Eräänä yönä heräsivät Angolassa pienen kylän asukkaat äänekkääseen mekkalaan. Sotilaat olivat vallanneet kylän ja sytyttäneet talot tuleen. Yön pimeydessä kyläläiset pakenivat kodeistaan ehtimättä ottaa mitään mukaansa. Heidän joukossaan oli alle vuoden ikäinen Mimosa.
Viisi pitkää vuotta Mimosa vietti vanhempiensa kanssa metsässä. Nukkuivat yöt risumajassa ja etsivät päivisin hedelmiä elantoonsa. Joka hetki toivoivat, että sisällissota loppuisi ja että voisivat palata kotikyläänsä.
Vuonna 2003 vihdoin odotettu hetki koitti, mutta perillä heitä kohtasi muserrettu näky, koko kylä oli tuhottu. Metsässä olivat rutiköyhiä, mutta ei tilanne nytkään paremmalta näyttänyt.
Tilanne sai kuitenkin uuden käännöksen, kun kylään Kirkon Ulkomaanavun tuella pantiin käyntiin avustusohjelma evakoitujen pelastamiseksi. Perheet saivat perustarvikkeet, maataloustyökaluja ja apua uuden asunnon rakentamiseen. Kylään rakennettiin myös koulu.
Tänään Mimosa on 10-vuotias innokas koululainen. Vaikeimmat vuodet ovat takana, mutta eräs asia nyt huolestuttaa. Kahden vuoden kuluttua alkaisi yläaste, mutta kouluun on matkaa seitsemän kilometriä. Isä Damios säästää kaikessa, että voi ostaa tyttärelleen polkupyörän.
Yllä oleva teksti on lyhennetty vapaa suomennos ruotsinkielisesta Kirkon Ulkomaanavun adventtijulkaisusta. Tämän vuoden adventtikeräys on suunnattu erityisesti Angolaan.
Itse osallistun viidellä kympillä. Se ei ole paljon, mutta silläkin rahalla saa yksi perheenisä välineitä maanviljelyyn ja yksi lapsi polkupyörän. Kun kuukausittain laitan muutaman kympin, saan useammalle lapselle fillarit.
Arvoisa lukijani, mukana voit olla muullakin tavalla, kuin lähettämällä rahaa. Kun ostat joulukortit ja -lahjat Kirkon Ulkomaanavun myymälästä tai nettikaupasta teet arvokkaan työn, saat hyvän joulumielen itsellesi ja myös lahjan saajalle.
Viisi pitkää vuotta Mimosa vietti vanhempiensa kanssa metsässä. Nukkuivat yöt risumajassa ja etsivät päivisin hedelmiä elantoonsa. Joka hetki toivoivat, että sisällissota loppuisi ja että voisivat palata kotikyläänsä.
Vuonna 2003 vihdoin odotettu hetki koitti, mutta perillä heitä kohtasi muserrettu näky, koko kylä oli tuhottu. Metsässä olivat rutiköyhiä, mutta ei tilanne nytkään paremmalta näyttänyt.
Tilanne sai kuitenkin uuden käännöksen, kun kylään Kirkon Ulkomaanavun tuella pantiin käyntiin avustusohjelma evakoitujen pelastamiseksi. Perheet saivat perustarvikkeet, maataloustyökaluja ja apua uuden asunnon rakentamiseen. Kylään rakennettiin myös koulu.
Tänään Mimosa on 10-vuotias innokas koululainen. Vaikeimmat vuodet ovat takana, mutta eräs asia nyt huolestuttaa. Kahden vuoden kuluttua alkaisi yläaste, mutta kouluun on matkaa seitsemän kilometriä. Isä Damios säästää kaikessa, että voi ostaa tyttärelleen polkupyörän.
Yllä oleva teksti on lyhennetty vapaa suomennos ruotsinkielisesta Kirkon Ulkomaanavun adventtijulkaisusta. Tämän vuoden adventtikeräys on suunnattu erityisesti Angolaan.
Itse osallistun viidellä kympillä. Se ei ole paljon, mutta silläkin rahalla saa yksi perheenisä välineitä maanviljelyyn ja yksi lapsi polkupyörän. Kun kuukausittain laitan muutaman kympin, saan useammalle lapselle fillarit.
Arvoisa lukijani, mukana voit olla muullakin tavalla, kuin lähettämällä rahaa. Kun ostat joulukortit ja -lahjat Kirkon Ulkomaanavun myymälästä tai nettikaupasta teet arvokkaan työn, saat hyvän joulumielen itsellesi ja myös lahjan saajalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan näitä, hyytävän todellisia kohtaloita, joihin meidänkin Suomen eläkeläisten pitäisi apumme antaa.
