On monelle tuttu sarjakuvahahmo vuosikymmenten takaa.
Jotenkin symppis, pehmeä. Kuitenkin tarkoin laskelmoitu tyyppi.
Monet kuitenkin samaistuivat tuohon Pupuun, mikä olikin tarinan clou.
Tunnetko sinä Pupu Pirteitä lähipiirissäsi, ellet jopa ole sellainen itse?
Myöntäminen on tärkeä, ensimmäinen askel, kohti valaistumista...
Jotenkin symppis, pehmeä. Kuitenkin tarkoin laskelmoitu tyyppi.
Monet kuitenkin samaistuivat tuohon Pupuun, mikä olikin tarinan clou.
Tunnetko sinä Pupu Pirteitä lähipiirissäsi, ellet jopa ole sellainen itse?
Myöntäminen on tärkeä, ensimmäinen askel, kohti valaistumista...
Vastaukset 22
Vanhimmat
ja pirteyttäkään ei kuin pikkiriikkisen verran, ja valaistumisestakaan ei hajuakaan. Öitä aamusella!! (^^)
Ei elämä ole synkkää.
Minunkin nimeni on Hannes Kakkinen, ja olen vaan porskutellut hymyhuulin jo kuudettakymmenettä vuotta...
täällä jo iloisesti keikkuu heti aamusta :)
Ikämiehellä tahtoo olla kevyet unet...
joskus rankkoja unia jopa päivälläkin :)
Tämähä kuuluisi oikeastaan tuonne seksipalstalle...
Olen minäkin sellaisia nähnyt. Mutta
unista ole puhunut vaikka päiväunia ovat olleetkin, ihan nättejä rankkoja päiväunia vaan ei mitään muttia :)
Saahan sitä "tyttö" unelmoida?
Pupu Pirteä- uniako?
Joissa olet aina tyylikäs tyttö, et Päivi Pullea.
sen asian niin olkoon sitten, en ala väittelemään :)
Ennemmin pullea kuin "kakkosnelonen".
putoaa paremmin kun on vähän "pullea", köykäiset jäisivät liitelemään jonnekin atmosfääriin ikuisiksi ajoiksi pääsemättä perille koskaan.
On oltava lihaa. Pyllyä ja tissejä, ah paljon.
Mutta Pupuna, Pirteänä...
Mutta 2x4 lankutkin ovat viehättäviä, koska heiltä puuttuu juuri se, mitä minulla on.
Kummallista muuten...
Asiaan
voi tään pirteämpiä olla, oli sitten 2x4 tahi 4x2?
Tuolla 30 palstalla on paljon pupuja mutta net on vasta iltapäivällä pirteitä kun ovat olleet bilettämässä aamutunneille.
Jolloin olin Herra, työystävänäni oli Pupu Pirteä.
Äärimmäisen tunnollinen ja huolellinen työntekijä.
Ikäväkseni, parfyymista huolimatta, hän tuoksahti usein alkoholilta. Monesti toki itsekin.
Hän veti rooliaan tosi tyylikkäästi, tosin joskus näin hänen, taakkansa alla, itkeneen.
Suuri mölö kun olen, en ymmärtänyt häntä tukea silloin...
On myös se kultainen, hymyilevä työtoverisi, joka naurusuin naputtaa sormeaan rannekellolla, tullessasi myöhästyneenä töihin...
työkaverit ovat lähinnä ärsyttäviä :)
Puntarikoski ja Utra Ja oikein kovalla äänellä että PAIHOLA!!
JA hymyilen takaisin ja naputan otsaani!
et kirjoita rekatullas, vaan seikkailet kaikissa aloituksissa puskana?
no joo...ei huvita! katotaan jokupäivä...
rohkeutta olla oma itsesi ja puhua asioista omalla nimlläsi.Näin minä näen ,että olet raukka?
Pupu Pirteä oli hirveän ihastunut Pupu Söpöön, joka taas oli kauhea nirppanokka. Söpölle ei kelvannut mikään. Pirteä koetti herättää Söpön huomiota jos jollakin tavalla ja aina Pupu Söpö sai tehtyä Pupu Pirteästä naurunalaisen. Pupu Pirteä ei osannut hellittää. Pupu Söpön saavuttamattomuus oli saanut hänet valtoihinsa.
Lopulta Pupu Söpö antoi periksi ja he menivät naimisiin. Avioliitto oli lapseton. Söpöstä tuli pahamaineinen ja ankara kansakoulunopettaja ja Pirteä yritti valloittaa loputtomasti Söpön sydäntä. Pirteästä tuli myöhemmin postinkantaja, josta kaikki pitivät. Hän jaksoi loputtomiin hauskuuttaa kulmakunnan ihmisiä. Pirteä ei vaan koskaan kokenut olevansa viisaan vaimonsa arvoinen eikä juuri arvostusta tältä saanut osakseen.
Kadehdin Söpön pidättyväisyyttä. Olisin ollut itse otettu melkein mistä hyvänsä Pirteän huomionosoituksesta. Mutta eihän Pirteä minua huomannut. Olin hänen mielestään liian helposti lähestyttävä. Sitäpaitsi hoidin siihen aikaan paljon mieluummin kasvimaatani kuin että olisin ryhtynyt hienohelmaksi. Ja minun kanssani Pirteällä olisi tupa ollut täynnä pikku-Pupuja.
Hyvä jänistarina.Olen itsekin metsästäjä, mutta nyt oudoksuttaa koko jäniskannan harventaminen...
Älä ihmeessä ala nimeämään niitä: "Kohta saan tähtäimeeni Pupu Söpön..." Joudut pian vaihtamaan harrastuksesi pitsin virkkaukseen.