ruokailusta

-Aamiainen kahvi tai tee, leipä
-lounas lämmin ateria
-välipala, hedelmä, jugurtti, kiisseli, kahvi,
( siis jokin moista)
-päivällinen lämminruoka
-illalla hedelmiä, joskus puuroa

diabeetikon tulee syödä usein, pieniä aterioita.

Klo 4,30 kupillinen kahvia ja pieni voileipä,
klo 7,30 pieni lautasellinen kaurapuuroa,
klo 11,00 hedelmää, esim omena ja mandariini,
klo 15,00 lämmin ruoka. Esim. tänään spagetti ja jauhelihakastike.

Siinäpä ne.

Lämmitän aina mikrossa lohikeittoa.

- Sokeriton aamukahvi ilman känttyä.

- Salilta paluun jälkeen hedelmä.

- Lounaalla vähärasvaista elukkaprotskua ja hitaita hiilareita.
Intoni ruuanlaittoon tullee ymmärrettäväksi.
Vaihtoehtoja on valtavasti!

- Ip-välipala raejuusto-sinihime-valkosipulimössöä ruisleivän päällä tai jotain vastaavaa protkusku- h-hiilariyhdistelmää.

- Iltahedelmä ja jotain mössöä ruisleivän päällä.

Nyt odotan joulun jälkeisiä lipeäkalatarjouksia.
=rasvatonta protskua.

Juomana rasvaton maito, kraanavesi ja illalla alkoholiton kevytsiideri jäiden kanssa (itsepetosta).

20-vuotta siitten painoni oli 85kg ja vyötäröni alle 80cm:ä.
Nyt taistelen pitääkseni vyötäröni alle 90:nen ja painoni on vain 90kg.

Vaimoni vastaus itsekehuuni:
"Paino pysyy, mitat muuttuu"!
Ei tunnu kannustavalta!

Harvoja kateuteni kohteita ovat hoikat iltasyöpöt.

-aamulla 2 mukillista kahvia kokomaidon kanssa ja
minä 1 ruisleivän pala, mies 2 leikemakkaran kanssa
-päivällä mies vain kahvia, minä joko en mitään tai purkillinen sardiineja paprikakastikkeessa ja vettä, joskus kaakaota
-klo 16.30 ruoka: lihaa tai kalaa n.200-300 g/
nenä ja salaattia tai keit.vihanneksia tai vihanneskeitto alkuun.
-teetä, mandariineja tai viinirypäleitä, joskus pikku kippo jäätelöä.
Molemmat painavat n.15-20 kg liikaa, mutta haaveillaan laihtuvamme VHH:lla.

Yleensä syön aamulla puuron.
Sitten napsin päivän mittaan mitä kaapissa sattuu olemaan.
Kun innostun kokkailemaan,teen ruokaa niin paljon että pakastan loput ja syön ruuat sitten ajan kanssa.
Toisinaan syön kaksikin lämmintä ateriaa päivässä, joskus en yhtään.

Aamun aloitan puurolla, lasillisella ykkösmaitoa ja isolla kahvikupillisella. Syön lämpimän aterian 13.00 – 14.00 välillä. Arkipäivänä keittoa, näkkäriä, lasi rasvatonta piimää rahkajälkiruoka.
Noin 16.00 aikaan kahvit kuivakakunpala tai pulla, mitä olen sattunut leipomaan pakkaseen. Illalla voileipä tai pala suolaista piirakka ja ykkösviili. Hedelmiä syön välipalana, ja yhden jogurtin päivässä, vihanneksia käytän paljon.
Ylipainoa ei ole.

ruokailuasioissa tämä kaava:kilo lisää painoa niin "velikullasta" lähtee sentti pois ja vastaavasti kilo painoa pois niin "velikultapa" kasvaa tuon sentin.Sanotaan vaikka mitä ettei koolla ole väliä,niin on se vaimokin tyytyväisempi kun vyötärö on ok.

Ravinto ja liikunta liittyvät yhteen. Kumpaisenkin tekijän määrät vaihtelevat eri ihmisillä ja samallakin henkilöllä eri tilanteissa ja eri aikoina. Sääkin vaikuttaa. Talvipakkasilla tarve on toisenlainen kuin kesähelteellä. Ravinnon ja liikunnan yhdistelmän sopivuus on tärkeätä, mutta vaikeata on pitää niitä asioita balanssissa.

Tuo diabeetikon toteamus päivittäisen ravitsemuksen jakamisesta useaan annostelusatsiin sopisi myös yleiseksi ohjeeksi ja minun ymmärtääkseni se olisi terveillekin terveellinen menetelmä. Eläkeläisille se onnistuu paremmin kuin työssäkäyville. Itse yritän syödä kerran tai kahdesti päivässä tavanomaisen aterian ja siihen lomaan sitten välipaloja niin, että energiaa riittäisi pitkin päivää.

Kun pyrin ravitsemuksen monipuolisuuteen ja terveellisyyteen, niin olen opetellut pitämään hiilihydraattien määrää rajoitettuna. Ja koetan valikoida "hitaita hiilihydraatteja" käyttöön. Rasvojen suhteen perinteiset "maatiasrasvat" eli voi ja sianrasva ovat näkemykseni mukaan hyviä rasvoja ja ulkomaalaisista rasvoista kokoosrasvaa löytyy jääkaapista. Kookosöljykin olisi hyvää, mutta kun se on niin turkasen kallista. Rypsi- ja oliiviöljy kuuluvat käyttövalikoimaan.

Parasta lihaa on riista ja vapaana vesissä uinut ja kalastamalla kalastettu kala. Kassikasvatuskaloihin asennoidun syvällä epäluuloisuudella, sillä ne kalathan ovat sitä, mitä niille on rehuna syötetty, hormoneja ja väriaineita myöten. Tölkkikalassa on usein ärsyttävän paljon suolaa. Totta kai sikapossun liha kuuluu pöytään siinä kuin nautakin. Samoin kana ja kalkkuna. Kunpa aina tosiaan tietäisi, millä tavalla niitä on ruokittu! Jalostusvaihekin on vielä siinä välissä ennen kaupan hyllyä.

Kasvisten osuus meinaa jäädä liian vähälle. Juureksia ja vihanneksia saa kätevästi mukaan, kun kaupan pakastealtaasta poimii sekavihanneksia ja vokkipussukoita. Keittoihin perunaa, lanttua, porkkanaa, naurista, ym. Ja jotain vihreää. Keittiön komerossa meillä on omalta kasvimaalta poimittuja ja kuivatettuja mausteita, lipstikkaa, meiramia. Sieniä löytyy sekä pakastettuna että kuivattuna.

Juomapuolella menee punaista maitoa, vettä, vähäsokerisia mehuja. Piimäkin olisi hyvää ainetta, mutta jäänyt satunnaiskäyttöön. Olut maistuu sekin ja prosentiton perhekalja kelpaa sekin janojuomaksi. Ykköspilneri on aika mautonta litkua keskariin verrattuna.

Paino-ongelma johtuu liikunnan vähäisyydestä. Kyse ei ole käsitykseni mukaan niinkään ravinnon syytä. Auto on suuri syntipukki. Hyötyliikuntaa on tullut näinä aikoina mm. lumitöitten ansiosta, mutta kokonaisuudessaan hikoiluttavan liikunnan määrä meinaa jäädä liian vähäiseksi. Hienoinen ylipaino liittyy siihen seikkaan.