästä vesijättömaasta järven pohjan omistavalle jakokunnalle 20 €/m2. Maksut ovat olleet 10.000 € - 57.000 € luokkaa. Aikamoinen velvoite mökkiläisille, jotka vuosikymmeniä sitten ovat mökkinsä hankkineet, ja jotka nyt, järven vedenpinnan syystä tai toisesta laskettua, omatta syyttään joutuvat maksumiehiksi heille usein täysin hyödyttömästä ruovikosta.
Kummallisinta asiassa on, että jakokunnan - eli maksun saajan - edustajan mielestä kohtuullinen lunastushinta olisi noin 4 €/m2.
Lunastushinta 20 €/m2 on päätetty Hämeen maanmittaustoimiston määräämässä maanmittaustoimituksessa. Siihen ovat tyytymättömiä sekä haastateltu mökkiläinen että jakokunta, ja molemmat tulevat viemään lunastushintakiistan maaoikeuteen.
Uutisen mukaan maanmittaustoimistolla ei ole valittajille lohdun sanoja tarjolla. Haastatellun toimitusinsinöörin mukaan vesijättömaan lunastushinta määrittyy keskimääräisen rakentamattoman tonttimaan perusteella. "Tuskinpa rakentamatonta lomarakennuspaikkaa saa alle 100.000 eurolla, ja toisaalta 200.000 euroa on se yläraja. Se on peruste, jolla olemme neliöhintoja määränneet."
Kysymykset:
1) "Se on peruste, jolla olemme neliöhintoja määränneet", ilmoittaa toimitusinsinööri. Eikö siis vesijättömään lunastushinta olekaan asianosaisten sovittavissa? Voiko toimitusmies määrätä hinnaksi 20 €/m2, vaikka jakokunnalle riittäisi 4 €/m2? Ja vielä: onko hän velvollinen tuon korkeamman hinnan määräämään, jos hän katsoo sen vastaavan käypää hintaa? Tuollainen pakkovalta tuntuu - ainakin minusta - karkesti Suomen oikeusjärjestyksen vastaiselta.
2) Mikä sitten on oikea lunastushinta? Jos rakennuspaikasta saa maksaa 20 €/m2, niin onko se oikea hinta myös vesijättömaasta? Minusta ei ole.
Mökkitontissa maksaa, paitsi sijainti ja maisemat, ennen kaikkea rakennusoikeus. Jos myytävänä on järven rannalla 500 m2:n tontti, niin ei kukaan sitä varmaan telttapaikaksi osta samalla neliöhinnalla kuin rakennuskelpoisen tontin. Nyt puheena oleva mökkiläisen vesijättömaa (jonka pinta-ala lienee n. 500 m2) ei tuo tontille lisää rakennusoikeutta; tontilla on ja pysyy aikanaan rakennettu mökki. Siitä ei ole mökkiläiselle muutakaan hyötyä, kuvasta päätellen pikemminkin haittaa. (Jos mökkipaikka olisi nyt myytävänä, moinen vesijättöranta varmasti alentaisi sen arvoa siitä, mikä se on alun perin korkeamman veden aikaan ollut.) Ja tästäkö muka lunastajan pitäisi maksaa keskimääräisen tonttimaan hinta 20 €/m2?!
3) Eikö järjen käyttö ole sallittua maanmittaustoimistossa? Vai onko kysymys järjen puutteesta?
HS:ssa on juttu "Hauholla väännetään kättä huimista vesijättöhinnoista". Sen mukaan kesämökkiläisiä vaaditaan maksamaan hyödyttömästä vesijättömaasta järven pohjan omistavalle jakokunnalle 20 €/m2. Maksut ovat olleet 10.000 € - 57.000 € luokkaa. Aikamoinen velvoite mökkiläisille, jotka vuosikymmeniä sitten ovat mökkinsä hankkineet, ja jotka nyt, järven vedenpinnan syystä tai toisesta laskettua, omatta syyttään joutuvat maksumiehiksi heille usein täysin hyödyttömästä ruovikosta.
Kummallisinta asiassa on, että jakokunnan - eli maksun saajan - edustajan mielestä kohtuullinen lunastushinta olisi noin 4 €/m2.
Lunastushinta 20 €/m2 on päätetty Hämeen maanmittaustoimiston määräämässä maanmittaustoimituksessa. Siihen ovat tyytymättömiä sekä haastateltu mökkiläinen että jakokunta, ja molemmat tulevat viemään lunastushintakiistan maaoikeuteen.
