adressi

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_20_2008_ke_p_2.shtml
Täysistunnon pöytäkirja PTK 20/2008 vp
< Paluu | Sivun loppuun

Tarkistamaton versio 1.2 PTK 20/2008 vp
20. TORSTAINA 6. MAALISKUUTA 2008 kello 16

3) Laki lastensuojelulain muuttamisesta
Lakialoite

Keskustelu

Tuulikki Ukkola /kok (esittelypuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On kiva keskustella, kun on lähes tyhjä sali, eikö niin? Kuitenkin tämä lakialoite lastensuojelulain muuttamisesta on erittäin tärkeä, koska me olemme saaneet uuden hienon lastensuojelulain, joka on osoittautunut perheiden kannalta lähes kaikilta osin kertakaikkisen vääristyneeksi ja puutteelliseksi. Siinä on kaksi räikeää epäkohtaa. Toinen on tämä varhaisen puuttumisen ideologia, joka on voimakkaasti keskittynyt lastensuojeluina kasvatukseen ja jonka voi, jos haluaa tätä ideaa kärjistää, kuitata Kristiina Halkolan laulaman laulun sanoin: "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle." Minä jatkan tähän, että valtiolle ja kunnalle.

Mutta ensiksi menen siihen asiaan, jonka takia tämä lakialoite on tehty. Elikkä uudessa lastensuojelulaissahan muutettiin periaatetta, jonka mukaan huostaanotoista päätetään kuntien sosiaalilautakunnissa ja esimerkiksi suurissa kaupungeissa, kuten Oulussa, sote-jaostossa. On periaatteellisesti ihan oikein, että se on otettu näiltä valmistelevilta viranomaisilta elikkä lastensuojeluviranomaisilta pois, koska sosiaalilautakunnat ovat näitten viranomaisten esimiehiä, ja sillä tavalla tämä kyllä oikaistaan, että lasten huostaanottopäätökset on siirretty hallinto-oikeudelle. Mutta tämä hallinto-oikeus on sinänsä väärä paikka. Se ei takaa lapselle ja perheelle oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, koska tässä vastoin demokraattisen valtion periaatetta on niin sanottu käänteinen todistustaakka. Elikkä lakialoitteessa esitetään, että hallinto-oikeuden sijasta huostaanottopäätökset siirretään käräjäoikeudelle. Se tietenkin edellyttää, että jokaisessa käräjäoikeudessa on perheoikeuteen erikoistunut tuomari ja ehkä, jos kerta nämä lautamiehet säilytetään, niin sitten päätöksiä ovat tekemässä myös lautamiehet.

Kysymys tästä käänteisestä todistelutaakasta on todella tärkeä, koska siinä edellytetään, että vanhemmat, perheet, todistavat, että viranomaiset ovat väärässä, kun päinvastoin oikeudenkäynnissä pitäisi olla niin, että viranomaisten on todistettava, että se perhe on väärässä, ja nyt tämä todistetaakka menee toisinpäin.

Toinen asia, mikä tähän oikeudenkäyntiin kuuluu, on se, että hallinto-oikeuksissa ei ole totuttu pitämään suullisia kuulusteluja ja kuulemaan perhettä ja lapsia, ja käräjäoikeudessa tämä on vallitseva käytäntö.

Kolmas asia, joka puoltaa sitä, että ne siirretään käräjäoikeuteen, on se, että käräjäoikeus päättää tälläkin hetkellä perheiden huoltajuusasioista ja -kiistoista avioerotapauksissa, ja näin ollen käräjäoikeuden asiantuntijatuomarit ovat perehtyneet perheoikeuteen, joten he kyllä pystyvät käsittelemään ja päättämään myös lasten huostaanotoista.

