Huomasin noin viikko sitten että tyttäreni (1,5v) on ruvennut pelkäämään lusikkaa. Ei syö enään jollei saa syödä haarukalla ja kun nostin viikko sitten lusikan ennen ruokailun aloittamista kasvojeni korkeuteen niin tyttäreni säikähti pelokas ilme kasvoilaan ja rupesi vuotamaan kyyneliä ei kuitenkaan uskaltanut itkeä ääneen. Hänellä on ollut myös käsivarsissa pyöreitä mustelmia. Ja on nyt muutaman kuukauden sisällä muuttunut hyvin itkuiseksi ja "masentuneeksi" ennen oli kuin aurinko säteineen. Nykyään ei halua enää mitään eikä uskalla kysyä. esimerkiksi ennen kun käytiin kaupassa halusi aina jätskiä mutta viime aikoina kun kysyn "haluaako suvi jäätelöä" niin tulee hiljaisella äänellä "ei halua" Ongelma on siinä että tyttäreni ei itse osaa kertoa näistä asioista ja ei niin paljon vielä edes puhu, että miten tää juttu saataisiin selvitettyä. Koska tuskin hoitajat myöntävät jos menen suoraan kysymään.
Lastani pahoinpidellään?
Huolestunut.
153012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuon ikäinen ei halua syödä lusikalla. ei kerta kaikkiaan sustu syömään lusikalla, koska muillakin on haarukka, joten hänelläkin pitää olla haarukka. Että voisko tuossa lusikka jutussa olla vastaavasta kyse???
mustelmista tietysti kannattaa kysyä. Onhan siellä päiväkodissa monta hoitajaa, tuskin sentään jokainen pahoinpitelisi lasta. Koita kysellä miten lapsellasi menee päiväkodissa.
kannattaa vain ottaa rohkeasti puheeksi, kerrot mitä olet huomannut ja että haluaisit tietää miten esim. mustelmat ovat tulleet. Asiat yleensä selviävät puhumalla, jos ei hoitajien kanssa niin sitten vaikka päiväkodin johtajan.
Onko sinusta aikaisemminkin tuntunut ahdistavalta, ja mielikuvituksesi tehnyt tepposia?
Päiväkoti on niin monen ihmisen työpaikka lapset siihen päälle, miten edes kuvittelet että lastasi pystyttäisiin pahoinpitelemään niin ettei sitä joku huomaisi? Kyllä siellä kaikki näkevät toistensa tekemiset. Sangen turvallinen ympäristö se on.
Ihan normaalia että lapsilla on mustelmia, oikeesti. Kaatuvat ja toheltavat. Ainakin meillä. Omani on pudonnut tuolilta ym...
Lapsilla on erilaisia kehitysvaiheita, milloin kelpaa lusikka, milloin ei. Ja sekin on täysin normaalia.
Noin kahden vuoden iässä tuntuu tulevan lapsosille huonon syönnin kausi, eivätkä sapuskat kelpaa. Tämäkin lienee normaalia. Menee ohitse aikanaan.
ota pois hoidosta.
Luitteko tekstiäni ollenkaan...
Kerroin ilmi selvästi hänen olevan peloissaan lusikkaa,.
Ja en minä mikään puupää ole. Tiedän kyllä että lapsilla on usein tapana käyttäytyä miten milloinkin.
mutta turhia täällä mitään kysellä kun nähtävästi ei kukaan seuraile edes omia lapsia.
onhan monesti lehdissäkin ollut juttua mitä kummallisimmista hoitajista jotka syöttää lapsia väkisin ja lapset saavat selkäsaunaa yms.
Hävetkää hei, toivon tosiaan et jos tilanne ois teidänkohalla nii seurailisitte lastanne ja ette vaan miettis et sattuu ja tapahtuu mut ei ne hoitajat mitään tee. maailma on täynnä erinlaisia ihmisiä hyviä ja pahoja.
mut joo hyvää jatkoa, oli eka ja vika kerta kun tällästä välinpitämättömien palstaa käytän.
pahoinpitelijöiltä!
Mutta nosta tosiaan kissa pöydälle, päiväkodissa voi sattua mitä tahansa, tiedän sen omasta kokemuksesta, olen ollut siellä töissä, ja omien lasteni kautta, ja olen joutunut puuttumaan saman tyyppisiin asioihin ja se ehdottomasti kannattaa, jos et sinä pidä lapsesi puolia niin kuka sitten?
Harvemmin ne vanhemmat on luulosairaita, kyllä ne merkit kertoo jostain, ota selvää mistä, itse olin keskustelussa päiväkodinjohtajan ja hoitajien kanssa ja asiat selvisi, niin hyvin että vaihdettiin sen jälkeen päiväkotia...
