hei,
minulla on pian 14 vuotias tipsu-mummo ja sille
todettiin sydänvika (lievä) viime marraskuussa.
Sessulle saatiin
sydänlääkkeet nesteenpoistolääkkeet. Kaikki on
muuten hyvin, mutta aina silloin tällöin koira
menee huonoon kuntoon ja saa "kohtauksia". Eli
kaatuu maahan, ja alkaa uliseen. Kohtaus ei kestä
kauan ja sen jälkeen koira on ihan ok. Joskus
jopa koirallani on mennyt "taju" hetkeksi.
kysyisin onko kenenkään tipsuilla samanlaisia
kohtauksia? Kohtaukset ei johdu sydämestä,
ainakin lääkäri sanoi niin. Oma epäilys on liian
nesteen kertyminen keuhkoihin.
Auttakaa ja kertokaa omia kokemuksia!!!!!!
minulla on pian 14 vuotias tipsu-mummo ja sille
todettiin sydänvika (lievä) viime marraskuussa.
Sessulle saatiin
sydänlääkkeet nesteenpoistolääkkeet. Kaikki on
muuten hyvin, mutta aina silloin tällöin koira
menee huonoon kuntoon ja saa "kohtauksia". Eli
kaatuu maahan, ja alkaa uliseen. Kohtaus ei kestä
kauan ja sen jälkeen koira on ihan ok. Joskus
jopa koirallani on mennyt "taju" hetkeksi.
kysyisin onko kenenkään tipsuilla samanlaisia
kohtauksia? Kohtaukset ei johdu sydämestä,
ainakin lääkäri sanoi niin. Oma epäilys on liian
nesteen kertyminen keuhkoihin.
Auttakaa ja kertokaa omia kokemuksia!!!!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
moi!mulla on 9vuotias kultainennoutaja.joskus
puol vuotta sitten kun olin lähdössä aamulla
kouluun caralta tuli valkosta vaahtoa suusta ja
se oli shokissa ei ymmärtänyt mitään..se vietiin
eläinlääkäriin ja todettiin sydän vika.sille
määrättiin kaks purkkii erinlaisia
sydänlääkkeitä.ja nyt se ei enää tarvii niitä
mutta kohtaus voi aina tulla.
Kiitti vastauksesta,
vielä kysyn, että mitä sinä teet kun koira saa
sen kohtauksen? Minä olen hieronut nitrorasvaa
sessun korvaan. Tokko tuossa on mitään tehtävissä
kuin että rauhottelee koiraa. Kamala olo vaan
koiran puolesta. Lääkäri sanoi että sitten joskus
se voi siihen kohtaukseen jäädä koko raukka.
Mutta toivotaan parasta ja hyvää jatkoa sinulle
ja koirallesi
mä rauhottelen koiraa ja yritän ite rauhottuu
kans..mut heti kun kohtaus tulle mä soitan
eläinlääkärille..nii joku päivä se kohtaus vie
vielä koiran.mut koita pärjätä.mua käy sitä
koiraa sääliks..hyvät jatkot sullekkin
Tipsusi on elänyt jo pitkan elämän. Mikäli nämä
tuskaiset kohtaukset toistuvat usein, minusta
kannattaisi harkita pikkuisen kärsimyksien
lopettamista. Joskus suurinta rakkautta on
eläinystävän nukuttaminen, vaikka itse haluaisi
pitää koiran vaikka mikä olisi.
Itselläni on ollut kaksi tipsutyttöä. Rita elää
ja voi hyvin, mutta Manta nukutettiin keväällä
vasta 4,5 vuotiaana sen halvaannuttua ja
järjettömien kipujen vuoksi, johon ei auttanut
edes vahvimmat kipulääkkeetkään. Joten tiedän,
kuinka vaikeaa on toisen päästäminen
enkelikoiraksi..
Mutta vain sinä voit tehdä päätöksen tipsusi
elämästä ja kuolemasta. Katso koiraasi, nauttiiko
se elämästä, on sillä kipuja, kyyhöttääkö vaan
paikallaan, maistuuko ruoka ym. Itse näin
Mantasta, että se oli luovuttanut ja elämänhalu
kadonnut. Vain sinä voit arvioida onko oma
koirasi onnellinen vai kärsiikö se liikaa. Joka
tapauksessa koirasi on jo elänyt hyvin pitkään ja
on lähellä elämänsä loppua.
Toivotan sinulle voimia tipsusi kanssa!
hei
kiitos vastauksesta. Olet kyllä oikeassa siitä
mitä kirjoitit ja asiaa olen paljon miettinyt. Se
on varmaa, ettei koirani tule koskaan kärsimään
vain sen takia, etten minä haluaisi luopua siitä.
Sen olen päättänyt jo ennenkuin koira sairastui.
Siksi on aina vaikeaa kohtauksen sattuessa, kun
koirani on muulloin ihan ok, kuin pikku-vauva
vielä. Ruoka maistuu jopa heti kun tokenee
kohtauksesta.
Mun koira on kyllä aina osannut näyttää kun
kaikki ei ole ok, joten uskon ettei vanhuksen
elämänhalu vielä ole mennyt.
Kysyinkin lääkäriltä vasta, että olisiko aika....
mutta hän sanoi, ettei ole mitään syytä, kun
koira on niin pirteä, vaikkakin vanhuus ei tule
yksin.
Otan nyt yhden päivän kerrallaan ja toivon voimia
tekemään sen päätöksen sitten kun se on
ajankohtaista.
Hyvää jatkoa sinulle ja sessullesi.
Niina
Näinhän se on, päivä kerrallaan. Nauttikaa
yhteisestä ajastanne. Rapsutuksia vanhukselle
minulta ja Ritalta!