Huostaanotot ovat jostain syystä aivan järkyttävästi lisääntyneet. 1990-luvun alusta tähän päivään mennessä ne ovat kaksinkertaistuneet, elikkä tällä hetkellä oman perheen ulkopuolella asuvia lapsia on 16 000, ja näistä huostaanotettuja on tuommoinen 9 500, elikkä määrät ovat todella rajuja. Aivan rajusti ne ovat kasvaneet nimenomaan 2000-luvulla. Se johtuu lähinnä justiin tästä lain ideologisesta lähtökohdasta, että perhe ei ole kunnon kasvattaja, vaan että yhteiskunta tietää perhettä paremmin, mikä perheelle on hyväksi. Minä en nyt puhu niistä perinteisistä huostaanotoista elikkä huumeista ja alkoholismista kärsivistä perheistä, joiden lapset on syytäkin ottaa huostaan ja mahdollisimman varhain. Minä puhun nimenomaan näistä tavallisista perheistä, jotka tämän nykyisen järjestelmän mukaan joutuvat lastensuojelutapauksiksi. Kysymys on hyvin usein tämmöisistä murrosikäisistä 10-15-vuotiaista nuorista tai sitten adhd-sairaudesta kärsivistä nuorista, jotka ylivilkkautensa takia on jouduttu ottamaan huostaan tai on haluttu ottaa huostaan.

Tämä varhaisen puuttumisen ideologia on johtanut lasten tyypittelyyn ja leimaamiseen, ja kaikkiin näihin asiakirjoihin jää tästä perheestä, lapsista ja vanhemmista, vain negatiivista tietoa. Ei muisteta sitä esimerkiksi, että jokainen lapsi on jo syntyessään yksilö, persoonansa. On vilkkaita lapsia, vetäytyviä lapsia, iloisia lapsia, ja viimeistään päiväkodissa lasten on käyttäydyttävä niin kuin kaikkien muidenkin. Jos sinä käyttäydyt hieman eri tavalla, haluat leikkiä yksiksesi tai olet liian vilkas, niin sinun perheessäsi on jotain hämmentävää ja jotain väärää. Koska tämä uusi lastensuojelulaki lähtee siitä, että viranomaisilla, siis päivähoidon henkilökunnalla, neuvolan henkilökunnalla, koulujen opettajilla, lääkäreillä, sairaanhoitajilla, kätilöillä, kaikilla on oikeus ilmoittaa tästä perheestä, tehdä lastensuojeluilmoitus, niin tämä perhehän on ihan ympäröity tämmöisellä ilmiantosysteemillä. Koska kysymys on hyvin vakavasta asiasta, kun lapsi otetaan huostaan, niin vanhemmat pelkäävät tätä nimenomaan, kun he murrosikäisten kanssa joutuvat tekemisiin, että jos he yrittävät hakea apua, niin he joutuvat heti lastensuojeluperheiksi ja lapsi viedään pois. Kysymys on siitä lähtökohdasta, että tämä meidän järjestelmämme, meidän viranomaisemme eivät enää usko, että perhe on lapsen paras kasvattaja. Toisin sanoen hyvin mitättömilläkin argumenteilla lapsi otetaan huostaan ja kiireellisesti otetaan huostaan. On esimerkiksi tapauksia, että nuori on saattanut kertoa koulukuraattorille tai kouluterveydenhoitajalle, että tulipa nyt otetuksi yksi olut tässä viikonloppuna, niin tästä menee heti lastensuojeluilmoitus ja sen kautta käynnistyy huostaanottoprosessi. Tämmöisiä valitettavia tapauksia on. Muutama valitettava tapaus on se, että nämä adhd-lapset eristetään niin pahasti perheistään, että päinvastoin he eivät ikänä parannu, vaan he todellakin sairastuvat paljon enemmän kuin että he olisivat saaneet jäädä kotiin ja heitä olisi siellä hoidettu.

