Koira kuoli

Suruun ei taida auttaa muu kuin aika, se lieventää vähän kerrallaan surua ja pikkuhiljaa päällimmäiseksi tulevat kaikki ne onnelliset hetket koirasi kanssa.

suuri ja raskas ja otan osaa suruusi. Sanotaan, aika parantaa haavoja ja kauniit muistot säilyvät sydämmessäsi aina. Onnelliset, ihanat vuotenne, eivät ne katoa mihinkään.
Koirallasi on hyvä olla, sieltä kultareunaisen pilven takaa, tähtenä tuikkii, sinulle lohtua jakaa. Voimia sinulle, että jaksat surusi yli.

Kun aika on kypsä, ajattele uutta pientä koiraa itsellesi, se on parasta lääkettä.
Olen monta koiraa haudannut ja aina päättänyt, kuten sinäkin, ei koskaan toista.
Mutta aina on pieni karvapallo ollut se suurin lohtu.

http://rainbowsbridge.com/RB_Poems/rb_finnish.htm

minun rakas koirani meni pilvien päälle noin 15-vuotta sitten. kauan kesti hyväksyä se vaikka koira oli jo 13-vuotta ihan niinkuin sinunkin koirasi.ei tullut mieleenkään että hankkisin uuden koiran.
ajan mittaan hankin kuitenkin toisen koiran.mutta siitä meni vuosia. siitä jouduin kuitenkin luopumaan sairauden vuoksi. mutta vaikkakin tykkäsin koirasta niin jotenkin jotakin puuttui. ehkä vertasin koiran ja minun suhdetta entiseen koiraani.

sitten vuosien jälkeen otettiin taas uusi koira ja siitä tuli ihan heti kaikkeni. ja koko perheen.
koira sai kuitenkin vain vuoden elinaikaa ennenkuin toinen koira puri sen kuoliaaksi.
se oli kova paikka. oltiin kuitenkin jo hankittu kaveri koiralle ja siis meille jäi yksi koira. sille hankittiin kaveri ja tuli muutama vielä. nyt meillä on neljä koiraa.

en tiedä onko tästä mitään apua mutta sure rauhassa ensin. hanki sitten uusi koira jos se sopii elämäntilanteeseesi. minä ajattelen edesmenneitä koiriani useinkin mutta nämä nykyiset antavat niin paljon iloa ja onnea.
suru ja kaipaus helpottaa ajan kuluessa. päivä päivältä ja vuosi vuodelta.

voimia sinulle surussasi ja koita jaksaa eteenpäin.

Suru kestää kauan, itselläni on yli kolme vuotta siitä kun koirani kuoli ja vieläkin itken ja muistelen koiraani. Mutta suurin tuska helpottaa tai pitäisi helpottaa muutamassa kuukaudessa vaikka ei ole helppoa. Itselläni on nyt kaksi koiraa, olen aina ottanut pennun jo silloin kun edellinen koira kävi vanhaksi ja vaikka on ikävä sitä menetettyä koiraa niin nämä toiset auttavat jaksamaan, on pakko lähteä ulos ja pitää huoli niistä ja kyllä ne paljon iloa tuovatkin elämään vaikka jo nyt osittain pelkään sitä hetkeä kun niistä joutuu luopumaan.

Ehkä joskus voit ajatella että jossain joku koiranpentu olisi niin iloinen jos pääsisi sinunlaisen ihmisen luokse kun maailma on täynnä ihmisiä jotka ottavat koiran muuta eivät huolehdi niistä.

Mutta voimia sinulle.

KIITOS TEILLE KAIKILLE OSAANOTOISTANNE

aika jolloin olet kiitollinen, että olet saanut pitää sellaisen ystävän.
Sinulla on suruaika.
Otan osaa.

Rakastuin kerran. Olimme nuoria. Seurustelimme kauan ja päätimme olla aina yhdessä. Sovittuamme hääpäivämme pomoni tuli kotiimme. Hyvin humalassa. Hän onnitteli meitä ja kertoi minun työstäni. Tyttö opettaa nykyisin lapsia, hän lähti sinä yönä. En ole nähnyt häntä kahdeksaan vuoteen. Olen joutunut itse tekemään samaa ja sama mies on yhä pomoni. Kuin isä. Jokainen joutuu luopumaan jostain. Unelmia ei voi hinnoitella.. Tuskin koskaan rakastun kuin häneen, suloinen ensirakkaus ja kunnioitus tuona yönä tehtyä valintaa kohtaan ei jätä minua koskaan rauhaan. Joskus mimmien läheisyys on liikaa, silloin on aika laittaa Kawasaki ulvomaan. Anna koirasi mennä. Muista hänet. Semper Fi.

