kuinka pitkään imetätte?

11kk vierotin tissistä. Mun mielestä se on itsekunkin oma asia tuo imetys ja ketään ei siitä pidä arvostella.

Mulla poika on vasta vajaa 3 viikkoa. Imetys on ollut vasten mielistä koko tämän ajan. Nyt maidon tuotto on aivan finaalissa.
Korviketta kuluu ja paljon.
Yllättävää miten imetys saa mielen matalaksi, kun ei pysty ruokkimaan omaa lastaan ilman apuja.

Minä imetin esikoistani 9 kk ajan. Kyllä ne ensimmäiset 3 kk olivat tosi sitovia, kun tyttö söi usein ja kerrallaan aina vähintään puoli tuntia. Mutta kun aloin antamaan muutakin kuin tissiä, alkoi elämä helpottaa. Ei tarvinnut enää joka nälkään tissiä tarjota, vaan lyhyillä kaupunkireissuilla saattoi antaa jotain muuta evästä, ja jättää imetykset kotioloihin.

Alkuperäisen tilanteessa pelkkä imetyksen vähentäminen, ja osittain korvikkeelle siirtyminen voisi helpottaa tilannetta. Ajoitat imetykset sellaisiin ajankohtiin vuorokaudesta, jolloin olet aina kotona.

Imetin esikoistamme 2-vuotiaaksi asti. Olisin jatkanut ehkä jopa pitempäänkin, mutta tulin raskaaksi enkä halunnut riskeerata raskautta, vaikka moni lähde lupaakin, ettei vanhemman lapsen imetys normaalissa raskaudessa vaaranna uutta raskautta.
Noh, mutta asiaan...
Imetin ensimmäiset kuukaudet myös ihan yhtenään. Laskelmoin kerran, että kun poika oli 1½-2:n tunnin välein ympäri vuorokauden tississa kiinni puolisen tuntia kerrallaan, imetin häntä vuorokaudessa yhteensä siis melkein 6 tuntia, joka päivä. Kyllähän siinä tietysti tuntee olevansa olemassa vain ja ainoastaan yhtä asiaa varten.
Mutta niihän se oikeasti olikin. Olin sinä aikana olemassa vain lasta ja muun hoidon ja huolenpidon lisäksi nimenomaan imetystä varten. En käynyt melkein missään, koska kotiin oli palattava imetysten takia, jos johonkin lähdin käymään ilman lasta.
Ja onneksi maitoa riittikin hyvin ja poika oli jo 5 viikkoisena yli 6 kiloinen. (nykyään on ihan normaalikokoinen leikki-ikäinen:)
Hän ei koskaan oppinut imemään tuttipulloa eikä imenyt huvituttiakaan tms. Täysimetystä jatkoin noin puoli vuotiaaksi asti.

Vaikka imetys "kahlitsi" ;) minut täysin lapseeni, olen todella onnellinen, että imetys onnistui niin hyvin. Tunsin sen olleen tärkein tehtäväni elämässä sillä hetkellä. Olevani osa luonnon kiertokulkua kun ruokin omaa jälkeläistäni. Ja kyllä! Olihan ne rinnat kipeät aluksi (vastasyntynyt imee niin hurjan kovaa), mutta ajan myötä rinnanpäät tottuivat, ja imetys tuotti ihan todellista mielihyvää ja yhteydentunnetta poikani kanssa. Tässä ehkä syy siihenkin, miksi halusin jatkaa imetystä mahdollisimman kauan. Pitkä imetys mielestäni teki äidin ja lapsen suhteeseen sellaisen yhteisen hellyyshetken, johon kukaan muu ei pystynyt. En tietenkään väheksy pulloruokinnankin hellää hetkeä, mutta uskoisin kuitenkin tilanteen olevan silti hieman erilainen, kun äidin ja lapsen toistensa kosketuksen välissä ei ole pulloa, vaan lapsi on tiiviisti kiinni äidissä.

