Ei maa itkeä saa
sen pisarat jo
Pohjoistuuli varastaa
ja lentää kyynelhelmet
kaulassaan
Ja Pakkasherra ilkamoi
ja puikoin jäisin
surut syö
ja valkein hampain nauraa!
Silloin hautautuu Maa
kylmän kuoren alle
ja itsesäälin rippeet
oksiltansa riipien
se syvään hautaan
laskee aarteen vannoen:
"En koskaan enää herää!"
Vaan siitä tuuli yhä
riehaantuu ja voimat
kerää, viskoin
tuiskulunta, häiriten
Maan unta ylpeää
Vaan tukkii silmät,
korvat tiiviimpään Maa
Ja peiton alla salaa
rakastaa. Ja uneksuu.
Ja jossain vedet
virtaa
ja tunturissa laulaa
Sinirinta...
marraskuussa 08
kerppunen
sen pisarat jo
Pohjoistuuli varastaa
ja lentää kyynelhelmet
kaulassaan
Ja Pakkasherra ilkamoi
ja puikoin jäisin
surut syö
ja valkein hampain nauraa!
Silloin hautautuu Maa
kylmän kuoren alle
ja itsesäälin rippeet
oksiltansa riipien
se syvään hautaan
laskee aarteen vannoen:
"En koskaan enää herää!"
Vaan siitä tuuli yhä
riehaantuu ja voimat
kerää, viskoin
tuiskulunta, häiriten
Maan unta ylpeää
Vaan tukkii silmät,
korvat tiiviimpään Maa
Ja peiton alla salaa
rakastaa. Ja uneksuu.
Ja jossain vedet
virtaa
ja tunturissa laulaa
Sinirinta...
marraskuussa 08
kerppunen
Vastaukset 3
Vanhimmat
on syksy ja talvi,
ja tunturin laulava Sinirinta.
Minä pidin tästä - kiitos.
Runossasi/runoilijanlaadussasi on jotain persoonallista, oma ääni. Sellaista aina kaivataan, tervetuloa!
Ja jos se minulla oli aloitus niin Sinulla ehdottomasti lopetus - siis tämä-->
"Ja jossain vedet
virtaa
ja tunturissa laulaa
Sinirinta... "
Ja tähän loppuun haluaisin lainata teen kommentin... =)
Hän sanoi sen mitä minäkin ajattelen!