1.12.05
08:57MTL
Kaamoksen kainalossa
Pimeän taivaan alla hieman väristen,
pakkasen purressa.
Odotan onneni tulevan,
onnikan matkassa, Onni ohjaamassa.
Kaamoksen kainalossa,
sana, tulkoon valkeus,
saa merkityksen.
Valon kavutessa tunturin kuvetta,
sorjat sormet mustaa siivilöi,
saaden lumet hehkumaan.
Kaamoksen kainalossa
äänilläkin on merkitys, valon takana on
moottorin murina ja jarrun kirahdus.
Sanoilla selvä sävel, syvältä rakastuneen mielen.
Kaamoksen kainalossa
onneni saapuessa, korvissa sanojen totuus.
Tulit luokseni?
Toki rakkaani.
Kaamoksen kainalossa
Onnikka jatkoi valon takaa ajoa,
Onni ohjaamassa.
Äänien hälvetessä, valo sormien siivilöidessä mustaa
ja hiljaisuuden palatessa, kosketuksen kohdatessa.
Tule.
kädestä ohjaten,
tuo tähti tuolla tunturin katveessa,
se on kotimme.
08:57MTL
Kaamoksen kainalossa
Pimeän taivaan alla hieman väristen,
pakkasen purressa.
Odotan onneni tulevan,
onnikan matkassa, Onni ohjaamassa.
Kaamoksen kainalossa,
sana, tulkoon valkeus,
saa merkityksen.
Valon kavutessa tunturin kuvetta,
sorjat sormet mustaa siivilöi,
saaden lumet hehkumaan.
Kaamoksen kainalossa
äänilläkin on merkitys, valon takana on
moottorin murina ja jarrun kirahdus.
Sanoilla selvä sävel, syvältä rakastuneen mielen.
Kaamoksen kainalossa
onneni saapuessa, korvissa sanojen totuus.
Tulit luokseni?
Toki rakkaani.
Kaamoksen kainalossa
Onnikka jatkoi valon takaa ajoa,
Onni ohjaamassa.
Äänien hälvetessä, valo sormien siivilöidessä mustaa
ja hiljaisuuden palatessa, kosketuksen kohdatessa.
Tule.
kädestä ohjaten,
tuo tähti tuolla tunturin katveessa,
se on kotimme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mie pökerryn ! Koskettava, hieno runo! kerppunen
Voi kamala minkä meni tekemään, Hei haloo, et kai vaan itseäsi satuttanut paljoakaan. Huoli taisi mulle tulla jos kaatui tuoli alta sulla, mitä teinkään tänään sanoillani heitin ja osuin varmaan pahasti, sillä taisi turma tulla kerppulintu kaunoinen lennä enään ei , mä mistä tiedän sen, Oi laula laulu pienoinen ja taakastain sä päästä mut, jotta en ma luule sua vahingossa loukanneen ja iloain elämästäin päästä karkaamaan, sitä niin vaikea on tavoittaa.
suurempaa hätää. Olen jo vironnut. Runon viimeinen säe se minut tainnutti. Ole hiukan varovaisempi jatkossa, Ajanmittaaja. Kerppunen
älä ääneen lausu, pieni enkeli voi sen kuulla ja rukoukseksi luulla, kiireen vilkkaa sen luojalle vie ja mihin johtaakaan herran tie. Rakkautta on maassa vähän. Voi miettiä luoja ja surulliseksi meitä luulla, ehkäpä sitten taijan tekee ja vaikka haave ei olekkaan aivan oikein, voi olla kohta se totta. Iloa päivääsi.T. MTL