Autetaan me ensin oman maamme sotaveteraanit kunnialla arvokkaaseen loppuelämään ja sen jälkeen voimme sitten antaa rahamme korruption kynsiin.
Kuinkahan paljon on näitä avustuksia mennyt avustajien palkkoihin ja ryöstäjien taskuihin??
Minä ainakin epäilen kaikkea, eikä "latiakaan" tule muille, kuin henk. kohtaisesti puutetta kärsiville.
Olihan tuo liikuttava kirjoitus, joka on varmasti totta, mutta avustus menee suurimmaksi osaksi näille kirkon työntekijöille, ja se sentti voi ohjautua sitten niille tarvitsijoille.
Kerro rehellisesti, mistä nämä kirkon työntekijät saavat ansionsa. Eivät he siellä "omakustannushintaan" toimi. Millaiset ansiot heillä on?
Sentti sinne tai tänne ei tunnu paljolta täällä Suomessa, mutta huijareiden kukkaroa sillä ei ole tarkoitus kartuttaa.
aina epäillä ja pelätä, että josko antamani summa ei menekään kokonaisuudessaan sille ihan suurimmassa mahdollisessa hädässä olevalle?
Minä ainakin hyväksyn, että osa antamastani summasta menee erilaisiin kuluihin ja organisaation pyörittämiseen. En liioin sure sitä, millaista palkkaa saavat ne, jotka lähtevät epävakaisiin, alkeellisiin, ehkä monella tavalla vaarallisiinkiin oloihin auttamaan.
Toivoisin, että kaikki Angolan lapset saisivat polkupyörän, mikäli se mahdollistaa koulunkäynnin heille.
Angolahan on täynnä maamiinoja, oikoteiden käyttö kävellen ei edes ole suotavaa niillekään, joilla koulu on kävelymatkan päässä.
Minä ainakin annan oman vaatimattoman roposeni myös Angolaan, se ei todellakaan ole sotaveteraaneilta (!) pois.
Suomen köyhä on rikas, jos katsotaan köyhien maiden ruokaa, vaatetta, koulua ja turvaa vailla olevia ihmisiä. - Meillä kuitenkinkin on yhteiskunnan tukiverkosto ja myös hyväntekeväisyysjärjestöt auttamassa puutteessa eläviä. - Meillä ei ole sotia, lasten ei tarvitse tehdä työtä tai olla lapsisotilaana jne. - Jos avun antaa Kirkon avun, Punaisen Ristin, Unicefin kautta, niin siitä kuitenkin suuri prosenttimäärä menee ilmoitettuun kohteeseen. - On meilläkin Suomessa todella köyhiä lapsiperheitä ja vanhuksia ja heitä autetaan, mutta kuka auttaa kolmansia maita, jos me sivistyneet ihmiset emme auta heikoimpiamme? - Eläkeläinenkin saa tosi joulumielen, kun antaa rovon vähästään.
oltaisiin, jos ei mihinkään enää voisi luottaa. Kirkkoon minä luotan kuin pukki sarviinsa. Tietojeni mukaan ko. järjestön tuotoista 85% menee avustustyöhön ja palkka- ym. kuluihin 15%. On selvää, että kaikissa organisaatioissa syntyy kuluja, eikä kukaan voi täyspäiväisesti palkatta työskennellä. Palkatonta vapaaehtoistyötä teen minäkin, mutta ansiotyö on minut hengissä pitänyt.
Puhuin Kirkon Ulkomaanavun myymistä tuotteista.
"Kaikilla tuotteilla on tekijänsä ja jokaisella tekijällä oma henkilökohtainen tarinansa. Käsitöitä tekemällä ja myymällä he ansaitsevat rahaa ruokaan, terveydenhoitoon ja lastensa kouluttamiseen. Tuotteet ovat pieniä ihmeitä, jotka auttavat perheitä ja kyläyhteisöjä".
KU ostaa tuotteet joko suoraan käsityöläisiltä tai heitä tukevilta järjestöiltä.
"Annan roposeni myös Angolaan, se ei todellakaan ole sotaveteraaneilta pois" sanoi Bessisloggi asiallisessa puheenvuorossaan. Hänen ansiostaan ainakin yksi lapsi lisää pääsee polkupyörällä kouluun. Myös seuraavan kirjoittajan kannanotto tuo hyvän joulumielen minullekin.