lasten puolesta.
Istuimme ruokapöydässä lasten kanssa, kun yht´äkkiä yksi lapsita kysyi: kuka haluisi iskän luo, nostaa käden ylös. Hänellä käsi pystyssä, sitten nosti myös toinen omansa, vähän epäröiden kyllä, katsoi minuun ( äitiinsä).
Toinen lapsista ei ole voinut enää mennä isälleen, koska isän uusi avovaimo on tehnyt menon mahdottomaksi.
Tilanne muutenkin nyt sellainen, ettei isä ole hakenut lapsia pariin kuukauteen, aikaisemmin haki suht´koht säännöllisesti, mikä tekee asian vielä kurjemmaksi.
Lapsilla tosi ikävä, enkä itse pysty tekemään mitään, mikä helpottaisi ikävää.
Taas kerran laittelin isälle postia ja kyselin milloin voisi tulla, odottelen vastausta...
Istuimme ruokapöydässä lasten kanssa, kun yht´äkkiä yksi lapsita kysyi: kuka haluisi iskän luo, nostaa käden ylös. Hänellä käsi pystyssä, sitten nosti myös toinen omansa, vähän epäröiden kyllä, katsoi minuun ( äitiinsä).
Toinen lapsista ei ole voinut enää mennä isälleen, koska isän uusi avovaimo on tehnyt menon mahdottomaksi.
Tilanne muutenkin nyt sellainen, ettei isä ole hakenut lapsia pariin kuukauteen, aikaisemmin haki suht´koht säännöllisesti, mikä tekee asian vielä kurjemmaksi.
Lapsilla tosi ikävä, enkä itse pysty tekemään mitään, mikä helpottaisi ikävää.
Taas kerran laittelin isälle postia ja kyselin milloin voisi tulla, odottelen vastausta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
siirtymään sivuun toisen vanhemman uuden onnen tieltä. Siinä ei pienellä lapsella ole mitään mahdollisuutta. Tuommonen hylkääminen kostautuu vanhemmiten, mutta senhän varmasti lasten isä tietääkin.
Isien uudet tyttöystävät ovat tabu, eikä heistä saa puhua
- tai jos puhutaan niin pelkkää hyvää sen olla pitää.
Uuden suhteen alkaessa mies on kahden naisen puristuksessa ja helpompaahan on parisuhteen ulkopuoliselle exälle kiukutella ja mieltä osoittaa - koska siihen suuntaan peli on jo menetetty, kuin panna hanttiin sille, jonka kanssa pitäisi elää vuosia kimpassa ;)
Vinkiksi: Pommita jatkossakin exääsi lasten ikävällä ja vetoa exän huonoon omatuntoon kaikin tavoin. Kyllä se järki miehen päähän palaa kun alkuhuuma on ohitse. Älä luovuta.
että mun pitää jatkuvasti soitella ja laitella viestiä, isänhän se pitäisi tehdä.
Välillä tein sitä joka viikonloppu, mutta kun en saanut minkäänlaista vastausta, niin tuntuu tosi turhalta.
Olen käyttänyt sitäkin keinoa, että laitan lapset soittamaan iskälleen, mutta ei ole heidänkään kiva kuunnella kielteistä vastausta.
Tänään olen kaksi viestiä laittanut, enkä saanut mitään vastausta eli tuntuu siltä ettei lapset näe isäänsä vielä tänäkään viikonloppuna.
vaikuttaa. Jos mies ei tahdo nähdä lapsia, hän ei tahdo, se on hänen itsensä päätettävä. Tosi on että uusnainen on siitä hyvillään, ja määrittelee mitä mies saa tehdä mitä ei,. se on kurjaa, mutta sille ei voi mitään.
kun lapsesi asiasta sinulta kyselevät, tiedät yrittäneesi ja tehneesi kaiken. Silloin sinun on helppo vastata kyselijöille.
Mutta ensiarvoisen tärkeätä on muistaa se, että äiti ei ole vastuussa lasten isäsuhteesta.
Isäsuhde on lasten ja heidän isänsä välinen suhde. Äidin tulee kyllä antaa sille tilaa, mutta äiti ei voi sitä isän puolesta rakentaa, eikä ylläpitää. Isä joko kantaa vastuunsa, tai on kantamatta, ja se on hänen oma valintansa ja hänen omalla vastuullaan. Lapset luonnollisestikin kaipaavat hyvää isäsuhdetta, mutta vaikkei sellaista olisikaan, ei ole äidin tehtävä "korjata" isäsuhdetta.
Äidin tehtävä on olla äiti lapsilleen, ei kantaa harteillaan myös lasten suhdetta isäänsä.
Juttele ihmeessä lastenvalvojan kanssa, että josko voisitte mennä yhdessä hänen luokseen selvittämään lasten tapaamisiin liittyvät asiat. Josko saisitte jonkinäköisen sopimuksen aikaiseksi. Ei isä voi noin vain liukua pois vastuusta! Yhdessä tuumin on lapset kuitenkin tehty ja niistä on myös vastuu yhdessä kannettava. Voimia sinulle ja toivottavasti asiat ratkeaa lasten parhaaksi!
lastenvalvojalla aikoinaan ja silloin isän aloitteesta. Niinkuin monesti täälläkin on kirjoiteltu, niin ei noilla sopimuksilla ole sinänsä mitään virkaa, koska isää ei saa pakottaa olemaan lapsiensa kanssa.
Isä hakenut lapsia välillä ihan säännöllisesti, senkin takia ikävä on nyt kova, kun yht´äkkiä ei hae enää ollenkaan.
Eilen illalla taas tyttö purskahti itkuun ja kun kysyin mikä on, niin sanoi taas että on niin ikävä isää. Kyllä tulee itsellekin kyyneleet, kun katselee toisen pahaa oloa.
Eipä auta kuin odotella, jos isänkin ikävä tulisi sietämättömäksi niin ainekin sitten tulee hakemaan lapsiaan?