Juuri valittu MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi puuttuu ensitöikseen tärkeään asiaan. Hän esittää, että liiton on tuotava esiin tuottajan osuus ruoan hinnasta.
Tähän asti kuluttajan tietämys hinnan koostumuksesta on rajoittunut valtamedian ja poliittisen tahon antamaan värittyneeseen ja puutteelliseen tietoon. Maatalouden kustannustietous rajoittuu miljardiluokkaa oleviin lukuihin maatalouden tuesta. Näillä luvuilla ei taas ole mitään yhteyttä käytäntöön tavallisen maatilan arjessa.
Esim. suuret valtakunnan tason luvut katokorvauksista eivät realisoidu tilatasolla. Suurimmalla osalla suurikin tilakohtainen menetys ei ylitä korvauskynnystä omavastuun ja prosenttiosuuden vuoksi.
Suuret luvut investointirahoista eivät auta tilatasolla mitään kun kassavirta on olematon.
Kun kuluttaja tietäisi tarkalleen jokaisessa tuotteessa maanviljelijän osuuden, niin asennoituminen kotimaiseen tuotantoon olisi varmaankin myönteisempi. Kustannusrakenne voisi olla painettuna jokaisessa pakkauksessa, rasvaprosenttien ym. tapaan.
Tulisiko mokomakin kalliiksi, sillä sehän tulisi kuluttajan maksettavaksi ? Kuluttajathan ovat vaatineet maataloustukien ja -tuotannon läpinäkyvyyttä. Tällä sitä tulisi lisää, mutta mikään ei ole ilmaista. Tosin alkuperäinen ajatus kyllä oli , että tuottajan tulisi maksaa läpinäkyvyyden lisäyksen kustannukset.
Tähän asti kuluttajan tietämys hinnan koostumuksesta on rajoittunut valtamedian ja poliittisen tahon antamaan värittyneeseen ja puutteelliseen tietoon. Maatalouden kustannustietous rajoittuu miljardiluokkaa oleviin lukuihin maatalouden tuesta. Näillä luvuilla ei taas ole mitään yhteyttä käytäntöön tavallisen maatilan arjessa.
Esim. suuret valtakunnan tason luvut katokorvauksista eivät realisoidu tilatasolla. Suurimmalla osalla suurikin tilakohtainen menetys ei ylitä korvauskynnystä omavastuun ja prosenttiosuuden vuoksi.
Suuret luvut investointirahoista eivät auta tilatasolla mitään kun kassavirta on olematon.
Kun kuluttaja tietäisi tarkalleen jokaisessa tuotteessa maanviljelijän osuuden, niin asennoituminen kotimaiseen tuotantoon olisi varmaankin myönteisempi. Kustannusrakenne voisi olla painettuna jokaisessa pakkauksessa, rasvaprosenttien ym. tapaan.
Tulisiko mokomakin kalliiksi, sillä sehän tulisi kuluttajan maksettavaksi ? Kuluttajathan ovat vaatineet maataloustukien ja -tuotannon läpinäkyvyyttä. Tällä sitä tulisi lisää, mutta mikään ei ole ilmaista. Tosin alkuperäinen ajatus kyllä oli , että tuottajan tulisi maksaa läpinäkyvyyden lisäyksen kustannukset.
Vastaukset 8
Vanhimmat
julkaisusta on kyse ,on todella naurettavaa touhuu kaikki mikä majusseille menee on ilmasta maataloustoimiston palveluja myören,
joku tuki lukujen julkituominen ei ole ilmasta ,tuntuu diktatuuri jylläävän kun tukieurojen todelliset omistajat joutuu makseleen omien tienaamiensa eurojen tuki listan julkistamisesta on todella naurettavaa puhetta ,tuet julki ja heti,,,,,,mieluummin pois,,,,
Käsittääkseni maataloustoimiston palvelut katetaan myel-maksuilla. Saathan sä itekin käydä kunnan virastoilla asioimassa vaikka et maksa penniäkää ylimäärästä.
painamaan sellasta tekstiä leipäpussin kylkeen, jossa näkyy tuottajan osuus hinnasta..