Kysymys on siitä, että apua perheet eivät enää uskalla pyytää. Jos perheenäiti on väsynyt, niin kunnassa ei ole enää tätä vanhaa kunnon kodinhoitajajärjestelmää, koska se on tuhottu. Kodinhoitajia riittää vain vanhuksille, mutta ei tavallisille perheille, joilla ei ole varaa ostaa sitä yksityisiltä markkinoilta. Tästähän tässä on kysymys. Kun apua sitten joissakin tapauksissa on pakko pyytää, niin lastensuojelutoimistosta viranomainen tulee kotiin, nostaa jalat ristiin ja katsoo, mikä tässä perheessä nyt on vialla, tekee niin sanotun lastensuojeluilmoituksen tästä perheestä. Äiti on väsynyt, lapset eivät ehkä juuri käyttäydy kunnolla, ja tämähän merkitsee sitä, että heti otetaan lapsi huostaan. Elikkä jos oikein kärjistää tämän asian, niin jos tätä lastensuojelulakia ei muuteta järkeväksi, niin jokaiselle nuorelle perheelle voi sanoa: Älkää herran tähden laittako lapsia tällaiseen maailmaan, sillä teidän lapsenne eivät ole teidän, vaan he ovat yhteiskunnan.

Jouko Laxell /kok: Arvoisa puhemies! Pidän hieman kummallisena käytäntöä, jossa lapsen huostaanottoa koskevat päätökset käsitellään hallinto-oikeudessa, joka on kovin kaukana ihmisten arkipäivän asioista.
Olen allekirjoittanut ed. Ukkolan hyvän aloitteen, joka tähtää siihen, että huostaanottoa koskevat päätökset käsiteltäisiin käräjäoikeuksissa.

Leena Rauhala /kd: Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa on kysymys lastensuojelulain muuttamisesta. Viime kaudellahan kävimme laajaa keskustelua lastensuojelun kokonaisuudistuksesta, ja siihen liittyi myös tämän uuden lain saaminen, kokonaisuudistus, johonka nyt tämä lakialoite viittaa.

Olen samaa mieltä lakialoitteen siitä kohdasta, missä on kysymys huostaanottojen päätösten siirtämisestä hallinto-oikeudelle. Tästä kävimme viime kaudella sosiaali- ja terveysvaliokunnassa todella pitkän ja syvän keskustelun, ja kaikkein eniten puhutti tämä huostaanottopäätösten siirtäminen hallinto-oikeudelle. Siihen yritettiin löytää ratkaisua, muutosta, eli tavoitteena oli löytää joku toinen ratkaisu siihen. Niin siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sitten ei muutettu tätä kohtaa, hallinto-oikeudelle menemistä, vaan tämä muoto oli ... Minulla ei ole nyt sitä mietintöä tässä, mutta kuitenkin tavoitteena, tarkoituksena, oli, että olisi tämmöinen alueellinen, moniammatillinen asiantuntijatoimikuntaelin, jossa näitä asioita käsiteltäisiin, että tähän suuntaan mentäisiin. Kyllä hyvin vahvasti sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tuli esille se, että tämänlaatuisten kuin lapsiin kohdistuvien huostaanottopäätösten tulee olla asiantuntijoitten käsissä ja tehdä ne päätökset asiantuntijoitten arviointiin hyvin laajasti pohjautuen ja niin, että siinä on kuultu näkökulmia eri asiantuntijoilta ja myös kuultu asianomaista perhettä ja, riippuen lapsen iästä, myös lasta. Mielestäni tämä lakialoite, jonka ed. Ukkola on tehnyt, on siinä mielessä hyvä, että tämä asia nousee nyt uudelleen keskusteluun ja voitaisiin löytää siihen sitten parempi ratkaisu.

Sinänsä tuon uuden lainsäädännön, mikä viime kaudella tehtiin, sisältöhän sisältää paljon hyviä asioita. Se oli ehkä se, minkä vuoksi sitä haluttiin, siihen ei haluttu tehdä suurempaa remonttia: nähtiin, että siinä on hyviä asioita, jotka painottuivat nimenomaan siihen, että me voisimme ehkäistä tässä yhteiskunnassa tätä kehitystä, että lastensuojelussa huostaanotot lisääntyvät ja kaksinkertaistuvat lyhyellä aikavälillä. Se oli mielestäni nimenomaan, ainakin mikäli oikein ymmärsin, tämän lain yksi tavoite, että pystyttäisiin ennaltaehkäisemään eli toimimaan ennalta, puuttumaan varhaisessa vaiheessa.

