Olen 20-vuotias nuori nainen, ja minuun iski kova vauvakuume.. Ei tosin yllättäen, vaan nyt viime aikoina olen huomannut ajattelevani asiaa usein. Asun avoliitossa ja olen kihloissa mieheni kanssa, naimisiin on tarkoitus mennä viimestään parin vuoden päästä. Suurin kysymys vauvaan liittyen on, että kuinka voin hoitaa opintoni loppuun, jos nyt saan lapsen? Aloitin juuri ammattikorkeassa ja opinnot kestää vielä kolme vuotta. Olen miettinyt, että yhden välivuoden voisin mahdollisesti pitää ja sen jälkeen lapsen mummu ja isomummu voisi auttaa lapsen hoidossa.. Onko kellään kokemusta vastaavasta? Miten sitten valmistuttua, onko vaikeempi saada töitä jos on lapsi? Ja raha-asiat tietysti huolettaa kanssa..
Olisin onnellinen jokaisesta auttavasta vastauksesta!
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille! :)
Olisin onnellinen jokaisesta auttavasta vastauksesta!
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
itselläni ei ole lapsia,joten omasta kokemuksesta en voi sanoa mitään. mutta lähes kaikilla ystävilläni jotka eivät ole vielä edes ammattitutkintoa saaneet,tullessaan kesken opiskelujen raskaaksi. Sen jälkeen kynnys mennä kouluun on ollut vaikeampaa. Joko he hoitavat lapsen kotona tai sitten he tekevät lisää lapsia jottei tarvitsisi koulua jatkaa. Että kyllä melkeenpä kantsii koulu käydä loppuun heti, jos sen haluaa käydä.
Suosittelisin sinulle lämpimästi sitä, että suoritat opintosi kunnialla ensin loppuun, hankkisit hiukan työkokemusta ja sitten vasta.
Oma tilanteeni oli aikonaan se, että halusin vauvaa. Näin jälkeenpäin ajatellen, onneksi ei ex-avopuolisoni siihen lähtenyt. Olisi jäänyt opiskelut kesken, työkokemus saamatta...
Olen valmistunut vuosi sitten. Olen työskennellyt muutamaa viikkoa lukuunottamatta kokovuoden, joten alkaa työkokemustakin jo pikkuhiljaa olemaan. Löysin myös itselleni elämäni miehen, jonka kanssa olemme aviossa. Olemme keskustelleet yhdessä lapsista ja siitä, milloin lapsen aika olisi.
Laittakaa ensi peruasiat kuntoon eli opinnot, työt yms. Ja sitten on lapsen aika. Työelämään on ehkä helpompi päästä, kun on ennen äitiyslomaa työkokemusta. Ja vaikuttaahan sinun tulot ennen äitiyslomaa äitiyspäivärahaan.
Mitä ikinä päätättekään tehdä, onnea ;-)
"raamit" ensin kuntoon, ja sitten vasta "sisältöä"...
Pysyy se sisältö paremmin hallinnassa, kun on raamit rajoittamassa...
jos itsekuria ja kunnianhimoa löytyy, opiskelu lapsen kanssa voi hyvinkin onnistua. Varsinkin yliopistossa aikataulu voi olla hyvinkin joustava.Itse ainakaan en ole katunut ratkaisuani päivääkään-lapset ensin, opiskella/tehdä töitä, ehtii koko lopun elämänsä. Mutta mulla oli miehen töiden puolesta helppo jäädä kotiin ja jatkaa opiskeluja, kun ei ole ihan niin tiukkaa rahallisesti. Ja uskon, että työmarkkinoilla on vain positiivista se, että olet jo tehnyt lapset, ettei työnantajan tarvitse "pelätä", että milloinkahan se alkaa perustaa perhettä. Lapset sitä _sisältöä_ elämään antaa! Siis jos kaikki on puitteet kunnossa, hyvä parisuhde ja mies esimerkiksi töissä, en näe lasta esteenä opiskelulle.
Olen 20-vuotias ja 11. viikolla raskaana. Opiskelen ammattikorkeassa toista vuotta. Laskettu aika on kesäkuun alussa, joten ehdin käydä tämän vuoden koulua loppuun. Ensi vuoden olen sitten äitiyslomalla.
Tämä on mitä tällä hetkellä haluan, enkä kadu yhtään. Opiskeluja ehtii kyllä jatkaa! Avopuolisoni on töissä ja minä käyn osaaikaisena töissä, joten taloudellisesti kaikki on hyvin! Olemme seurustelleet 4 vuotta, mutta emme ole kihloissa. Yhdessä on asuttu 2 vuotta ja vauvasta keskusteltu ja haaveilta melkein yhtä kauan. Nyt oli meille sopiva aika!
haluatteko molemmat vauvaa? Nykyään voi opiskella niin joustavasti, että lapsen saanti ei ole loppu opinnoille!
Kyllä me molemmat sitä vauvaa toivomme, mutta varsinkin mieheni puolelta edellytys on, että olemme naimisissa kun lapsi syntyy. Ja olen kyllä itse samaa mieltä.:)
Olemme tässä paljon asiaa miettineet ja pohtineet..Ja ajatelleet, että menemme ensi syksynä naimisiin ja sitten saa vauva tulla kun on tullakseen!:) Näin voisin opiskella myös toisen vuoden kokonaan,(ja pitää kolmannen välivuotena) ja miehenikin ehtisi valmistua ja päästä kunnolla töihin.
Tämä tuntuu järkevältä ratkaisulta nyt, vuosi pitäisi siis jaksaa vielä vauvakuumetta kestää..:) Saa nähdä kuin käy..
Onnea odotuksellesi,Tanja, ja kiitos kommentista!
Ps. saanko kysyä, mitä alaa opiskelet?
Opiskelen matkailualaa. Tuntuu, että opiskelen oikeaa alaa ja aion jatkaa opintoni loppuun (sitten äitiysloman jälkeen =). Melkein puolet on kuitenkin jo käyty, tuntuu että kaikki työ menee ihan hukkaan jos lopettaa kesken.
Joillakin on tosi vahvat mielipiteet, siitä että ensin pitää opiskella ja hankkia työpaikka ennenkuin tehdään lapsia. Itse olen sitä mieltä, että täällä eletään kuitenkin vain kerran ja silloin pitää tehdä niinkuin itsestä parhaalta tuntuu!
Me ei olla vielä lähivuosina menossa naimisiin, lapsi kyllä saa isän sukunimen. Ei olla vielä kerrottu asiasta kenellekään eli jännätään tulevien isovanhempien reaktiota asiaan!
Voi hyvät hyssykät teitä naisia, jotka ensin kärsitte kuukautisista, raskaudesta, synnytyksestä, hoidatte imettämisen, hikoilette myöhemmin vaihdevuosissa... Annatte lapselle MIEHEN sukunimen!!! Oikea maskuliinisen hegemonian ilmentymä... No, toisaalta, onhan mies joutunut saamaan orgasmin ja lauennut sisäänne. Kyllä siitä hyvästä isän nimeen.