Tässä taannoin luin infoa Manifestista.
Siinä kerrottiin aika yksioikoisesti selittäen että kun luo ajatuksen jostakin, se asia on siis olemassa, sellaisella energiatasolla, josta sitä ei "näe".
Minä olen omassa päässäni aina olettanut asian olevankin näin.
Nyt kun ajatusta alkaa kehittelemään, sen energialiike hidastuu ja kun se hidastuu tarpeeksi, se tulee "todeksi", eli tulla tupsahtaa tähän maailmaan, tälle energiatasolle.
Eli jos aina ajattelee negatiivisia asioita, negatiivisia asioita tulee tapahtumaan.
Jos ajattelee hyviä asioita, niitä tapahtuu.
Nyt en vain ymmärrä sen vertaa että vaikka minä miten loisin kuvia positiivisuudesta ja eliminoin negatiiviset pois, se ei kuitenkaan auta. Aina pettyy. AINA!
Vai pitäisikö mun nyt rohkaista mieleni ja ajatella että tämä on nyt tarkoitettu näin. Jos näin on, niin miten Jumalan energia minussa sitten toimii? Pystynkö ikinä vaikuttamaan mihinkään, vaikka persoonani unohtaisinkin.
Vai olenko vain olento joka katsoo päältä päin kun muu maailma kehittyy? Katsoo päältä ja toivoisi olevansa osa sitä, koskaan sitä saamatta.
Miten tässä siirtyä eteenpäin, jos pelkkä hyvyys nujertaa.
Tylsää ja väsyttää.
Siinä kerrottiin aika yksioikoisesti selittäen että kun luo ajatuksen jostakin, se asia on siis olemassa, sellaisella energiatasolla, josta sitä ei "näe".
Minä olen omassa päässäni aina olettanut asian olevankin näin.
Nyt kun ajatusta alkaa kehittelemään, sen energialiike hidastuu ja kun se hidastuu tarpeeksi, se tulee "todeksi", eli tulla tupsahtaa tähän maailmaan, tälle energiatasolle.
Eli jos aina ajattelee negatiivisia asioita, negatiivisia asioita tulee tapahtumaan.
Jos ajattelee hyviä asioita, niitä tapahtuu.
Nyt en vain ymmärrä sen vertaa että vaikka minä miten loisin kuvia positiivisuudesta ja eliminoin negatiiviset pois, se ei kuitenkaan auta. Aina pettyy. AINA!
Vai pitäisikö mun nyt rohkaista mieleni ja ajatella että tämä on nyt tarkoitettu näin. Jos näin on, niin miten Jumalan energia minussa sitten toimii? Pystynkö ikinä vaikuttamaan mihinkään, vaikka persoonani unohtaisinkin.
Vai olenko vain olento joka katsoo päältä päin kun muu maailma kehittyy? Katsoo päältä ja toivoisi olevansa osa sitä, koskaan sitä saamatta.
Miten tässä siirtyä eteenpäin, jos pelkkä hyvyys nujertaa.
Tylsää ja väsyttää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kolme tienviittaa
Kirjoittanut: Nymfopoika, 6.12.2002 klo 00.43
Etsimällä voi löytää vain, jos toteaa turhaan etsittyään, että etsimällä ei voi löytää. Vain näin etsimällä voi löytää sellaista, jota ei voi löytää etsimällä.
Pyrkimällä voi saavuttaa vain, jos toteaa turhaan pyrittyään, että pyrkimällä ei voi saavuttaa. Vain näin pyrkimällä voi saavuttaa sellaista, jota ei voi saavuttaa pyrkimällä.
Tavoittelemalla voi saada vain, jos toteaa turhaan tavoiteltuaan, että tavoittelemalla ei voi saada. Vain näin tavoittelemalla voi saada sellaista, jota ei voi saada tavoittelemalla.
Olet juuri kuvaamallasi tavalla luova olento.Me kaikki olemme. Pelkkä ajatus on jo suuri luomus.
Mitä tarkemmin kykenet ajattelemaan haluamasi luomuksen, sitä nopeammin ja sitä yksityiskohtaisemmin luomuksesi ilmentyy aineen tasolle.