Nyt sitten toinen asia, mikä tässä lakialoitteessa on ja minkä ainakin tässä esittelypuheenvuorossa ed. Ukkola nosti esille, on tämän varhaisen puuttumisen ideologian kielteiset näkökulmat. Varmasti monenlaista näkökulmaa on, itsellänikin on, ja siitä voidaan olla myös tätä mieltä, että varhaisessa puuttumisessa on kielteiset puolensa, mutta haluaisin nähdä niin, että jos meillä on lainsäädäntö
ja meillä on osaavat, koulutetut työntekijät ja heitä on riittävästi,
niin meillä pitää olla luottamusta siihen,
että ammattikoulutetut, osaavat sosiaalityöntekijät, terveydenhuollon työntekijät ja hyvä lainsäädäntö eivät aja tällaiseen tilanteeseen, että vain nämä kielteiset lisääntyvät, vaan päinvastoin niitä pystyttäisiin nimenomaan poistamaan.

Itse olin esimerkiksi viime maanantaina päiväkodissa, jossa keskustelussa oli nimenomaan se, miten päiväkodeissa toteutuu varhainen puuttuminen. Siellä yhtenä asiana oli nimenomaan se, että ei ole vaan niin, että varhainen puuttuja eli päiväkodissa johtaja tai päiväkodin työntekijä, ohjaaja, on se, joka sormella osoittaa, että nyt on tuossa, lainausmerkeissä, viallinen, huonosti käyttäytyvä lapsi ja nyt sitten perheessä on jotakin ongelmaa, ja sitten perhettä syyllistetään ja otetaan lapsi negatiivisesti erikoiskäsittelyyn.
Ei niin, vaan nimenomaan yhteistyössä vanhempien kanssa kuullaan, miten vanhemmat näkevät oman lapsensa kehityksen, ja sitten osaavat työntekijät ovat ikään kuin resurssina auttamassa perheitä selviämään lastensa kanssa lasten kasvuprosessissa.

Minun mielestäni varhainen puuttuminen on resurssi vanhemmille vanhemmuuteen. Se ei tietysti toteudu, jos meillä on suuria päiväkoteja, meillä on liian vähän lastensuojelussa ja lasten sosiaalityössä työntekijöitä, joilla on aikaa tukea vanhempia.
Se on mielestäni se yksi ongelma, että meillä kunnissa, ihan Tamperettakin ajatellen, on liian vähän työntekijöitä. Työntekijät ovat osaavia, ja he haluaisivat tehdä sitä niin sanottua perheitten tukityötä, mutta siihen ei jää aikaa, koska enemmän on kysymys työssä siitä, että he joutuvat tekemään juuri näitä viranomaispäätöksiä ja etuuskäsittelyitä ym., muunkinlaista työtä kuin lapsiin kohdistuvaa on hyvin paljon. Mielestäni yksi tämän lain myönteinen asia oli se, että nähtäisiin, että perhettä tulee tukea, perhettä tulee kuulla, mutta eihän laki luonut siihen resursseja, niin että se on sitten taas eri asia, millä tavalla tämä toiminta mahdollistuu kussakin kunnassa.

Toivon niin, että kun tätä lakialoitetta käsitellään, ja ehkä uudelleen tulee muitakin lakialoitteita tähän samaan lastensuojelulakiin - toivon niin, että tämä tulee laajempaan keskusteluun - missään tapauksessa eivät ne negatiiviset asiat, mitä voi olla uhkakuvina, toteutuisi, ettei meidän tarvitsisi nähdä niin, että laki jopa ohjaa näihin negatiivisiin asioihin. Siihen täytyy korjaus tehdä, jos niin nimenomaan on.

