En tähtiin yritä kurkottaa,
en kuuhun,
välistä kanjonien ja kumpareiden,
maata viiletän,
alta siltojen,
välillä sineen taivaan nousten,
sukeltaen läpi poutapilvien,
löytäen tien,
sielusi sisimpään,
sydäntäsi kierrän,
siihen kiinni tarttuen,
hellästi halaan,
omakseni sen haluaisin.
Sanot,
odota,
avaat sydämesi,
sisimpääsi minut päästät,
äänesi minulle kuiskaa,
rakasta sitä hellästi,
älä satuta.
en kuuhun,
välistä kanjonien ja kumpareiden,
maata viiletän,
alta siltojen,
välillä sineen taivaan nousten,
sukeltaen läpi poutapilvien,
löytäen tien,
sielusi sisimpään,
sydäntäsi kierrän,
siihen kiinni tarttuen,
hellästi halaan,
omakseni sen haluaisin.
Sanot,
odota,
avaat sydämesi,
sisimpääsi minut päästät,
äänesi minulle kuiskaa,
rakasta sitä hellästi,
älä satuta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä olet puhjennut runoissasi suorastaan hehku-
maan. Tämä runosi on kuin se, jonka tuolla taan-
noin kirjoitit omaaani palautteeksi.
Upeaa, kerrassaan upeaa !!
Sanaton on Hän,
syvästi kiittää!
06:)