Olen pohdiskellut alkoholinkäyttöön ja juhlimiseen liittyviä asioita suhteeseeni liittyen. Käytän itse todella vähän alkoholia, ja entiset naiseni ovat myös käyttäneet alkoholia hyvin kohtuudella. Nykyiseni kohdalla olen kuitenkin törmännyt uudenlaisiin asioihin.
Hänellä on aika railakas menneisyys, mutta minun kanssani hän vaikuttaa rauhoittuneen. Suhteemme alkuun liittyi kuitenkin yksi ikävä tapaus hänen juomiseensa liittyen. Se on saanut minut tarkastelemaan hänen alkoholinkäyttöään ehkä hieman liiankin tarkasti. Pelkään saman toistuvan.
Olen huomannut että tyttöystäväni kohdalla sana kohtuudella ei useinkaan pidä paikkaansa. Jos lähdemme tai hän lähtee jonnekin ulos ja päättää etukäteen juovansa esimerkiksi vain pari, illan lopputulos on yleensä jotain aivan muuta. Pari saattaa vaihtua sujuvasti kymmeneksi, vaikka seuraavana päivänä voi olla tärkeä meno, jonka vuoksi olisi ollut erityisen tärkeää juoda kohtuudella.
Kun naiseni juo enemmän, hänen käyttäytymisensä luonnollisesti muuttuu. Hän on normaalisti fyysisesti suhteellisen pidättyväinen ihminen (muiden ihmisten suhteen), mutta humalassa hän alkaa kaulailemaan ja halailemaan tuttavien ja kavereiden kanssa. Lopputulos voi olla, että itse jään syrjään vähemmälle huomiolle ja hän roikkuu tuttujen ja kavereiden kaulassa lopun illan.
Minua ei sinänsä häiritse, jos naiseni käyttää minua enemmän alkoholia, kunhan käyttäytyminen on asiallista. Minun kanssani seurustellessaan hän on myös käynyt ulkona harvoin ja hyvin selkeästi harvemmin kuin ennen. Minusta se on todella positiivista. Suhteemme alkuun liittynyt tapahtuma sai kuitenkin minut pahasti varpailleni.
Tuntuu hiukan kurjalta, jos alkoholinkäyttö on sellaista, etten voi koskaan luottaa siihen mitä hän on etukäteen luvannut. Varmasti lähes kaikilla lipsahtaa joskus, mutta minulle on vieras asia, ettei juominen pysy juuri koskaan sellaisissa rajoissa, mitä ihminen on etukäteen itse päättänyt. Myös humalakäyttäytyminen mietityttää minua, koska en ole aikaisemmissa suhteissani koskaan törmännyt tällaisiin asioihin. Minulla on sellainen periaate, ettei alkoholinkäytöllä voi selittää asioita ja niiden tapahtumista. Jos alkoholia käyttäessä tekee asioita, mitä ei normaalisti selvinpäin tekisi, miten siihen pitäisi suhtautua?
Minusta tuntuu ylipäätään hiukan kummalliselta sellainen, että ulkona ollessamme tyttöystäväni halailee ja kaulailee jatkuvasti muita ihmisiä. En ole suoranaisesti mustasukkainen, mutta en myöskään tiedä mitä ajatella. Sellainen käyttäytyminen ei ole mielestäni erityisen kohteliasta minua kohtaan. Meidän suomalaisten paheena näyttää yleisesti ottaen olevan, että humalassa on helpompi osoittaa omia tunteitaan ja tehdä asioita, joita ei selvinpäin uskalla. Missä menee raja aidoille, hyväksyttäville ja järkevyyden rajoissa oleville huomionosoituksille muita ihmisiä kohtaan? Asiallinen halaus on mielestäni eri asia kuin jatkuva toisten ihmisten taputtelu ja kaulailu.
Hänellä on aika railakas menneisyys, mutta minun kanssani hän vaikuttaa rauhoittuneen. Suhteemme alkuun liittyi kuitenkin yksi ikävä tapaus hänen juomiseensa liittyen. Se on saanut minut tarkastelemaan hänen alkoholinkäyttöään ehkä hieman liiankin tarkasti. Pelkään saman toistuvan.
