meillä tyttö kuin pakonomaisesti hakeutuu raskaaksi. Hän on nyt täyttänyt 16 vuotta ja tuon aikaisemmin kertomani keskenmenon jälkeen on kuin saanut valötavan voimakkaan halun hakeutua rakaaksi ei ole väliä kuka ja minkälainen sitten on lapsen alulle panija eli siittäjä.
Tyttö ei käytä mitään ehkäisyä vaikka hän niin tärkeästi halusi P-pillerit mutt söi viisi pilleriä ja siihen jäi sitten taas muutamia pillereitä ja taas ilman. Siis ei vastuuta itsestä ja mahdollisen lapsen syntymästäå.
Oletteko te joku tavannut tällaista nuorta tyttöä joka näin on halukas saada lapsi "leluksi".
Meistä aivan järkyttävää.
Nyt kaikenaikaa karkuteillä eikä mitkään toimenpiteet ole auttaneet häntä käymään koulua ja ajattelemaan omaa hyvää tulevaisuutta. Jotakin on mennyt vinoon tuossa käytöksessä.
Myös tiedetään nuo epämääräiset kaverit joita hän käyttää kuin hyväkseen ja samalla asettuu itse uhriksi. Kaikilla heiko luonne on erilaisia neurorogisia diagnooseja.
Ikähaarauma on siinä 14-40 vuotiaita poikia ja ukkoja.
Ei koskaan vakituista poikakaveria sanan merkityksessä vaan on aina useita poikia/miehiä ikkunan alla.
Lappu yöt ikkunalla "Olen helvosti heräävä, koputa ikkunaan".
Tämä on todella mieltä nostattvaa.
Tyttö ei käytä mitään ehkäisyä vaikka hän niin tärkeästi halusi P-pillerit mutt söi viisi pilleriä ja siihen jäi sitten taas muutamia pillereitä ja taas ilman. Siis ei vastuuta itsestä ja mahdollisen lapsen syntymästäå.
Oletteko te joku tavannut tällaista nuorta tyttöä joka näin on halukas saada lapsi "leluksi".
Meistä aivan järkyttävää.
Nyt kaikenaikaa karkuteillä eikä mitkään toimenpiteet ole auttaneet häntä käymään koulua ja ajattelemaan omaa hyvää tulevaisuutta. Jotakin on mennyt vinoon tuossa käytöksessä.
Myös tiedetään nuo epämääräiset kaverit joita hän käyttää kuin hyväkseen ja samalla asettuu itse uhriksi. Kaikilla heiko luonne on erilaisia neurorogisia diagnooseja.
Ikähaarauma on siinä 14-40 vuotiaita poikia ja ukkoja.
Ei koskaan vakituista poikakaveria sanan merkityksessä vaan on aina useita poikia/miehiä ikkunan alla.
Lappu yöt ikkunalla "Olen helvosti heräävä, koputa ikkunaan".
Tämä on todella mieltä nostattvaa.
Vastaukset 73
Vanhimmat
diagnoosisi on kyllä varmasti ylitse muiden:
"Kaikilla heiko luonne on erilaisia neurorogisia diagnooseja. "
Kenellä kaikilla? Ensin puhut vain tytöstä ja sitten selität, että KAIKILLA on neuron diagnooseja. Tuota tuota... Hyvinpä tunnut poikaystävät tuntevan kun tiedät oikein diagnoosit ja kaikki, jos heitä tarkoitit vai omasta perheestäsikö puhut?
Ei viittaa ainakaan AS-lapsen käytökseen, koska heillä seksuaalisuus herää myöhemmin kuin muilla nuorilla ja menee ohitse paljon rauhallisemmin kuin keskivertotapauksissa. Onko tämä nyt jokin noiden diagnoosien mustamaalausyritys vai mistä on kyse?
Ja sitten seuraa vastauksia, että "ei ole mustamaalausta, kyllä minä ainakin tiedän jne. jne. jne. jne." Huoh...
Jos tytöllä on jokin dg todella, niin hanki hänelle neuropsykiatrista kuntoutusta, se on paras apu neuron vaivoihin. Aina parempaan tulokseen olisi päästy, jos hän olisi päässyt sinne pienempänä, mutta ei se myöhäistä ole vieläkään. Vai miksi hänelle on dg aikanaan hankittu? Pelkästään suurempien korvausten toivossako sen hankit vai minkä takia?
Kun omat vanhemmat hankkivat lapselle dg:n, he hankkivat saman tien yleensä myös jatkohoidon.
kokemusrikkaasta vastauksesta.
enhän minä tiedä... siksi kysyin kokemuksianne.
Ihan ensiksi otat sen lapun sieltä ikkunalta joka ilta pois.
Joillakin tytöillä on niin heikko kuva itsestään ihmisinä, että he todellakin hakevat itselleen arvoa esim. juuri äitiydestä. ja kun lapsi on liian varhain ja väärin perustein hankittu, se kaatuu omaan niskaan. Vauvat ovat niin lutusia, suloisia, mä haluun heti oman.
Onko tyttö missään vaiheessa saanut terapiaa ja itsetuntoa rakentavaa kohtelua? Millainen tausta hänellä ja hänen suvullaan on? minkä ikäiselle näsiselle tyttö syntyi? Jos vähänkin katsot ympärillesi, huomaat, että synnytysikä kulkee suvuttain. On varhain lisääntyviä ja myöhemmin synnyttäviä...
Keskenmeno on aina menetys. ei ihme, että tyttö hakee raskaudelle korvausta vaikkei se viisasta aikuisesta näkökulmasta olekaan. Oletko jutellut tytön kanssa millaisena hän näkee tulevaisuutensa? Mitä hän odottaa elämältä?
Juttele sosiaalityöntekijäsi kanssa myös. ja biovanhempien. Jos yksikään teistä ei kannusta tytön toimia ja yhteistuumin sen hänelle ilmoitatte, niin hoitoon saattaminenkin on helpompaa.
Apua nuori enemään kaipaa kuin tuomiota. hae siis apua sosiaalityöntekijältä, perheneuvolasta, nuosisopsykiatrian klinikalta, mistä ikinä keksistkin ja paikkakunnaltasi löytyy.
" Joillakin tytöillä on niin heikko kuva itsestään ihmisinä, että he todellakin hakevat itselleen arvoa esim. juuri äitiydestä. "
Nämä lapsettomat sijaisäitykät, jotka toisten lapsia varastavat ja itseään kutsuttavat näillä äidiksi. Sinne mielenterveyspalvelujen piiriin ja lapset omille vanhemmilleen. Tunneikä on heillä alhaisempi kuin 16-vuotiaalla hedelmällisellä tytöllä.
Aperäiselle, että mene hoitoon. Ongelma on itselläsi. Tuollaisen sekopään seurassa ei terveenä pysy kukaan, vähiten keskenkasvuinen lapsi.
jos jalkansa levittää ja lapsia saa niin voisi nistä tietysti pitää huoltakin. Kuinkahan monta lutkamaista "äitiä" täälläkin kirjoittaa, joilta lapset on pelastettu?
lapsia synnyttävät ovat lutkia ja horoja. Huh sentään. Lapset syntyvät rakkaudesta. Näille nimittäjille ei jalkojen levittäminen ole tuonut mitään tulosta, onpahan saanut ukko hinkattua pussinsa tyhjäksi. Olette näille hinkkaajille toivottuja, teidän kanssa on vaaratonta toimittaa helpotus.
on ilmoittanut olevansa sijaisäiti?
Tuskin yksikään. Sijaisäidit eivät käytä tuollaista kieltä.
Jos kerran tiedät, että 40 vuotias mies käyttää hyväkseen 16-vuotiasta sinulle uskottua sijoitettua tyttöä, niin miksi et ilmoita miestä poliisille.
Sehän on velvollisuutesi. Alaikäiseen sekaantuminen on rikos.
Koko aloitus on provo.
kyllä kaikki viranomaiset ovat asialla. Ei ole nyt kysymys siitä.
Mitä minä kysyin.
Onko sinulla itselläsi kokemusta tai joillakin muilla täällä kirjoittavilla. Enkö sitä perään kysynyt eli kirjoittakaa, kirjoittakaa...
Ne täysikäiset ukot, jotka ovat maanneet sen 16-vuotiaan sijaistytön kanssa?
niin ei ne saa edes tuomiota, ei vaikka ovatkin 40v. se tässä yhteiskunnassa mättää, että vastuuseen ei joudu jos osaa esittää tyhmää ja tietämätöntä. vertaa nyt vaikka ne paritus ja ihmiskauppasyytteessä olleiden rangaistukset.
muista syistä, yksi niistä pidätettynä huumeiden hallussapidosta ja myynnistä.
Kuten huomaatte että ongelmat ovat monipuoliset ja kännykkä on siinä todella hyvä väline hoitaa suhde ja muita salaisia asioita ja pakoilussa mitä paras apuväline. Kannattaa vanhempie olla valppaana mihin tarkoitukseen nuoret käyttävät kännykkää.
ottamatta nyt muuta kantaa tähän ällistyttävään tarinaan, niin en voi muuta sanoa kuin, että miksi ihmeessä tytöllä vielä on sitten se kännykkä?? Tiedät, että hän hoitelee kuvioitaan kännykällä ja silti annat hänen pitää sen.