Mökkihöperyyskin on ihan luonnollista, mutta itse ainakin otin sen asenteen, että tämä on tilanne nyt ja elämä jatkuu kyllä imetyksen jälkeenkin. Sitten ehtii käydä missä haluaa. Olin ylpeä siitä alkukantaisesta tunteesta, että elän jälkeläistäni varten. :)

Mutta en väheksy ketä'än, jos imetys ei onnistu. Tässä vain oma kertomukseni, miten meillä meni. Odotan nyt toista ja olen suunnitellut häntäkin imettäväni mahdollisimman pitkään, jos vain maitoa riittää, eikä mitään muitakaan vaikeuksia ilmaannu. :)
Tsemppiä kuitenkin vauvasi kanssa ja mieti sitä osittais-imetyksen mahdollisuutta, mitä joku ehdottikin...

Ekaa ja toista osittaisimetin n. kuukauden, kolmatta täysimetin 2kk ja jatkoin osittaisella kuukauden verran. Nyt neljättä olen täysimettänyt vajaan 4kk ja jatkan niin pitkää kun jaksan ja kestosta en tiedä. Hassuinta tässä neljännessä imetyksessä on se että mun piti imettää vaan sairaalassaoloaika ja antaa heti kotiin päästyä korviketta mutta näin mennään. Aiemmilta tietenkin olin haaveillut piiiitkästä imetyksestä mutta ne kaatu ihan tiedon puutteeseen.

että kuusi viikkoa pitäisi yrittää sinnitellä imetyksen kanssa, ennen kuin alkaa miettiä lopettamista. 6-8 viikon jälkeen yleensä imetys sujuu jo hyvin! Lyhyt aika elämässä nähdä vähän vaivaa pienen ihmisalun eteen.

Mulla neljän kuukauden ikäinen vauva, joka saanut tuttelia koko ajan rintamaidon lisäksi. Vauvaa en ala nälässä pitämään, ja tyytyväinen ja iloinen vauva on ollut! Vauvasta huomaa että imetys on tärkeää hänelle.

Alku on juuri tuommoista, mutta sitten rinnat tottuu, ne eivät enää vuoda, lapsi oppii syömään eri asennoissa, äiti oppii imettämään eri asennoissa , maidon tuotanto tasaantuu jne... Alku on aina hankalaa, mutta sitten harjoittelu ja ahkera imettäminen palkitaan.

Alussa kaikki on hankalaa, älkää ihmiset lannistuko. Kyllä se siitä iloksi muuttuu ja imetyksessä on niin paljon hyvää, ettei sitä kannata ensimmäisestä vastoinkäymisestä roskakoppaan heittää.

Itselläni on 1v 7kk maitoallerginen poika, jota imetän siis vieläkin kymmenisen kertaa vuorokaudessa. Muita maitotuotteita kun ei saa antaa, olen katsonut tämän olevan luonnollisin keino saada kasvuun tarvittava maito. Ja kyllä, yölläkin kerran. Nukkuu vieressäni muutenkin, eli siinä samalla se menee.

Tarkoitus ei ole vierottaa poikaa vielä, kotona hoidan häntä ensi syksyyn saakka. Katsellaan sitten uudestaan.

Mutta kukin taaplaa tyylillään. Joulunjatkoja, imettäjät!

Mä imetin poikaani ensimmäiset 8 viikkoa, mutta sai alusta asti myös korviketta. Olin pitänyt jotenkin itsestään selvänä, että täysimetän ekat 6kk:ta, ja se miten vaikeaa se homma loppujen lopuksi oli, tuli ihan yllätyksenä.

Mulla asiaan vaikutti sekin, että olen yksin pojan kanssa. Kaikki sanovat, että äiti elää VAIN JA AINOASTAAN vauvalle, ja imettää vaikka kellon ympäri jos on pakko.