Uutisen mukaan maanmittaustoimistolla ei ole valittajille lohdun sanoja tarjolla. Haastatellun toimitusinsinöörin mukaan vesijättömaan lunastushinta määrittyy keskimääräisen rakentamattoman tonttimaan perusteella. "Tuskinpa rakentamatonta lomarakennuspaikkaa saa alle 100.000 eurolla, ja toisaalta 200.000 euroa on se yläraja. Se on peruste, jolla olemme neliöhintoja määränneet."
Kysymykset:
1) "Se on peruste, jolla olemme neliöhintoja määränneet", ilmoittaa toimitusinsinööri. Eikö siis vesijättömään lunastushinta olekaan asianosaisten sovittavissa? Voiko toimitusmies määrätä hinnaksi 20 €/m2, vaikka jakokunnalle riittäisi 4 €/m2? Ja vielä: onko hän velvollinen tuon korkeamman hinnan määräämään, jos hän katsoo sen vastaavan käypää hintaa? Tuollainen pakkovalta tuntuu - ainakin minusta - karkesti Suomen oikeusjärjestyksen vastaiselta.
2) Mikä sitten on oikea lunastushinta? Jos rakennuspaikasta saa maksaa 20 €/m2, niin onko se oikea hinta myös vesijättömaasta? Minusta ei ole.
Mökkitontissa maksaa, paitsi sijainti ja maisemat, ennen kaikkea rakennusoikeus. Jos myytävänä on järven rannalla 500 m2:n tontti, niin ei kukaan sitä varmaan telttapaikaksi osta samalla neliöhinnalla kuin rakennuskelpoisen tontin. Nyt puheena oleva mökkiläisen vesijättömaa (jonka pinta-ala lienee n. 500 m2) ei tuo tontille lisää rakennusoikeutta; tontilla on ja pysyy aikanaan rakennettu mökki. Siitä ei ole mökkiläiselle muutakaan hyötyä, kuvasta päätellen pikemminkin haittaa. (Jos mökkipaikka olisi nyt myytävänä, moinen vesijättöranta varmasti alentaisi sen arvoa siitä, mikä se on alun perin korkeamman veden aikaan ollut.) Ja tästäkö muka lunastajan pitäisi maksaa keskimääräisen tonttimaan hinta 20 €/m2?!
3) Eikö järjen käyttö ole sallittua maanmittaustoimistossa? Vai onko kysymys järjen puutteesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensin sanon tähän alkuun että vesijätön arvioiminen on oikeasti mielestäni yksi ainakin teoreettisesti haastavimmista arviointiongelmista.
Koska satun tietämään vähän "sisäpiiristä" tästä nimenomaisesta Hauhon tapauksestakin niin yritän vastata parhaan kykyni mukaan kysymyksiisi omalta kannaltani ja mielipiteiltäni.
>>1) "Se on peruste, jolla olemme neliöhintoja määränneet", ilmoittaa toimitusinsinööri. Eikö siis vesijättömään lunastushinta olekaan asianosaisten sovittavissa? Voiko toimitusmies määrätä hinnaksi 20 €/m2, vaikka jakokunnalle riittäisi 4 €/m2? Ja vielä: onko hän velvollinen tuon korkeamman hinnan määräämään, jos hän katsoo sen vastaavan käypää hintaa? Tuollainen pakkovalta tuntuu - ainakin minusta - karkesti Suomen oikeusjärjestyksen vastaiselta.
No ensinnäkin ei ole itsestään selvää että edellä esittämäsi olisi oikeusjärjestyksen vastaista. Kiinteistötoimituksissa pääsääntö on että toimitusmiehet ratkaisevat kaikki kysymykset viran puolesta ja vain nimenomaisissa kysymyksissä asianosaisaiset voivat sitovalla tavalla sopia. Korvausmääristä sopiminen on tosin tuollainen asia, kunhan toimitusmiehet varmistavat että sopimus ei loukkaa kenenkään oikeutta.
Mutta satun tietämään että tässä asiassa kyse oli siitä että osakaskunta ei missään vaiheessa toimitusta esittänyt mitään vaatimuksia hinnasta vaan jätti koko arvinoinnin toimitusmiesten harkinnan varaan. Tuon 4 eur/m2 vaatimus osakaskunnan taholta tuli vasta valitusvaiheessa. Toimituksen lopettamisen jälkeen noin kahden viikon kuluttua osakaskunta piti kokouksen jossa pui tuota vesijättökorvausta ja lopputuloksen saattoi arvata kun lähes kaikki lunastajat olivat myös osakaskunnan osakkaita. Jos osakaskunta olisi vaatinut tuota 4 eur/m2 korvausta jo toimituksessa niin tottakai tuo olisi todennäköisesti määrätty.