Niin kuin ed. Ukkola on erittäin hyvin tuonut esiin, jostain syystä edellinen hallitus ja eduskunta eivät antaneet mitään arvoa oikeusturva-asioiden neuvottelukunnan kannanotolle, jossa esitettiin huostaanottoasioiden käsittelyä käräjäoikeuksille. Kyllä se niin oli, että siellä - olin silloin siis sosiaali- ja terveysvaliokunnassa - kuulimme laajan joukon asiantuntijoita ja voi sanoa, että fifty-fifty, puolesta ja vastaan, oli tästä, että hallinto-oikeudelle vai ei. Nämä näkökulmat, mitkä tässäkin aloitteessa on, tulivat vahvasti esille, erityisesti se, että hallinto-oikeuksissa ei ole resursseja, sinne sinänsä nyt uppoaa aika, kun yleensä huostaanotoista pitäisi päätökset mahdollisimman nopeasti saada, mikä oli tämän lastensuojelulainkin yksi näkökulma, että pitää olla tämäntyyppisissäkin asioissa eräänlainen sosiaalitakuu, että määrätyssä ajassa pitää päätökset saada ja ne eivät saa viipyä. Totta kai, jos hallinto-oikeuksissa on ruuhkaa ja siellä ei ole asiantuntemusta, ne ovat sellaisia asioita, jotka on korjattava ja arvioitava uudellensa tämä kohta, että lasten asiat tulisi oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti ja lapsen kasvua ja perheen kasvua tukevasti käsitellä eri vaiheissaan, ja näin saataisiin aikaan myöskin se, että lastensuojelun räikeimmät asiat, mitkä nyt ovat sitten jo valitusasioina, vähenisivät.

Tuulikki Ukkola /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Minä en kiistä sitä, etteikö lastensuojelulailla ole hyvä tarkoitus varhaisella puuttumisella, enkä kiistä sitäkään, että jos sosiaalityöntekijät ovat erinomaisia, hyvin koulutettuja, etteivätkö he silloin pysty tukemaan perheitä.
Mutta minulla on hyvin hankalia tapauksia omalta alueelta, jossa on pieniä kuntia, joissa yhtäkkiä saattavat kolminkertaistua parissa vuodessa lasten huostaanotot, ja tämä johtuu esimerkiksi siitä, että tämä uusi viranhaltija on sanonut,
että kun minä olen täällä, niin tässä kunnassa eivät alle 18-vuotiaat juopottele eivätkä polta tupakkaa eivätkä harrasta avioliiton ulkopuolista seksiä.
Ja kun tällaisia henkilöitä on lasten parissa ja perheitten parissa,
niin kyllähän ne huostaanotot lisääntyvät.

Toinen asia. (Puhemies koputtaa) - Otan puheenvuoron, puhemies, myöhemmin.

Pertti Virtanen /ps: Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola toi oikeastaan juuri tiettyjen alueitten tämän kärjistyneen tilanteen esiin. Itse jouduin aikoinaan katsomaan tätä pahinta perversiota, mitä tässä on, että todistustaakka on käänteinen eli perversiivinen, niin kuin sanotaan psykologiassa.

Jouduin katselemaan edesmenneen ystäväni Juice Leskisen epätoivoisia pyrkimyksiä ja räpistelyjä erästä syyttäjää vastaan ja muutenkin koko yhteiskuntaa vastaan. On siis niin kuin täällä lukee, että se on siis "täysin vastoin oikeusvaltion periaatteita", ja tämmöisessä asiassa minua se kyllä ihmetyttää. Ja sitä mieltä minä olen kanssa, kun täällä on puhuttu näistä lautamiehistä, että tosiaan käräjäoikeuksissa lautamiehet takaavat tavallaan jotain siitä, mikä on yleisen oikeudentajun mukaista näissä asioissa, ja ovat eräänlainen turva.

Mutta toisaalta sitten minä yhdyn siinä ed. Rauhalaan, olin siitä sanomassa, että varhainen puuttuminen ongelmaperheissä ihan rehellisesti on tärkeimpiä asioita. Juuri tämmöinen vääränlainen kommunikaatio aiheuttaa lapsen mielenterveydelle pahimmat ongelmat, ja näissä tietyissä perheissä, ongelmaperheissä, kun on alkoholia, mielenterveyshäiriöitä, pillereitä, kaikkea muuta, niin hyvin äkkiä lapsi saa vaikutteita, jolloin tosi asiantunteva - kun voisi luottaa siihen, että on asiantuntija puuttumassa siihen - puuttuja herättäisi tavallaan vanhemmat siihen, että tajutkaa nyt, mitä voi tapahtua, jollette te nyt muuta tapojanne tai mene itse hoitoon tai jotain.

