Olen ottamassa sekarotuisen koiranpennun
sukulaiseltani.
Millaisia kokemuksia teillä on sekarotuisista
koirista?
En tiedä minkä koirien risteytys tämä pentu on?
sukulaiseltani.
Millaisia kokemuksia teillä on sekarotuisista
koirista?
En tiedä minkä koirien risteytys tämä pentu on?
Vastaukset 5
Vanhimmat
koiran luonne ja tavat riippuvat siitä mitä
rotuja koirassa on. Kannattaa siis ottaa selvää
eri koiraroduista ja niistä päätellä millainen
koira todennäköisesti olisi.
Serkuillani oli sekarotuinen koira jossa oli
ajokoiraa ja beaglea ja he eivät saaneet sitä
koulutettua millään. Se oli siis heidän
ensimmäinen koiransa ja ei todellakaan sopinut
heille. He eivät saaneet sitä kuriin millään.
Joten katso tarkkaan mitä koirarotuja tulevassa
koirassasi on ennen kun sen otat. koska koira
vaatii kuitenkin todella paljon koulutusta ja
kaikki rodut eivät yksinkertaisesti sovi
ensimmäisiksi koiriiksi.
Useat saattavat luulla tieätvänsä kaiken koirista
ja niiden koulutuksesta, mutta silti saavatkin
huomata, että kun liian vaikea rotu tulee eteen
eivät olekaan saaneet sitä koulutettua
asiallisesti.
yleensä monirotuiset joissa on pystykorvaa ovat
herkkiä haukkumaa (ei kaikki) jne. monirotuiset
perivät usein molempien luonteenpiirteitä
rotujen ominaisuuksia. Kaverillani on koira jossa
on noutajaa sakemannia terrieriä = kova uimaan,
kantamaan, vahtimaan yms.
Kyllä se pennuttaja tietää ainakin osan roduista
mitä koirassa on ja sitten lukemaan tietoa.
Mitäpä tehdä kun sekarotusen pentujen vanhemmat
on sekarotusia ja samoin niiden vanhemmat? Ja
seassa on jossakin tuntematon isä (eli narttu
käynyt jonkun luona salassa, isästä ei
näköhavaintoa)...Miten tästä otat selvää mitä
rotuja pennuissa on? Tokihan ulkonäöstä voi
yrittää päätellä jotain, mutta saattaa mennä
pieleenkin. Enemmän lienee hyötyä emon
tarkkailusta, millainen se on luonteeltaan ja
sama juttu uroksen kanssa, jos se on tiedossa.
Mutta käsittääkseni pennut tietyllä tavalla
oppivat emoltaan luonteen(tiedän että huonosti
ilmaistu). Eli jos emo on rauhallinen ja
ihmisystävällinen, todennäkösesti pennutkin ovat.
Ja tietysti toisinpäinkin.
Itselläni on vajaa neljä vuotias seropi.
Ulkoisesti se muistuttaa lapukkaa mutta massa ja
käyttäytyminen viittaa lisäksi rotikkaan (ja
korvat myös). Aluksi oli ongelmia seropeille
luonteisessa "viassa", sekun pisti paikat
remonttiin (tapahtuuhan sitä rotukoirallakin) ja
yritti olla kova tyttö. Mutta tehtiin
arvojärjestys selväks ja nyt on elämä aivan
taivaallista. Koulutusta olen antanut
tottelevaisuus saralla ja hyvinhän tuo tuntui
kaiken oppivan. Kiltti se on kaikille ja lapsista
se tykkää erityisesti. Kooltaan se on
polvenkorkuinen ja kuulemma paljon pienempi kuin
kaksi veljeään. Sekarotuisen valinta oli mallia
extempore. Koiraa olin harkinnut jo pitkään, ja
neiti lankesi kuin taivaanlahjana minulle. Enemmän
suosittelisin miettimään ottaako uroksen vai
nartun. Olenkin usein onnitellut itseäni
vahingosta, että sain nartun, enkä urosta. On
helpompaa kohdata muita koiria, sillä harvemmin
nartut isottelevat toisilleen (poikkeuksiakin
tietysti on). Ekana koirana suosittelen siis
sekarotuista ja narttua. Neiti käyttäytyy nykyään
mallikelpoisesti ja rauhallisesti, usein
kohtaankin kysymykseen, onko se vanha, kun on niin
rauhallinen...Johon totean vain että ei vaan se
osaa käyttäytyä!Onnellakin on varmasti ollut
osuutta asiaan...
Siinä mielessä sekarotuinen ei välttämättä ole
aina kaikista helpoin ensimmäiseksi koiraksi
juuri sen moninaisen luonteen takia. Ensimmäinen
koiramme oli suomenpystykorvan ja sakemannin
risteytys, eikä mikään helppo ollutkaan! Fiksu
otus kuin mikä, mutta hemmetin itsepäinen. Voitte
uskoa millaisia hankaluuksia meillä sen kanssa
oli...
Toisen sekarotuiseni emä on collien ja
suomenpystykorvan sekoitus, eikä sen isästä ole
tietoa. Epäilen sen olevan jokin lappalainen,
kuten lapinporokoira. En ole ikinä, siis IKINÄ
tavannut yhtä kovaäänistä koiraa kuin omani on.
Se ei vain hauku, vaan ulisee, ölisee, mölisee,
äyskii.. se on oikeasti todella ihme otus.
Pystykorvan äänen on selkeästi perinyt.
Luonteeltaan se on aika vaikea. Onneksi se ei
joutunut jonkun pienen lapsen ensimmäiseksi
koiraksi, sillä silloin se olisi varmasti
joutunut kiertokoiraksi, vaihtaen kodista kotiin
ongelmien kanssa. Se on liian viisas, ja
itsepäinen. Sen ollessa nuori minulla oli välillä
hermot todella kireällä sen kanssa, ja vasta nyt
kolmevuotiaana se on ruvennut käyttäytymään
kuin "kunnon" koiran kuuluu, eikä pomottele enää.
Olen onnellinen enkä mistään hinnasta luopuisi
siitä vaikka hankaluuksia olikin. :)
Eli ota selvää roduista, joita koirassasi on.
Pohdi, miten ne sopivat sinulle. Esim. en
välttämättä suosittele ensimmmäiseksi koiraksi
mitään palveluskoirarotujen risteytystä.
Tietty sekarotuisiakin on todella ihania ja
helppoja, mutta sitä on tosiaan kauhean vaikea
mennä sanomaan pennusta että mitä siitä tulee,
varsinkin jos sen koko "suku" on yhtä
risteytystä. Tsemppiä! :)
-Linda