Olen huomannut että tyttöystäväni kohdalla sana kohtuudella ei useinkaan pidä paikkaansa. Jos lähdemme tai hän lähtee jonnekin ulos ja päättää etukäteen juovansa esimerkiksi vain pari, illan lopputulos on yleensä jotain aivan muuta. Pari saattaa vaihtua sujuvasti kymmeneksi, vaikka seuraavana päivänä voi olla tärkeä meno, jonka vuoksi olisi ollut erityisen tärkeää juoda kohtuudella.
Kun naiseni juo enemmän, hänen käyttäytymisensä luonnollisesti muuttuu. Hän on normaalisti fyysisesti suhteellisen pidättyväinen ihminen (muiden ihmisten suhteen), mutta humalassa hän alkaa kaulailemaan ja halailemaan tuttavien ja kavereiden kanssa. Lopputulos voi olla, että itse jään syrjään vähemmälle huomiolle ja hän roikkuu tuttujen ja kavereiden kaulassa lopun illan.
Minua ei sinänsä häiritse, jos naiseni käyttää minua enemmän alkoholia, kunhan käyttäytyminen on asiallista. Minun kanssani seurustellessaan hän on myös käynyt ulkona harvoin ja hyvin selkeästi harvemmin kuin ennen. Minusta se on todella positiivista. Suhteemme alkuun liittynyt tapahtuma sai kuitenkin minut pahasti varpailleni.
Tuntuu hiukan kurjalta, jos alkoholinkäyttö on sellaista, etten voi koskaan luottaa siihen mitä hän on etukäteen luvannut. Varmasti lähes kaikilla lipsahtaa joskus, mutta minulle on vieras asia, ettei juominen pysy juuri koskaan sellaisissa rajoissa, mitä ihminen on etukäteen itse päättänyt. Myös humalakäyttäytyminen mietityttää minua, koska en ole aikaisemmissa suhteissani koskaan törmännyt tällaisiin asioihin. Minulla on sellainen periaate, ettei alkoholinkäytöllä voi selittää asioita ja niiden tapahtumista. Jos alkoholia käyttäessä tekee asioita, mitä ei normaalisti selvinpäin tekisi, miten siihen pitäisi suhtautua?
Minusta tuntuu ylipäätään hiukan kummalliselta sellainen, että ulkona ollessamme tyttöystäväni halailee ja kaulailee jatkuvasti muita ihmisiä. En ole suoranaisesti mustasukkainen, mutta en myöskään tiedä mitä ajatella. Sellainen käyttäytyminen ei ole mielestäni erityisen kohteliasta minua kohtaan. Meidän suomalaisten paheena näyttää yleisesti ottaen olevan, että humalassa on helpompi osoittaa omia tunteitaan ja tehdä asioita, joita ei selvinpäin uskalla. Missä menee raja aidoille, hyväksyttäville ja järkevyyden rajoissa oleville huomionosoituksille muita ihmisiä kohtaan? Asiallinen halaus on mielestäni eri asia kuin jatkuva toisten ihmisten taputtelu ja kaulailu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
asia puheeksi ja laittaa toinen kuunteleen. parisuhteeseen kuuluu toisen arvostus ja toisen halujen huomioon ottaminen. eli jos sun kumppani ei ole valmis rajoittaan juomistaan, niin kannattaa miettiä onko suhteessa sitä todellista rakkautta.
meillä oli aluksi samanlaista juttua. tyttöystävä tuntui olevan pohjaton kaivo kun alkoi ottaan. sanoin mielipiteeni suoraan, vaikka ei siitä pitänytkään. mutta kun asiaa perustelin, alkoi ymmärtää. eli älä anna toisen suuttuneen reaktion pelästyttää.
niin, ja jos se on pettänyt sua humalassa, niin tuskin jää ainoaksi kerraksi.
Itselläni on huono kokemus hiukan vastaavanlaisesta tilanteesta. Tavatessamme naisen kanssa hän kertoi rehellisesti olleensa puolisen vuotta lähes juomatta mutta sitä ennen viettäneensä melko reipasta bile-elämää, liiankin kanssa. Sanoi tajunneensa, ettei halua sellaista ja oli iloinen siitä, että oli tavannut naisen (siis minut), joka ei juo ollenkaan. Hän oli hyvin viehättävä, persoonallinen ja hauska ihminen, johon oli helppo ihastua. Aloimme tapailla, etenimme seurusteluun.