Eli ettei tapahtuisi sitä tunnevammautumista, niin kannatan siis periaatteessa sitä varhaista puuttumista, mutta muuten kannatan kyllä tätä lakiesitystä.

Esa Lahtela /sd: Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola on tehnyt hyvän aloitteen. En tiedä, onko hänellä ollut niin kova demarikammo, että ei tullut pyytämään nimeä tähän, koska minä kannatin jo aikanaan puheenvuorossa tätä, kun jonkun muun lakialoitteen yhteydessä keskusteltiin tästä aiheesta. Mutta kaiken uhalla kannatan tätä. Minusta tämä on hyvä asia ja perusteluja on ihan riittävästi todettu, mutta kyllä tällä hetkellä tämä ongelma on sillä tavalla hyvin omituinen.

Olen moneen tapaukseen törmännyt ihan henkilökohtaisesti, kun ovat ihmiset soittaneet, ja joutunut sitten kahlaamaan läpi ja yrittänyt jelpata siinä tilanteessa. On täysin kohtuuttomia ratkaisuja tehty, noin kun maallikkona katsoo, ja sitten toisaalta, kun ihmiset lähtevät valittamaan, niin se vie pitkään. Eräskin tapaus on semmoinen, että siinä meni koko kierroksessa noin kaksi vuotta, ja pariskunta sitten muutti Pohjois-Karjalasta kokonaan tänne pois Etelä-Suomeen, ja nyt sitten kun heidän lapsensa täytti 18, hän pääsi sieltä laitoksesta pois. Tällä hetkellä hän on täällä Etelä-Suomessa koulussa. Tämä pariskunta koki tämän niin vahvana loukkauksena heitä kohtaan, koska sitä nuorta ei edes laskettu käymään kotona, koska todettiin, jotta ne vanhemmat ovat niin vahingollisia ihmisiä, jotta ei voi laskea käymään lomalla kotona. Minusta se on jotenkin törkeätä. On se ihme nyt, kun hän kuulemma pärjää kohtuullisen hyvin täällä etelässä koulussa ja kotona asuu vielä nytkin, on varmaan kohta 19, ja nyt ne vanhemmat eivät ole enää vahingollisia tälle lapselle.

Kyse oli pelkästään nettiriippuvuudesta, siitä, pystyykö vieroittumaan pois siitä, kun yöt meni netin kanssa leikkiessä ja sitten ei jaksanut lähteä kouluun aikanaan. Siinä yhteydessä sitten joutui tämmöiseen kierteeseen. (Puhemies koputtaa) Ja monta muuta tapausta. Mutta tämä aloite on hyvä ja ehdottomasti kannatan, että asia on käräjäoikeudessa, se on lähempänä ihmistä.

Tuulikki Ukkola /kok (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Minä kävin läpi nämä äänestyslistat viime kaudelta, ja siellä oli paljon demareista ja vasemmistoliitosta ja vihreistä ja kristillisistäkin, jotka äänestivät tätä hallinto-oikeutta vastaan, mutta minulla oli hieman kiire, kun minä halusin saada tämän käsistäni pois, etten ennättänyt kaikkia teitä käydä läpi. Pyydän anteeksi, ja olen kiitollinen siitä tuesta, jota kuitenkin saan.

Mutta sanoisin vielä tähän, että kun otetaan murrosikäisenä lapset huostaan,
niin heitä kohdellaan niin,
että vangillakin on suurempi, tehokkaampi ihmisoikeussuoja kuin näillä lapsilla, jotka suljetaan laitokseen.
Tapaamiset perheen kanssa ovat valvottuja, puhelinaikaa vain 10 minuuttia viikossa,
ja sitten uhkaillaan perheitä, että jos te ette ole kiltisti, jos te ette jätä näitä lapsia rauhaan, jotka ikävöivät kotiin, niin he ovat täällä 18 vuoteen asti.
(Puhemies koputtaa) Minusta tämä on kamalaa käytöstä!

