läheistäsi tai tuttavia, ts. minkälainen luonne sinulla on?
Silitätkö myötä- vai vastakarvaan
jakolasku
23615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos päämme eli se luukoppa olisi läpinäkyvä ja varsinkin sen tuottamat ajatukset, olisi helpompaa vastata kysymykseesi - ehkä. Vaan kun ei ole, eivätkä varsinkaan ne ajatukset. Kai me kaikki teemme kumpaakin, osan tiedostamatta ja osan tiedostaen.
Jos tarkoitit kysyä, mielistelenkö aina, vastaan en. Jos taas tarkoitat kysyä, olenko aina vastahankaan, vastaan en. Aika vaikeaa kuvitella, että kuusiinkymmeniin kukaan olisi selvinnyt täysjärkisenä ja omaten toimivia ihmissuhteita, jos olisi joko mielistelijä tai totuudentorvi. Kun elämä ei ole mustavalkoista, eivätkä luonteetkaan...
Minkälainen luonneko minulla on? Jos kysyt minulta ja kysyt tuttaviltani, saat useita vastauksia. Mikään niistä ei ole oikea siinä mielessä, että ihmistä voitaisiin analysoida kuin jotakin konkreettista tuotetta: prosentti sitä ja toinen tätä tai että mikään vastaus sisältäisi absoluuttisen totuuden. Kun on ne tunteet ja kukaan ei voi varmasti sanoa, miten eri tilanteissa todella toimisi tai ajattelisi.
Yhtä lailla kuin itsekukin on sokea joillekin omille luonteenopiirteilleen ja tavoilleen, yhtä lailla tuttavamme ja ystävämme toimivat samoin. Oikeaa ja rehellistä vastausta ei ole olemassa muutoin kuin siten, että "juuri nyt ajattelen itsestäni näin".
Tuttavathan sen luonne-analyysin varsin pian tuovat julki. Juuri kun luulen olevani jotakin, en kuulemma olekaan sitä mitä luulen. Ei ole mustavalkoista, mutta tiettyjä johtopäätöksiä ihmisen käyttäytymisestä voi tehdä jo ensi näkemältä ja sitä käsitystä on vaikea muuttaa. Perimme luonteemme ja tempperamenttimme vanhemmiltamme, joita ympäristö ja kokemukset jalostaa ja muokkaa. Koskaan ei voi tietää miten ihminen reagoi onnettomuudessa, useammat toimivat ja pelastavat itseänsä heti ja toiset jähmettyvät niille sijoillensa toimintakyvyttömäksi. Luonteesta tässäkin ilmeisesti on kysymys, ja henkiinjäämisvietistä. Omaa elämääni ajatellen on tullut monia ihmisiä eri elämäntilanteissa vastaan, joista en ole voinut sanoa ovatko kaloja vai lintuja? En ole ollut samalla aaltopituudella vaikka olen kuinka yrittänyt lukea sitä ihmistä, lukulasit on hukassa tai muuten vaan huurussa.
Jos tarkootat viirupöllön pesää, niin mielelläni sukisin myötäisesti. Tosin voishan sitä joskus pörryyttää vastekiin.
Onko lähelläsi pöllön pesä? Ei ole pitkä aika sitten, kun kuulin pöllön huhuilua, hienolta kuullosti marraskuun illassa. Varpuspöllö kaikista sievin, pieni ja pörheä.
Pesä on tuossa ihan käden ulottuvilla.
on vähän vilkas mielikuvitus;DD Anteeksi nyt vaan...
Jaha siis höynätitkö minua, ei onneksi suututa ollenkaan?
...ei mene siihen kelle haluu vastata.Sitten sekin osataako tulkita oikein.
Onko nyt väärinkäsitystä? Tee uusi viesti, roiskuu kun rapataan!
Olen ollut mukana sellaisessa joukossa, missä joukon päähenkilöä pidettiin tahallaan erehtymättömänä. Tämä ei ollut perhe, en sano mikä, lähinnä muistutti työympäristöä.
Raskasta oli. Hänen annettiin mennä syteen tai saveen - mitä tuokin tarkoittanee? - koko projektin kanssa, ja niin menikin.
Mm. rikollisjengit toimivat näin. (En minä sellaisessa kylläkään ollut mukana.)
Siis myötäileminen vaikka on vastaan tuottaa helposti passiivista agressiivisuutta. Eli esiin kumpuaa ilmiöitä, jotka lyövät jopa yli.
Voi, että kun voisi olla erehtymätön ja kaiken tietävä edes joskus, olisin pelastanut maailman jo moneen kertaan. Onko nyt kysymys jostakin uskonlahkosta ja sen toiminnasta?
Kyllä se oli yhteiskunnallista sorttia. Mutta tiiviissä kanssakäynnissä keskenään olevat ihmiset.
pitää myötäkarvaan silityksestä, ei ollenkaan vastakarvasta.
Enpä äksyile, toivottavasti, läheisillenikään, mutta puoleni olen oppinut pitämään.
En usko, että kovin kauan kukaan pystyy jatkuvaa vastakarvaa vastaanottamaan.
Tosin, meillä ihmisillähän tahtoo kullakin olla pienestä pitäen opitut roolimme.
Toiset ovat kasvaneet luonnostaan oman päänsä pitäjiksi, toiset uskaltavat sanoa suoran sanottavansa yleensä vain yksin ollessaan.
Harjailua ahkeraan nimenomaan myötäkarvaan kotieläimiä, mutta kannattaa joskus pöyhiä vähän vastakarvaankin. Olen kuullut olevani suorasanainen vastarannan kiiski, ja usein olen saanut siitä syystä "henkisesti turpaan".
hänen turkkiaan vastakarvaankin, josta hän ei pidä, vaan näyttää hampaitaan, ja murisee matalasti.
Se on meidän välistä huumoria, eikä siihen liity mitään uhkausta. Hän on maailman ihanin koiruli.
Itse olen ollut alkuaan liian joojoo-ihminen, on pitänyt yrittää koulia itseään pitämään puoliaan "pahassa maailmassa". Hyväksikäyttäjiä riittää kyllä.
Hyväksikäyttäjiä lähempänä kun uskotkaan, olen huomannut. Minua on käytetty teoissa ja sanomisissa hyväksi, mutta olen myös sitten sanonut sanottavani, ja se sanominen on kuulunut. Täällä myös ihanat kotieläimet!
että vastapuoli on vilpitön.
Mutta ketkuilua, epärehellisyyttä ja hyväksikäyttöä vihaan.
Sitä lajia on sattunut liikaa kohdalleni, joten olen herkästi poikkiteloin ja piikit pystyssä jos epäilen vastapuolen olevan taas "niitä" p...oja.
Minä taas en ole kovin sopeutuva tavallisiin raameihin, en varmasti kovin sosiaalinenkaan, ja kettuja on maailma pullollansa. Kannattaa kuullostella ensin mikä tyypillä on "karvan laatu".
Nyt kun/jos täytän 60 niin lähetän sukulaisille
hurstin tilinumeron ja kiellän tulemasta kylään
Et sinä oikeasti ole veemäinen, kun Hurstin tilille rahat ohjaat, osoite on aivan oikea, ja tarkoitus hyvä! Kemuja ei tarvitse pitää, ei ole pakko kutsua ketään kyläilemään, on vapaa valinta.
Koiraa myötä-, ukkoa vastakarvaan.Toimii hyvin!
sekä ja että.