Meilläkin on uusioperhe. Oma lapseni asuu minun ja mieheni kanssa, miehen lapset äitinsä kanssa. Meillä tosin ovat säännöllisesti. Minusta perheeseemme kuuluu yksiselitteisesti oman lapseni ja mieheni lisäksi miehen lapset. Mutta nyt tuntuu sille, että mieheni perheeseen kuuluvat hänen lapsensa ja minä, mutta minun lapseni ei.
Siis kun mieheni lapset ovat meillä, vietämme kunnollista perhe-elämää, touhuamme paljon yhdessä ja reissataan yhdessä. Mutta kun hänen lapsensa ei ole meille, tuntuu kuin mieheni perhe-elämä muuttuisi parisuhteeksi. Hän haluaa olla ja reissata vain minun kanssani, jättäen lapseni täysin ulkopuolelle.
Minä taas en tähän voi suostua,lapseni on kuitenkin minulle se tärkein.
pelkäänkin nyt sitä, että voin joutua tilanteeseen jossa joudun valitsemaan, joko elämän lapseni kanssa tai elämän mieheni kanssa, sellaisen elämän jossa lapsellani ei ole kunnollista sijaa.
Mieli on nyt todella maassa.
Siis kun mieheni lapset ovat meillä, vietämme kunnollista perhe-elämää, touhuamme paljon yhdessä ja reissataan yhdessä. Mutta kun hänen lapsensa ei ole meille, tuntuu kuin mieheni perhe-elämä muuttuisi parisuhteeksi. Hän haluaa olla ja reissata vain minun kanssani, jättäen lapseni täysin ulkopuolelle.
Minä taas en tähän voi suostua,lapseni on kuitenkin minulle se tärkein.
pelkäänkin nyt sitä, että voin joutua tilanteeseen jossa joudun valitsemaan, joko elämän lapseni kanssa tai elämän mieheni kanssa, sellaisen elämän jossa lapsellani ei ole kunnollista sijaa.
Mieli on nyt todella maassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi ikävää, että teillä on tuollainen tilanne. Ilman muuta perheeseenne kuuluu teidän molempien lapset. Miten pitkään olette eläneet yhdessä? Jos yhteiselo on vielä suhteellisen tuore juttu, niin ehkä miehelläsi vain kestää tavallista pidempään päästää "vieras" lapsi reviirilleen. Oletteko keskustelleet asiasta? Jos hän ei tule ajatelleeksi, että ikään kuin asettaa omat lapsensa sinun lastesi yläpuolelle? Luulisi, että hän ymmärtää lasten merkityksen ja aseman uudessa perheessä, kun hänellä itselläänkin on lapsia. Toivottavasti saatte asiat sujumaan!
Meillä tilanne luisui vähän samaan uomaan aikoinaan. Omat lapseni oli mieheni silmissä vähän kuin kakkosluokan kansalaisia, kunnes kertakaikkiaan kyllästyin. Yritin puhua asiasta monta kertaa ilman tulosta. Asia meni sitten niin pitkälle että ilmoitin että valitsen lapseni ja haluan erota. Tuossa tilanteessa ukko viimein myönsi että ei ole kohdellut lapsia tasapuolisesti ja lupasi parantaa tapansa. Kovasti tuo ainakin yrittää, en haluakaan puuttua enää asiaan joka mielestäni pitäisi olla itsestään selvyys.Puhu miehesi kanssa asiasta nyt heti
haluaa OMAT lapsensa ja sinut. Ei muuta. Älä tee enempää vahinkoa lapsillesi. Et ole ainoastaan valinnan edessä vaan miehesi on osoittanut sinulle tien. Valinta on täysin selvä, onneksi. Lapsillasi ei ole muuta kuin sinut.