Kaikessa pätee sama luonnon laki:” Mihin tahansa keskitytkin elämässäsi, nuo asiat tulevat lisääntymään”. Jos ajattelet pelkästään hyvää kaikissa tilanteissa ja odotat pelkästään hyvää tapahtuvaksi, hyvät asiat tulevat vääjäämättä lisääntymään elämässäsi.
Kirjoittamalla paperille nuo asiat, vahvistat niiden ilmaantumista elämääsi. Vielä tehokkaampi keino on nk. ”aarrekartta”, joka voi olla pahvilevy, johon esim. leikkaat lehdistä toiveidesi kuvia.
Voit antaa lisävoimaa ajatusenergiallesi visualisoimalla aivan konkreettisesti sen mitä toivot. Tämä on esimerkiksi urheilijoilla ollut osa valmennusmenetelmiä jo vuosikymmeniä.
Visualisoi mielessäsi mahdollisimman tarkasti myös haluamasi lopputulos, esimerkiksi se kun seisot keskimmäisellä palkintokorokkeella. ”Kuule” mielessäsi ihmisten suosionosoitukset, ”näe” koko yleisömeri edessäsi, ”tunne” kuinka salamavalot välähtelevät kun esiinnyt lehdistölle, jne. Mitä paremmin kykenet visualisoimaan toiveesi, sitä nopeammin ja varmemmin se myös toteutuu.
Ja mikä kaikkein tärkeintä, USKO itseesi, usko omaan luomiskykyysi. Joku viisas lausui kerran:"Jos teillä olisi uskoa (itseenne) sinapinsiemenenkään verran, MIKÄÄN ei olisi teille mahdotonta".
Kaiken minkä kuvailit, tein.
Silti se pyyhkäistiin pois, ikään kuin ei olisi koskaan edes ollut.
Siksi kysyin.
Onko olemassa mahdollisuutta, että se ei toimikaan?
Vapaata tahtoasi ei MIKÄÄN voi estää toimimasta, ei mikään.
Kerrot että "joku taho" pyyhkäisi pois tahtomasi asiat. Tuo "joku taho" viittaa vahvasti omaan egoosi. Oletko varma ettet ole egosi harhauttama tässä asiassa?
Kuten jo aikaisemmin totesin, mikään muu kuin oma "alempi"itsemme eli egomme, ei vastusta tahtoamme. Meillä jokaisella on kyky LUODA, jos vain SALLIMME tuon itsellemme.
Ehkä suurempi kaipuu jonnekin muualle.
Ehkä suurempi halu tehdä jotain muuta.
Ehkä en tiedostanut...
Saatamme toimia sielunsuunnitelmamme(kohtalomme?)vastaisesti, esimerkiksi käyttäytymällä hyvin itsekkäästi, ja pelkästään materiaalisiin ja pinnallisiin asioihin keskittyen.
Erilaisten vastoinkäymisten kautta oma EGO ehkä tuhotaan - Ja tuhoajana on OMA ITSE.
Olisiko nyt niin, että kekittymisesi noihin asioihin onkin hyvin pintapuolista?
Mielestäni tiettyjen asioiden manifestointi vaatii todellisen lujan tahdon. Jos todella haluat jotakin, se myös ilmentyy fyysiselle tasolle tietyssä ajassa. Tuo aikaviive on koko ajan lyhenenemässä.
Viime viikolla omalla kohdallani viive oli noin viisi päivää. Riippuu tietysti toiveesta.
Olen tosin havainnut itsestäni, että on yhä vähemmän asioita mitkä tässä maailmassa olisivat minulle todella haluttuja.
Tuntuu siltä, että lähes kaikki on koettu.
Ehkäpä sinullakin tahtomisen voima tämän planeetan asioita kohtaan on laimentunut.
Tosin en tiedä mitä olet koettanut toteuttaa.
Ihan elämänmuutosta vain. Pientä mutta suurta. Mutta nyt olen alkanu miettimään josko elämänmuutos, jota toivoin TODELLA olikin jotain ihan toista ja siksi se mitä toivoin, ei toiminutkaan, vaan itse asiassa sai kaiken kääntymään kohti toista toivetta, joka on minussa ollut huomattavasti pitempään.
Toisaalta se sai minussa kytemään pienen epätoivon ja masennuksen alkeen...
Mutta näistä vastauksista ottanen opikseni sen että ilmeisesti se kuitenkin toimii, jollain tasolla. Ainakin muilla.
Tai ehkä mun pitäisi kasvaa vähän.