ttp://www.finfood.fi/finfood/ffom.nsf/0/4C178A964BE9FF43C225672200317C59?opendocument&lng=Suomi&sh=Kaikille&cat1=Ylli&cat2=Kauppa&cat3=Ostoksilla&cat4=Hinta&cat5=Leiv%E4n%20hinnanmuodostus
linkisä pois...
http://www.finfood.fi/finfood/ffom.nsf/0/4C178A964BE9FF43C225672200317C59?opendocument&lng=Suomi&sh=Kaikille&cat1=Ylli&cat2=Kauppa&cat3=Ostoksilla&cat4=Hinta&cat5=Leiv%E4n%20hinnanmuodostus
Todella hyvä linkki, sietäisi kuulua jokaisen suomalaisen kansalaistietouteen. Parhaimmat siivut näyttää tulevan maidon ja lihan tuotantosuunnissa. Niissähän työnkin ja investointien määrä on suurin, joten tuskin kate loppuviimeksi paljoa sen parempi on kuin muissakaan tuotantosuunnissa.
Elintarvikevähittäiskaupan myyntikate on lisääntynyt 2000-luvulla n. 25 prosenttiyksikköä. Ei tarvitse enää kysellä missä ne maataloustuet ovat. Olisiko tässäkin selitystä siihen, että vesiensuojelu ei ole edennyt. Rahat eivät ole kohdentuneet ympäristön vaan ympäristön kauppojen suojeluun.
Miten on mahdollista, että maamme älymystö on sijoittunut elämään jan harrastamaan maataloutta maaseudun synkkiin metsiin? Syntyykö ne oivallukset ja vastaa kysymyksiin itse. Ainakin riitoja ja vääriä näkemyksiä voi vältellä.
Miksi yhteiskuntamme mitään tietämättömät päättäjät pääsääntöisesti eivät ole maatalouden harrastajia? Onko se todellinen syvä ja laaja tietous sittenkin muualla kuin maaseudulla?
Viestin sanoma ei ihan auennut, mutta eivät nuo ihailemasi älymystön saavutukset ole mitään huikeita menestystarinoita. Suomi on ajettu tytäryhtiötalouteen, jossa supistukset tehdään aina ensimmäisenä. On ostettu saksalaista ilmaa eikä mitenkään halavalla. Amerikkaan saatiin hakattua metsärahaa miljarditolkulla , olemme energiariippuvaisia Venäjästä ja Ruotsista jne...
Jatka tätä älymystön menestystarinaa itse... huomaat, että tuo tietous ja tarina ei ole syvä vaan syvältä.
Suomalaisessa maatalouskeskustelussa olennaista on tämä tukipainotteisuus, jossa nimenomaan syyllistetään maajusseja.
Syynä on se poliittinen perintö, mitä kannamme, eli maatalpousvastaisuus on poliittisella toiminnalla luotu ilmiö ja mielipide.
Mielestäni hyvä vertailukohde on Saksa, jossa oli kuluttajilta kysytty maataloustukien nostamista ja miten ne siihen suhtautuu.
Ylivertainen enemmistö, eli yli 70 %:tia vastaajista, olisi hyväksynyt maataloustukien noston, jos olisi olemassa jokin menetelmä, miten taataan se, että se päätyy maajusseilla ja samalla varmitaa oman maan elintarviketuotantoa.
Koska tälläistä menetelmää ei ole, eikä voi olla, niin enemmistö vastusti tukia, tosin niukasti, koska ne olettivat sen valuvan kaupan ja jalostusketjun eduksi, johon sitä ei ole alunperin tarkoitettu.
Suomessahan kuluttaja ajattelee nimenomaan päinvastoin, maataloustukia vastustetaan koska kuvitellaan maajussin hyötyvän siitä.
Saksalainen kulutaja ajattelee toisin, siellä ajatellaan että maajussin kuuluukin hyötyä tuista, ei muiden ketjun toimijoiden.
Toisaalta, itse olen kyllä sitä mieltä, että tukien pitäisi olla nimenomaan suoria tukia itse tuotantoon ja toimintaan, eikä Suomessa niin suosittuja investointitukia, jotka valuvat aina laitetoimittajille ja kaupalle.