>>2) Mikä sitten on oikea lunastushinta? Jos rakennuspaikasta saa maksaa 20 €/m2, niin onko se oikea hinta myös vesijättömaasta? Minusta ei >ole.
Vesijättöjen hintaa on MML:ssä pohdittu sisäisisesti viime vuosina paljonkin. Vesijättöjen hinnan lakiperusta on aika väljä. Kiinteistönmuodostamislaista (KML) ja laissa kiinteistötoimituksissa tapahtuvista lunastamisista voidaan löytää vain sellaiset oikeusohjeet että vesijätön lunastuskorvaus tulee olla täysi korvaus luovuttajan menetyksestä ja että se tulisi ensisijaisesti arvioida kauppa-arvo menetelmällä ja jos tällä ei saada täyttä korvausta niin sitten muilla menetelmillä. Lisäksi KML:n esitöistä selvitää että KML:n arviointiperusteet ovat tarkoitettu samoiksi kuin lunastuslain arviontiperusteet (josta voidaan johtaa se että toimituslaji eli se mitä tarkoitusta varten alue lunastetaan ja kenelle ei saa vaikuttaa lunastuskorvauksen määrään).
Vesijättöä ei kuitenkaan voida arvioida perinteisellä tavalla kauppa-arvo menetelmällä sillä vesijättöjen kauppoja ei käytännössä katsoa ole. Vesijätöt vaihtavat ainakin järvialueilla omistajaa käytännössä yksinomaan lunastamalla.
Siten tärkeään asemaan nousevat KKO:n ennakkopäätökset jossa konkretisoidaan miten käytännössä vesijätöt tulisi arvioida. Tuorein ennakkotapaus on KKO:2000:38 jossa todetaan ensinnäkin että arvioitaessa vesijätön lunastuksesta osakaskunnalle aiheutuvaa täyttä menetystä ei yksin vesijättöalueen lunastuspäätöksen ajankohdan käytön mukainen hintataso ole ratkaiseva. Sen lisäksi on otettava huomioon sellainen vesijätön vastainen käyttömahdollisuus, jonka toimitusmiesten päätöstä annettaessa voidaan katsoa vaikuttavan vesijätön arvoon. Lisäksi on todettu että jos lunastettava vesijättö muodostaa yhdessä lunastajakiinteistön kanssa yhtenäinen omarantainen rakennuspaikka niin ne voidaan arvioidan yhtenä kokonaisuutena. Lopputuloksena KKO on päätynyt pitämään oikeana toimitusinsinöörin ja Maaoikeuden ratkaisuja jossa vesijätön korvaus on yhtäsuuri kuin kiinteistön keskimääräinen neliöhinta lunastuksen JÄLKEEN. Tällöin siinä luonnollisesti tulee otettua huomioon myös vesijätön laatu kun arvionti kohdistuu nimeomaan arvioitavaan rakennuspaikaan siine edessä olevine vesijättöineen. Senverran olen ihan mielenkiinnosta katsonut tuon toimituksen, josta KKO antoi ennakkopäätöksensä, papereita että tuossa tapauksessa vesijätön lunastus ei nostanut kiinteistön rakennusoikeutta ollenkaan eikä vesijättöalueelle myöskään saanut rakentaa.
Muutamaa vuotta aiemmin tapauksessa KKO 1996:103 KKO päätyi hintatasoltaan hivenen alhaisempaan hintaan suurinpiirtein samoilla perusteilla. Noissa KKO:N 1996 ja 2000 tapauksissa kysymys oli laadultaan varsin samanlaisista vesijätöistä sillä kummatkin paikat sijaitsivat samassa kunnassa noin 40 km päässä toisistaan meren rannalla Raahen seudulla eikä vesijättöjen laajuudessakaan ollut huomattavia eroja. Itse näen että KKO 2000 tapauksessa KKO on vähän kiristänyt ruuvia aiemmasta käytännöstään.