Ja kohtuullisen ajan menikin oikein hyvin. Asuimme eri kaupungeissa mutta kuitenkin aika lähellä toisiamme ja tapasimme usein. Silti aloin jossain vaiheessa huomata, ettei kaikki ollut hyvin, vakuutteluista huolimatta. Alkoi tulla kaikenlaista kummallista, jonka tajusin olevan kaikkea muuta kuin hän selitti. Lupaukset ja sovitut asiat menivät tuiskuna tuuleen. Ja kun tätä lajia olen, vaadin, että asia selvitetään, koska itselläni on periaate, etten halua seurustella sen enempää pullon kuin piikinkään kanssa.
Kävi ilmi, että hän oli lipsahtanut takaisin entiseen elämänmalliinsa, kovin helposti jopa. Vanhat tuttavat, jopa ystävänä pysynyt ex-tyttöystävä, olivat houkutelleet takaisin radalle. Eräät hyvinkin merkitykselliset asiat eivät tuntuneet merkitsevän yhtään mitään sen rinnalla, siis minusta riippumattomatkaan sellaiset. Joten kysyin, mitä hän oikein haluaa. Ei osannut vastata. Joten suhde päättyi. Ja nyt myöhemmin olen nähnyt hyvinkin selkeästi, että omalta kannaltani hyvä niin.
Ikävä kyllä, oma luottamukseni paljon alkoholia käyttäviin ihmisiin on huononlainen. Olen nähnyt heitä hyvin läheltä ja vuosien ajan ja sitä kautta nähnyt millaisia he ovat. Tämän yhden kohdalla olin valmis tekemään poikkeuksen, olin valmis luottamaan, koska hän oli todellakin ihana ihminen ja tunsin aika paljon häntä kohtaan. Mutta se ei riittänyt. Joka oma käsitykseni on. Mikään ei riitä niin kauan kuin viina ja biletys on jossain sisimmän kolkassa ykkössijalla.
En halua maalata mustaa enkeliä seinälle. Mutta sanon, että ole varovainen ja ajattele myös itseäsi. Kaikkeen pidä uskoa, eikä kaikkea sietää. Normaali biletys silloin tällöin ei tarkoita ongelmia mutta jossain kulkee liian raja.
muuttuu, hänen mielestä sehän on vain hamrmitonta hauskanpitoa ja hänhän on vähentänyt ja mitä vielä oikein haluat hänestä jne.
Kylmä fakta on että hän on tuollainen ja piste. On sitten sinun asia jaksatko häntä kun iske pieni kärpänen puremaan. Minusta juttelu on paikallaan, kerro että et hyväksy hänen holtitonta käyttäytymistä ja se loukkaa sua. Hänen on syytä ottaa käyttöön nollalinja, opetella pitämään hauskaa selvinpäin. Ei se ole vaikeaa jos haluaa.
Jos laittaa viinan toisen edelle, on se minusta selkeä osoitus mitä mieltä on parisuhteestaan. Viinatta eläminen ei ole uhraus, vaan hyvinkin fiksu päätös. Hauskan päättymistä se ei tarkoita.
Kuulostaa teinien hommalta..tai no voi kai nyt minkäikäset vaan tollain käyttäytyä....minkäikänen tyttöystäväsi on??
Hänen olisi ensin ymmärrettävä, mikä on hänelle tärkeää. - onko se alkoholi vai oletko se sinä?
Sitten hänen olisi ymmärrettävä, pystyykö hän olemaan selvinpäin. Jos ei pysty, kyseessä on alkoholiongelma.
Miksi hän juo? Eikö hän kestä itseään, suhdettaan sinuun, onko työ liian rankkaa? -onko alkoholi ratkaisu siihen kaikkeen ja miksi?
Miksi sinä kestäisit tuollaista käytöstä?
bilettämisen kanssa ei voi kukaan "kilpailla",jos se on sille ihmiselle tärkeätä.Joka viikonloppu baariin,kun pitäähän kavereita ja tuttuja nähdä,on hauska ja rento olo kun on ottanut.Ei siinä toisen osapuolen pahalla mielellä,parisuhteella ole kovin paljon merkitystä,kun se ihminen pitää sitä biletystä niin kovin tärkeänä.Ehkä hetken keskustelun jälkeen menee,mutta sama kaava toistuu.Tämän olen omakohtaisesti kokenut,enkä enää halua bilehileisiin törmätä.Itselleni on paljon tärkeämpiä asioita elämässä,kuin jatkuva baareissa juokseminen ja sekoilu.Mutta kannattaa varmaan asioista keskustella,jos haluaa suhteen jatkuvan.Mutta toista ei voi muuttaa,eikä käyttäytymistä ellei henkilö itse sitä halua.Miten kauan jaksat vierestä seurata,jos itse et kuulu bilettäjiin
Hyviä vastauksia tässä ketjussa ja monen kanssa olen samaa mieltä, jos veri vetää baanalle ja ei osaa bilettää ilman alkoa... sen kanssa on turha "kilpailla" ja baanalta löytyy aina monta jännittävämpää naista, jotka ovat siellä etsimässä kuka mitäkin....
