puolenvuoden ikäisellä. ei mitään pysty tekemään päivällä jos lasket vähän sylistä muualle alkaa meteli. sama illallla nukuttaminen kestää tunin kaks. sitten nukkuun vartin ja herää taas. ei olis ikänä uskonut että tommosia hankalia tapauksia voi lapset olla. viis vaivoista tai hampaiden tulosta. tätä on jatkunu syntymästä asti.
ei mitään tehtävissä
jatkuva huuto ja rääkynä
5500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
noin 9kk, kunnes lääkäri viimein otti tosissaan ja pojalla todettiin allergiaa ties mille. Ei se lapsi hyvää oloaan huuda. Lääkäriin ja eri lääkäriin ja päivystykseen(jossa muuten oli lääkäri joka laittoi sairaalaan, jossa ei kyllä tehty mitään) Ja taas eri lääkäriin. jossain siellä on varmasti se joka tutkii ja löytää, mikä lapsella on hätänä, tai uskoo sinua jos itse tiedät.
Toki oma hermostuminenkin ja väsymys yms. voivat hermostuttaa lasta, mutta en enää tuossa kohtaa usko siihenkään.
Voimia ja jaksamista
p.s. Oma tapaukseni täyttää pian 9v ja on urheilullinen allergiaton terve ilopilleri
Vie lapsi lääkäriin, ei hän huuda huvikseen tai sinua ärsyttääkseen!! Tuo ei ole normaalia, että jatkuvasti on itkuinen, eikä nuku kunnolla ikinä, kuten tekstisi antoi ymmärtää. Voi olla esim. allergiasta kyse.
Vauva ei itke koskaan turhaan!!!tilanteenne kuulostaa aika vakavalle. vie lääkäriin.
Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.
Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.
Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).
Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.
Monille vanhemmille tulee yllätyksenä, että suurin osa vauvoista viihtyy vain ja ainoastaan sylissä. Kun käytte lääkärissä ja jos mitään fyysistä ei löydy, suosittelen kantoliinaa tai ergoreppua.
Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".
Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.
Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".
Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa
Tai sanoisiko sen vielä lyhyemmin?
1) kantaminen on lapselle hyväksi
2) kantaminen on äidille hyväksi
3) kantaminen on perheelle hyväksi (vauvan kantaminen helpottaa myös vielä nuoren esikoisen kanssa touhuamista - ja muutenkin)
lainauksia jostain ties kenen kirjoista!! Uskomatonta kuinka joku jaksaa!! ONko tuo William Sears teidän jumalanne tai joku pyhimys, jota kaikkien tulee palvoa?
Ei auta kaikielle hänenkään juttunsa. Lapset ovat yksilöitä!! Ja mun mielestä ei voida yleistää ja väittää kiven kovaa, että yksi juttu toimisi kaikilla!! Lapsi oppii ihan yhtä hyvin ja on ihan yhtä vähäitkuinen, vaikka häntä ei koko aika kannettaisi liinassa ja vaikka ei nukuttaisi perhepedissä!!
Kukin tyylillään...itse olen valinnut kultaisen keskitien. Pidän paljon sylissä, mutta pidän paljon myös lattialla vauvaani. Hän on erittäin vähäitkuinen, iloinen, nauravainen hassuttelija, joka on kehitykseltään edellä muita ikäisiään. En usko mihinkään yksittäiseen opukseen.
Uskon myös, että AP on varmasti jo kantanut lastaan paljonkin sylissä ja silti vauva itkee...eli todennäköisempää varmasti on jokin vaiva kuin se, että hän ei kenties liinattele vauvaa!!
Voimia AP:lle!! Suosittelen kans lääkäriin menoa...ei siinä mitään häviäkään.