Hoitajan työ on raskasta sekä psyykkisesti, että fyysisesti. Itse koen, että työn psyykkinen kuormittavuus on paljon kovempaa kuin fyysinen. Perustelen tätä sillä että hoitajan työssä satelee paljon pahaa niskaan. Esim, huono ryhmähenki, hoitajat tarkkailevat jatkuvasti toistensa tekemisiä, mitä teit mitä jätit tekemättä. Jos henkilökemia ei toimi esim. osastonhoitajan, tai muun esimiehen kanssa, olet kuseessa.
Saa huonoa arvostelua osakseen, et osaa sitä tai tätä olet kokematon. Lisäksi jos ja kun työryhmän sisällä on eri ikäisiä henkilöitä, keskenään toimeen tuleminen voi olla hankalaa. Jos vaikka itse olet alle 30v ja toiset yli 50v työryhmään on todella vaikea päästä.
Suoraa palautetta ei saa, kun ei edes välttämättä tiedä keneltä kysyä. Yleensä palaute tulee esimiehen kautta kuulopuheiden perusteella. Hoitajantyönähän on saada potilas kuntoon, ja saada sitä kautta myös "hyvämieli" itselleen. Tämä näyttää hoitoalalla usein unohtuvan. Tuntuu siltä, että työryhmän keskuudessa on tärkeämpää minkälaisia kahvipöytä keskusteluja osaat pitää.
Vanha sanontahan on: fiksumpia ne potilaat siellä ovat kuin hoitajat.
Kaikkia hoitajia ei tietenkään voi ilkeinä tai lannistavina pitää. Joka työryhmässä on myös niitä hienoja ihmisiä. Olen huomannut sen että, se kaikkein näkyvin ja äänekkäin ryhmä sortaa muita, usein niitä uusia ja "kokemattomia" hoitajia.
Itse työhöni ja alaani pettyneenä, olen harkinnut alan vaihtoa, tai sitä ennen työttömyyttä. Harmi vain että karenssia taitaa tulla ainakin se 3kk. Täytyy vielä yrittää jaksaa sinnitellä että saa sen verran säästettyä, jotta karenssista selviää.
En suosittele alaa kenellekkään, vuosien kokemuksella olen läksyni oppinut.
Saa huonoa arvostelua osakseen, et osaa sitä tai tätä olet kokematon. Lisäksi jos ja kun työryhmän sisällä on eri ikäisiä henkilöitä, keskenään toimeen tuleminen voi olla hankalaa. Jos vaikka itse olet alle 30v ja toiset yli 50v työryhmään on todella vaikea päästä.
Suoraa palautetta ei saa, kun ei edes välttämättä tiedä keneltä kysyä. Yleensä palaute tulee esimiehen kautta kuulopuheiden perusteella. Hoitajantyönähän on saada potilas kuntoon, ja saada sitä kautta myös "hyvämieli" itselleen. Tämä näyttää hoitoalalla usein unohtuvan. Tuntuu siltä, että työryhmän keskuudessa on tärkeämpää minkälaisia kahvipöytä keskusteluja osaat pitää.
Vanha sanontahan on: fiksumpia ne potilaat siellä ovat kuin hoitajat.
Kaikkia hoitajia ei tietenkään voi ilkeinä tai lannistavina pitää. Joka työryhmässä on myös niitä hienoja ihmisiä. Olen huomannut sen että, se kaikkein näkyvin ja äänekkäin ryhmä sortaa muita, usein niitä uusia ja "kokemattomia" hoitajia.
Itse työhöni ja alaani pettyneenä, olen harkinnut alan vaihtoa, tai sitä ennen työttömyyttä. Harmi vain että karenssia taitaa tulla ainakin se 3kk. Täytyy vielä yrittää jaksaa sinnitellä että saa sen verran säästettyä, jotta karenssista selviää.
En suosittele alaa kenellekkään, vuosien kokemuksella olen läksyni oppinut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaikki kirjoittamasi on niin totta.Olen kierrellyt erityyppisissä hoitopaikoissa,toivonut vastaantulevaksi hyvää ja toimivaa hoitoyhteisöä,mutta saman toistoa,enemmän ja vähemmän joka paikassa.
