Milloin huomasitte syntyneenne "väärään" kehoon tai huomasitte jotakin muuta vastaavaa? En tiedä trans-ihmisistä ja tunteista mitään, ja yritin myös kysyä sen mahdollisimman suoraan ja selkeästi, joten kysymys voi kuullostaa jyrkältä ja yleistävältä. Jos koet kysymyksen loukkaavana, niin voit korjata virheelliset asiat, ei kuitenkaan tarvitse suuttua ja pistää mitään piikikkäitä kommentreja.
milloin...
utelias (omaperäistä)
10987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ahdistuttua asiasta jo erittäin nuorena. Äitini on kertonut, että olin 2-vuotiaana yrittänyt virtsata kuin pojat ja ollut järkyttynyt, kun en pystynyt. Joskus 7-8-vuotiaana muistan pokkana kertoneeni kavereilleni, että olen oikeasti poika, mutta että pippeli irtosi synnytyksen yhteydessä. No ei sitä kyllä kukaan uskonut, en itsekään. 15-vuotiaana aivoni kypsyivät ymmärtämään asian, mutta olin jo jollain tasolla alkanut prosessoida sitä 12-14-vuotiaana.
Viisvuotiaana julistin olevani OIKEESTI tyttö. Eikä siitä mitään hyvää seurannut.
Aika moni on kertonut samaa kuten itsekin että noin 12-13 vuotiaana koin vahvasti olevani todellisuudessa tyttö. Nuorempana se ei vielä ollut niin vahvaa. Onneksi vanhempani olivat ymmärtäviä eikä vaatekokeiluista tullut koivuniemen herraa.
Usein tunne on pikkulapsena epämääräinen kateudenomainen. Ollaan kateellisia tytöille...tai vaihtoehtoisesti pojille. Murrosiässä, kun ne väärät hormonit pamahtaa päälle, tulee sitten paniikki. Henkinen ja joskus fyysinenkin. Aivot kun ei tykkää väärän sukupuolen hormoneista.
jo pienenä halusin olla tyttö ja halusin tyttöjen vaatteita ja leluja.MInulla vaan kävi kurja tuuri,todettiin terveydellinen este korjaus leikkaukselle ja sitten 45vuotiaana sairastuin pahaan itsetuho viettin ja jouduin muiden sukulaisten painostusten seurauksena mieli sairaalaan ja sieltä päästyäni eläkkelle ja nyt elelen kyllä operoimattomana puolinaisena ja joudun käymään säänöllisesti psykiatrilla,eli kitos niille ihmisille jotka meitä painostaa.Mutta myt minä olen yksin ja surullinen ja syön masenus lääkkeitä koska kukaan ei meitä ymmärrä,vaan meitä pidetään pöpinä
Moni on sanonut kokeneensa väärät hormonit ahdistavina. Olen ftm ja muistan, kun hormonit alkoi hyrrätä. Se oli aika tarkalleen heti 14-vuotispäivän jälkeen. Kasvuspurtti ja kuukautiset oli jo 12-vuotiaana ja rinnat ja rasvanen iho 13-vuotiaana, mutta joku hormonijuttu mulla tapahtui, kun täytin 14. Naama oli yht'äkkiä täynnä finnejä ja seksuaalisuus heräsi. Olin siihen asti pystynyt käyttämään itsestäni sanaa tyttö, mutta sitten siihen tuli stoppi. En pystynyt käyttämään sitä sanaa. En kuitenkaan vielä ymmärtänyt miksi. Mutta noin muuten en varsinaisesti kokenut hormoneja epämiellyttäviksi, ehkä se on mtf:lle eri asia.
Mä tulin murrosiässä ihan kipeeksi väärän sukupuolen hormoneista. Ja paranin vasta kun sain oikeat.
paljon myöhemminkin. Itse tajusin olevani transsukupuolinen vasta 25-vuotiaana. Toki olin tuntenut vastenmielisyyttä kehoani kohtaan jo yläasteelta lähtien, mutta minulla ei ollut sille tunteelle nimeä. Tiesin vain, että vihasin naisellisia rintojani ja mielikuvituksessani kuvittelin aina olevani poika tai mies. Olin myös hyvin tehokas kieltämään tunteeni. En seurustellut kertaakaan, en antanut kenenkään tulla lähelle. Itse asiassa minulla ei ollut seksuaalisia haluja laisinkaan. Keskityin vain opiskeluun ja harrastuksiin, jotta minun ei olisi tarvinnut ajatella kehoani. Välillä vastenmielisyys ja viha tulvahtivat pintaan, mutta aina onnistuin joillain keinoin puskemaan ne pinnan alle.
Vasta 25-vuotiaana kehonvihani oli kasvanut liian suureksi. MInun oli myönnettävä itselleni, ettei tässä ole kyse mistään kuvittelusta tai 'vaiheesta', vaan tarvitsen oikeasti apua. Muistan vielä sen päivän, kun tajusin olevani transsukupuolinen. Toki olin ymmärtänyt sen alitajuisesti jo pidempään, mutta vasta silloin TAJUSIN sen oikeasti. Hakeuduin sitten transtutkimuksiin.
Monet tietävät jo lapsena olevansa väärässä kehossa, mutta tosiaankin tuo herääminen voi tapahtua myöhemmälläkin iällä.
ei ollut kauheesti tietoa tästä asiasta. Jos multa oltais kysytty minkä tahansa ikäsenä, olisitko mieluummin tyttö vai poika, olisin sanonut poika, mutta eihän sitä tietenkään kysytty. Tunsin olevani poika, mutta luulin kai olevani hullu. 90-luvulla ftm:iä pidettiin pelkkinä lesboina (homo ftm oli naurettava ajatus) ja vaikka transihmisistä joskus puhuttiin, ajateltiin, että vaan mtf:t voidaan hoitaa. Toisaalta mä säästyin siltä tuskailulta, että olisinpa jo 18 ja pääsisin hoitoihin.
samoin. Olen nyt 25v ja tutkimukset alussa. Havahduin oikeastaan hyvin samaan tapaan. Aikasemmin pidin itseäni vaan omituisena ja elin jossain omassa fantasiamaailmassa tunteet tukahdutettuina. Vähitellen sitten rupesin havahtumaan kun tajusin, että nyt kaikki ei oo ihan kunnossa (tästä on jo pari vuotta). Lopulta havahduin samalla tavalla transsukupuolisuuteeni. Sen jälkeen sitten rupesi vaan ahdistamaan niin pahasti, että ei voinut muuta kun hakeutua sinne tutkimuksiin ja kertoa läheisille. Siitä alko toipuminen, nyt pitää vaan odottaa sitä hormonihoitoa.