jonka esittelisit hänen tuotantoaan kuulemattomalle, minkä biisin valitsisit? Varastin tämän idean tuolta Beatles-palstalta.
Yhden kappaleen saat vain valita.
Yhden kappaleen saat vain valita.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
When Doves Cryn. Se on helpommin lähestyttävä kuin esim. Kiss tai Sign 'O' The Times, jotka vaativat hiukan enemmän kuuntelua, eivätkä ole niin iskeviä heti ensimmäisellä kerralla. When Doves Cry on muutenkin niin hemmetin kova biisi. Toinen hyvä vaihtoehto olisi mielestäni Little Red Corvette.
When Doves Cry antaa Princestä liian "kasari-artisti"-kuvan, sen soundit ovat niin 80-lukua verrattuna esim. Kissiin. Sitäkään en silti valitse, koska siinä on falsettivokaalit, ne herättävät monissa juntimmissa kuulijoissa hämmennystä. "Eihän mies nyt noin voi laulaa." Siksi valintani olisi joko Little Red Corvette single edit tai SOTT, joista jälkimmäinen on vakuuttava, että kenelläkään ei tulisi ainakaan kuvaa 80-luvun tyhjänpäiväisestä discoartistista.
Laskelmoiva olen ;)
ihan vain osoittaakseni kaikille jotka asiaa joskus ovat kenties epäilleet että Prince oli paitsi 1980-merkittävin artisti, myös täysin tätä päivää. Ei tällä vuosituhannella ole montaa Musicologyn tasoista biisiä monikaan artisti väsännyt, eikä yksikään mitään parempaa. Ajaton kappale ehkä juuri siksi että se ei yritä olla ajassa kiinni, se on avoimesti old school joint ja silti tuore. Ja onhan sen lopussa vielä pätkiä niistä 1980-luvun klassikoista ;)
mutta jos todella pitäisi antaa kuva Princen musiikista jollekin uudelle kuuntelijalle, niin mieluummin sen funk-kappaleista valitsisin kyllä Kissin tai Sexy MF:n, jotka paremmin kuvaavat Prince soundia silloin "aikanaan" ja parhaimpian vuosina. ;)
Mutta Musicology on todella vetävä biisi, ehkä samannimisen levyn paras kappale, aivan kuten kappale 3121 on 3121:lla.
on kieltämättä mahtava biisi, mutta ainakin yhden kaverin onnistuin kyllä totaalisesti vieroittamaan Princestä soittamalla ensi maistiaisiksi juuri tämän kappaleen ;) En siis tee sitä erehdystä toiste :D
Joutuessani inttiin päätin CD-aikakauden osaltani ja hankin itselleni mp3-soittimen. latasin siihen parisataa lempibiisiäni eri artisteilta. Princeltä pistin mukaan muun muassa Musicologyn.
Eräs tupakaverini innostui sitten ottamaan selvää musiikkimaustani ja kun tämä biisi lähti soimaan oli kaverin reaktio suunnilleen: " mitä helvettiä tää on ". Ei se tajunnut sitä.
Kaveri itse kuuntelii lähinnä lordia ja Iron Maidenia.
Lordia ja Iron Maideni? :D
No mikäs siinä. Lordi on roskaa, mutta kaipa Iron Maiden oli ihan hyvä hevibändi. Mutta ei ihmekään jos turhanpäiväisen mätön jälkeen ei uppoa hieno, groovaava funkmusiikki. Joo, ja Musicology ON hieno kappale.
Luultavasti antaisin kaverin kuunnella Little Red Corvetten tai 1999:n. Helposti lähestyttäviä kappaleita kumpikin ja ovat kestäneet erinomaisesti ajan hammasta.
Uudemmista biiseistä kuunneltavaksi voisin pistää Planet Earthin Guitarin. Ei ehkä ole Princen parhaimpia tai ainutlaatuisimpia teoksia, mutta erittäin tarttuva.
on myös erinomainen, siis se uuden albumin nimikappale. Guitar ja Somewhere here on earth ovat ehkä helpommin sulavia, mutta myös tavanomaisempia biisejä.