Eli miehelleni on tarjottu loistavaa työpaikkaa Italiasta,palkka hyvä,ehdot hyvät,eli kaikki ulkoiset tekijät natsaa....,mutta....
Kun oltiin "evakkoina" Eestissä,mulla oli karmiva koti-ikävä ja nyt pitäs lähtee vielä pitemmälle!Mieheni saama huima osoitus ammatti taidosta on vertaansa vaille ja ymmärrän hänen intonsa ja ilonsa,mutta samaan hengenvetoon on surkee olo.Hevosista saatais kaksi mukaan,mutta mulla on pari vanhaa konimuskaakkimusta,joita noin pitkälle matkalle ei voi ottaa.
Miksi suuri ilo uutinen tuo niin paljon surullisia asioita mukanaan,ettei voi toisen ilosta oikeen nauttia?Millaisia ratkaisuita osaa tehdä ihminen jonka sydän on TODELLA syvällä hämäläisessä maaperässä?
Tälläistä pähkäiltävää joulun alla,lähtö olis tammi/helmi vaihteessa.Vaikeeta on nyt tällä likalla...
Kun oltiin "evakkoina" Eestissä,mulla oli karmiva koti-ikävä ja nyt pitäs lähtee vielä pitemmälle!Mieheni saama huima osoitus ammatti taidosta on vertaansa vaille ja ymmärrän hänen intonsa ja ilonsa,mutta samaan hengenvetoon on surkee olo.Hevosista saatais kaksi mukaan,mutta mulla on pari vanhaa konimuskaakkimusta,joita noin pitkälle matkalle ei voi ottaa.
Miksi suuri ilo uutinen tuo niin paljon surullisia asioita mukanaan,ettei voi toisen ilosta oikeen nauttia?Millaisia ratkaisuita osaa tehdä ihminen jonka sydän on TODELLA syvällä hämäläisessä maaperässä?
Tälläistä pähkäiltävää joulun alla,lähtö olis tammi/helmi vaihteessa.Vaikeeta on nyt tällä likalla...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö uusi ole fantastista. Nykyään ollaan niin Eurooppalaisia niin Eurooppalaisia, joten ei se matka niin hirmuisen pitkä ole.
Toki ei ole helppoa jättää taakseen entistä, mutta kuten jo aiemmin sanoin...aina pääsee takaisin.
Lähde iloisella mielellä kohti uutta. Sehän on etuoikeus ja etukäteen et voi tietää vaikka miten mukavaa ja kivaa siellä uudessa olisi;)
että suomessa vielä onneksi nainen kulkee miehen rinnalla, johti se matka sitten mihin päin maailmaa tahansa.
Ymmärrän kyllä että sinusta tuntuu haikealta jättää kotimaa taakse ja muuttaa ihan eri puolelle eurooppaa, mutta sellainen pitäisi ottaa iloisena kokemuksena eikä alkaa suremaan muuttoa ennen kuin se edes on tapahtunut.
Eläimien kohdalla asia onkin sitten toinen; se on ensimmä'kin aika kallista lystiä viedä niitä rahtina lentokoneessa ja toiseksi, onko siitä mitään hyötyä.
Suomessa niin,sillä minulla on vapaus valita jäänkö vai lähdenkö,mutta minun valintani on rakastamani miehen rinnalla,mutta voisin jäädäkkin,jos se olisi valintani.
Kun olin noinkin lähellä Suomea,minun turvaverkkoni,eli perheeni(johon toki miehenikin kuuluu),mutta ystävät siskot,joita tavataan vähintään kerran viikossa ja jaetaan ilot ja surut jäävät vain sähköisen viestinnän varaan,on minulle vaikeata.
Nuo vanhat hevoset jäävät kotiin ja hevosenhoitajani("talli-ihmeeni") muuttaa asumaan tänne.Hevoseni on siis kilpahevosia,eikä siitä ihan huonoimmasta päästä,joten niiden kuljetus on selviö.Niiden kustannukset ovat sivuseikka,sillä osan kuljetus kuluista kustantaa mieheni työnantaja,Ja vaikka ei maksaisikaan,ne lähtisivät mukaan,koska hevoset ovat meidän molempien työ ja harrastus.
Joo,mä olen niitä edeltä surioita,mutta ei sieltä Rooman alapuolelta ihan heti lähetä,varsinkaan kun ei ole esim.ystäviä koiria hoitamaan.
Olen aina avoin kaikkeen,kunhan se tapahtuu kotona;)!Ja kun mieheni on lupautunut asiaan,ei siis ole kyse mistään "jos ei tykätä,tullaan pois",vaan me sitoudumme asiaan väintään 5 vuodeksi.
tehdä kaikkkea ja kokeilla. vanhempana voi sitten asettua aloilleen ainakin siksi aikaa kun lapsia on kouluiässä. sittenhän voi taas jatkaa.
surku tietysti luopua eläimistä :-(
missä käytössä sinulla ne vanhemmat heposet on?
muutenhan italiasta lento ei suomeen kauan kestä. eli pääsee vierailuille aika helposti.
(minulla on yksi työntekijä etiopiasta. hän lähtee nyt käymään kotimaassaan ensimmäistä kertaa 12-vuoteeen).
toivon että saat mietittyä ja että pääsette päätökseen niin että molemmat tuntevat sen olevan oikea.
Ei voi mitään, mutta juuri nyt tämän pimeyden keskellä tuo kuulosti kaikkien päiväunien toteutumiselta; että mies tulisi kotiin ja sanoisi, että hei, me muutetaan Italiaan. :)
Paitsi niitä pohjoiseen jääviä hevosia tulisi äärimmäinen surku ja ikävä, jos olisi sellainen onni että omistaisi ja voisi pitää hevosia...
No, se on iso hyppäys jos lähdette, mutta jos päätös on jo melkein tehty, niin sitten vaan yrität miettiä kaikkia niitä positiivisia asioita. Kuten että... MINÄ voin tulla hoitamaan koiriasi sillä välin kun lähdet Suomeen sukuloimaan!! :D :D :D Hehe!
No ei vaan, tsemppiä sinulle ja teille pähkäilyissänne, toivottavasti ratkaisut löytyy...