Mutta nosta ihmeessä kissa pöydälle, äläkä anna kenenkään pilata lastasi ja hänen lapsuuttaan!
lusikkahommaan vielä. Siksi siihen ei varmasti regoitu mitenkään, koska juuri suunnilleen tuon ikäset usein eivät halua enää syödä lusikalla, joa näkevät, että muut pitävät haarukkaa. ja koska lapsi ei osaa puhua, lapsi itkee, huutaa ja koittaa kaikki keinot, jotta vanhemmat/hoitajat tajuaisivat mitä lapsi tarkoittaa. Kerroit lapsen olleen siellä kotona peloissaan lusikasta? Oisko voinu olla peloissaan, että joutuu käyttämään lusikkaan? Jos pelkäsi, että et tajua antaa haarukaa? Jos vaikka päiväkodissa saa käyttää haarukkaa.
Mustelmista toki kannattaa kysyä, että mistä ovat tulleet.
Olit saanut kysymykseesi neljä vastausta, joissa kolmessa kehotettiin keskustelemaan päiväkodin kanssa näistä jutuista. Mitä olisi pitänyt vastata? Että älä vaan mene puhumaan mitään vaan haasta suoraan oikeuteen?
Ja muunlaiset vastaukset on kaikki tyhmiä ja asiattomia?
Miksi kyselet, jos haluat kuulla vain oman äänesi?
toi on inhottavaa et kytätään joka asiaa mitä lapsi milloinkin tekee ja jos joku uusi kehitysvaihe tulee et näkee painajaisia, ei suostu käyttää kenkiä tms niin heti ajatellaan et VARMAAN päiväkodis hakataan!!hei haloo!! pidä kotona niin on turvassa!!!!!
Omaa lastani pahoinpideltiin hoidossa, kun hän oli alle 2-vuotias. Keinoina käytettiin arestipenkkiä ja uhkailua. Eivät lopettaneet ennen kuin uhkasin oikeustoimilla.
Sen jälkeen kävi joku "erikois"-täti näitä kivikaudelle jääneitä ämmiä opastamassa siitä, ettei moisia kurituskeinoja ole käytettu enää 20 vuoteen. Joten vieraiden hoidossa "voi" tapahtua mitä tahansa.
Nykyinen päiväkoti on sitten varmaan maaiman paras. Tätä mieltä ovat kaikkien lasten vanhemmat.
mutta jotain saattaa lapsellasi olla surua aiheuttavaa, jos on masentuneen oloiseksi muuttunut. Itkuisuuskin on tuossa iässä varsin normaalia, liittyy alkavaan uhmaikään, mutta tuon masentuneisuuden takia miettisin, mitä lapsen elämässä voisi olla sellaista aiheuttavaa.
Lusikkajuttu ei tunnu minusta lainkaan oudolta. Välillä tuon ikäisille kelpaa lusikka, välillä haarukka ja välillä ei kumpikaan. Kun nostit lusikan kasvojesi tasalle ja lapsi herähti itkuun, hän saattoi nähdä oman peilikuvansa lusikasta ja säikähtää sitä. Lusikan kaareva pintahan vääristää ihmisen piirteet kun siitä kuvaansa katsoo.
Mustelmat myös kuuluvat minusta aikalailla asiaan tuossa iässä. Lapset paitsi kaatuilevat ja telovat itse itseään, myöskin tuon ikäiset varsin herkästi nipistelevät, purevat, puristelevat ja tuuppivat toinen toisiaan.
Onko lapsesi pitkään ollut päivähoidossa? Voiko olla niin, ettei tyttö vaan viihdy päiväkodissa? Ehkä hän kokee tulleensa hylätyksi jos hän on vastikään siirtynyt kotihoidosta päiväkotiin? Onko lapsen elämässä tapahtunut muuta surullista tai vain ns. normaalista poikkeavaa? Onko joku lapselle läheinen muuttanut, kuollut tms? Onko teillä perheessä kaikki kuten ennenkin? Onko teillä vanhemmilla ollut masennusta, joka heijastaisi lapseenkin?
olen itse lukenut kasvatustiedettä ja kasvatuspsykologiaa ja lisäksi olen lastentarhanopettaja ja työskentelen päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Jos minun lapseni alkaisi huutaa nähdessään lusikan, testaisin toisena päivänä, tapahtuuko se uudestaan, silloin eliminoisin pois 'heijaustuksen pelot' ym.