Pimu kuljetetaan kodin ovelta koulun ovelle ja haetaan samasta paikasta takaisin, eikö, niin mihinkäs sitä kännyä tarvitsee. Vai meinaatko, että jos häviää omille teilleen niin vastaa sinun soittoihisi silloin, että sitä varten pitää olla känny? Meillä yhden sankarin hölmöilyjen seurauksena hävisivät saavutetut edut, joihin kyllä kännykkä kuului. Kuljetettiin kouluun ja koulun kanssa oli sopimus, että jos kaveria ei näy tunnilla niin HETI ilmoitus kotiin. Rankkaa mutta monen ihmisen yhteistyöllä päästiin paremmille poluille.
itsellään olisi kännykkä mutta tiedän sen että kavereilla on ja siitä ovat näiden muutamien kevereiden vanhemmat käyneet meillä tytölle puhumassa aivan asiallisesti. No nyt menetti yksi "kavereista" kännykkänsä juuri näistä syistä kun ei osannut käyttää sitä oikein.
Valitettavasti meillä ei ole toiminut tuo vieminen ja hakeminen ei ole ollut ketä hakea on siis hävinnyt vaan.Tekisi mieli kirjoittaa aivan suoraan koko jutusta mutta en nyt vielä voi.
Eikä ole kiva lukea kommentteja jotka ovat alaarvoisia ja syyttävi eli ei anna aihetta keskusteluun.
eipä sinulle näytä kelpaavan mikään neuvo. Valitat, että tyttö hoitaa kännykällä epätoivottavia asioita. Joten? Silloin pitää järjestää homma niin, että tyttö ei saa käsiinsä kännyä. Puhu tytön kavereiden kanssa ja kavereiden vanhempien kanssa. Kyllä nyt luulisi olevan muidenkin vanhempien intresseissä, etteivät heidänkään lastensa kännyköillä huumeveikoille soitella.
Ai että mua ärsyttää ihmiset, jotka toimimisen sijasta keksivät valtavasti hyviä tekosyitä, miksi mitään ei voi tehdä ja vääntelevät käsiään, että voi voi kun on niin hankalaa.
Kun joku antaa vähänkään vinkkiä, niin selität, että on niin tehty mutta ei toimi. No kerro sitten MITÄ oikein on tehty. Alaikäinen tyttö luuhaa ympäri kyliä, hankkiutuu raskaaksi ja sillekö ei sitten voitaisi mitään? Jos ei kerran kuljetus kotoa koululle ja takaisin onnistu, niin sitten tyttö käymään koulua kotona. Koulukirjat keittiön pöydälle ja siinä lukemaan. Ai että tämäkin on jo kokeiltu, eikä toimi?
Meillä muuten pojan luokanvalvoja otti asian sydämelleen ja järjesti niin, että hän henk.koht. huolehti pojan tuntien jälkeen koulun ovelle ja odotti, että ehdittiin hakemaan. Eipä tarvinnut montaa kertaa hakea poikaa luokanvalvojan vierestä seisomasta, hiffasi itsekin, että parasta suoriutua omin avuin paikalle. Miljoonat kiitokset sille opelle. Yhteistyötä ja kamalasti keskustelutunteja siihen laitettiin.
Voin kertoa että yläastten kevät lukukaudella annettiin kotiopetusta ja se meni loistavasti ja todistus niistä aineiosta joita kotona opetettiin Laskento, Suomi, Englanti ja yhteiskuntaoppi ja niistä hän sai erittäin kiitettävät arvosanat. Tästä kiitimme näitä opettajia jotka tekivän hyvän työpanoksen tytön hyväksi. Pääsi nipin napin lukioon ja nyt onkin eri pullat uunissa. Lukio on vapaaehtoinen ja oma valintainen.
Eli nyt ei enään ole kotiopetukseen mahdollisuutta.
En valita vaan halusinki kokemuksia miten tällainen ajatusmaailma toimii nuoren tytön elämässä.
Et ole oikein kait selvillä miten tuo kännykkä tänään on nuorten keskuudessa suurena ja tärkeänä kontakti kapulana. Otappa pois 18-40 vuotialta kännykät ei se ymmärrettävistä syistä ole helppoa.
On todella kokeiltu paljon eri metoodeja mutta kertokaa vaan omista kokemuksista. Jos ei ole niin yleistä tällainen tyttöjen käyttäytyminen niin ei sitten ole syytä tästä mitään keskustellakkaan.
Sanoinkin jo tuolla aikaisemmin että en kaikkia voi näin täällä kertoa ainakaan vielä.
Pitäisi kait laittaa täydellinen selvitys no sitten vasta saisin hyökkäyksiä vasemmalta ja oikealta puhumattakkaan suorista iskuista.
Aloitettu 10 vuotiaana sylihoidosta peukku suussa oikein luvan kanssa jne.
Terapiassa tyttö on käynyt jo seitsemän vuotta ja muita hoitoja siihen päälle eli aina melkein menossa. Välillä vain hiukan paussitettu muutama viikko silloin tällöin että saa huilata ja työstää asioita rauhassa.
Voin sanoa että meidän koti on täysin hälytetty ulkoapaäin joten asumme kuin vankilassa.
Ikkunat on lukittu joten ei karkailukaan onnistu.
Vain me aikuiset vastaamme puhelimeen.
Polisi on kuljettanut tyttöä kotia ja puhuvat todella hyvin järkeviä tytölle.
Tuntuu vaan että kavereiden puheet ovat järkevimpiä ja niitä on tytön mielestä noudatettava.
Hakaristin merkkiä on vähän joka paikassa viiltelyä käsivarsiin ja reisiin ja jopa rapsuttanut näitä merkkiä iholleenkin.
Tähänkään ei ole puheet auttaneet nyt erikois terapiaa tähän itsetuhokäytökseen.
Bioäiti saa soittaa kaksi kertaa viikossa.
Tapamisia ei äidin kanssa ole ja tämä tytön omasta halusta.
Ei todellakaan moni vanhempi välitä mitä heidän nuoret tekevät. Siitä on saatu näyttöä. Perheet aivan tavallisia jopa yläluokan vanhempia jos ammattia katsoo. Olin kuvitellut että he huolehtivat lapsistaan hyvin ja saamme heiltä tukea tässä ongelmassa joka koskettaa niin monta nuorta.
Onko olemassa tekosyitä mitä niistä olisi apua en nyt ymmärtänyt.
Paljon on vielä kertomatta että annetaan ne olla kyllä tässä jo mielestäni on riittävästi tullut sanottua. No voisin sanoa vielä että koulumatka on 60 km/sivu.
vaikuttamaan tosi yksinkertaiselta, että olisi vain sijarin tahdosta kiinni.
Mulla on ollut täällä myös näitä alaikäisiä murkkuja. Ei nyt onneksi mitään vastaavaa, kuin alottajalla, mutta sen verran kuitenkin ovat sitä omaa tahtoaan näyttäneet, että tiedän, että mitään et mahda, jos nuori ei halua tehdä kuten haluat.
Aivan mahdotonta on omassa kodissa toimia vanginvartijana.
Minä olen yrittänyt laittaa poistumiskieltoja ym, mutta niin vain on lähdetty. Siitä kohtaa kun viiraa, niin mitään et mahda.
Eipä ne mahda edes noissa laitoksissa, ellei ihan suljetussa säilötä, siis vaikka siellä on henkilökunta ihan sitä varten et joutavat vahtimaan.
Perään on turha mennä, koska reviiri on jo niin laaja, että et löydä, jollei haluta tulla löydetyksi. Kiinnikään ei voi käydä, jos vaikka tavottaisikin jostain ja jos ei vapaaehtoisesti suostu autoon, niin minkäs teet?
Kyllä mun sympatiat on tän alottajan puolella ja ymmärsin, että hän hakee tavallaan vertaistukea, eli kysyy, onko kukaan muu kokenut vastaavaa, ei niinkään hienoa ohjeita.
kerroit saa minut ajattelemaan, että olette niin paljon jo yrittäneet ja jopa kotona lukot ja hälytykset ja ties mitä, että se teidän huolehtimisenne on jo kääntynyt itseään vastaan.
Kuten olet huomannutkin jo, ettei niistä ole apua, kun siitä kohtaa viiraa ja teillä on menossa sellanen kissa-hiirileikki, että ei paremmasta väliä.
Tytön elämä on tosi jännää ja protestointihalu vain kasvaa teitä vastaan, mitä enemmän yritätte häntä rajoittaa. Kai olet senkin jo huomannut?
Tytön ei tarvi ottaa itsestään mitään vastuuta, kun jatkuvasti käytte häntä jostain hakemassa ja vahditte, kuin pientä lasta.
Se hän varmaan onkin edelleen, kuten taustan perusteella voi päätellä, mutta nyt pitäis pikku hiljaa ruveta aikuistumaan.
Sitä hän ei voi tehdä, jos kaikki kohtelevat häntä kuin pientä lasta ja vahtivat.
Miten makeita juttuja hän pääsee joka kerta kertomaan kavereilleen, kun on onnistunut jostain pakenemaan ja kuinka taas poliisit toi kotiin.
Kaikki ei olekaan yhtä kovia.
Minä kokeilisin vaihteeksi täydellistä välinpitämättömyyttä. Tyyliin, evvk, cool jne.
Siinä voi käydä alussa niin, että menee vielä enemmän, mutta sitten tulee hätä, että eikö ne oikeesti välitä ja pitää ruveta tuomaan itseään tykö. Yleensä siis käy näin.