No, mulla se ei oikein ollut mahdollista, oli pakko hoitaa koti, siivota, tehä ruokaa, pestä pyykkiä, ulkoiluttaa koira ja käydä kaupassa. Ja mikä tärkeintä, oli pakko nukkua, kun ei ollut sitä miestä, joka neljältä tulisi kotiin ja auttaisi.

Nyt kun ajattelen että jos joskus haluaisin lisää lapsia, niin en edes haluaisi imettää. Tuntuu pahalta edes sanoa niin, mutta mä koen koko imetyshomman tosi ahdistavana.

Tavallaan olen kateellinen kun näen imettäviä äitejä, onhan se kuitenkin luonnollisin tapa syöttää lasta, mutta tosaalta en kyllä tunne huonoa omaatuntoa vaikkean omaa poikaani kauaa imettänytkään. Toisaalta tuntuisi kyllä pahalta suoraan aloittaa korvike eikä edes yrittää imettämistä, vain koska ei "halua"... Joten ehkä jää toinen lapsi hankkimatta..:D

Nyt takana 5kk täysimetystä, sitä ajattelin jatkaa 6kk asti. Ja sitten osittain 1-1,6v asti.
Tuttava piirissäni kaikki lopettaneet imettämisen 1-3kk syntymästä, ei edes osittain imetystä vaan siita pelkällä korvikkeella ja soseilla, se on ollut heidän päätöksensä. Oon täysin sitä mieltä että jokainen on paras äiti omalle lapselleen teki miten tahansa, ei pakolla imettävä äiti ole yhtään sen parempi kuin korvikettakaan antava, molemmat tietävät oman tilanteensa ja rajansa parhaiten. Enemmän mun mielestä on haittaa lapselle siitä jos vanhemmat/äiti stressaa kauheesti ja tuntee tekevänsä vasten tahtoaan.

Jos imetys tuntuu kamalalta, anna korviketta. Ei se lapsesta tee sen sairaampaa, saati susta huonompaa äitinä. Anna itsesi nauttia siitä pienestä nyytistä täysillä ja yritä unohtaa mitä muut ajattelee/sanoo sun tavastas toimia (voi kuinka se olisikin niin helppoa) :P

Itse ratkaisin tämän asian niin että pumppaan kaiken maidon mitä vauva saa. Ei tarvii kärsiä huonosta asennosta, vauva syö harvemmin kun saa kerralla enempi maitoa ja kätevää antaa reissun päällä pullosta maitoa.Tässä on se hyvä puoli että vauva saa minun maitoa kuitenkin ja koska maitoa tulee minulla paljon, joutuisin pumppaamaan imetyksenkin ohessa. Kantsii kokeilla, ei menee rahaa korvikkeeseen.

Mulla on kohta 1v1kk vanha lapsi. Imetän yhä. (Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee väh. 2v osittaisimetystä.) Lapsellamme on maitoallergia. Annan aika paljon myös vettä.

Olen kokenut imettämisen tosi tärkeäksi. Poikamme syntyi isokokoisena ja hellekesänä, jotenka hän oli melkein koko ajan tissillä. Se oli ihanaa aikaa. Opin rauhoittumaan ja se on ollut tärkeimpiä opetuksia elämässäni. Katseltiin pojan kanssa toisiamme silmiin paljon ja aloin myös lukemaan vuosien lukemattomuuden jälkeen. Oli se välillä ikävääkin kun ei päässyt minnekkään ja pieni halus koko ajan tissille lyhyilläkin kävelyillä. Lisäks alkuun imetys ei tahtonut onnistua ja mentiin ekat 3kk rintakumin avulla.

Saatan imettää yhä yölläkin. En edes tiedä oikeastaan miten yöt menee, koska lapsonen nukkuu vieressäni, enkä herää välttämättä niin että muistikuvia imettämisestä jäisi. Rinnalla nukkuminen tuntui luonnolliselta koska oltiin oltu koko raskausaikakin tiiviisti yhdessä. Lapsonen saa minun ja mieheni puolesta nukkua välissämme vielä pitkään.