Onhan se ihan eri asia, kuin tyytyä yhteen ja samaan naiseen ilta toisensa jälkeen.
Sen sijaan mua ehkä vähän häiritsee tämä jyrkkä kahtiajako bilettäjiin ja ei-bilettäjiin. Bailaan itse joskus, sinkkuna ja lomalla enemmän kuin työkausien aikana tai seurustellessa. Joskus tuntuu, että klubbailuintoani - siis halua käydä tanssimassa- tulkitaan joskus väärin. Voisin ihan hyvin käydä kaveriporukassa hetsku-klubeilla, jos musa on kohdallaan. Siis mua ei ne uudet naiset saa liikkeelle, ei viinan kittaaminen ja sillä itsensä huijaaminen, vaan musa...
Kiitos hyvistä vastauksista. Emme ole todellakaan enää teini-ikäisiä, vaan puolessavälissä kolmeakymmentä. Itse en ole oikein koskaan elänyt erityisen villiä nuoruutta, joten näkökulmani asioihin on kenties siksikin melko tiukka.
Itsekin käyn baarissa oikeastaan vain tanssimisen vuoksi - silloin harvoin kun sinne tulee lähdettyä. Yleensä olen liikkeellä ihan selvinpäin ja osaan pitää hauskaa ilman alkoholia.
Kuten alkuperäisessä kirjoituksessani mainitsin, tyttöystäväni on vähentänyt alkoholinkäyttöään ja baarissa käymisiä todella paljon sen jälkeen, kun aloimme seurustelemaan. Se on mielestäni positiivista, mutta en koskaan usko, että pystyisin muuttamaan toista ihmistä (enkä edes yritä). Siksi suhtaudun hiukan varauksella ja ihmettelen, noinko helposti hän on jättänyt entisenlaisen elämäntapansa. Täälläkin moni mainitsi, että totutuista elämäntavoista on vaikea päästä irti. Kun tyttöystäväni alkaa juomaan, otteet muistuttavat selkeästi entistä käyttäytymistä.
Minua rasittavat myös tyttöystäväni kaverit ja exä, jotka kärttävät häntä ulos ja nimenomaan juomaan. Itse olen omaksunut erilaisen alkoholinkäyttökulttuurin ja minun on vaikea ymmärtää, että liikkeelle pitäisi lähteä ainoastaan juomisen vuoksi, tai että asia ilmaistaan niin.
Joka tapauksessa tyttöystäväni käy nykyään harvoin ulkona. Minua ainoastaan huolestuttaa hänen tapansa käyttää alkoholia ja nimenomaan juomisen vaikutukset käyttäytymiseen. Olemme kyllä keskustelleet asiasta, mutta hän hermostuu aina tästä puheenaiheesta. Itse hän ei näe mitään ongelmaa siinä, miten käyttäytyy humalassa. Minulla on siis ainoastaan mahdollisuus tehdä oma päätökseni siitä, mitä häneltä hyväksyn ja mitä en.
Ensinnäkin kiitos hyvästä keskustelun avauksesta, joka on koskettanut minuakin, toisesta näkökulmasta vain.
Jos tyttöystäväsi on pettänyt sinua humalassa tai hän ei uskalla oma itsensä selvin päin ts. tarvitsee alkoholia ollakseen rennosti muiden ihmisten seurassa, kyse voi olla ongelmasta - mutta ei välttämättä.
Mielestäni ihmisestä tulee humalassa esiin todellinen minä, ne asiat joita hän tekisi selvinpäin, jos itse kokisi sen hyväksyttäväksi. Oma persoonallisuuteni on humalassa ja selvinpäin sama, mutta suurimmalla osalla ei ole niin. Olisi hyvä kysyä miksi. Miksi muualla päin maailmaa on ok, halailla ystäviä ja tuttavia, suukottaa poskelle ja sanoa rakastavansa ystävää? Ei mikään ihme jos humalassa meidän kaikkien läheisyyden tunteen tarve tulee esille halailuna, joka saattaa mennä ylikin ja ilmetä kaulassa roikkumisena jne. Jotkut meistä osaavat itkeäkin vasta ollessaan humalassa.