Se vain, et jos on psyyke tosi pahassa jamassa, niin ei voi ennustaa.
Kuitenkin näkisin, että ne rajoitukset ja kova kuri ei ainakaan toimi, et eikös ole ihan sama sitte jos tavallaan nostatte kädet pystyyn ja katsotte miten hän siihen reagoi?
Sekin vielä, että olette kyllä ihan koko rahan edestä pistäneet itsenne peliin, samoin yhteiskunta tehnyt mihin pystyy, joten pitää teidän ajatella myös itseänne. Ajatte itsenne loppuun tolla systeemillä ja kuka siitä sitten hyötyy. Joskus on vain myönnettävä totuus ja oma rajallisuutensa.
Vaikka meiltä sijareilta ihmetekoja odotetaankin, niin ihmeiden tekijöitä emme siltikään ole.
niitä vinkkejä sulle antamaan.
Mitäs jos juttelisit tytölle, että jos hän kerran niin kovasti sitä lasta haluaa, niin hommatkoon sitten.
Kerro hänelle ihan rauhallisesti mitä kaikkea se tarkoittaa. Ilmoita, että sinä et aio mitenkään osallistua siihen touhuun ja sano, että pitäisi sen verran huolta, että tietäis edes kuka on isä, että voi sitten lapselleen kertoa, kun murkkuiässä äidiltään sitä tietoa viimeistään raivoten perää.
Kerro miten tulee raskausarpia ja nahka venyy.
Kerro miten synnyttäminen saattaa koskea tosi kovin.
Kerro, että yöunille saa sanoa hyvästit joskus pitkäksikin aikaa, eikä voi enää toisten nuorten tavoin rillutella, kun pitää hoitaa lastaan.
Faktoja pöytään ja neidille tarpeeksi selväksi, että on omillaan sen jälkeen.
Myös viestittäisin, että hän asuu teillä ihan vapaaehtoisesti, ettei ole mitenkään pakko.
Sopii etsiä parempi koti, jos teiltä pitää jatkuvasti karata, eikä teidän koti kelpaa.
Se pitää kuitenkin aina muistaa, että vaikka noi nuoret tekis mitä, niin ei koskaan saa haukkua, tai nimitellä nuorta itseään, vain arvostella tekoja.
Tälläkin tytöllä on huono itsetunto, eikä se todellakaan haukkumalla vahvistu.
Yritä löytää tytöstä hänen hyvät puolensa ja kehu niitä. Esitä, et luotat häneen, etkä kysele mitään. Sano, että hän on jo sen ikäinen, ettet haluakaan vahtia, vaan odotat, että tyttö itse tietää parhaiten mitä haluaa ja osaa toimia omaksi parhaakseen.
Sun pitää vaan pystyä olemaan tosi vakuuttava, että tyttö saa miettimisen aihetta.
Kaikki näytelijän kyvyt nyt peliin. Luulen, että hän on niin lapsellinen vielä, että voi tehotakin. Hän tietää tarvitsevansa sinua. Varmaan ajattelee, että sinä hoitaisit hänen lapsensakin tosta vaan. Hänen ei tarvis itse ottaa mitään vastuuta.
Pese nyt kätesi tytön temppuiluista totaalisesti.
Nyt tietty joku hyökkää mun kimppuun, että olen kylmä ja tyly ym. mutta uskon vakaasti, että tämä voi toimia huomattavasti paremmin, kuin se tiukka vahtaaminen. Sen seurauksethan on jo nähty.
On minuakin yritetty saada tuollaiseen leikkiin mukaan, mutta en ole mennyt halpaan.
Kun en ole ollut huomaavinanikaan, niin koko yritykseltä on ollut pohja pois.
mitä me kukin toivomme täällä palstalla seilaajat.
Nyt pureskelen näitä sinun vinkkejä.
heti ensimmäinen vinkki laittoi minut innostumaan ja nyt sen kuin rupean siitä päästä syöttämään hänelle juuri näitä tietoja.
Kunhan nyt tyttö löytyisi ja tulisi kotia.
Tytön oma äiti on tehnyt lapsensa juuri tuolla ei toivotulla tavalla. Nyt myös sanonut tytölle että ei halua näitä lapsia huostaansa. Miksi ei sanonut että ei saa huostaansa ja selittänyt siihen syyn sillä sehän olisi ollut myös oikea selitys eikä olisi murtanut sitä tunnemurua lopullisesti rikki.
Tämä kieltävä selitys lapselle kotiinpaluu toiveesta/unelmasta tuli nyt syksyn aikana ja lapsi otti sen varmasti raskaasti vaikka itse sanoi ennen sitä yhteydenpidon äidinkanssa poikki.
Palaan asiaan kun on enempi aikaa.
Ei, en väitä hetkeäkään, että se olisi helppoa. En todellakaan. Mutta sanoipa aloittajalle mitä hyvänsä, niin hän vain huokaa syvään, että on jo kokeiltu, eikä toimi. Ja se siitä sitten.
Mikä toimii yhdellä, ei tietysti välttämättä toimi toisella. Ihan varmasti on näin. Mutta tarina on minusta karmea joka tapauksessa. Se nyt ei kai kenellekään murkkuikäisen vanhemmalle ole uutta, että lapsen käyttäytyminen tuntuu aikuisesta käsittämättömältä, sitä on vaikea uskoa, että joku voi käyttäytyä niin järjettömästi. Jos lapsi nyt kuitenkin ilmeisesti asuu kotona, eikö voi valvoa, että hän ottaa e-pillerin? Tai jos hän on jo saanut yhden keskenmenon, kierukka voisi olla mahdollinen tai ehkäisykapseli? Miksei lukiota voisi käydä kotiopetuksessa tai iltalukiona? 60 kilometrin koulumatka kuulostaa älyttömältä. Meillä on 10 km suuntaansa ja sekin on välillä riesa.
Amalian neuvo täydellisestä välinpitämättömyydestä kuulostaa sinällään suorastaan herkulliselta vaihtoehdolta, jos kaiken sen huolehtimisen jälkeen sanoisikin, että senkun sitten annat mennä, evvk, tee niinkuin haluat. Mutta kuten Amalia myös sanoi, ehkä sitten menisi myös ja olisi heti raskaana, hm.
Entäs muutto toiselle paikkakunnalle? Tai tytön siirto toiselle paikkakunnalle? Tunnen perheen, jonka tytär muutti toiselle paikkakunnalle, kun rajoja ja järkeä ei muuten löytynyt. Taisi asua sukulaisen luona ja sieltä löytyi tolkku. Uudet ihmiset, uudet kuviot, uusi lähestymistapa.
Juu, sitäkin voisi kokeilla, että kertoo verisimmän tietämänsä synnytyskokemuksen eikä saa unohtaa synnytyksen jälkeisiäkään herkkuhetkiä, episiotomiaa, inkontinenssia jne. No jaa...
Mitä tekemistä muuten 18-40-vuotiaiden aikuisten kännykällä on tämän tarinan kanssa? Kyse on 16-vuotiaasta alaikäisestä lapsesta, joka ei ilmeisesti itse maksa kännykkälaskuaan tai itse osta kännyköitä tuosta vaan? Ja vaikka maksaisikin, känny pois, kun sitä käytetään väärin. Piste. Kun kännyä ei ole, sitä ei ole. Mikä ihmeen saavutettu, ikuinen ja peruuttamaton etu se oikein on? Kyllä meillä jokaisella lapsella eskarilaista myöten on känny. Kun homma toimii, sitä saa käyttää, jos ei, se otetaan pois (yksi ipanoista intoutui kasvattamaan puhelinlaskua yli sovitun -> känny määräajaksi pois).
Kyllähän sympatiaa löytyy, enemmän tarvitaan konkreettisia neuvoja ja sitten tekoja. Mutta helppoa se taatusti ei ole. Jotainhan sitä on tehtävä! Vai mikä on sitten seuraava askel? Mikä sitten olisi suljetumpi laitos kuin se, joka aloittaja kuvasi lukittuine ikkunoineen?
se tyttö nyt tulis kotiin, että pääsisitte juttelemaan.
Laita se tyttö vielä visioimaan sitäkin, et minkälainen äiti hän haluaa lapselleen olla.
Hyvä tietenkin, mutta miten.
Mitä hän itse ajattelee äitiydestä ja mitä siihen kuuluu. Laita visioimaan tulevaisuus lapsen kanssa ja sitten syötät vierellä visiota ilman lasta. Mitä tyttö toivoisi itselleen, jos nyt ei sitä lasta tekisi. Onko haaveita ammatin suhteen, minkälaisen perheen, asunnon ja muutkin olosuhteet toivoisi itselleen sitten aikanaan.
Muutenkin yritä käyttäytyä aivan päinvastoin kuin tähän asti, jotta hän tajuaa, et jotain on muuttunut ja toisaalta, että muutosta pitää myös jo tulla. Nyt tavallaan sinä määräät suunnan, koska et enää lähde mukaan hänen "leikkiinsä".
mielestä jo menty sij.perheen osalta jo aivan äärimääisyyksiin, että itsekin jo asuvat "vankilassa". Kyllähän koti pitää olla kaikille maailman paras paikka, jonne on aina kiva tulla.
Ovet pitää olla auki jokaiselle lähteä, kun siltä tuntuu.
Ei siellä voida säilöä sen enempää aviopuolisoita, kuin teinejäkään.