Outi Mäkelä /kok: Arvoisa puhemies! Kuten edellä käytetyistä puheenvuoroista on käynyt ilmi, uusi lastensuojelulaki on kuulemismenettelyn osalta vääristynyt. Lapsiin kohdistuvien huostaanottopäätösten tulisi perustua perusteellisiin perheiden ja lasten kuulemisiin ja huolelliseen asioiden punnintaan, ja tilanteen hälyttävyyttä todella todistaa ed. Ukkolan esiin tuoma esimerkki siitä, että Helsingin hallinto-oikeudessa 287 huostaanottopäätöksestä suullisia kuulusteluja oli vain 28:ssa.
Erittäin räikeää.
Ed. Ukkolan lakiesitys toisi lapsia ja perheitä koskeviin oikeudenkäynteihin tarvittavaa oikeudenmukaisuutta, ja toivon asialle myönteistä suhtautumista valiokuntakäsittelyssä.

Leena Rauhala /kd: Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan perusteluissa on todella hyvin napakasti sanottu tämä, että jokaisen huostaanottopäätöksen tulee perustua huolelliseen tapahtumien ja olosuhteiden punnintaan, ja vielä näin, että yhtäkään lasta ei saa erottaa perheestään pelkkien papereiden perusteella, vaan vanhempia ja lasta on kuultava. Ilman perheen suullista kuulemista ei voida puhua oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä.
Tämä oli se ydin, mistä me keskustelimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun se siirtyy nyt sinne kauas ja papereista tapahtuvaan päätökseen.
Sitä ei saa tapahtua, ja sen vuoksi juuri äänestimme tai olimme siitä monet eri mieltä.

Ja nyt se on sosiaalilautakunnalla. Se lähtökohtahan oli, että kun se on sosiaalilautakunnilla jaoksissa, niin sielläkin on luottamushenkilöitä, joilla ei ole sitä asiantuntemusta. Tässä koko ajan on nyt peräänkuulutettava, että päätökset tehdään sellaisissa elimissä, joissa on asiantuntemusta, ja sen vuoksi on hyvä, niin kuin ed. Ukkola on täällä sanonut, että jos se siirtyy käräjäoikeuteen, siellä täytyy olla perheoikeuteen perehtynyt tuomari, että siellä myös olisi sitten sitä asiantuntemusta ja että tämä kuuleminen tapahtuisi oikeudenmukaisesti ja perhettä kohtaan hyvin.

Esa Lahtela /sd: Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Ukkola aikaisemmin totesi, millaisia tapauksia on ollut ja miten kohdellaan huonommin kuin vankia. Minusta olisi hyvä nyt, että kun toivon mukaan tätä lakia uudistetaan, siihen tulisi sitten myös semmoinen ajattelu, että olisi mahdollista tämmöinen ainakin kokeiluaika kotona, että voisi olla semmoinen pehmeä lasku kotiin.
Kokeillaan, pärjääkö se nuori kotona vai pidetäänkö laitoksessa yhtä kyytiä.
Nämä tapaukset ovat olleet tosi ikäviä siellä. Pidetään sinne 18 ikävuoteen ja sitten isketään vielä lappu nuorelle kouraan, että laita tähän nimesi, jos et halua lähteä täältä pois, niin saat olla vielä lisää. Onko se vuosi vai kaksi, mihin asti se voi sillä ollakaan, ja yhteiskunta maksaa. Sehän on bisnestä. Ymmärsin, että se on 5 000-6 000 euroa kuukaudessa, mitä tämä maksaa useimmissa hoitopaikoissa, ja ne ovat kuin vankiloita.
Sitten kuitenkaan vielä ne eivät ole pelkkiä kuttuloita, mitkä tässä ovat, Kuttula oli yksi esimerkki, mutta näitä on muuallakin saman tyyppisiä.