Itseltäni vietiin viime kesänä isä ja sitten tärken eläin elämässäni kaksi päivää isän kuoleman jälkeen. Jokaisella koiralla ja ihmisellä on oma aikansa. Itse olen vieläkin miettinyt, olisiko minun pitänyt ottaa sairastava vanha koira itselleni, mutta se olisi itse kärsinyt siitä enemmän. Koirasi on nyt paikassa, jossa ei kärsi. Tilanne on varmasti vielä kauan kaukainen ja vaikea ja erilaiset kysymykset vaivaavat päätäsi. On erittäin vaikeaa tottua tilanteeseen, jossa joku tärkeä lähtee. Itse vielä puolen vuoden jälkeen meinaan soittaa "isälle", vaikka ei sitä ole enää. Elämää täytyy jatkaa, jokaisella on aikansa, kaikella on tarkoituksensa.

Mä tiedän ton tunteen.Mullakin ennen kesää kuoli oma koira ja olin viettäny sen kanssa melkeen koko ikäni.Mä elin päivän kerrallaan ja lopulta se alko helpottaa.Muistelin kaikkii hyvii aikoja joita olin kokenu ja itkin sillon kun siltä tuntu.Nyt mä pystyn jo ajattelee että se on taivaassa ja sillä on siellä hyvä olla.Mulla kans tuntu sillon että ei kyllä hankita tilalle toista koiraa,mutta onneksi mun toinen oma koira oli mulle sellanen ihana hali kaveri joka myös autto pääsemään asiasta yli.Mutta ei mikään toinen eläin pysty korvaamaan sitä menetettyä omaa rakasta lemmikkiä. Mä en oikeen osannu neuvoa,mutta toivottavasti tästä oli jotain apua. Jaksele ja koita pärjätä kyllä se helpottaa pikkuhiljaa!

rakkaiman lemmikin tai ihmisen poistuminen,jokaisella suruaika vaihtelee, koita keksiä jotakin touhua. lue hyvä kirja ulkoile, älä jää paikoileen ja vaan ole. Stemppiä kovasti jaah... mitä sanon oman kommentin, uuden koiran hankkimiseen, ottaakos saman rodun koiran ei vältämättä saakkaan ahh sitä mahtavaa persoonaa ja ihmisen parhaimalta ystävältä, mikä edesmenneellä oli. Pienen hetken me suremme, kaipuu, haikeus jää, mut elämmämme jatkuttava, surummekin keskellä: kirjoittannut öö n.sorsa
Aina voi virtuaalikynttilänkin sytyttää koirille ja ihmisille.

http://toive24.fi/index

älä sure sitä,että yhteinen aikanne on ohi,
vaan iloitse siitä että se ylipäätään oli..

Parhaasta nelijalkaisesta ystävästä luopuminen on todella vaikeaa,itse sen tiedän,kun olen monet karvajalkani sateenkaarisillalle saattanut,edellisestä koirani poismenosta on reilu kolme vuotta ja edelleen saattaa tulla itku kun katsoo koiran kuvaa ja muistelee ihanaa mennyttä aikaa.
Anna itsellesi aikaa surra ja sitten kun pahin suru hellittää,niin hanki itsellesi uusi koirakaveri,sitä sinun poismennyt koirakaverisikin haluaisi,usko pois.
Iso lämmin tsemppihali sinulle ja laitan sinulle tähän runon,jonka löysin positiivarit sivuilta.

Eilen illalla naurettiin,
yhdessä vielä niin leikittiin
Viereeni tulit myös nukkumaan,
poskeani hellästi suukottamaan

Koskaan ei arvata oinut vois,
että yö seuraava viimeinen ois
Nyt vain muistot rakkaat mulle jäi
Sinua kovasti kaipaan, ystäväin
-tuntematon-

Kun oma koirani kuoli luin vaan tätä ja itkin

JOS TIETÄISIN....

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?

Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

Kirjoittaja tuntematon

kun autoni syttyi palamaan.en vieläkään ymmärrä miksi mulle kävi niin. olin kaupassa kun tuli hälyytys että auto on ilmiliekeissä.se oli pahinta mitä voi ihmis elämässä käydä rakkaalle lemmikille. siinä meni maailman paras ystävä. ei kukaan tajua et viel 10 v jälkeenkova suru ja tuska iskee.

joo tiiän tuon tunteen.
kun minun koirani kuoli
nimi:emma
rotu:bullmastiffi
väri:tiikeri
luonne:aivan ihana
syntynyt:en muista
isä:-
äiti:-
paras ystäväni,lemmikki,ystävä:emma oli paras ystäväni.

eli mäkin tiiän milt tuotuntuu ikävöin emmaa vieläkin vaikka siitä on jo 11 vuotta.