Kun pakko muuttuu vapaaehtoisuudeksi, niin tilanne on aivan toinen.
Mulla on just itsellä takana oman sijoitetun tytön kanssa tuollainen "valtataistelu" vaihe.
Näillä eväillä sanoisin selvinneeni voittajana, vieläpä siten, ettei tyttö ollenkaan tajunnut, että minä kuitenkin lopulta vein häntä, eikä hän minua.
Nyt olen saamassa hänet "takaisin" ja välimme ovat koko ajan vain lämpenemässä.
Hän kertoo kuulumisiaan mulle kysymättäkin jo, mikä on todella iso parannus aikaisempaan.
Siinä kun juttelemme niitä näitä, niin syöttelen hänelle omia mielipiteitäni ja kokemuksiani ohimennen. Huomaan, että jotain sinne aina on näköjään jäänyt, koska vaikuttaa, että järki alkaa voittaa.
Erityisesti olen panostanut tytön itsetunnon kohottamiseen ja siihen minkälaista kohtelua pitää odottaa poikaystäviltä ja muiltakin ihmisiltä, että ei pidä antaa kohdella itseään miten tahansa. Yritän saada häntä ymmärtämään oman arvonsa.
Ei mitään pitkiä kehumissessioita, vaan aina välillä jotain, et kun olet niin nättikin, että sulla on varaa valkata, tai olet niin taitava käsistäsi, niin...
Ne pienet kehut jäävät sinne johonkin syvälle ruokkimaan parempaa itsetuntoa, samoin, kuin haukut nakertamaan sitä.
Tosta kännykästä on nyt tullut ikäänkuin ratkaisu kaikkeen.
En mitenkään antaisi niin suurta osuutta tapahtuneisiin, kännykälle.
Oli kännyä tai ei, niin jos tyttö haluaa, niin kyllä hän keinot keksii miten tavoitteeseensa pääsee. Nyt on enemminkin kysymys siitä mitä tyttö haluaa ja miksi.
Pitää lähteä tarkastelemaan paljon syvemmältä mikä mihinkin on johtanut. Osasi sitä tytöt ennenkin itseään jakaa, kun ei vielä kännyjä ollut edes keksitty. Mikä hänet on tuohon tilanteeseen ajanut on paljon tärkeämpi tieto, kuin mikään kännyn käyttörajoitus.
Geeniperimä taitaa olla suurin tekijä. Olen huomannut näistä omistani, että vaikka eivät juurikaan olisi olleet tekemisissä omien vanhempiensa kanssa, niin jostain se sama käyttäytymismalli heihin on vain tullut.
Siinä on sitten hommaa, et sen saisi kitkettyä pois. Miten opettaa lapsesta luotettavan, kun omat vanhemmat ovat jatkuvaasti olleet lastakin kohtaa todella epäluotettavia.
Omalla esimerkilläni olen yrittänyt opettaa ja pitänyt kiinni siitä, että mitä sanon, se pitää.
Jos ei kehenkään muuhun tässä maailmassa voi lapset luottaa, niin ainakin minuun. Nyt se tuleekin usein esiin, kun ovat jo isoja, niin tietävät, että oli mitä oli, niin minuun voi aina luottaa. Eivät epäile mun luotettavuutta missään asiassa. Aivan eri asia on haluavatko kaikkea sanomaani heti sisäistää, mutta syvällä sisimmässään tietävät mun olevan oikeassa kuitenkin.
Aloittaja kuvailee tapahtumia_
"
Aloitettu 10 vuotiaana sylihoidosta peukku suussa oikein luvan kanssa jne.
"
KUKA ANTOI LUVAN????
tyypillistä Hellua.
Tartuit sitte taas ihan epäoleelliseen, siis kokonaisuuden kannalta.
Mitä väliä kuka antoi luvan tai ei. Tärkeintä on, että lapsi sai tarvitsemaansa "terapiaa".
Lupamenettelystä keskusteleminen johdattaa keskustelun pois aiheesta, eikä siitä hyödy kukaan.
Haluan ehdottomasti vastuusen sen virkamiehen, joka antoi luvan moiseen puoskarointiin.
Sen jälkeen on lasta riepoteltu aloittajan mukaan sen seitsemän sortin terapioissa eikä vaan tulosta synny vaan hakaristejä jo viiltelee ihoonsa. Eikö se nyt millään mene jakeluun, että kun huuhaaterapiat eivät kerran auta niin ne pitää lopettaa. Tyttö on mennyt puoskaroinnin takia ihan sekaisin, eikä ihme.
Muuten amalia, pelkäänpä pahoin että olet mennyt helppoon tässä ketjussa. Ukka on provoilija, ei tollasta voi olla. Jos on, niin tutkinta lastensuojeluviranomaisesta ja pistotarkastukset britannian tyyliin jotta selviää, miten on tilanne päästetty tollaseksi huostassa ja terapioissa jo 10 vuotiaasta asti pidetylle tytölle.
VAi vielä lisää terapiaa.
missä kohtaa näet puoskarointia.
Ainut mitä tämä tarina kertoo on, että miten huonolla tasolla nää terapiat yleensäkin on.
Meilläpäin ainakin terapiaa antavilla, ei ole ollenkaan alan koulutusta. Ei riitä jos isossa organisaatiossa on pari ammattilaista ja loput mitä lie, kun näitä epäpäteviä kuitenkin käytetään lasten ainoina terapeutteina.
Tällä alueella on myös paljon sitä lume-toimintaa, mistä olen puhunut usein.
Järjestetään terapian nimellä kulkevia "istuntoja", jotta saadaan näyttämään siltä, että sitä on tarjolla.
Tuloksista ei kukaan ole kiinnostunut. Yhteiskunnalle nämä vuosia kestävät ja kestäneet terapiat tulevat tosi kalliiksi.
Se mitä tytölle on "terapoitu" vuosikaudet, on vahingoittanujt eikä parantanut tyttölasta. Rahat takas ja korvausvelvollisuus.
Siksi perään vastuunkantajaa, kuka antoi luvan pitää sijoitettua lasta puoskareiden koekaniinina.
Puoskarointi tarkoittaa mm. hutilointia ja paljon paljon muutakin.
kuka mielestäsi on puoskarointia harjoittanut?
Tarkoitatko tuota "koppahoitoa" mitä kotona on annettu.
Se lähtee lapsen omasta tarpeesta, eikä sillä ketään vahingoiteta, jos lapsen annetaan olla sitä mitä hän haluaa, eli hänelle annetaan se huomio isompana, mitä vaille hän on vauvana jäänyt.
Ei ketään lasta pakoteta palaamaan vauva-aikaan, vaan he itse siihen haluavat ja nauttivat siitä.
että luvan koppahoitoon antoi lapsi?
sitä en tiedä mitä lupia ja keneltä siihen tarvitaan, mutta jos ei iso lapsi ole itse valmis siihen, niin ei häntä voi pakottaakaan ja sehän vain merkitsisi sitä, ettei hän sellaista hoitoa tarvitse.
Kait sen ymmärrät, ettei kymmenvuotiasta mitenkään voi laittaa leikkimään vauvaa. Siinä iässä se olisi normaalisti tosi hävettävää, kun ollaan just niin isoja.
Kaikki lasten leikitkin on jo out monilta, mitä nyt ehkä joskus salaa joidenkin pienempien kanssa.
Siis, lapsen tarpeesta se lähtee ja silloin hän antautuu siihen ja antaa samalla myös "luvan".
Ensinnäkin, lapsen terapoimiseen ja koppahoitoon antaa luvan ei suinkaan lapsi itse, vaan se jonka vastuulla lapsi on, ja tässä aloittajan tapauksessa lapsi oli sosiaaliviranomaisen vastuulla, ei omalla vastuullaan.
Samoin, jos lapsella vaikka olis sydän kipee, niin ei lapselta mennä kysymään, että kuule, saanks mä tehdä sulle sydänleikkauksen. Kiva, no ei sit mitään, pannaan toimeks, tossahan onkin joku manuaali miten homma hoidetaan kotioloissa.
Psyykkeen kajoaminen on aivan samalla tavalla puoskarointia kuin laiton lääkärin ammatin harjoittaminen muutenkin.
liiottelet ja annoit mielikuvituksesi lentää.
Kukas sitä lasta siellä kotona nunnuttaa ja vauvana pitää, ellei sij.äiti.
Varmaan hän on saanut ohjeet, miten toimia ja viedä se oikein läpi.
Alkamisineen ja lopetuksineen. Jotkut menetelmät sitä varten on tiettävästi kehitetty.
Mun täytyy rehellisesti tunnustaa, etten siitä hoidosta kovin paljon tiedä, vain pääpiirteittäin mistä siinä on kysymys.
Kuitenkaan se tuskin on mitenkään verrattavissa avosydänleikkaukseen, luulisin.
HÄ? Nyt olen ymmällä mitä meinaat tuolla kuka antoi luvan????
Hyvä ihminen kuinka sinä kuvittelet että lasta sitten hoidetaan.
Eikö äidit ja isät ole juuri niitä henkilöitä jotka vastaavat lapsen tarpeisiin ja nyt vaan sattuu olemaan että kysymys on sijaisäidistä ja hänen äidin vaistosta tuntea ja kokea ne lapsen tarpeet.
Pitääkö sinulle selittää kaikki aivan juurtajaksaen ei muut ole sanoihini reagoineet koska uskon että heidän äidinvaistojo sanoo mistä on kysymys.
