Kysyin, näetkö sinä sen.
Pudistit vain päätäsi.
Katsoimme pimeyteen.
Katsoimme yhdessä siihen pimeyteen,
joka täytti silmämme.
Kysyin, kuuletko sinä sen.
Pudistit vain päätäsi.
Kuuntelimme tyhjyyttä.
Kuuntelimme yhdessä sitä tyhjyyttä,
joka täytti korvamme.
Kysyin, tunnetko sinä sen.
Seisoit vain hiljaa.
Sitten sinä rakastit minua.
Sinä rakastit minua niin,
että se täytti silmämme ja korvamme.
Sinä rakastit minua niin,
että se täytti kaiken sen pimeyden ja tyhjyyden.
Pudistit vain päätäsi.
Katsoimme pimeyteen.
Katsoimme yhdessä siihen pimeyteen,
joka täytti silmämme.
Kysyin, kuuletko sinä sen.
Pudistit vain päätäsi.
Kuuntelimme tyhjyyttä.
Kuuntelimme yhdessä sitä tyhjyyttä,
joka täytti korvamme.
Kysyin, tunnetko sinä sen.
Seisoit vain hiljaa.
Sitten sinä rakastit minua.
Sinä rakastit minua niin,
että se täytti silmämme ja korvamme.
Sinä rakastit minua niin,
että se täytti kaiken sen pimeyden ja tyhjyyden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ja eihän sitä voi nähdä tai kuulla,
se pitää tuntea,
tuo taianomainen rakkaus.
olipa hyvin kirjoitettu
ja kauniin runosi viimeinen lause-wau!!!
kruunasi upeasti runosi.
huippuhyvä hyvä lilywhite!!!
tämä on todella mahtava runo !
' näetkö, kuuletko, tunnetko '
Ja me löysimme yhdessä jotain - rakkaudella.
Oikea lukunautinto.