En tiedä,ei vaan enää jaksa uskoa ihmissuhteisiin enää yhtään.Rankkaa,kun avaat sydämmesi ja elämäsi,annat itsestäsi suhteessa kaiken ja mikä on lopputulos,sattuu niin pirusti.Oon tullut siihen tulokseen etten jaksa ottaa nenille enää,kovetan ja kylmetän itseni täysin,koska näköjään hyväsydämistä ja kilttiä ihmistä ei pidetä minään.En pysy enää perässä,muka rakastetaan ja sitten jo selitetäänkin ettei se rakkaus aina riitä.No,elämäähän se on ja kaikesta oppii.Ikävää vaan oppia,ettei kannata koskaan luottaa eikä varsinkaan uskoa jos joku sanoo rakastavansa.Sori vaan masentava tilitys.Ei oo helppoo tää elämä.
Toivonsa
kadottanut
2705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että elämä on yhtä turhan kanssa, liian on vaikeaa. Miten sä luulet että kasvat ihmisenä jos et joskus vaikeuksienkin kautta, opettele itsesi, tarpeesi ja opi tunnistamaan ihmisissä se mitä haluat. Ei elämä ole vaikeaa, jos luulee että se onnistuu siten että on vana ja odottaa kaiken kerralla loksahtavan paikalleen niin sitten kuoppaan vaan samantien.
Kaikki me ollaan samat koulut käyty, jotkut oppii ja jotkut ei ikinä.
Panosta itseesi, omaan tuntemukseesi, se edesauttaa sua siinä että jatkossa asiat menevät toisin.
Kovettaminen on draamailua, onhan se tietty paikallaan sanoa ettei ikinä enään ja voi elämä minkä teit. Mutta totuus on kuitenkin se, että huomenna sulla on uusi päivä, uudet haasteet ja sä tartut niihin. Jos sun pitää vielä muistaa olla kova siinä niin saattaa todella olla että elämäsi tulee olemaan ihan kauheeta.
Saa ja pitää surra ja olla allapäin, rypeminenkin opettaa. Mutta se että sanoo ettei ikinä enään, se on niin jonnin joutavaa höpinää että ei kannata uskotella itelleen että siihen pystyy.
Suklaata, nenäliinoja käy asiat läpi ja itke ja sure, sitten uudestaan vaan peliin mukaan, sulla on elämää vielä jäljellä.
Mitä tulee siihen että susta tuntuu että sun hyvää sydäntä käytetään hyväksi, niin luultavasti onkin, mutta se tulee se yksi joka antaa sulle sen mitä olet kaivannut. Voin kertoa että sen jälkeen on ihan sama mitä joskus on tapahtunut, se hyvittää ihan kaiken.
Voimia ja pysy aina hyvänä.
Jos on kyyninen, voi saman tien ampua kuulan kalloonsa niin lakkaa tuottamasta hiilidioksidia ja muuttamasta ruokaa ulosteeksi.
Jokin mieli elämässä pitää olla. Minä olen idealisti, olen aina ollut vähän hörhö. Minä olin nuorena kumisaapasvihreä, nuorena aikuisena saarnasin Raamatusta ja nyt olen anarkisti. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Idealismi väsyttää usein, mutta ihmisen on pakko uskoa johonkin.
Mitä taas tulee naisiin, naiset ovat minun paheeni, ehkä ainoa sellainen. Kauhean hedonisti en ole, enkä ole paljoa kivaa vaatinut enkä saanut itselleni, köyhä olen loppuun asti. En kai minä saa parisuhdetta, mutta jos olisi edes joku halaamassa ja suukottelemassa. Usein on ollutkin. Olen iloinen ja kiitollinen siitä.