Sinulle siis pieni vaatimaton selitys mitä meinaan että lapsi sylissä ja peukku suussa niin se on sitä mihin sijaisäiti vastaa tunteellaan lasta kohtaan, tämä on aivan OK. Ei syytä hävetä nauti olotilast ja tunne olosi turvalliseksi siinä se lupa. Sinäkö työntäisit lapsen pois sylistä ja vielä sanoisit alentavasti että hyi kehtaatkin vielä pitää peukaloa suussasi HÄPEÄ iso tyttö!!! ei me olla saatu siihen lupaa että saat istua sylissä... Pitääkö mielestäsi lastenhoito olla noin kaavamaista missä ovat sinun tunteesi?
Ei ihme että lapsia otetaan huostaan juuri äidiksi kykenemättömyyden vuoksi.
Lapsi tarvitsee enempi kuin synnyttäjä äidin.
Enempää en tästä sylissä ja peukku suussa olemisesta selittele.
Nyt ei enää kai se Holdin-hoito ole sijareilla muodissa, ja siinä lapsi "ei anna lupaa" vaan pyristelee vastaan. Vai mitä.
Kuka siihen Holdingiin on antanut luvan, kun lapselta ei sitä saa.
ja heidät katsotaan aikuisikasi MIEHIKSI eikös?
Tyttö siis hakeutuu miesten seuraan ja käyttää heidän kännykkäänsä kuin omaansa.
Eilen illalla esim. sain viestin jonkun kännykästä jonka tyttö oli lähettänyt minulle. Otin selvää kenen tuo kännykkä numero oli no selvisi että humalainen vanhempi mies vastasi eikä ollut edes selvillä että joku oli hänen kännykkää käyttänyt.
Tytöllä on ollut ja on oma kännykkä mutta se on nykyään lukkojen takana koska ei osannut sitä käyttää. Aina välillä on saanut kuin koe käyttöön kännykän. Käytti tunninsisällä reilut 20 euroa puheaikaa. Sitten myös lähetteli uhkauksia kavereilleen jos et tee niin tai näin niin tapan itseni tämä selvisi viime keväänä koulukuraattorin kautta. Nämä koulukaverit eivät jaksaneet sitä karmeaa uhkausta joten he ottivat etäisyyttä hänestä. Nyt käyttää koulussa tietsikkaa ja toisten kännykkää viestinnässä. Tätä uhkaus metoodia jatkuu edelleen. Viimeinen tietoon tullut tapaus viime viikolta. Uhkaus viestin saanut tyttö ei kestänyt uhkausta vaan sortui kesken koulupäivää ja joutui kouluhoitajan hoitoon ja sinne kutsuttiin myös koulukuraattori joka vuorostaan tästä ilmoitti meille. Kerroin että näin on ollut aikaisemminkin joten ei mitään uutta mutta hyvin vakava asia sinänsä.
Itse tyttö oli ollut kuin ei mitään olisi tehnyt ei siis ymmärrä asian vakavuutta.
Eikö ole muilla vanhemmilla nuorten kanssa kännykkä ongelmia?
nimikettä eikö ole sinusta luonnollista ja normaalia pitää lasta sylissä ja hoitaa siinä kuin pienempääkin LASTA iästä riippumatta.
Normaalistikkin vielä 10 vuotias hakeutuu syliin vai onko silläkin jokin nimike jos näin tekke ja siihen sitten pitää hakea jostakin lupa. Kuka sen luvan sitten antaisi???
Hyvin on poikeavaa.. tuo sinun ajatusmaailmasi.
laskut oli pilvissä, mutta sitten laitoin kaikille saldorajotuksen.
Se takaa, ettei laskut pääse yli sovitun.
Tosin, välillä joutuvat olemaan ilman puheaikaa, kun ylittävät saldorajan liian nopeasti, mutta se on heidän ongelmansa. Kuitenkin voin itse heille soittaa tarvittaessa.
Ilman lupaa ei varmaan aloittaja olsi sitä sylihoitoa antanut, kun mainitsi, että lupa on. Jotain ongelmaa aloittaja oli varautunut odottamaan kun luvan kanssa sanoi sylihoitoa harjoittaneensa 10 vuotiaalle sijoitetulle tytölle. Tuloksetta, kuten nyt 16-vuotiaan oireilusta voimme havaita.
Onkohan syynä juuri 10-vuotiaana aloitettu sylihoito, ja tyttö antaa niitä lupia nyt yhdelle jos toiselle aikuiselle vieläkin.
juuri eilen illalla meille sijoitetu tyttö, 9-vuotias, nukkumaan mennessään alkoi puhella siitä, miksi hänet on sijoitettu, minkä selitin jälleen kerran.
Kun sanoin, etten tuntenut häntä ihan vauvana ollessaan, hänpä alkoi käyttäytyä hyvinkin kuin pikkuvauva.
Siinä sitten jonkin aikaa paijailin häntä.
Keneltä olisi lupa pitänyt kysyä?
Niin monesti huomaa, ettei sinulla ole todellakaan kokemuksia lapsen maailmasta, sori vaan.
Siksi onkin hassua, että aloittaja kertoi luvan kanssa toimineensa. Se herättää minussa tuon saman kysymyksen, miksi lupa ja mitä kaikkea lupa sisälsi.
noin että tarvittaessa saisi kiinni puhelimella.
Puhelin pois päältä tai ei vastannut ja sitten painoi varatuksi.
Näin on ollut tuntien yrityksistä huolimatta.
Saldoraja on ollut koko ajan eli 40 euroa kuukaudessa sekin ladattu kahdessa eri osassa.
Nyt tämä 40€ laitetaan hänen tilille tulevia unelma hankintoja varten.
Samalla saa nähdä sen mitä säästää kun ei holtittomasti hukkaa rahaa puhelimella.
Ei hä kyllä suuremmin ole vastaankaan laittanut vaikka puhelin otettiinkin pois.
Kyllä se aika kait tulee että taas saa kännykän käyttöönsä mutta pienempinä erinä kait nuo puheajat.
useimmiten tekstaria, koska tiedän, et ne ainaskin lukee ne.
Mulla on sellanen käsitys, että jos on se ladattava prepaid, niin kun siitä saldo loppuu, niin ei voi vastaanottaakaan puheluita tai tekstareita.
Meillä oli yhteisestä sopimuksesta tytön kanssa 20 saldorajoitus ja loput kuukausirahasta sen 23.30 sai tililleen.
Puhelin, jonka minä olin ostanut meni takavarikkoon siinä vaiheessa, kun ei mulle vastattu. Onneksi oppi meni perille ihan sillä.
Vaikeita mullakin on ollut tän meidän tytön kanssa.
Pojat ovat olleet jotenkin suorasukasempia.
Ovat suoraan kainostelematta tai kaunistelematta tehneet kaikki pahat. Eivät ole jälkikäteenkään mitenkään yrittäneet peitellä. Tyttö sensijaan on yrittänyt temppuilla minua vastaan monin eri tavoin. Kun en hänen leikkiinsä lähtenyt mukaan niin jäi vain yrityksiksi eikä mihinkään isompiin konflikteihin siten jouduttu.
ja väännät juttua jutun vierestä, kun sinulla ei ole mitään annettavaa itse keskusteluun, eli siihen miten murrosikäisen ongelmien kanssa pitäisi toimia, se on ennenkin havaittu.
"Luvan kanssa" tarkoitti tässä yhteydessä sitä, että 10-vuotias lapsi saa luvan olla vauva. Eli käydä myöhässä läpi niitä tunteita ja elämyksiä, joita hän ei ilmeisesti vauvana saanut kokea. Siis olla sijarin sylissä hellittävänä, paijattavana, turvassa, vielä 10-vuotiaana.
Kyllä voi prepaidillä vastaanottaa puheluita vaikka itse ei voisikaan soittaa, kun saldo on loppu. Tällä hetkellä meillä on kaikilla lapsilla prepaidit. Nyt olen ajatellut vakituisia liittymiä, koska prepaidit eivät toimi ulkomailla, eivät siis ainakaan nämä Soneran, jotka meillä on.
Normaali lapsen lellittelyllä ja hellittelyllä ei ole mitään tekemistä koppahoidon kanssa.
Koppahoidon määritelmä:
koppahoito lastenpsykiatriassa kokeiltava hoito, jossa lapsi palautetaan vauvaiän oloihin
Hoitoon tarvitaan terapeutin koulutus ja tietotaito, eli vain luvan kanssa sitä saa harjoittaa, muuten on kyseessä puoskarointi.
Älkääkä ruvetko nyt esittämään, että tämä olis joku uusi asia teille.
pikkuruisen rähinän aikaiseksi, kun et asiasta pysty sanomaan mitään, ilmeisesi kokemattomuuttasi, vai? Jos ei aidasta niin sitten aidanseipäästä, näyttää olevan sun agenda. Mutta pakko on päästä sanomaan, tietysti.
toimia muutkaan.
Saldorajoitus maksaa vähän, mutta ei niin paljon, kuin siitä on hyötyä.
siihen "koppahoitoon", koska se on sitä vastaavaa.
Ei alkup. kirjoittaja siitä mitään puhunut.
En tiedä enempää kuin sinäkään, mistä hoidosta on kysymys, vai onko mistään muusta kuin vain lapsen huomioimisesta ja antamisesta olla sellainen kuin on ja tyydyttää hänen tarpeitaan hellimällä, kuin pientä lasta.