Älä sinnittele,se on niin kauhea jo sanana,puhumattakaan sen sisällöstä.
Opiskelu kannattaa aina,ja ihan muualle töihin menokin hyvä ratkaisu.tuskinpa palkassakaan juuri häviää,jos sillä merkitystä.
Itse jätin hoitoalan,ja harmittaa,kun en repäissyt paljon aikaisemmin irti otteesta.
Voimia sinulle,mitä ikinä päätätkään tehdä!
"Esim, huono ryhmähenki, hoitajat tarkkailevat jatkuvasti toistensa tekemisiä, mitä teit mitä jätit tekemättä. Jos henkilökemia ei toimi esim. osastonhoitajan, tai muun esimiehen kanssa, olet kuseessa."
Tämä on arkipäivää alalla kuin alalla. Kauhein kokemukseni työelämästä on eräästä miesvaltaisesta it-alan firmasta, jossa kyylääminen ja eristäminen olivat arkipäivää. Sosiaalisena ihmisenä tunsin siellä itseni tosi kummajaiseksi.
"Lisäksi jos ja kun työryhmän sisällä on eri ikäisiä henkilöitä, keskenään toimeen tuleminen voi olla hankalaa. Jos vaikka itse olet alle 30v ja toiset yli 50v työryhmään on todella vaikea päästä."
Kyse on henkilökemiasta. Minä taas olen kokenut eri ikäiset ihmiset työyhteisöä rikastuttavina! Työntekijöiden ikähaitari on laaja aika monessa työpaikassa hampurilaisbaareja lukuunottamatta, ei kyse ole ainoastaan hoitoalan ongelmasta.
Hoitoalalla on ihan varmasti kauheita työpaikkoja, mutta niitä mukaviakin kyllä löytyy. Raskastahan työ on kaikin tavoin, sitä en voi kieltää.
Minä taas olen kokenut eri ikäiset ihmiset työyhteisöä rikastuttavina!
-Kyllä periaatteessa. Tyäyhteisö olisi onnistunut, jos henkilöitä olisi nuoresta vanhaan ja miehiä sekä naisia. Siis laidasta laitaan iän ja sukupuolen suhteen. Aina näin ei ole. Voi olla pelkkiä vanhempia naisia ja sitten yksi nuori mies ja nainen. Se on aika orpo olo, jos kaikki ovat ihan eri ikäluokkaa tai eri sukupuolta.
Perustelen tätä sillä että hoitajan työssä satelee paljon pahaa niskaan. Esim, huono ryhmähenki, hoitajat tarkkailevat jatkuvasti toistensa tekemisiä, mitä teit mitä jätit tekemättä. Jos henkilökemia ei toimi esim. osastonhoitajan, tai muun esimiehen kanssa, olet kuseessa.
-Pitää täysin paikkansa. Lisäksi potilaat voivat olla haasteellisia ja samoin omaiset, joilla voi olla täysin epärealistiset vaatimukset ja odotukset hoitajilta.
Lisäksi jos ja kun työryhmän sisällä on eri ikäisiä henkilöitä, keskenään toimeen tuleminen voi olla hankalaa. Jos vaikka itse olet alle 30v ja toiset yli 50v työryhmään on todella vaikea päästä.
- Täysin totta. Esimerkiksi nuoren miehen voi olla hankala olla työyhteisössä joka koostuu vain esim 50v naisista. Ihmiset tekevät työtä eritavoin, lisäksi tulevat nämä ikään ja sukupuoleen liittyvät näkemysrot.
Olen huomannut sen että, se kaikkein näkyvin ja äänekkäin ryhmä sortaa muita, usein niitä uusia ja "kokemattomia" hoitajia.
-Niin on. Vaaditaan kaikkia esim toimimaan just niinkuin itse tekee ja omaa asemaa pönkitetään määräilemällä muita.
vain että karenssia taitaa tulla ainakin se 3kk.
