Joskus nuorempana tuntui että elämässä oli semmoisia ulottuvuuksia ja särmiä joista sai hyvän otteen ja pystyi ohjailemaan mielensä mukaan. Nykyään elämä tuntuu pyöreäksi kuluneelta ja hioutuneelta. Ei siitä saa enää otetta, se menee omia menojaan...
Otetta elämästä
Jopasnytsattui
5309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
... tuolta minustakin tuntui, kunnes tuli todellinen
elämänmuutos ja nyt särmiä on vaikka muille jakaa.
Isäni sanoi, kun olin nuori: "Olet särmikäs, mutta elämä hioo vielä särmät pois." En tietenkään omasta mielestäni ollut ja se jäi mieleen.
Ajattelin paljon myöhemmin, että jos olinkin nuorena kuin raaka jalokivi. Elämä ei hioisi särmiä pois, vaan alta paljastuisi timantti. Vai olisinko hiekanjyvä tai kivi, jonka vesi ja jääkaudet ovat pyöristäneet? Jääkaudet? :D Eihän meitä lannista jääkaudet? :D Kohta varmaan tulee se oikeakin jääkausi, vai miten se ilmastonmuutos vaikuttaa.
Hyvää yötä. Tätä sopiikin pohtia.
"viisastelua", mutta harvoja jalokiviä hiotaan
pyöreäksi. Timantit säihkyvät särmien vuoksi, vaan
voisiko ajatella timantin pitävän siitä itse? Vai olisiko ehkää mahdollista ajatella, että timatti haluaisikin olla "vain" helmi?
on toista mieltä.
http://www.huhwow.com/data2/Sync/200811/24/funny-pics/81550110.jpg
Että elämä menee omia menojaan, tarkoittanee jonkinlaista mielenrauhaa. Siitä pitäisi olla onnellinen. Ilman mielenrauhaa ei pääse elämässään oikeasti eteenpäin. Kun sitten sattuu sukeltamaan syvemmälle, kyllä särmiä löytyy ja voi olla, että sukellus viekin mennessään ihan uusiin maailmoihin.