Sitä kait voi tehdä, tekemättä siitä mitenkään erityisesti terapiaa ja vahingoittamatta sillä ketään.
vaikka ilmiselvää on, että aloituksen tapauksen tyttöparkaa on kiusattu ainakin 6 vuotta kaiken maailman uskomusterapioilla ja sylihoidoilla luvan kanssa (sossun luvan). Lopputuloksena raskaushakuisuus.
Kuka vastaa tästä. Lapsi on vain parin viikon hengähdystaukoja saanut pitää terapiasulkeisista, aloittajan kertoman mukaan.
aloittaja kertoo:
"
Aloitettu 10 vuotiaana sylihoidosta peukku suussa oikein luvan kanssa jne.
Terapiassa tyttö on käynyt jo seitsemän vuotta ja muita hoitoja siihen päälle eli aina melkein menossa. Välillä vain hiukan paussitettu muutama viikko silloin tällöin että saa huilata ja työstää asioita rauhassa.
Voin sanoa että meidän koti on täysin hälytetty ulkoapaäin joten asumme kuin vankilassa.
Ikkunat on lukittu joten ei karkailukaan onnistu.
Vain me aikuiset vastaamme puhelimeen.
Polisi on kuljettanut tyttöä kotia ja puhuvat todella hyvin järkeviä tytölle.
Tuntuu vaan että kavereiden puheet ovat järkevimpiä ja niitä on tytön mielestä noudatettava.
Hakaristin merkkiä on vähän joka paikassa viiltelyä käsivarsiin ja reisiin ja jopa rapsuttanut näitä merkkiä iholleenkin.
Tähänkään ei ole puheet auttaneet nyt erikois terapiaa tähän itsetuhokäytökseen.
"
Joo, kyllä minunkin mielestä melkein kenen tahansa kaverin puheet vois kuulostaa järkevämmiltä kuin tuo tyttöparkaan kohdistettu operointi.
nyyh nyyh. Sori vaan hellu, tästä sain hyvät naurunhörötykset :-D
Sinä se jaksat höpöttää ihan omia juttujasi. Et näytä tietävän murrosikäisistä mitään niin pakko oli kuitenkin keksiä jotain sanottavaa tähänkin ketjuun ja niinpä sait aikaan tämmöisen määrän viestejä yhdestä sanasta: LUPA. Mitenpä minä sinua nyt olisin aina syyttämässä, kun yritän lähinnä vältellä tekstejäsi, niillä kun ei ole minulle mitään annettavaa. Saa nyt edes hyvät naurut joskus.
Ja nyt Inkeri kehuu: Amalian jutut sen sijaan. Voi pojat, tuolla naisella on paljon annettavaa kasvattamiskeskusteluissa. Eräskin viesti tuossa loppupuolella - teki mieli aplodeerata.
Dna prepaidia ja dna Arvoa voi käyttää ulkomailla yli 80 maassa
http://www.dnaoy.fi/Yksityisille/Matkaviestinta/Hinnastot/Documents/USSD operaattorit hintaryhmittäin WEB 20080725.PDF
http://www.dnaoy.fi/DNA-KONSERNI/TIETOADNASTA/LIIKETOIMINNAT/Sivut/Matkaviestinliiketoiminta.aspx
useimmilla nuorilla on nykyään tekstaripaketit.
Niissä on mahd. tekstailla tuhatkin, muistaakseni tekstaria ja maksaa vain vähän toistakymppiä.
Nää nuoret ei soittele ollenkaan, vaan tekstareilla pelaavat ainoastaan.
Puhelut on vastaavasti sellasessa paketissa kait vähän kalliimpia, mutta tosi halpaa tuntuu olevan toi tekstailu.
Vai pitelet 9-vuotiasta, kuin pikkuvauvaa!!
Yököttävää!
Muistatko lainkaan, että lapsi EI OLE SINUN?!
Joudut lapsen aikanaan luovuttamaan takaisin hänen oikeille vanhemmilleen,
sinä kun et ole hänen äitinsä tai isänsä,
joten yritä olla pitelemättä.
en yleensä torju lapsia, jos haluavat syliin tms.
Sinä olet ehkä kylmäsydäminen ihminen, sinulta se onnistuisi...?
Ja, en_joudu_luovuttamaan lasta yhtään mihinkään voisitko olla kitisemättä kun et mistään mitään tiedä.
hyljätä nämä lapset jottka on sijoitettu kodita jossa ei saaneet tätä lapselle tärkeää rakkautta ja läheisyyttä.
Ei ole yksi ja kaksi lasta joita olemme kohdanneet juuri näiden ongelmien vuoksi että omassa biologisessa perheessä ei ole lapsi saanut tarvitsemaansa oikeaa rakkautta ja läheisyyttä.
Tämä sana rakas ei ole pelkkä sana vaan sen sisältö on hyvin laajakäsitteinen.
Olen kuullut ja kuulen usein näiden lasten itse sanovan että nuo sanat joita bioäiti käyttää "minä rakastan sinua" ovat siis menettäneet merkityksensä.
Lapsi/lapset ovat kasvaneet nyt uudessa kasvuympäristössä ja heille uusissa tunne elämyksissä ja todella huomanneet mitä nuo sanat pitäisi merkitä. Tämä tuottaa lapselle ja varsinkin nuorille murrosikäisille paljon vaikeuksia koska oma äiti omat vanhemmat ovat heille rakkaita mutta he eivät saa sitä odotettua rakkautta kuinka tahansa sitä pyytävät.
Moni bioäiti ei ymmärrä sanan EI tärkeyttä siis selvät rajat sekä säännöt johon kuuluu myös nuo ei sanomiset sekin on rakkautta omaan lapseen.
Kyllä sanat ovat myönteisiä vasta silloin kun on saavutettu se luottamus ja ymmärtämys elämänoppeja kohtaan. Lapselle annetaan omia vapauksia oppia ja kokeilla itse asioita mutta se tapahtuu vanhempien ohjauksella sekä vastuun alla.
Ei meille kenellekkään ole tullut nämä elämään kuuluvat tärkeät asiat itsestään kuin joulukortit postista. Ei lapsi synny valmiina yksilönä jolla olisi näitä kykyja hallita tunteita oppia sanomaan esim. Minä rakastan sinua jos sitä sanan merkitystä ei ole hänelle opetettu juuri siinä lapsen elämänarjessa. Myös käyttää sanaa EI juuri silloin kun niin pitäisi sanoa.
Mikä siis tekee tämänpäivän nuorista onnettomia. Miksi nuorille annetaan rauhoittavia lääkkeitä sekä uniläkettä? Miksi nuoret lääkitsevät itse itseään ja se todellinen tieto siitä on hyvinkin hämärä.
Näin lyhyesti sanottuna.
Ei ole oikein bioäidiltä sanoa lapselleen että sinulla on oikeus itse päättää missä haluat asua olethan jo 16 vuotias. Siis haluan että muutat luokseni ja voin auttaa sinua kaikessa saamme paljon rahaa ja tiedäthän että "Äijällä" on auto Amerikanrauta jne.
Näin teki jälleen bioäiti meille sijoitetulle tytölle. Äiti oli juuri muuttanut uudelleen erään vanhemman miehen luo joka oli jo silloin aikanaan este että tyttö sai tavata äitiään tämän miehen kodissa. Taustana alkoholismi ja ei hyväksytty seksuaalinen käyttäytyminen lasten läsnä ollessa. Tyttö taas jälleen revitty irti turvallisesta kasvuympäristöstä. Ei siis tiedä miten tuohon äidin pyyntöön suhtautuu ja miten vastaa että ei loukkaa äitiään.
Mutta mitä tekee äiti hän ei välitä tai ei ymmärrä vaan loukkaa omaa lastaan turhilla pyynnöillään ja lupauksillaan.
Nyt viikko sen jälkeen bioäiti soittaa tytölleen että onkin muuttanut uuden ihanan miehen luo jota varmaan tulet rakastamaan koska hän on niin komea ja ihana.
Pyydän sossulta että saat tulla jouluksi luoksemme. Jos kieltävät niin varmaan tiedät mitä teen. (Menee sossuun ja kääntää koko talon nurin) on vanha loppuun käytetty fraasi.
Miten tämän kaiken tiedän no se tuli esiin eilen kun olimme terapiassa ja se asia on ollut vaikea tytön ymmärtää eikä ole sitä halunnut meille kertoa pelkäsi että loukkaa meitä.
Kun oli karkuteillä niin oli äitinsä luona kaksi yötä ja se oli kauhea pettymys ei millään halua muuttaa äidin kanssa asumaan.
Meitä kohtaan bioäiti on sitä mieltä että ei koskaan halua lastaan meiltä pois vaan on onnellinen että tytöllä on hyvä koti ja tietää että me rakastamme tyttöä ja hän rakastaa meitä sekä koko perhettä myös laajaa sukuamme.
Omaa sukua ei voi rakastaa koska ei heillä kellään ole yhteyksiä sukuunsa. Syyt siihen varmaan voitte arvatakkin. Alkoholisti tekee siis laajan läheisriippuvuus vaikutuksen omaan sukuunsa.
Kyllä pidämme lasta, nuorta sekä aikuistakin sylissämme jos heillä siihen on tarve ja itse sitä haluavat. Emme tarvitse siihen lupaa keneltäkään muulta kuin henkilöltä itseltään ja sen tämä henkilö vaistoaa kenen sylissä saa lämmintä rakkautta ilman mitään vaateita.