Olen itse alkoholistin lapsi ja toinenkin perheenjäsen, isäpuoleni, on alkoholisti. Tunnen siis hyvin sairauden nimeltä alkoholismi.
Otan itse aika paljon kun lähden "radalle". En tarvitse alkoa rentoutuakseni eikä käytökseni muutu kännissä. Osaan lopettaa ennen kuin tulee huono olo tai muisti lähtee. Miksi sitten otan? Siksi, että yksinkertaisesti tykkään bilettää ja nautin monien alkoholijuomien mausta. Voin lähteä ravintolaan myös vesilinjalla tai olla ilman pisaraankaan niin kauan kuin haluan. Tällä taustalla se on mielestäni aika hyvin. Taustoistani johtuen en kuitenkaan pystynyt suhtautumaan juomiseen tai alkoholia runsaasti juoviin ihmisiin rennosti ennen kuin olin nähnyt elämää vähän enemmän, toisin sanoen ihmisiä, jotka voivat käyttää alkoa runsaasti ilman sitä että siitä tulee heille ongelma.
Mielestäni alkoholin käytöstä on tässä maassa tehty tabu. Ymmärrän toki sen siitä näkökulmasta että tässä maassa on paljon ihmisiä, joilla oikeasti on alkoholiongelma, ihmisiä jotka eivät osaa olla ilman ja jotka esim. tarvitsevat rohkaisuryyppyjä ollakseen rennompia vieraiden ihmisten seurassa (sosiaalinen riippuvuus). Silti on väärin syyllistää tai epäillä niiden ihmisten alkoholin käyttöä, joilla alkon käyttö on terveellä pohjalla. Itse ainakin ahdistuisin, jos joku läheisistäni alkaisi kysenalaistaa minun alkon käyttöäni. Kokisin sen aiheettomaksi. Läheiseni toki tuntevat tapani sen verran hyvin ettei kukaan koskaan ole alkon käyttööni puuttunut, tiukkapipoista äitiäni lukuunottamatta. Hänen mielestään jo kaksi pulloa siideriä illassa on merkki alkoholismista (minkä toki ymmärtää siitä vinkkelistä, että hän on uskovainen ja ollut naimisissa kahden alkoholistin kanssa).
Alkuperäiselle avaajalle sanoisin, että teidän kannattaa keskustella asiasta rakentavassa hengessä. Muista myös, että hän on tehnyt kompromissejä suhteessanne vähentämällä ulkona käymistä ja ilmiselvästi välittää sinusta paljon. Halailu ja kaulailu eivät vielä ole pettämistä. Jotkut ihmiset vapautuvat humalassa halailemaan suunnilleen kaikkia vastaantulijoita, mutta se ei vielä tarkoita pettämistä - suutelua tai sänkyyn tahtomista. Minun mielestäni tässä yhteiskunnassa pitäisi voida halata ystäviä ja tuttaviakin ihan vapaasti ilman seksuaalisia tai flirttiin liittyviä mielleyhtymiä. Minä ainakin olen vilpittömän iloinen siitä, että tutut ja ystävät alkavat halailla ollessaan humalassa. Tekisin itse niin selvinpäin mutta kun suomalaisessa kulttuurissa se ei selvin päin ole kovin hyväksyttävää. Kaulaan kapsahtavaa katsotaan helposti vinoon, ainakin meidän 3-kymppisten ja sitä vanhempien keskuudessa.
Loppujen lopuksi kyse on myös luottamuksesta teidän välillänne. Jos häntä houkuttaa joku muu kuin sinä, pettämistä voi tapahtua selvinkin päin. Jotta suhde onnistuisi, kumppaniin täytyy luottaa silloinkin kun hän lähtee ulos juhlimaan kavereiden kanssa. Puhun tässä asiassa myös kokemuksesta, koska melkein tuhosin elämäni parhaimman ihmissuhteen olemalla liian huolissani kumppanini alkoholin käytöstä ja seurasta, jossa hän juhli. Pääsin yli asiasta hänen kärsivällisyytensä ja rakkautensa ansiosta. Hän uskoi lujasti siihen, että opin luottamaan häneen ja jaksoi vastata lukemattomiin kyttäyssoittoihini ja kyselyihini kun yön tullen päätin tarkistaa missä kondiksessa ja kenen seurassa hän tietyllä hetkellä oli. Hän oli sitä sorttia, joka humalassa unohti ajankulun ja tuli kotiin monta tuntia sovittua myöhemmin. Alko-ongelmaa ei silti ollut, baari-iltojen välillä saattoi olla kuukausiakin. Hänen kauttaan opin paljon siitä, mikä on alkoholiongelman ja normaalin viihdekäytön ero.
