Tervehdys, muut unettomat!
Ajattelin kirjoittaa tässä aamuyön tunteina unettomuudestani, ihan vain kysyäkseni, onko muilla samanlaista unettomuutta. Olen myös kiitollinen vinkeistä tai kommentoinnista ylipäänsä.
Olen 27-vuotias mies ja olen oikeastaan lukioajoista lähtien pelännyt unettomuutta johtuen parista intensiivisestä unettomuusjaksosta. En varsinaisesti ole unettomuudesta sen enempää kuitenkaan kärsinyt. Opiskeluaikoina väliaikainen unettomuus ei haitannut, koska aina oli mahdollista nukkua hieman pidempään aamulla, mikäli uni ei aikaisemmin maittanut. Sainkin suoritettua opinnot loppuun erinomaisella menestyksellä. Nyt olen kuitenkin aloittanut työt kuukausi sitten, mikä johti miltei täydelliseen yöunien loppumiseen. Tämä alkoi aivan yllättäen yöllisten lentomatkojen seurauksena, koska en tuolloin saanut nukuttua pariin yöhön ollenkaan. Sen jälkeen on mennyt useita öitä peräkkäin oikeastaan ollenkaan nukkumatta. Voitte kuvitella työmotivaatiotani aamulla.
Luullakseni minua pitää hereillä pelko siitä, että en saa nukuttua. Tämän lisäksi ajattelen asiat aivan liian pitkälle eli pelottelen itseäni unettomuudesta johtuvalla työkyvyttömyyseläkkeellä siinä tapauksessa, että unettomuus alkaa vaikuttaa oleellisesti työhöni. Väsymys kyllä iskee iltaisin nukkumaan mennessä, mutta säpsähdän aina nukahtamishetkellä ja sydän alkaa lyödä vimmatusti, jolloin piristyn täysin. Pärjään varsin lyhyillä yöunilla (n. 4 tuntia yössä), mutta minunkin rajani alkavat tulla vastaan tämän ongelman kanssa. Työstressistä tämän ei pitäisi johtua, koska stressiä on vähemmän kuin opiskeluaikana. Stressi liittyy pikemminkin yleisesti siihen, että pystynkö ansaitsemaan elantoni ongelman kanssa, jos en nuku yhtään ja ikinä.
Unilääkkeillä, vahvoillakaan sellaisilla, ei ole vaikutusta suuntaan tai toiseen. Aamulla on tosin sellainen olo, että ei oikein mielellään lähtisi auton rattiin, koska lääkkeistä seuraa suoraan sanottuna todella känninen olo.
Tein virheen ja mainitsin töissä ongelmastani, jolloin kävi nopeasti ilmi, että työnantajalta ymmärrystä ei kannata odottaa. Tällä hetkellä aion yrittää elää elämääni mahdollisimman normaalisti ja terveellisesti eli urheilla, jättää kahvin ja alkoholin kokonaan pois ja yrittää unohtaa koko ongelman. Varaan nukkumiselle 9 tuntia joka yö samaan aikaan. Uni saa tulla, jos siltä tuntuu. Vaihtoehtoisena suunnitelmana kartoitan erilaisia työmahdollisuuksia, joissa kenties voisi aloittaa työt myöhemmin aamupäivällä.
Ajattelin kirjoittaa tässä aamuyön tunteina unettomuudestani, ihan vain kysyäkseni, onko muilla samanlaista unettomuutta. Olen myös kiitollinen vinkeistä tai kommentoinnista ylipäänsä.
Olen 27-vuotias mies ja olen oikeastaan lukioajoista lähtien pelännyt unettomuutta johtuen parista intensiivisestä unettomuusjaksosta. En varsinaisesti ole unettomuudesta sen enempää kuitenkaan kärsinyt. Opiskeluaikoina väliaikainen unettomuus ei haitannut, koska aina oli mahdollista nukkua hieman pidempään aamulla, mikäli uni ei aikaisemmin maittanut. Sainkin suoritettua opinnot loppuun erinomaisella menestyksellä. Nyt olen kuitenkin aloittanut työt kuukausi sitten, mikä johti miltei täydelliseen yöunien loppumiseen. Tämä alkoi aivan yllättäen yöllisten lentomatkojen seurauksena, koska en tuolloin saanut nukuttua pariin yöhön ollenkaan. Sen jälkeen on mennyt useita öitä peräkkäin oikeastaan ollenkaan nukkumatta. Voitte kuvitella työmotivaatiotani aamulla.