Tästä he ovat jääneet paitsi silloin kun se olisi ollut kaikkein tärkeintä heidän elämässään. Vaatimus on ollut myös että mitään et saa sanoa. Lapsi kokee sen niin että muuten häntä ei äiti rakasta. Nämä ovat lasten/nuorten omia kokemuksia joita saamme kuulla tätä vyyhtiä keriessämme.
Tiedätkö lapsen eri kehitys vaiheet ja tarpeet kehittyä tasapainoiseksi yksilöksi.
Koeta ymmärtää lapsia ja heidän tarpeitaan.
Äläkä yöki kateudesta lapsia kohtaan.
Kirj. Aikaisempi nimmari Sikiöaste.
se mikä minua yhä vielä jaksaa hämmästyttää, on lapsen unohtuminen kokonaan.
Eräillä kirjoittajilla on niin kova tarve joka mahdollisessa asiassa räkyttää ja haukkua sijaisvanhempia, että eivät reppanat ollenkaan huomaa mitä kirjoittavat ja minkä kuvan antavat itsestään.
Eikö aito ole tärkeämpi kuin kuvan mielessä pitäminen. Minusta pitää olla realisti, jos aiotaan muuttaa nykytilenne paremmaksi. Kulissit kuitenkin kaatuu jossain vaiheessa jonkun niskaan, yleensä sen lapsen.
no, voi suoa raukkaa, ku aina Inkeri on syyttelemässä, hehe.
Vaikea ottaa isommalti kantaa noihin terapioihin ja niiden vaikutuksiin, kun ei lähtötilannetta tiedä, eikä koko tarinaa muutenkaan.
Näin äkikseltään arvioiden kuitenkin vaikuttaisi, ettei kovinkaan suurta hyötyä niillä ole saavutettu.
Todellakin, jos sitä terapiaa annetaan vain terapian vuoksi ja ties minkälaiselta koulutuspohjalta, niin saattaa jopa viedä ojasta allikkoon ja saada lapselle ahdistusta entisestään, kun ei pääse normaalisti elämään ollenkaan.
Vaikea tietää, ei voi kuin ihmetellä ja arvailla.
Se ukko (veikkaan että se on mieskirjoittaja tyylistä päätellen) vedättää. Tajutkaa jo. Inkerikin ihmettelee, kun mitkään neuvot ei kelpaa ja kokeiltu on muka sitä ja muka tätä ja kaikkea siltä väliltä. Se vedättää ja naureskelee partaansa siellä metsästysmajassaan korven keskellä kuunnellessaan varisten rääkymistä, kun kaikki ihanat laulinnut on lentäneet etelään. Uskokaa nyt.
ihan sama, jos sitte joku vedättääkin.
Tiedän kuitenkin, että tollasta oikeesti on ja tapahtuu, joten...
Onhan ihan mahdollista, että todella kaikkea on jo yritettykin.
Heillä on toi tilanne ollut päällä jo niin pitkään, että kyllä siinä on ehtinyt tapahtua joa vaikka mitä.
johtuen vedättämisestä. Ei se ole sama alitajunnan tasolla. Te turhaannutte ja siksi Inkeri syyttää minua, vaikka teen kaikkeni aukaistakseni teidän silmänne.
annettu todella kauan ja sitä terapiaa on annettu moniin erilaisiin ongelmiin siksi myös nuo paussitukset aina välillä. Siitähän mainitsin tuolla aikaisemmin
Voimme sanoa että terapialla on saatu hyvinkin suuria saavutuksia ottaen huomioon ongelmien vaikeudet.
Missään tapauksessa ei terapiaa anneta vain terapian vuoksi. Onhan jonot ainakin täällä meidän paikkakunnalla hyvinkin pitkät jopa lähes kaksi vuotta joutuvat jotkut odottamaan.
Tämä lasten- ja nuorisopsykiatrinen poliklinikka on maan tunnetuimpia ja lääkärit, terapeutit ym. todella päteviä alallaan.
Nykyään on käyty nuorisopsykiatrian puolella. Onhan ongelmatkin muuttuneet iän myötä.
Voin senverran sano että ongelmia on joista ei koskaan tule toipumaan ei sellaista mahtia tässä maailmassa vielä ainakaan ole.
Olet oikeassa että tämä tyttö ei koskaan pääse normaalisti elämään. Mutta uskon ja toivon että mahdollisuuksia on silti elää onnellisena eihän ongelmat ja vaikeudet tarvitse olla esteenä onnellisuuteen.
Meneillä oleva terapia on tehnyt suuren merkityksen tulevaisuuden tavoitteeseen onnistua myötäilemään omia vaikeuksia.
Tänään saimme tytön kotia ja siinä sossut ja koulu oli suurena apuna sekä tukena tytölle että meille.
Katumus tytöllä on suuri, mutta me emme sitä taakkaa lisää nuhteilla. Puhuttu on asista ja selvitetty tilanteen vakavuus...
Ollaan onnellisia että selvisi kuitenkin ehjinnahoin.
Mitä seuraamuksi siitä sitten tulee olemaan emme sitä kukaan tiedä ainakaan tässä vaiheessa.
Sain kauniin pienen sydämenmuotoisen kirjelapun tyynylleni. Siinä hän kirjoittaa todella kitollisena että olemme hänelle äiti ja isä sekä koko perhe hänelle hyvin rakkaita. Myös mainitsse että tämä kiitos on aivan hänen sydämestään.
Näitä sanoja hän ei kykene sanomaan suoraa kasvotusten sen me tiedämme että hän tuo esiin enempi sitä aitoa tunnetta itsestään juuri kirjoittamalla.
Nyt minuun iski sitten syvä väsymys sen tuntee koko rupassaan. Huoli ja murhe on raatavaa.
Odotan aamukahvia sänkyyn.
uskoa saa ken haluaa mutta tämä on todellisesta elämästämme.
En osaa kirjoittaa kuten sinä ja moni muu tällä palstalla mutta yritän parastani.
Olen vanha ja huono näköinen, mutta hyvän näköinen ikäisekseni jos sillä nyt sitten on jotakin merkitystä. Hymyilkäämme.
Olet oikeassa että tämä tilanne on ollut päällä jo todella pitkään eikä mikään muutos tapahdu hetkessä kuten jotkut täällä vaikuttavat uskovan käden käänteessä tapahtuvaan parannukseen.
Jos ei näin tapahdu niin se on sijarin vika.
Eikä sylissäkään saa lasta pitää ilman että sillä olisi jokin terapeuttinin nimike. Mikähän nimike olisi sillä kun antaa luvan lapselle pitää peukkua suussa se minua mietityttää.
Kiitos sinulle amalia olet suuri äidillinen persoona joka heijastuu joka sanasta minkä tänne naputat.
todella hyvä merkki, että tytöllä on katumusta.
Toi, että sait sen kirjelapun, kertoo, että hän todella kokee niin ja olet hänelle tärkeä.
Siksi nyt sun pitäisikin antaa löysää siihen liekanaruun, kuten sinua aikasemmin yllytin.
Niin se kuitenkin menee, että mitä tiukemmalla sitä liekaa pidät, sitä kovemmin tyttö siitä pyristelee irti.
Juttele tytölle, että hänen ei todellakaan ole pakko teillä asua ja olla, jos tuntuu, et muualla on parempi.
Ovet ja ikkunat auki. Ette voi kukaan asua vankilassa. Ainut tietty miltä pitää suojautua, on mahdolliset sisään pyrkivät kollit.
Se tilanne täytyy saada sellaseksi, että tyttö itse valitsee mieluummin kotona olon.
Älä anna edes mahdollisuutta "karkaamiseen", koska ei teiltä tarvi karata, voi mennä, kun siltä tuntuu.
Pyydä vaan, että ilmottaa sulle, kun lähtee ovesta ulos.
En väitä, että ei lähtis ollenkaan, mutta kun muutaman kerran kokeilee, et todella voi lähteä, eikä siitä tule kauheeta sanomista, niin tilanne rauhottuu aivan varmasti. Silloin ei ainakaan tarvitse uhallaan lähteä ja piilotella.
Sitte se luottamus.
Viestitä tytölle, että luotat häneen ja siksi annat näitä vapauksia.
Tuskin pystyy olemaan luottamuksen arvoinen, ainakaan heti, mutta se on niinkin, että luottamusta ei voi menettää, jos ei sitä ole koskaan ollutkaan.
aikaa jutella ja sitten myös aikaa miettiä mihin tämä kaikki voi johtaa.
Kun hän rupesi kertomaan mitä oli tehnyt ja yritti selittää miksi teki näin. Hän itki ja katui ei ollut kuulemma hyvä olla karkuteillä ei saanut ruokaa ja vaatteet oli likaiset.
Kouluun nyt on mentävä maanantaina ja kohdattava luokkakaverit ja tietenkin he kysyvät missä oli ja miksi teki näin
Se tuotti hänelle vaikeuksia ja sanoin että annetaan olla se nyt ja katsotaan nyt eteenpäin tavalla että ei tämä enään toistu.
Nyt osittain tiedämme missä on ollut eikä ollenkaan mukavaa kuultavaa. Hän on todistettavasti helppo uhri niille jotka niin haluavat.