Toivottavasti ap saatte asiat selvitettyä. Tilanteeseenne ei varmasti ole yksiselitteistä ratkaisua ja teidän täytyy ratkaista asia keskenänne rakentavalla keskustelulla - puolin ja toisin.
Toit kirjoituksessasi esiin hyviä näkökulmia, kiitos niistä.
Itse asiassa myös minä itse sekä tyttöystäväni olemme molemmat eläneet perheissä, joissa alkoholinkäyttö on ollut ongelma. Olemme vain reagoineet siihen eri tavoin: minä muuttumalla erityisen kriittiseksi ja hän puolestaan omaksumalla kotona näkemänsä alkoholinkäyttökulttuurin, jota hän on itse alkanut kyseenalaistaa vasta viimeisen vuoden kuluessa. Omaan käsitykseeni alkoholinkäytöstä on varmasti vaikuttanut myös asumiseni Keski-Euroopassa teini-iässä. Siellähän alkoholinkäyttökulttuuri on erilainen.
Olet oikeassa siinä, että suurimman osan käyttäytyminen muuttuu humalassa. Mielenkiintoinen näkökulmasi oli, että humala tuo esille oikean persoonallisuuden. Itse olen aina ollut taipuvainen ajattelemaan, että ihminen on aito ja oikea nimenomaan selvinpäin. Sitä mitä ei rehellisesti selvinpäin uskalla, on mielestäni kyseenalaista tavoitella alkoholin avulla. Ylipäätään kritisoin sitä, että juomisella pyritään kompensoimaan omia puutteita tai heikkouksia. Tämä johtuu varmasti siitä, että arvostan aitoutta yli kaiken. Esimerkiksi ujouden peittäminen alkoholinkäytöllä on mielestäni teennäistä, vaikkakin hyvin inhimillistä. Se on myös täysin turhaa, sillä arvostan nimenomaan niitä ihmisiä, jotka uskaltavat olla rehellisesti sitä mitä ovat.
Normaalit läheisyydenosoitukset esimerkiksi ystävien kesken ovat mielestäni sallittuja ja suorastaan suotavia. Itselläni on tapana halata ystäviäni tavatessa ja erotessa. Se on normaali läheisten ihmisten tapa tervehtiä ja osoittaa välittämistä. Tyttöystäväni käyttäytyminen sen sijaan on mielestäni erityyppistä, sillä humalakäyttäytymiseen liittyy nimenomaan "roikkuminen" ja ylenpalttiset tunteidenosoitukset, jotka jättävät varjoonsa minutkin. Nämä tunteidenosoitukset eivät niinkään kohdistu hänen lähimpiin ystäviinsä (jolloin ne olisivat enemmän ymmärrettäviä) kuin vieraimpiin tuttaviin.
Minulla ei ole tapana kyseenalaistaa esimerkiksi ystävieni tai kavereideni alkoholinkäyttöä. Muiden ihmisten asiat eivät mielestäni juurikaan kuulu minulle. Lisäksi sosiaaliset piirini ovat sellaisia, että niissä ihmiset käyttävät alkoholia hyvin kohtuudella ja osaavat aina kyseenalaistaa oman käyttäytymisensä. Mielestäni sillä määrällä, minkä ihminen juo, ei ole juurikaan väliä, vaan ratkaiseva tekijä on nimenomaan se, mitkä ovat seuraukset. Kuten aikaisemmin sanoin, monet lipsahtavat joskus järkikäytön toiselle puolelle. Se on mielestäni hyväksyttävää ja normaaliakin. Tietynasteinen oman käyttäytymisen kyseenalaistaminen ja kriittinen suhtautuminen ovat kuitenkin niitä asioita, joita kaipaisin myös tyttöystävältäni. Olen yrittänyt keskustella näistä asioista rakentavassa hengenssä kysellen hänen omia näkemyksiään ja mielipiteitään.