Juttu menee näin: Mulla on kyllä kavereita, mutta niiden kans tulee aika harvoin oltua vapaa-aikana. Varsinaisesti ystäviä mulla ei siis ole. Koulussa (lukiossa) oon mielestäni sosiaalinen ja tuttavuuksia siellä on paljon. Mutta sit vapaa-ajalla ei oikeen oo mitään sosiaalista elämää. Kuka nuori nyt viettäisi perjantai- ja lauantai-illat yksin? Minä.
OK, mä tiedän tasan tarkkaan sen, että kyse on mun omasta yritteliäisyydestä ja aloitteellisuudesta. Mä oon tosi huono kutsumaan ketään kylään tai ehdottaan jotain muuta hauskaa. Yleensä kaverit on pyytäny (harvemmin) mua johonkin. On vaan helvetin vaikea kutsua ketään kylään, kun porukat on kotihiiriä. Ei ne käy koskaan missään, niin pidä siinä sitten illanistujaisia kavereille. Kerran valitin niille, että käykää p****le jossain ulkonakin joskus, että tänne sais kavereita kutsuttua. Mut ei, riita siitä tuli. Ja sitten seuraavana päivänä valittavat tylsää elämäänsä...
Kun ei pysty ite järjestään mitään, ja en viitti väkisin tunkea kenenkään muun luokse kylään, niin onhan tää tosi vittumainen tilanne. Odotankin todella innolla sitä, että pääsis tästä omaan kämppään asumaan. Ehkä se elämä sitten alkaa...
Mä oon tottunu oleen yksin, mutta oon kyllä kateellinen sosiaalisemmille ihmisille. Mäkin haluaisin olla sellanen. Mutta en oo. Vituttaa olla tällänen luuseri.
OK, mä tiedän tasan tarkkaan sen, että kyse on mun omasta yritteliäisyydestä ja aloitteellisuudesta. Mä oon tosi huono kutsumaan ketään kylään tai ehdottaan jotain muuta hauskaa. Yleensä kaverit on pyytäny (harvemmin) mua johonkin. On vaan helvetin vaikea kutsua ketään kylään, kun porukat on kotihiiriä. Ei ne käy koskaan missään, niin pidä siinä sitten illanistujaisia kavereille. Kerran valitin niille, että käykää p****le jossain ulkonakin joskus, että tänne sais kavereita kutsuttua. Mut ei, riita siitä tuli. Ja sitten seuraavana päivänä valittavat tylsää elämäänsä...
Kun ei pysty ite järjestään mitään, ja en viitti väkisin tunkea kenenkään muun luokse kylään, niin onhan tää tosi vittumainen tilanne. Odotankin todella innolla sitä, että pääsis tästä omaan kämppään asumaan. Ehkä se elämä sitten alkaa...
Mä oon tottunu oleen yksin, mutta oon kyllä kateellinen sosiaalisemmille ihmisille. Mäkin haluaisin olla sellanen. Mutta en oo. Vituttaa olla tällänen luuseri.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oon kaikki viikonloput yksin. Koulussa on kavereita. Oikeita ystäviä on tasan yksi, mutta hän taas on kovinkin sosiaalinen ihminen eikä ole koskaan kotona, varsinkaan viikonloppuisin. En viitsi tunkea hänen mukaansa, kun en tunne hänen ystäviään. Viikolla olemme kaksin.
Niitä koulukavereita en viitsi mihinkään pyytää, luultavasti vain ihmettelisivät että tahdon olla heidän kanssaan vapaa-ajallakin.
Tähän kyllä on tottunut, mutta siksi tarvitsenkin tietokoneen, millä pitää yhteyttä muuhun maailmaan. Minulla on luultavasti internet -kavereita enemmän kuin irl kaereita/ystäviä.
Miksi muuten ett voisi kutsua kavereitasi teille vaikka vanhempasi olisivat kotona?
Kyllä kavreiden luo voi mennä.
Ja aina voi etsiä lisää kavereita jostain vapaa-ajan jutust.
Mulla se oli seurakunta.
Nytkin on koko viikonlopun kestävä nuorten juttu menos.
Aivan mahtavaa ollu.
Kavereiden luo voi mennä.
Ja lisääkin saada.
Joo eli itekki istun useimmiten viikonloput kämpillä, joskus yhen kaverin kans hengaillaan ympäriinsä, mutta useimmiten siis yksin. Tosin tämäki johtuu samasta ku sulla, porukat on _aina_ kotona, niin eipä tänne ketään tuu kutsuttua.
Mutta hei koita vaan lähtee joittenki tuttujes mukaan, jos ne pyytää! Ja jos ei pyyä, niin kuokkimaan vaa :D
onha sitä muitaki paikkoja ku oma koti. pyydäpä joskus kavereitas koulun jälkeen vaikka kahvilaan kahville. sit muut huomaa, et kyllä säki haluut nähä kavereita vapaa-ajalla ja uskaltaa pyytää sua sitten just viikonloppunaki johonkin. en mäkään paljon omaan kotiin kavereita tuo, kun meilläkin on porukat aina kotona, mut ehdotan usein, että mennään kahville/shoppailee ym. meidän kaveriporukassa on oikeestaan vaan yks, jonka luokse voi mennä hengaa, koska se asuu omassa kämpässä.
mulla oli yläasteella sama tilanne, mutta itsestäni se johtui, ku en ikinä suostunu menee, vaikka pyydettiin enkä ikinä ite pyytäny ketään mihinkään. nyt lukiossa oon vähän ryhdistäytyny ja melkeen joka vkl menossa. mutta itestään se lähinnä on kiinni. sellasta pyydetään mukaan, joka pyytää välillä itekin. eli oma-aloitteisuutta.
Sama juttu se on oikeastaan täälläkin. Jotai nettikavereita enemmän kuin tälleeee irl.. Ja joitain olen pyytänyt viettämään aikaa, mutta eii. Toisen kanssa sovittiin, mutta perui kaikkien niiden siirojenkin jälkeen.
Ja se siinä sitten. Muita en halua oikeastaan edes halua kysyä.
Meidän luokassa ainoastaan yksi, jonka kanssa vapaa-ajallakin olen. Ihan vasta taas aloin häntä ja kyllä yritin siinä sopia uuttakin tapaamista. Tätä kautta toivon sitten pääseväni uusiin tuttavuuksiin.. Mutta saa nähdä miten käy.
Odotan mielenkiinnolla koulun vaihtoa. Mutta siihenkin vielä reilut puoli vuotta. Yksinäinen kesäloma silti tulossa.
Uudesta harrastuksestakin haaveilen. Mutta se taas, että en tiedä mitä jaksaisin alkaa harrastaa jne..
Tuntuu koko ajan että on jotenkin ulkopuolinen kun hyppii kaveriporukasta toiseen. Ei kiva.
Muutenkin.. en nyt jaksa muusta kirjottaa.