Ikkunoista ja ovista sen verran että ne on lukittu ja talo hälytys päällä illasta aamuun. Näi suojelemme tyttöä, itseämme sekä taloamme. Juuri tuo ulkoapäin kohdistuva ilkiteko sekä mahdollinen muu tunkeilu ja häiriköinti on estettävä.
Yksi vaihe oli niin vakava että poliisit ajoivat tässä ympäri useamman kerran ja saivat kiinni jengin sekä puhuivat myös heidän kanssaan se jengi lähti ja sitten tuli uusia. Saimme polisilta eri ehdotuksia mitä voisimme laittaa hälytin oli halvin ja ehkä tehokkain ainakin saavat jalkoja mahanalle tulee siis kiire.
Kamera oli keväällä ja kesällä mutta ei sitten ollut varaa ostaa kameraa joka filmaisi pimeässä siksi nyt vain hälytys.
Rauhassa on saatu olla kun joku jengi on laittanut hälyttimen metelöimään ja tieto siitä tietenkin levisi muillekkin. Katsotaan nyt tuleeko uusia yrittäjiä tämän tytön pakoreissun jälkeen
Tämän turvahälyttimen talon ulkopuolella tyttö kokee myös turvalliseksi oli niinkin hankalaa viime keväänä että hän ei uskltanut nukkua omassa huoneessaan koska pelkäsi ja nukkui talon toisellapuolella olevassa huoneessa.
Tuo karkaaminen on jotenkin mielestämme niin että hän vaan lähtee kun jotkut hakevat, kyytiin vaan ja menoksi.
Noin vuosi sitten hän karkasi ikkunasta useamman kerran ja meni naapurinpojan yöjuhliin poika saman ikäinen ja korkeasti arvostetun perheen poika meillä meni kyllä asia mietintämyssyyn.
Otimme tytön itse teosta kiinni niin ei voinut sitä kieltää kuten oli tehnyt kokoajan kun sitä epäilimme että miksi kukat on katkenneet ikkunanalla no siihen hänellä oli kyllä selitykset.
Luottamus niin siinä on aina ollut kaikilla se ongelma ei vaan meillä tässä kotona.
Sinulla on taas niin paljon hyviä neuvoja että toivon myös muiden lukevan ja ottavan opikseen niistä on siis hyötyä moneen lähtöön.
yhtä kokemusta "rikkaampia".
Uskon, että tyttö on ottanut jotain tuostakin reissusta opikseen.
Sanoit jo aikasemmin, ettette ole halunneet enää lisätä hänen katumustaakkaansa omilla syytöksillänne ja se on oikein hyvä.
Jos nyt moittisitte tyttöä, hän alkaisi taas puolustusasemiin ja hyvät katumukset valuisivat hukkaan.
Kantapään kautta se oppi menee parhaiten perille, jos on mennäkseen. Kaikilla ei edes niin, että omista virheistään ottaisivat oppia, mutta teidän kohdalla näyttää siinä mielessä tosi hyvältä.
Sano vaan tytölle, että me kaikki teemme virheitä, mutta samaa virhettä ei saa toistaa. Elämässä pitää koko ajan oppia.
Nyt kun kerran olet puheväleissä ja puhe-etäisyydellä tytön kanssa, niin käytä tilaisuus niihin tulevaisuus-visioiden luomiseen ja sellaseen äiti-tytär-keskusteluun. Se kuitenkin ajan myötä kantaa hedelmää, kun jää sinne takaraivoon "kummittelemaan".
Luulen, että tytön pää on niin sekaisin, ettei pysty oikein ajattelemaan yhtä päivää pidemmälle, mutta siinä sinä just voit olla avuksi, niiden visioiden luomisessa.
Kaikista omista epäilyistään ei myös kannata ääneen puhua, koska se tavallaan yllyttää, tai madaltaa kynnystä tekemään, jos jo valmiiksi epäillään, niin mitä väliä enää.
Kerron vielä pienen esimerkin, miten toi vastuun laittaminen lapselle itselleen toimii, eli ettei ole koko ajan lasta pelastelemassa.
Meillä oli keskellä peltoa vanha kaivo, mikä ei ollut enää vuosiin käytössä.
En edes muistanut sellasen olemassaolosta.
Oli talvi ja paljon lunta 3 ja 4 vuotiaat lapset pystyivät liikkumaan suhteellisen hitaasti, etenkin kun heillä oli vielä paljon päällä.
Mun piti päästä sisälle vessan ja jouduin hetkeksi jättämään heidät keskenään pihalle.
Kiresin kaikki mahdolliset vaaranpaikat, korjailin pois esineet, tai vast. millä olisivat voineet vahingoittua, mutta sitä kaivoa en edes muistanut. Sekin oli paksun lumen peitossa.
Kun pääsin veskistä ulos, olivat lapset jo oven takana ja toinen heistä puoliksi litimärkänä.
Olivat saaneet painavan kannen auki ja toinen jo puoliksi sinne pudonnut. Onneksi siinä oli puukenikko päällä, missä oli kesällä pidetty pumppua kastelua varten. Lapsi ei siis pystynyt kokonaan siitä putoamaan.
En tiedä mistä olisin häntä etsinyt, jos olisi sinne pudonnut.
Ajattelin, että nyt mulle tuli kamala riesa, et saan ihan jatkuvasti vahtia, koska se poika taas on menossa sinne kaivoon, kun niitä sitten vielä oli useampiakin pienellä alueella. Huh,
Sitten päätin, ettei tule mitään, jos joudun vahtimaan, koska hän kuitenkin voi sinne luikahtaa.
Muistin sanoa joka kerta, kun laitoin heitä ulos, että mene nyt sinne kaivoon, hyppää sinne, ettei kukaan löydä.
Lapsi huusi joka kerta yhtä kauhuissaan, etten varmaan mene.
Eipä tarvinnut enää koskaan sen jälkeen kaivoja pelätä.
Eli , nyt kun tytöllä on muistissa ne pahat kokemukset, niin ei kannata niitä enää pelätä tai häntä vahtia, vaan vetää sellasta linjaa, että itse sen kaiken "kivan" koet ja jos sitä haluat, niin siittä vaan.
minä en luottaisi noin pieniin lapsiin, meillä on kaivon kannet tukittu niin, ettei varmasti pääse putoamaan.
luottanut, jos olisin muistanut, että sellasia yleensä oli, kun ne oli edellisten asukkaiden tekemiä ja käytöstä poistettuja jo ajat sitten.
Niitä oli vielä saman laisia ihan rajan tuntumassa naapurinkin puolella, eli useita.
En olisi voinut edes niitä naapurin kaivoja täyttää tai mitään.
Onneksi se yksi kokeilu riitti ja siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä.
Nyt on tämä kokeilija jo 19 v ja mukana ollut veljensä 18 v, et kuitenkin hengissä ovat säilyneet.
Aivan mahdottomia puissa kiipeilijöitä olivat ja viipeltäjiä.
Alussa olin aivan sydän syrjällään niiden kanssa, mutta sitten tajusin, etten voi kuitenkaan joka hetki olla paikalla, joten tyydyin vain varottelemaan vaaroista. Oppivat jotenkin itse varomaan, kun en ollut pelastelemassa koko ajan.
Vasta kun alottelivat mopoilla hurjastelun, niin joutuivat käymään terveyskeskuksessa paikkauttamassa itseään.
Hyvä suojelusenkeli heillä on ilmeisesti ollut, kun meidän lapsia ei lääkärissä ole tarvinnut juurikaan käyttää, kun eivät olleet edes koskaan kipeitä, et olis tarvinnut antibioottia tai mitään.
Pikku flunssat hoidin höyryhengityksellä, muut säryt Aloe-geelillä jne. Oksennustaudit Coca-colalla. Maitohappobakteereja on ollut varalla aina, eipä juuri muuta.
Ennen kuin tulivat meille, olivat nämä lapset jatkuvasti käyneet lääkärissä ja tutkittu heistä ties mitä. Korvatulehduskierteissä ym. Aivan "ihmeparantumisia" tapahtui meille tulon jälkeen.
mainita, että se kaivoepisodi tapahtui silloin, kun nää ekat lapset olivat juuri vasta meille muuttaneet.
Omat olivat jo sen verran isoja, kun itse ostimme tän talon, ettei heidän kanssa ollut tarvinnut varoa mitään.
Aivan uskomattomasti isojen ihmisten elämässä on sellasia juttuja, mitkä välittömästi pieni kiinnostaa ja mitä ei tajuakaan, ennen kuin niitä pieniä on talossa.
Näitä ADHD viipeltäjiä, kun vielä kiinnosti aivan kaikki.
Eka vierailulla, kun pääsivät autosta ulos, niin saman tien kiskoivat irti kaikki pihalamput ja muut minkä vain irti saivat. En ollut eläessäni nähnyt mitään vastaavaa. Toinen meni toiseen, toinen toiseen suuntaan ja kaikki irti ja hajalle minkä kiinni saivat. Ville Vallaton ei ole mitään näiden rinnalla. Aluksi nauroimme mieheni kanssa aivan kippurassa, kun se oli kuin elokuvassa.
Kun homma kuitenkin vain jatkui ja jatkui, niin jopa rupes hymy meilläkin hyytymään.
mokomilla on niin paljon mielikuvitusta, ettei meikäläinen millään pysty kaikkea ennakoimaan, onneksi myös ollaan isommilta vahingoilta vältytty:)
Hyvää Joulua ja Onnellista Uuutta Vuotta 2009