syöttöpossut! Minun lapset ja nyt yhteiset lapsemme ovat kuin vastakohtia toisilleen. On jännä, miten erossa äidit eivät enää välitä lapsien hyvinvoinnista. Toivottavasti eivät tule jouluksi meille. Vähän niinkuin hävettäisi sukulaistemme edessä. En muutenkaan haluaisi enempää ruokittavia suita. En tiedä miten sanoisin miehelleni, että kertoisi lapsilleen, että pysyisivät poissa jouluna meiltä. Vai onko vaan siedettävä heitä myös jouluna jolloin haluisimme olla vaan perheemme kesken.
Mieheni lapset ovat lihavia
pullukoita kuin
8695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Väärän miehen valitsit. Et voi vain ottaa puolikasta ja heittää loput pois. Niin se vain on että on otettava kokopaketti.
Eli pointtini: Pitää hyväksyä myös miehen lapset, jos haluaa että suhde mieheen toimii.
Pinnallista ajattelua (lihavuudesta/ulkonäostä). Tutustu ensin lapsiin, ennen kuin tuomitset.
Kerro miehellesi miten haluat joulun viettää... jutelkaa.
..itseäsi sen vuoksi, että häpeät lapsia.
Pullukkuus voi johtua muustakin kuin ruoan määrästä, esimerkiksi exäni vanhempi lapsi on lihava ja meidän yhteinen lapsemme on hoikka.
Vanhempi lapsi on saanut vanhempiensa geenit ja meidän yhteinen lapsemme on saanut vartalonrakenteessa lähinnä minun geenini.
sulle alkuperäinen!!miten edes voit sanoo noin?ne lapset kuuluu puolisoso perheeseen myös,eli he ovat tervetulleita jos puolisosi niin päättää,ois kauheeta jos minun mieheni sanoisi et josko mun lapsi vois mennä jouluks muualle et saadaa viettää se perheen kesken!!sithän hänenkään lapset edel.suhteesta kuuluis meijän perheeseen,vaan minä,mieheni ja yhteinen!!!ihme paskaa sitä joutuukin lukee!häpeä
ei vain voi pitää, mutta tuo ulkonäön arvostelu on kyllä todella asiatonta. Ex-mieheni tytär sairastui murrosiässä bulimiaan vastaavanlaisten kommenttien takia (jotka hänelle sanoi OMA äitinsä).
mutta ajan myötä oppii varmasti pitää puolisonkin lapsista,en mäkään alussa voinnut sietää mieheni lapsia mutta nyt vuosien jälkeen olen huomannut että ovat minulle rakkaita,kuin omia=)asuvathan he sentäs meillä niin näen heitä jatkuvasti. mutta tuo ei mene mun jakeluun et halutaan viettää joulu perheen kesken,minusta lapset kuuluvat molempien vanhempiensa perheeseen,halusi uusi kumppani sitä tai ei,minun kohdalla tosin esikoiseni isän uusi vaimoke on sen kieltäny mut olen sinut tuon asian kanssa vaikka outoa on et exäni on isä muille lapsille muttei omalle esikoiselleen,hänen menetys!!!minulla on ihana uusperhe josta en luovu,meillä jokainen lapsi on samanarvonen ja rakastettu,niin minun,mieheni ja yhteinenkin=)
kätöshäiriöitä, oppisvhäiriöitä, siisteydessä, puhtaudessa ja kunnioituksessa muita lapsia ja aikuisia kohtaan. Lihavuuden saa kuriin, kun ei anna ruokaa joka lihottaa, ja pitää niitä ruokavalioita, ja ei kuskaa kouluun, juoskoot tai kävelkööt. Mutta harmillisinta siinä on se, että lasten seura ei tee hyvää lapsille joilla on kaikki asiat hallussa, niinkuin meillä. Seurassa tymyys tiivistyy. En minäkään jaksaisi enää kouluttaa ja opettaa lapsia käytöstavoille, olen omani ja yhteiset jo kasvattanut ja opettanut, ja työelämä se on minullakin ja kotityöt. Äidille kuuluu omien lasten kasvattaminen mutta jos ei ole tahtoa ja ei viitsi, niin omapahan on asiansa. Ei mun pidä katsella kurittomuutta alta lipan, jos ei osaa käyttäytyä, niin mitä mä teen? Mies on ihan asiallinen, mutta lapset ovat tulleet ihan äitiinsä.
tämähän on kuitenkin uusperhe palsta- kaikkea paskaa täällä voikin lukea näköjään...
kirjoitustasi, jos edes hävetä osaat !!!