Siten ainakin itse näkisin että tuo Hauhon vesijättötapaus on periaatteiltaan ratkaistu oikein. Siihen en ota kantaa onko itse arviointi (eli rakennuspaikan keskimääräinen neliöhinta lunastamisen jälkeen) arvioitu oikein mutta omalla näppituntumalla kantahämeen sydänmaiden rakentamattomat rantapaikat suurten järvien rannoilla oikeasti ovat oikesti olleet tuossa 100 000 - 200 000 euron välissä.
>>3) Eikö järjen käyttö ole sallittua maanmittaustoimistossa? Vai onko kysymys järjen puutteesta?
Järken käyttö lienee sallittu tuomareille ja maanmittareille vain jos laki ei toisin määrää :-)
Mutta ihan vakavasti puhuen tällä hetkellä vesijättöjen arviointi on varsin ongelmallista asiakkaan kannalta joskin se on ollut sitä jo aiemmin. Esim. Itä-Suomessa on vesijättöjen lunastushinnat olleet tasoltaan huomattavasti alhaisempia kuin Länsi ja Etelä-Suomessa eikä tasoaero voida selittää pelkästään yleisellä kiinteistöjen hintatasolla. Käytännössä nämä asiat ilmenevät järvillä jotka ovat kahden maanmittaustoimiston rajalla. Nykyään erot ovat vielä suurentuneet jopa saman toimiston eri insinöörien kesken eikä asiaa helpota yhtään se että myös maan eri maaoikeuksilla näyttää olevan eri linjat vesijätön korvaustasossa.
Jonkinlaisena ongelman esiintuojana voidaan pitää MML:n kehittämiskeskuksen tutkimusta vesijätön arvosta. Koska jo aiemmin tiedettiin että vesijätön korvausarviointi on hyvin kirjavaa eri puolella Suomea niin MML päätti muutama vuosi sitten teettää tutkimuksen jonka tarkoituksena oli antaa toimituskäytönnön yhtenäistämiseksi suositus vesijättöjen arvioimisesta. Tutkimusta oli tekemässä niin MML:n pääkonttorin tutkijoita kuin arviointitoimessaan arvostettuja kentällä toimivia toimitusinsinöörejä eri puolilta suomea lukuunottamatta Itä-Suomea ja Lappia. Ryhmässä oli myös mukana se toimitusinsinööri joka oli tehnyt tuon KKO:hon vuonna 2000 menneen toimituksen. Lopputuloksen ryhmän enemmistö päätyi kantaan että vesijätöt tulisi arvioivoida (kun ne liitetään rakennuspaikkaan) rakennuspaikan keskineliöhinnan arvoiseksi sillä se on KKO:n vuoden 2000 tuomion mukainen arvo.
Kun ryhmän tuloksia esiteltiin maanmittarikunnalle laitoksen järjestämillä DI toimitusinsinööreille suunnatussa vuosittaisessa koulutustilaisuudessa niin kävi selväksi että osa piti ryhmä suositusta oikeana ja aikoi toimia sen mukaan ja osa taasen täsin vääränä ja vannoi ettei aio omissa toimituksissaan noudattaa sitä koska ei pitänyt sitä oikeana. Ja tosiaan kun myös maaoikeudetkin näyttävät olevan jonkinverran eri linjoilla tässä arvonmäärittelyssä niin voit arvata mikä sotku tästä on tulossa.
Itse tässä toivoisin jo asiakkaiden sekä oman työrauhankin tähden uutta KKO:n päätöstä vesijättöjen arvioimisesta jolla toivonmukaan ratkaistaisiin vesijätön arvon suhde rantatontin keskineliöhintaan.
...valaisevasta perusteellisesta kommentista!
Ole hyvä vaan ja hyvää pikkujouluaikaa!
nix nax:
Mikä sitten on oikea lunastushinta? Jos rakennuspaikasta saa maksaa 20 €/m2, niin onko se oikea hinta myös vesijättömaasta? Minusta ei ole.
Maanmittari:
>>Lopputuloksena KKO on päätynyt pitämään oikeana toimitusinsinöörin ja Maaoikeuden ratkaisuja jossa vesijätön korvaus on yhtäsuuri kuin kiinteistön keskimääräinen neliöhinta lunastuksen JÄLKEEN. Tällöin siinä luonnollisesti tulee otettua huomioon myös vesijätön laatu kun arvionti kohdistuu nimeomaan arvioitavaan rakennuspaikaan siine edessä olevine vesijättöineen.>Siten ainakin itse näkisin että tuo Hauhon vesijättötapaus on periaatteiltaan ratkaistu oikein.
Esitit hyvän kysymyksen joka itseasiassa linkittyy erääseen KKO:n muissa yhteyksissä hyväksymään ja lunastus ja tietoimituksissa yleisesti käytettyyn periaatteeseen rakennuspaikkojen samanarvoisuudesta. Lunastus ja tietoimituksissa on nimittäin nähdäkseni vakiintuneesti katsottu että rakennuspaikan (myös muun kuin kaavatontin ja ns. minimirakennuspaikan) jokainen neliö on samanarvoinen. Oikeastaan tähän samaan logiikkaan perustuu tuo KKO:n päätöskin eli koska a) Vesijättö tulee arvioida lunatavan kiinteistön osana eli rakennuspaikan ollessa kyseessä rakennuspaikan osana ja b) rakennuspaikan jokainen neliö on samanarvoinen niin looginen päätelmä on että vesijätön neliöhinta on rakennuspaikan keskimääräinen neliöhinnan suuruinen. Jo ihan maalaisjärjellä ajatellen tämä ei voi pitää paikkaansa vaan rakennuspaikalla, jos jokaista neliötä ei tarvita rakennusoikeuden toteuttamiseen vaan rakennuspaikalla on sisäisia arvoeroja johtuen alueen tosiasiallisesta laadusta ja käyttötarkoituksesta.
Itse ajattelen että rantarakennuspaikkojen osalta arvokkainta on fyysinen rakennuspaikka sekä tie sinne (eli se paikka missä rakennus sijaitsee ja mihin on mahdollista rakentaa tie) ja toiseksi arvokkainta on ranta-alue rakennuspaikan edessä (eli se osa rannasta jota pääsääntöisesti käytetään virkistäytymiseen) ja loput rakennuspaikan alueet tulevat sen jälkeen.
Rakennuspaikkojen neliöiden samanarvoisuus on vaan niin vakiintunutta käytäntöä lunastus ja tietoimituksissa että en ole kehdannut käytäntöä muuttamaan, vaikka se ehkä onkin väärin, koska en usko että se kovin helposti menisi läpi maaoikeuksissa. Lisäksi vielä kun ei ole tutkittua tietoa rakennuspaikkojen sisäisistä arvoeroista niin niiden arivoiminen olisi aikamoista arvaamista joka taasen ei olisi kenenkään etu.
>>Järven pintaa lasketaan vuoden kuluttua tontin ostamisesta, muodostuu vesijättö 500 m2.
>>Ranta, joka korkeamman veden aikaan oli hyvä uimiseen ja veneilyyn, on muutoksen jälkeen tässä suhteessa pilalla. Maisemakin on veden laskusta kärsinyt. Tontin arvo vesijättöineen on laskenut 80.000 euroon.
Mitä tulee em. esimerkkiisi niin ensinnäkin on todettava että järven laskusta johtuva haitta tontille kai pitäisi ensisijassa korvata vesilain mukaisena korvausasiana.
Sinänsä olen samaa mieltä että tuntuu epäoikeudenmukaiselta että samanlainen vesijättö voi olla lunastushinnaltaan moninkertainen jos se lunastetaan rakennuspaikkaan kuin maa ja metsätalousmaahan, mutta toisaalta nimenomaan se aika selvästi KKO:n tuomioista näkyy että rannan käyttötarkoitus säteilee arvoa myös vesijätölle ja siksi se pitääkin arvioidan lunastavan kiinteistön yhteydessä ja sen käyttötarkoituksella eikä itsenäisesti.
Ja vielä ihan lopuksi kuriositeettina. Hyvistäkään vesijätöistä ei EU aikana ole juurikaan hyötyä viljelijöille peltona koska uusille pelloille ei pääsääntöisesti saa tukia jos ei siirrä niitä jostain muualta pois ja tuetonta peltoa ei kannata enää edes viljellä.
...teoretisoinnin kohteita. Mielenkiintoinen kirjoitus aiheesta on: http://mts.fgi.fi/maanmittaus/numerot/2007/2007_2_peltola_hiironen.pdf
Onko tuo HS:n uutisoima Hauhon juttu muuten jatkoa KKO 2007:57 ratkaisulle, jossa riideltiin siitä, olisiko lunastuksen edellytykset pitänyt arvioida jokaiselle kiinteistölle erikseen, vai onko ko. kunnassa vain muuten paljon vesijättöepäselvyyksiä?
