Varoitus.
Hiljaa kuin keväinen puro, se valuu alas tunturin kuvetta,
kuuntele sen solisevaa ääntä,
Kirkkaana ja niin täynnä viatonta elämän voimaa,
kuuntele sitä sillä ,sillä on sanoma sinulle,
teille kaikille.
Kuunnelkaa sitä, sen sanoma tuo elämää,
kuuntele solisevaa puroa. kuuntele.
Voi! miksi et kuunnellut,
sillä nyt voit jo tuntea sen, miten se lähestyy.
Tunnetko kuinka maa vapisee sen tahtiin,
kuuntele nyt, vaikka se onkin jo myöhäistä,
tuo tumma jyly ja ärjyntä,
vihan ääni ja se lähestyy.
Mitä ovat nuo puheesi nyt,
tyhjää, kuin hiekka pussit kosken tiellä,
mikä onkaan tuo lupauksesi nyt,
kuin tulvavalli, tuhoaallon edessä,
ahneutesi kasvattamassa vihassa.
Voi! miksi et voinut kuunnella sitä elämää
kantavaa keväistä puroa.
Nyt ei sinua kuulla, nyt teoillasi ei ole valtaa,
sillä kaiken alleen sortava voima
repii kaiken, aivan kaiken, jopa itsensä tuhoten.
Hiljaa kuin keväinen puro, se valuu alas tunturin kuvettaa,
kuuntele sen solisevaa ääntä…….
Hiljaa kuin keväinen puro, se valuu alas tunturin kuvetta,
kuuntele sen solisevaa ääntä,
Kirkkaana ja niin täynnä viatonta elämän voimaa,
kuuntele sitä sillä ,sillä on sanoma sinulle,
teille kaikille.
Kuunnelkaa sitä, sen sanoma tuo elämää,
kuuntele solisevaa puroa. kuuntele.
Voi! miksi et kuunnellut,
sillä nyt voit jo tuntea sen, miten se lähestyy.
Tunnetko kuinka maa vapisee sen tahtiin,
kuuntele nyt, vaikka se onkin jo myöhäistä,
tuo tumma jyly ja ärjyntä,
vihan ääni ja se lähestyy.
Mitä ovat nuo puheesi nyt,
tyhjää, kuin hiekka pussit kosken tiellä,
mikä onkaan tuo lupauksesi nyt,
kuin tulvavalli, tuhoaallon edessä,
ahneutesi kasvattamassa vihassa.
Voi! miksi et voinut kuunnella sitä elämää
kantavaa keväistä puroa.
Nyt ei sinua kuulla, nyt teoillasi ei ole valtaa,
sillä kaiken alleen sortava voima
repii kaiken, aivan kaiken, jopa itsensä tuhoten.
Hiljaa kuin keväinen puro, se valuu alas tunturin kuvettaa,
kuuntele sen solisevaa ääntä…….
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runosi on psykologisesti mielenkiintoinen. Ahneus kasvattaa vihaa... Niin se varmaan tekeekin. Aiheesi on minulle läheinen, sillä olen usein omissa runoissani samaistanut itseni juuri pieneen, tunturinrinnettä alas polveilevaan puroon, joka kuljettaa mukanaan ihmisten naurua ja kyyneleitä. Vesi on jotenkin ikäänkuin elämän vertauskuva. Joskus ajattelen, että ihmiset ovat kuin pieniä, polveilevia puroja, jotka liittyvät toisiinsa, ja kulkevat kohti merta
yhtään mitään, sen sijaan historiaa on jo jonkin verran takana päin ja koska revin leipääni eramaiden tiimolla ja ihmisten jälkiä seuraten, niin olen ollut huomaavinani jotain yhteistä rajuilmojen sateiden vallatessa suuret erämaa alueet, vedet nouseevat ja kuljettaavat muassaan liki mitä tahtoovat.Maailma näytäytyy usein samnkaltaisena. Kuten nytkin aasiassa, olisihan noikin asiat olleet havaittavissa aikoja sitten. ei vaan haluta kuunnella. Kysymyshän on miksi ei haluta?Kiitos muuten että luit ja koit jotain, "runoni" pohjalta.Hyvää viikonloppua ja pärjäile, T MTL