-Anna tulla. Kyllähän siitä selviää ihan helposti. Säästät ennakkoon ja elät suunnitellusti. Kyllä yhdestä 3 kuukaudesta selviää joten kuten.
täysin. Muista, että sinulla on yksi elämä. Nauti siitä. Itse vaihdoin alaa ( olen valmistunut 19 vuotta sitten sairaanhoitajaksi) ja olen ratkaisuuni erittäin tyytyväinen!! Palkka pieneni, mutta raha ei ole pääasia. On ihana lähteä aamuisin mukavaan työpaikkaan ja työhön. Kaikkea hyvää sinulle ja uskallusta tehdä rohkea, sinulle sopiva ratkaisu!
ajattelin alkaa opiskella lähihoitsusta sairaanhoitsuksi. Eipä tuon peruteella oikein innosta.
Ihan tyypilistä naisvaltaiselle alalle. Tosiasia on, etteivät naiset kykene työskentelemään ryhmässä.
Kyllä: Mutta kaikkia naishoitajia ei voi yleistää. Jotkut naishoitjat ovat erittäin sympaattisia/äidillisiä/ystävällisiä! Mutta kun naisten keskuudessa, se ryhmähenki ei toimi, niin se on erirttäin huonoa.
Olen varmaan harvinaisen hyvässä työpaikassa. Työ fyysisesti/henkisesti raskasta kehitys-vammaistyötä. Yhteishenki henk.kunnan kesken hyvä vaik ollaan ikähaarukalla 20-63v. Kaikki 16 puhaltaa yhteenhiileen, eikä suurempia erimielisyyksiä ole. Palkasta ja sen pienuudesta voi aina kiistellä, koskaan ei ole hyvä. Itse kahdeksan vuotta alalla ollut ja kahta vuoroa tekevänä olen tyytyväinen reilun 2000€ brutto kk ansioon.
Aloittamani kirjoituksesta on melkein vuosi aikaa, eikä mielipiteeni ole muuttunut. En ole päässyt pois hoitoalalta, enkä ole pystynyt vaihtamaan työpaikkaa taloudellisista syistä. Koen itseni erittäin epäonnistuneeksi, sekä masentuneeksi tilanteestani johtuen.
Nyt tulevan vuosikymmenenä, jonka alkuun ei ole enää tät kirjoittaessani pitkä-aika, luulisi tulevan paljon hoitoalan paikkoja auki.
Suuretikäluokat alkavat onneksi jäädä eläkkeelle! Uskon että yseamman mielestä tämänhetkinen tilanteeni on itse aiheutettua ja "omavikansa", mutta kun leivänsyrjään pääsee kiinni, niin on todella hankala tehdä muutoksia, etenkään jos niitä uusia työpaikkoja ei ole tarjolla.
Ilmapiiri työpaikkallani on muuttunut ahtaammaksi, ja osa työporukasta on "onneksi" löytänyt itselleen uuden työpaikan. Tosin ovat joutuneet lähtemään toiselle puolelle maata. Itse joudun vielä jatkamaan niiden sadistisien hoitajien kanssa.
Ei voi muuta kun valittaa!!
Hei,
Olen itse taas vaihtanut sh-alalle koska en enää kestänyt olla eräässä toimistossa töissä. Hain uusia töitä mutta vaihtaminen ei onnistunut. Kyllä kaikenlaisissa "toimistoissakin" voi olla tosi ahdistava ilmapiiri. Ja ainakin itse koin että hommassa ei todellakaan ollut mitään tärkeää kuten hoitoalassa on!
Yritetään itse muuttaa positiivisella käytöksellä ja ajatuksilla ilmpiiriä paremmaksi. Ihminen tekee toiselle ihmiselle hyvää ei pahaa. Kyllä voi muuttua vähitellen paremmaksi. Ihan oikeasti. Kohdellaan toisia niin kuin haluttaisiin itseä kohdeltavan.
Taidat olla ikuinen kitisijä, jolle kaikki työ on raskasta.