Luullakseni minua pitää hereillä pelko siitä, että en saa nukuttua. Tämän lisäksi ajattelen asiat aivan liian pitkälle eli pelottelen itseäni unettomuudesta johtuvalla työkyvyttömyyseläkkeellä siinä tapauksessa, että unettomuus alkaa vaikuttaa oleellisesti työhöni. Väsymys kyllä iskee iltaisin nukkumaan mennessä, mutta säpsähdän aina nukahtamishetkellä ja sydän alkaa lyödä vimmatusti, jolloin piristyn täysin. Pärjään varsin lyhyillä yöunilla (n. 4 tuntia yössä), mutta minunkin rajani alkavat tulla vastaan tämän ongelman kanssa. Työstressistä tämän ei pitäisi johtua, koska stressiä on vähemmän kuin opiskeluaikana. Stressi liittyy pikemminkin yleisesti siihen, että pystynkö ansaitsemaan elantoni ongelman kanssa, jos en nuku yhtään ja ikinä.
Unilääkkeillä, vahvoillakaan sellaisilla, ei ole vaikutusta suuntaan tai toiseen. Aamulla on tosin sellainen olo, että ei oikein mielellään lähtisi auton rattiin, koska lääkkeistä seuraa suoraan sanottuna todella känninen olo.
Tein virheen ja mainitsin töissä ongelmastani, jolloin kävi nopeasti ilmi, että työnantajalta ymmärrystä ei kannata odottaa. Tällä hetkellä aion yrittää elää elämääni mahdollisimman normaalisti ja terveellisesti eli urheilla, jättää kahvin ja alkoholin kokonaan pois ja yrittää unohtaa koko ongelman. Varaan nukkumiselle 9 tuntia joka yö samaan aikaan. Uni saa tulla, jos siltä tuntuu. Vaihtoehtoisena suunnitelmana kartoitan erilaisia työmahdollisuuksia, joissa kenties voisi aloittaa työt myöhemmin aamupäivällä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko kokeillut atarax nimistä allergia lääkettä? Toinen josta voisi olla apua on circadin 2 mg. Se on melatoniini, siis unihormoni. Näistä kahdesta ei tule riippuvaiseksi. Molempiin tarvitaan kuitenkin resepti.
Olin unettomuuteni kanssa sairaalassa, ja siellä sain kumpaakin. Tälläkin hetkellä syön 200 mg. ataraxia. Moni nukahtaa jo 25 mg. Uni, tai rauhoittavia lääkkeitä en suosittele, koska niistä tulee lopulta paradoksaalinen unettomuus.
Välinpitämättömyys olisi kai paras lääke. Mutta tämä taitaa olla tunnollisten ja herkkien ihmisten riesa. Joskus harmittaa, kun ihmiset eivät ymmärrä unetonta. Useimmille on itsestään selvyys, että kaikki nukkuvat yöllä.
Toivottelen sinulle niin hyviä öitä, kuin se on mahdollista!
Moro!
Itte olen 32 v mies ja kärsinyt jokseenkin samanlaisesta unettomuudesta viime keväänä noin 4 kk. Itse olen kokeillut kaikenlaista ja olen nyt saanut homman täysin hallintaan, ehkäpä eri keinojen yhteisvaikutuksella. Tässä siis listaa, josta suosittelen kokeilemaan asioita:
- unettomuuden pelko oli mullakin keskeinen syy oireiden pitkittymiseen. Parhaiten siihen auttoi keskustelut unettomuuteen erikoistuneen psykologin kanssa. 1 kerran kokeiltiin myös hypnoosia. Aloin hyväksymään sen että ei aina tarvitse nukkua, jos ei pysty. Hyväksyttyäni tämän - nukuin kuin tukki.
- pitkittynyt unettomuuskierre ja autonomisen hermoston ylirasitustila. Kun kierre on päällä, voi sopivista lääkkeistä olla apua. Itselläni ainoa lääke mikä auttoi oli Mirtazapin, jota söin noin 1 kk kuurin pienenevin annoksin. Se antoi syvän unen ja pääsin pikkuhiljaa väsymystilasta pois. Syön vieläkin ajoittain pieniä murusia.
- stressi. Itse olen stressaaja ja siihen auttaa mulla selkeesti osteopatia. Sen jälkeen nukun sikeästi. Tosin eka hoitokerta ei välttämättä korjaa tilannetta täysin.
Suosittelen kokeilemaan näitä kaikkia hoitoja ennen kuin ryhdyt vaihtamaan työpaikkaa. Ongelma on korjattavissa mutta se vaatii vähän sinnikkyyttä ja rahallistakin panostusta näihin hoitoihin.