Uskon että äidin ja isän vieressä nukkuminen myös lähentää isän ja lapsen välejä. Äidin on myös helpompi antaa anteeksi itselleen ne päivät jolloin lapsi on jäänyt vähemmälle huomiolle kun koko yö ollaan kuitenkin sylikkäin.

Tämä on ollut minulle ja lapselleni sopiva tapa. Äitien pitäis luottaa enemmän itseensä. Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen.

Imetin molempia lapsiani 1 v 1 kk. Siitä 6 kk täysimetystä molemmilla. Lapset halusivat itse lopettaa vaikka olisin halunnut jatkaa pidempäänkin. Vieroittuivat hyvin nopeaan tahtiin kieltäytymällä tissistä. Pakottaakaan ei voinut, joten siihen jäi.

Suoraan sanottuna mulle ei ollut vaihtoehto antaa korviketta, paitsi jos vauva olisi tyyliin kuolemassa. Eka lapsi kellastui ja joutui lastenosastolle valohoitoon, jossa annettiin pullosta. Pumppasin oman maidon pulloon ja sitä annettiin. Mua pidettiin vähän friikkinä, muut äidit antoi korviketta. Kotiin päästyämme jätettiin pullo heti pois ja jatkettiin tissillä.

Äidinmaito on luonnollisin ja paras ravinto. Mistä sen tietää mitä ihmeainetta se oikeasti on. Verrattuna korvikkeeseen rintamaidossa on mm. eläviä soluja ja vasta-aineita, joita ei keinotekoiseen korvikkeeseen koskaan saada. Se kuulostaa hurjalta. Luonto on niin monimutkainen etten lähde peukaloimaan sen tarkoituksia korvikkeilla vaan imetän mahdollisimman pitkään. Ihmisen poikaselle on luonto suunnitellut ihmisen maidon.

tyttöni 2v 7kk.. olenkohan ainut joka imettäny näin pitkään?

Ekaa imetin osittain noin 2,5kk, toista 3kk ja kolmatta 4kk. Neljäs oli täysimetyksellä 5kk, jonka jälkeen pumppasin kuukauden. Oisin halunnut imettää pitempään mut puhkeavat hampaat hirvittivät. Imetin hampaat irvessä 1,5-2 tunnin välein. Kuopus 3kk, alussa opetin heti tutille. Minä en halua olla hupatutti. Imetysväli 3-4h, helteellä tiheämmin. Välillä tutti suuhun niin ei narise koko ajan. Nukku omassa punkassa, siitä otan yöllä tissille, muutaman minuutin imeminen, röyhtäytys ja pääsemme molemmat yleensä nukkumaan. Olen myös pumpannut maitoa pakkaseen. Aluksi se toimi herutuksena ja nyt on varamaitoa että mulla on mahollisuus käydä yksinkin jossakin välillä. Korvikemaito on minusta ok jos ei maitoo tuu tai ei yksinkertasesti jaksa imettää. Imetys on kovaa hommaa jos ei oo ketään auttamassa et vois joskus nukkua pitempään kun tunnin kerrallaan.

tyttö 2v2kk ja imetän vielä, myös yöllä

poikaa imetin 2v6kk

kaksosia 1v1kk

se aika kun vauva on ihan pieni ja kiintymyyssuhteita luodaan, on kuitenkin niin lyhyt aika.
Eikö silloin voi omistautua vain vauvalle? Kaikkea muuta ehtii loppuelämän, mutta lapsi on vain kerran pieni, lyhyen aikaa.
Minä olen yksin vielä lapsen kanssa, mies jätti kun tulin raskaaksi, lähti toisen naisen matkaan.
Silti olen imettänyt 1-vuotiaaksi, juuri lopettanut, olen kestänyt kotona istumisen ja rauhoittumisen , en ole päässyt jumppaan enkä baariin enkä minnekään,
mutta olen onnellinen ja lapsi on onnellinen ja terve. Laita lapsi itsesi edelle, se palkitsee kyllä. Imetä jos imettäminen onnistuu, alku oli vaikeaa minullakin.

