Onko muita "paskahousuja", jotka jännäävät
koiranhankintapäätöstä?
Lapsuuteni vietin koirien keskellä ja olen
100%:sti koiraihminen ja kokoaika on sellainen
tunne, että se karvainen puuttuu perheestämme,
mutta kuitenkin joku mättää.
Isäntä ei niinkään koirista perusta, mutta
suostuu silti sellaisen majoittamiseen ja minun
mielestäni taas koko perheen pitää haluta koiraa,
jos sellainen otetaan. Ja sitten on nämä mitäs
sitten JOS jollekin puhkeaa allergia, kun siitä
varotellaan jatkuvasti.
Ongelma onkin siinä, että en pysty takuuvarmasti
luvata, että esim. seuraavan kymmenen vuoden
päästä ei tapahdu mitään elämänmuutosta (voiko
kukaan?), koska en ole mikään ennustajaeukko
(kunpa olisinkin).
Miten te muut osaatte elää tätä hetkeä, jättää
jossittelut hulluille (=meikäläisille) ja nauttia
täysillä elämästä ?
Olisi niin ihanaa, jos kohtalo puuttuisi peliin
ja tulisi päivä, jolloin kotiin saapuessani
vastassa olisi hännänheiluttaja, jonka saisin
ystäväkseni.
koiranhankintapäätöstä?
Lapsuuteni vietin koirien keskellä ja olen
100%:sti koiraihminen ja kokoaika on sellainen
tunne, että se karvainen puuttuu perheestämme,
mutta kuitenkin joku mättää.
Isäntä ei niinkään koirista perusta, mutta
suostuu silti sellaisen majoittamiseen ja minun
mielestäni taas koko perheen pitää haluta koiraa,
jos sellainen otetaan. Ja sitten on nämä mitäs
sitten JOS jollekin puhkeaa allergia, kun siitä
varotellaan jatkuvasti.
Ongelma onkin siinä, että en pysty takuuvarmasti
luvata, että esim. seuraavan kymmenen vuoden
päästä ei tapahdu mitään elämänmuutosta (voiko
kukaan?), koska en ole mikään ennustajaeukko
(kunpa olisinkin).
Miten te muut osaatte elää tätä hetkeä, jättää
jossittelut hulluille (=meikäläisille) ja nauttia
täysillä elämästä ?
Olisi niin ihanaa, jos kohtalo puuttuisi peliin
ja tulisi päivä, jolloin kotiin saapuessani
vastassa olisi hännänheiluttaja, jonka saisin
ystäväkseni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jälkeen mekin ostettiin koira muiden
kehoituksista huolimatta. Moni muu oli sitä
mieltä, että odottakaa nyt vielä ja vielä kun
odotatte.... mutta odoteltiin melkein pari vuotta
tosi kovassa koirakuumeessa ja sit mentiin yhtä
uroksen ronttia katsomaan ja päätettiin ostaa se,
koska asiaa oli harkittu pitkään ja monelta eri
kantilta, joten totesimme olevan tyttöystäväni
kanssa valmiita ottamaan haukku ja nyt meillä on
noin 30 kilon paketti täynnä virtaa ja temppuja
ja suloisia katseita ja kai sillä on jokunen
aivosolukin odottelemassa lisää oppeja :)
Hetken mielijohteesta ei kannata koiraa hankia,
vaan kannattaa tutustua rotuun tai rotuihin mitkä
kiinnostaa ja käydä näyttelyissä katsomassa ja
jos on vain yksi tai kaksi kiinnostavaa rotua,
niin kannattaa ottaa yhteyttä rodun yhdistykseen.
Niillä on omia näyttelyitä, joissa pääsee
tapaamaan koiria eri sukuhaaroista, jolloin saa
hieman käsitystä niiden luonteesta ja
käyttäytymisestä ja väreistä.
Rotumme kun ei ole mikään yleisin, eikä mikään
näyttely puudeli, niin isännät ja emännät
kertoilivat ihan mielellään koiristaan ja
antoivat rapsutella ja halailla ym ym ilman, että
niiden tarvi pelkää, ettei heidän pikku fifin
föönattu turkki nyt vaan mene sekaisin ennen
arvostelua :)
Saako kysyä mitä rotua olette ajatelleet?
-