Sitten kun on tarkastuksia tehty, on todettu siellä, että niitä tarvittavia hoitoja, mitä pitäisi olla, ei ole toteutettukaan säästösyistä. Mieluummin on otettu rahat, kun on nähty, että ei tässä nyt mitään sen kummempaa, hoidetaan tämä, vaikka niissä ohjeissa on todettu, että pitäisi olla psykologikeskusteluja joka viikko tai tämmöisiä, niitä on laiminlyöty. Tai sitten vaatetuksen osalta, sitten kun nuori on päässyt 18-vuotiaana pois, niin ei ole kunnon kenkiäkään ollut päällä, vaikka hän on ollut täysihoidossa olevinaan siellä. Siinä mielessä tämä osoittaa sen, että jotkut rahastavat vielä kaiken lisäksi tällä.

Pertti Virtanen /ps: Arvoisa puhemies! Kun täällä puhutaan alueiden eriarvoisuudesta yleensä energiankulutuksen suhteen, niin tässä tämä korostuu juuri tämmöisenä omalaatuisena mielivaltana, että pienemmillä paikkakunnilla on sitten tämmöiset uskonnolliset, jopa joskus uskonnollis-poliittiset yhteisönsä, jotka sitten tavallaan tekevät tämmöistä puoskaripsykologisointia näillä asioilla.
Eli tässäkin taas kun on saatu valtakunnallinen laki, niin sitä pitäisi valvoa. Aivan niin kuin oli tässä äsken tämä objektiivisuuden kriteeri siinä, että sitten toteutetaan näitä määritteitä, mitkä laissa on, niin tässäkin pitäisi olla sitten todella kunnolla sen varhaisen puuttujan ammattitaitoinen ja niitä pitäisi olla monipuolisesti siinä, ettei sitten tapahtuisi näitä ylilyöntejä. Lainsäädännöllä on yleensä taipumuksena muodostua sen kaltaiseksi varsinkin hallinnollisella puolella, että se oikaisee kaikesta ja sitten ei kuule ketään ja kaikki vaan tapahtuu liukuhihnalla. Se loppujen lopuksi yhtyy semmoiseen henkilökohtaiseen katkeruuteen, jota on paljon alueilla, ja sitten byrokratia tavallaan isompana muuttuu samankaltaiseksi hirviöksi lainausmerkeissä.

Tuulikki Ukkola /kok: Arvoisa puhemies! Minä toivon todella ihan vakavasti, että valiokunta ottaisi tämän asian hoitoonsa ja korjaisi edes tämän kohdan tästä laista, koska minusta tämä nyt on kyllä kaikkein pahin. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti lapsille ja perheille on äärimmäisen tärkeä oikeusvaltiossa.

Tästä varhaisen puuttumisen ideologiasta totean, että joskus tuntuu, että Stakesilta tulee kaikki hullutus.
Ihan oikeasti joskus tuntuu siltä, ja tämähän on Stakesin tutkijoiden kehittämä termi tämmöiselle huolivyöhykeajattelulle.
Minä luin ne pöytäkirjat keskusteluista, mitkä te kävitte tämän lain valmistelussa, ja siellä juuri puututtiin tähän.
Silloinkin tämä oli täällä eduskunnassa esillä, mutta siihen ei haluttu sitten puuttua.
Minä joskus toivoisin, että jos tämä saataisiin eteenpäin, niin jotenkin yritettäisiin kuitenkin aikaansaada, että perhe ei joutuisi semmoisten ympäröimäksi, jotka koko ajan huolehtivat ja ilmiantavat, jos perheessä nyt jotakin sattuu tapahtumaan.
Eivät ne kaikki riidat ja huudot ole lasten laiminlyöntejä, vaan ne kuuluvat ihan normaaliin elämään, ihmisen kasvuun ja vanhempina ja lapsina olemiseen.

Keskustelu päättyi.

.......

Eikö adressin sanamuotoa voisi suunnitella vaikkapa täällä yhdess?

Tahdonvastaiset huostaanotot ovat tälläkin hetkellä laillisia, vaikka se toiselta tuntuukin. En ainakaan allekirjoita mitään, mikä ei ole faktaa, tuo on provoa koko teksti.