>
Mutta kannattaa muistaa lunastaa ne vesijätöt silloin kun maa on vielä edes nimellisesti peltona, ja hakea rakennusoikeutta vasta myöhemmin. Ainakin jos sen lisämaan saa tällä keinolla 5-10%:lla siitä mitä naapurin mökkiläinen maksaa omasta vesijätöstään. Tai käänteisesti, voisiko vesijätön lunastaminen jonkun mielestä "liian halvalla" olla vain (teko)syy olla myöhemmin myöntämättä rakennuspaikkaa tälle kiinteistölle? Suomihan on maa jossa on rantoja eniten maailmassa mutta kuitenkin niille rakentaminen on maailman vaikeinta.
Koska siis vesijätön arvon ratkaisee lunastavan kiinteistön käyttötarkoitus, niin eikö silloin käyttötarkoituksen muuttuminen vaikuta myös yhteisen alueen osuuden arvoon ja vääristä osakaskiinteistöjen osuuksien keskinäisiä arvoja jos osuusluku pysyy muuttumattomana? Eli vanhat osakaskiinteistöt joiden oma ranta on joutomaata hyötyvät toisten mökkisuunnitelmien kustannuksella.
Naapurin kolli rikkoi nixnaxin mersusta etulampun. Keskimäärin nissan sunnyn umpio maksaa 10 euroa. Miksi pojan pitäisi korvata 500 euroa? Tästähän on kyse. Jokainen toimitusinsinööri, uskottujen miesten kanssa, on joutunut vuosien saatossa arvioimaan tapauskohtaisesti lunastushintoja. He eivät lue lehdistä mielipiteitä, vaan luottavat vakiintuneisiin käytäntöihin ja omaan ammattitaitoonsa. Muistan UPM: toimitusjohtajan, silloisen, tonttikaupoista revityt otsikot: Pilkkahinnalla myyty rantatontti johtajalle. Kuitenkin kyse oli lanseeraamastani lisämaatontista kyse. Erillinen, rakennusoikeudeton, metsämaa on toki erihintainen kuin rakennusoikeutta omaava rantatontti. Päällisin puolin, ennen rakentamista, ne voivat olla identtisiä. Tarvitaan maalaisjärkeä ymmärtämään, että mistä milloinkin on kyse. Ja koska sitä on liian harvoin havaittavissa, niin lait ja asetukset ovat kertomassa kaikelle kansalle tämän saman asian. Olen törmännyt sellaiseenkin, että rantakaavan mukainen rakennuspaikka on ollut kokonaan vesijättömaalla. Mikä on maalaisjärjellä ajateltuna maapohjan arvo? Naapurin puolelta kaadettu puustokin on paljon arvokkaampaa kuin omalta puolelta.
Toivoisin että joku asiaa osaava päivittäisi näitä tietoja, sillä täällä tunnutaan tietävän mistä on kyse?
Itsellämme kodin pinta-ala on merkitty "rantatontiksi" mutta rajattu jokeen ulottuvaksi. Nyt 10 -vuodessa on allasalueelle sijoittuvan joen pintaa laskettu/nostettu ja maamassat ovat liikkuneet. Ranta on madaltunut ja siihen on lainehtinut/kasvanut heinikkoa ja kurjenniekkamättäitä joita ei omin keinoin saa pois. Myöskään rannnan ruoppaus ei ko. alueella ole ongelmatonta, eikä esim. oman pihamme läpi enää pääse (kasvillisuus estää). No, tonttimme myyjä omistaa edessämme olevan vesialueen ns. "oikeaan jokeen saakka", koska allasaluetta tehtäessä he tekivät ruoppauksen ja kivettivät uuden rannan, näin saaden jokeen leveyttä ja välissä on vielä kohdallamme päätontin omistuksessa oleva saari. Itse maksoimme n. 11 -vuotta sitten haja-asutusalueen tontista huomattavasti vähemmän, kuin tämä emätontin omistaja, joka myi ja sai asemakaavoitettua oman ja seuraavan tontin myöhemmin. Hinta n. 200 kertaistunut. Mihin hintaa lunastustilanteessa sitten peilataan? Itse haluaisimme vain eläkeläisinä edelleen olla rantatontin omistajia, mutta nyt vesille pääsy alkaa olla vaikeaa ja asialle on tehtävä jotain, mutta emme kykene maksamaan maltaita "turhasta", emme voi koskaan hyödyntää esim. rakentaen rantaa joka on vain heinittynyt lotakoksi. Siis helppiä pyydän, mitä tehdä? Kiitos jo etukäteen!