1,5-vuotias lapsi on jo yllättävän fiksu, fiksumpi kuin aikuiset yleensä luulevat. Ainakin meidän ryhmässä kaikki paitsi pienet vauvat, joita syötetään, käyttävät haarukkaa. Yleensä haarukkaan lapset siirtyvät yhden vuoden jälkeen, eli juuri sinun lapsesi iässä. Voi olla että häntä on kovasti päiväkodissa kehuttu haarukan käytöstä, eikä hän tahdo olla vauva enää. Viimeksi eilen lensi lusikka 1v6kk ikäisen pojan kädestä kaaressa, koska hän halusi käyttää haarukkaa (annoin lusikan, koska haarukat loppuivat kesken). itku oli suunnaton, ja tyyntyi saman tien kun sai haarukan. Kysy päiväkodista, kummalla lapsi syö haarukalla vai lusikalla.
mainitsit lapsesi muuttuneen hiljaiseksi. itse äitinä toki tiedät parhaiten, mutta usein siinä vaiheessa kun lapsi alkaa muuttua vauvasta taaperoksi ja alkaa puhua, hän myös tietyllä tavalla vakavoituu, eikä ehkä naura enää samoille asioille kuin vauvana. Samoin lapsen itkun muuttuminen hiljaiseksi kertoo kasvusta - eihän aikuinenkaan itkiessään (yleensä) karju ääneen. :) Toki päiväkodissa tuetaan tätä kehitystä jo desibeli syistä, esim. nukkarissa itkeviä lapsia koitetaan kehottaa itkemään hiljaa ja sanotaan hyshys.
Kysy ihmeessä päiväkodista muksahteleeko lapsesi paljon kun olet huomannut että hänellä on mustelmia jostain tullut. en suosittele kovin hyökkäävää otetta puhuttaessa mustelmista, syyttää ei kannata, juuri kävelemään oppivalle käy muiden kanssa ryhmässä sisällä sekä pihalla peuhatessa kaiken laista.
Oma vanhempi ehtii enemmän mustelmia estämään kotona ollessaan vain yhden kanssa. Päiväkodissa pieniä on 4 per aikuinen. ja kun on vain kaksi silmää meilläkin ja nekin vielä näkevät vain yhteen suuntaan, parhaamme teemme kuitenkin :)
kurjaa jos koet lapsesi masentuneeksi, minusta tarinassasi kuitenkin mättää joku. Jos lapsesi on 1,5v ja on muutaman kuukauden ollut masentunut, eli ainakin 3kk. ja nyt ei enää kysy eikä pyydä mitään, niin miten hän on 3kk sitten 1v2kk ikäisenä osannut kysyä jotain jos ei nytkään vielä osaa kunnolla puhua.
Toivottavasti saatte tilanteen selvitettyä.
Oletkos kurkistanut lapsesi suuhun? Jos suussa on joku kipeä kohta, johon lusikka osuu tai kylmän syöminen sattuu? Tuli vain mieleen...
Lapsesi on pieni ja tuskin vielä kovin kauan ehtinyt olla päivähoidossa. Tilanne on uusi ja outo lapselle, joten hän reagoi siihen omalla tavallaan. Hänellä on paljon alle 3-vuotiaita hoitokavereita pkotiryhmässä, joten mustelmat voivat johtua lasten keskinäisistä nahisteluista. Tuon ikäiset kohtelevat toisiaan kuten esinettä, lyövät leluilla ja nipistelevät surutta. Voit kyllä ihan reilusti kysyä hoitajilta, onko joku kavereista satuttanut tytärtäsi leikin tiimellyksessä ja kertoa mustelmista. En ensimmäisenä epäilisi hlökuntaa. Itkuisuus, "masennus", väsymys on pienelle ihan tavallista. Ryhmät ovat isoja, aikuisia on vähän ja ruokailut tapahtuvat tiettyyn aikaan olipa lapsella nälkä tai ei. Alle 3-vuotiaalle 7-8 tunnin hoitopäivä ryhmässä on rankka ja lapsi on taatusti väsynyt päivän jälkeen. Vuodenajoillakin on vaikutuksensa lapsiin niinkuin on meihin aikuisiinkin. Mikäli tyttäresi on enemmän "aurinko säteineen" kotioloissa vkonloppuisin, ei hätää. Hän on vielä pieni ja ehtii ajan kanssa tottua päiväkotielämään. 1-2 vuotta ikää lisää ja hän jaksaa olla aurinkoinen oma persoonansa niin kotona kuin päiväkodissakin. Suosittelisin vanhempia tutustumaan lapsen kehitykseen ja kasvuun. Neuvolat antavat ohjeita ko asioissa ja kirjakaupoista löytyy erilaisia lapsen kehityksestä kertovia opuksia.