Meillä oli imetys ensimmäiset kuukaudet tosi takkuista ja onnistui ainoastaan makuuasennossa. Ensimmäisen kuukauden annoin pumpattua maitoa pullosta imetyksen päälle, kun tyttö ei vain jaksanut imeä rinnasta itseään kylläiseksi. Oli tiheästi rinnalla yöt ja päivät, kun lisäksi oli todella lämmin kesä. Monesti teki mieli luovuttaa, mutta kun homma lopulta lähti sujumaan ja maitoa tuli kuitenkin runsaasti, en raaskinut. Jatkoin imetystä siihen asti, että tyttö lopulta itse päätti että nyt riittää eikä enää huolinut rintaa, kaikkiaan n. 10kk.

Jälkeenpäin ajatellen se aika meni todella nopeasti, yhdessä hujauksessa. Olen tyytyväinen, että imetin, vaikka silloin se tuntuikin sitovalta ja hankalalta. Maailma ei karannut minnekään, vaikka pötköteltiinkin vauvan kanssa kotosohvalla aikamme.

Jos haluat mennä kaupungille, pumppaa maitoa pulloon, se säilyy hyvin jonkin aikaa. Kutsu ystäviä kylään ja lähde itse vauvan kanssa vieraisille, minä kysyin aina kylässä voinko mennä esim. makkariin imettämään eikä kukaan koskaan kieltänyt :)

Kyllä se siitä!

Älä ota paineita. Lapselle on tärkeintä saada ruokaa ja hoivaa ja rakkautta. Ruokaa se on korvikekin, ja hoivaa ja rakkautta antaa parhaiten äiti joka ei ole ahdistunut. Itselläni toisen lapsen imetys onnistuu jo vaikka auton penkillä tai missä nyt satutaan olemaan, eikä häveliäisyyskään enää vaivaa. Mutta. Me äidit olemme erilaisia, tärkeintä on huolehtia jaksamisesta, jota kautta lapselle voi tarjota parhaan mahdollisen hoivan.

esikoista imetin 1v ja 3kk. nyt sain kaksoset ja suunnittelin että imetän kumpaakin mutta totutan myös pulloon ja korvikkeenseen. Itse olen aina nauttinut imettämisestä suuresti, se on jotenkin vauvan ja äidin välinen oma juttu. Tottakai esikloisen kanssa oli aluksi vaikeuksia, rinnat kipeät, maito ei aluksi riittänyt jne. mutta kun sinnitteli ne alku viikot niin hyvin meni sen jälkeen. Nyt kuitenkin kaksosten kanssa kävi niin että toinen on rintalapsi ja toinen pullolapsi. Toinen pääsi heti vierihoitooh joten tietenkin tottui rintaan ja oppi syömään, toinen joutui olemaan sairaalassa 3 vkoa ja vaikka kävin häntä imettämässä sairaalassa ja jatkoimme sitä kotonakin oli hän jo niin tottunut saamaan maidon nopeasti pullosta ettei koskaan oppinut syömään itseään rinnasta kylläiseksi. Ja aikaa ei nyt riitä siihen mitenkään että antaisin vähän rintaa ja sitten pulloa jne. miellä on 3 alle kolmevuotiasta lasta joten vauvojen ruokkimiseen ei millään ole aikaa laittaa montaa tuntia päivässä. kannan välillä syyllisyyttä tästä etten ole häntä sitten voinut koskaan kokonaan imettää mutta toisaalta tärkeintä on että lapsi saa ruokaa ja hoivaa. samalla tavalla on ainakin kasvanut kuin siskonsa ja ollut yhtä terve. hieman helpommilta pullolapset tuntuvat, eivät ole niin kiinni tississä ja äidissä.