LAKU MENI TAIVAASEEN

Laku sai halvauksen perjantaina ja melko pian
sydänkin petti.
Sanat ei riitä kertomaan tuon koiravanhuksen
viisautta, hän oli pieni sekarotuinen koira, joka
tuli meille 14 vuotta sitten pahoinpideltynä ja
laiminlyötynä.
Laku oli tavattoman herkkä aistimaan ihmisten
pahanolon ja lohdutti painamalla päänsä
rinnuksille. Menneisyytensä vuoksi ovien
paukkuminen, riitely ja ukkoset saivat hänet
suunniltaan. Muistankin lukemattomia öitä jolloin
valvoin hänen vierellään pidellen tassusta, kun
häntä pelotti ukkosmyrskyt tai syysmyrskyt.
Kymmenen vuotta sitten sattui hairahdus, jonka
seurauksena syntyi Ellu. Laku antoi parhaimman
lahjan mulle, jonka voi vain antaa. Olen
sairastanut viitisen vuotta vakavaa masennusta ja
tuon Lakun vauvan, Ellun vuoksi olen jaksanut
pitää elämästä kiinni.
Laku kuoli 14,5 vuotiaana, laittaen tassunsa
äitini syliin ja katsoen viimeisen kerran silmiin.
Viimeinen hengähdys ja vanhus siirtyi rajan
taakse.
Kiitos Laku kaikesta...
Toivoo tyttäresi Ellu ja hänen emäntänsä Anne
8787
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

koko sydämestäni.

Äänestä

Kertomastasi päätellen sinulla oli hyvin viisas
ja ihana koira. Sinulla on varmasti nyt vaikeaa.
Otan osaa..

Äänestä
  • koska olen itse kokenut samaa. Kukaan ei voi
    koskaan ymmärtää mitä, koira ihmiselle merkitsee,
    ennenkuin on kokenut niin pyytetöntä rakkautta.

    Toivon voimia Sinulle. Kokemuksesta tiedän, että
    vielä vuosi senkin jälkeen, jolloin Laku meni
    taivaaseen, Sinulla on tosi vaikeaa. Ainakin
    minulla on vielä, suren kovasti vuosi sitten
    taivaaseen mennyttä Anselmia.
    Terveisin

    Äänestä

  • Annele kirjoitti:

    koska olen itse kokenut samaa. Kukaan ei voi
    koskaan ymmärtää mitä, koira ihmiselle merkitsee,
    ennenkuin on kokenut niin pyytetöntä rakkautta.

    Toivon voimia Sinulle. Kokemuksesta tiedän, että
    vielä vuosi senkin jälkeen, jolloin Laku meni
    taivaaseen, Sinulla on tosi vaikeaa. Ainakin
    minulla on vielä, suren kovasti vuosi sitten
    taivaaseen mennyttä Anselmia.
    Terveisin

    Sinulla oli hieno koira.

    Äänestä

Otan osaa suureen suruusi ja toivon että jaksat
muistaa ne kaikki kauniit hetket. Silloin kun on
kaikkein vaikeinta voit varmasti tuntea Lakun
tulevan lohduttamaan!

Minun pikkuiseni on jo yli kymmenen ja vanhuus on
tullut näkyviin kesän aikana.. Hän tuli myöskin
aikoinaan pahoinpideltynä ja arkana, ehkä siksi
kirjoituksesi saikin kyyneleet silmiini..
Meilläkin nukutaan myrsky-yöt tiiviisti
vierekkäin enkä edes uskalla ajatella mitä
tapahtuu jos vieruskaveria ei olisikaan...

Me kaikki voimme kunnioittaa Lakun ja muiden
joskus pahoinpitelyä kokeneiden eläinten muistoa
vaikka viemällä ruokaa paikalliseen koirasuojaan,
kiittämällä vapaaehtoisia työntekijöitä tai vain
muistamalla omalta osaltamme kunnioittaa kaikkien
oikeutta elää tällä pallolla rauhassa ja
onnellisesti!

Äänestä

..sinulle ja kaikille teille joilla oli kunnia
tuntea Laku.. Itse omistan Lakun kaltaisen koiran
ja sitä molemminpuolista rakkautta on vaikea
sanoin kuvata. Muistot kauniit elävät ne voivat
antaa lohdun, toivoisin.
Voimia!

Äänestä

Lohdutukseksesi voi sanoa, että tuskin se
taivaaseen meni.
Koiran aika on lyhyempi, ei saisi tulla siitä
liian riippuvaiseksi.

Äänestä

Toi oli niin kamalaa et melkeen itkettää se koira
oli varmaan niin ihana!Harmi kun sitä ei voi
saada takaisin=(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ANNE kirjoitti:

Laku sai halvauksen perjantaina ja melko pian
sydänkin petti.
Sanat ei riitä kertomaan tuon koiravanhuksen
viisautta, hän oli pieni sekarotuinen koira, joka
tuli meille 14 vuotta sitten pahoinpideltynä ja
laiminlyötynä.
Laku oli tavattoman herkkä aistimaan ihmisten
pahanolon ja lohdutti painamalla päänsä
rinnuksille. Menneisyytensä vuoksi ovien
paukkuminen, riitely ja ukkoset saivat hänet
suunniltaan. Muistankin lukemattomia öitä jolloin
valvoin hänen vierellään pidellen tassusta, kun
häntä pelotti ukkosmyrskyt tai syysmyrskyt.
Kymmenen vuotta sitten sattui hairahdus, jonka
seurauksena syntyi Ellu. Laku antoi parhaimman
lahjan mulle, jonka voi vain antaa. Olen
sairastanut viitisen vuotta vakavaa masennusta ja
tuon Lakun vauvan, Ellun vuoksi olen jaksanut
pitää elämästä kiinni.
Laku kuoli 14,5 vuotiaana, laittaen tassunsa
äitini syliin ja katsoen viimeisen kerran silmiin.
Viimeinen hengähdys ja vanhus siirtyi rajan
taakse.
Kiitos Laku kaikesta...
Toivoo tyttäresi Ellu ja hänen emäntänsä Anne

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu