monien surujesi joukossa
muutama niin kipeä
että jos elämä olisi suruista punottu
helminauha
niiden hetkien hymyilemätön pimeys
peittäisi ja jättäisi tummentavan varjonsa alle
kaikki muut surut
mutta sinä veit surusi Luojan kämmenelle
yhden kerrallaan
ja otit elämän vastaan lahjana
vaikka et aina ymmärtänyt
etkä saanut vastausta kipeisiin kysymyksiin
miksi
minä luulen
että jos elämäsi olisi helminauha
surusi ja
pimeimmät hetkesi
loistaisivat kirkkaina tähtinä
hiljaiseksi myöntymiseksi pusertuneina tuskan helminä
joiden ytimestä lohdutuksen ja lopulta myös
kiitollisuuden laulu
soljuu
elämänymmärryksenä
"kiitos että sain
juuri tämän helminauhan, Luojani"
ja tiedät
kaikkien avoimeksi jääneiden kysymysten keskellä
sittenkin on riittävä
vastaus
Hänen loputon rakkautensa sinuun
muutama niin kipeä
että jos elämä olisi suruista punottu
helminauha
niiden hetkien hymyilemätön pimeys
peittäisi ja jättäisi tummentavan varjonsa alle
kaikki muut surut
mutta sinä veit surusi Luojan kämmenelle
yhden kerrallaan
ja otit elämän vastaan lahjana
vaikka et aina ymmärtänyt
etkä saanut vastausta kipeisiin kysymyksiin
miksi
minä luulen
että jos elämäsi olisi helminauha
surusi ja
pimeimmät hetkesi
loistaisivat kirkkaina tähtinä
hiljaiseksi myöntymiseksi pusertuneina tuskan helminä
joiden ytimestä lohdutuksen ja lopulta myös
kiitollisuuden laulu
soljuu
elämänymmärryksenä
"kiitos että sain
juuri tämän helminauhan, Luojani"
ja tiedät
kaikkien avoimeksi jääneiden kysymysten keskellä
sittenkin on riittävä
vastaus
Hänen loputon rakkautensa sinuun
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ahaa, Runoilija ilmestyi takaisin...
En viitsi kehua runoasi sen enempää, mutta onhan se tunnetusti tasokasta (high-level)laatua.
Runollasi osuit minuunkin. kerppu
Sinäkin puhut joskus eri kieltä kuin minä...
Asioista joita en ymmärrä.
Mutta kielesi on kaunista
ja sanojesi selkeys raottaa minulle hieman sitä ovea jonka takana seisot...
Maailmasi on kaunis
ja niin runosikin!
Runos nimi
Oli ovi josta kävin sisään.
Kuljin surunmaisemissa,
joissa tulkinnassas on,
surun tuomaa, luomaa.
Suru
On tie jolle ovesta viedään.
Se on niin kokonaisvaltaista,
jokainen solu suree.
Suru suunnaton malja missä,
koottuna kaikki.
Suru
sen edessä taipua, rukous
särkyneen sävelen kuulee.
Ajan sade käsittelee jokaisen
sirun yksitellen oman paikan löytää.
"helminauha"
sen arvoa kauneutta
surusta puhjennutta
tietä lohduttaa
"elämänymmärryksenä"
Niin
"kiitos" se on jo tie
millä kirkastuu ja voi sanoa
"juuri tämän helminauhan,Luojani"
Kysymykset
joihin ei vastausta saa
taipua on osa,
ettei katkeroituis.
aitiparta
runos väläys suruntiestä
ovi mistä itsekki kulkennu.
Rakkautta vartioimaan särkyneelle tielle,
jokainen suru ainutkertainen.
Runojenki poluilla suruki kulkee
kyynelillään kastelee särkyneitä sydämiä.
Kiitäs runostas
kiitos kutsuvasta ovesta, "surut"....Liisa