Vai painajainen?
"Iltalehti"
Haaveiden koti vei kaiken
1.12.2008 8:21
Haaveiletko rakentamisesta? Lue tämä tarina ensin! Kolmekymppinen Pasi kohtasi jokaisen rakentajan painajaisen: rahat loppuvat, kun talo on puolivalmis. Vararikko vei häneltä kaiken.
Neljä viidestä rakentajasta joutuu hakemaan lisälainaa.
Neljä viidestä rakentajasta joutuu hakemaan lisälainaa. (KAISA HAKALA)
ota kantaa
Ylittyikö omakotitalon budjetti?
O
Kyllä Ei
65% 35%
Ääniä 195
keskustele
Miten saada rakennusbudjetti pitämään?
Yhdeksän vuotta sitten Pasi (nimi muutettu) ja hänen vaimonsa päättivät toteuttaa unelmansa. He halusivat rakentaa itselleen yhteisen kodin Saimaan rannalle.
Nuoren parin usko omiin kykyihin oli suuri.
- Ajatuksena oli rakentaa vielä, kun vanhempamme olivat hyväkuntoisia. Molempien isällä oli kirvesmiestaitoja ja rakennuskokemusta, Pasi kertoo.
Talon suunnittelu alkoi keväällä 1999. Pari löysi mieluisan talopaketin ja osti unelmiensa tontin.
Sen jälkeen asiat alkoivat mennä pieleen ensimmäisen kerran.
Ensimmäiset vastoinkäymiset
Maaperätutkimuksessa paljastui, että tontti oli kalliota. Rakennusviranomaisilta ei liiennyt räjäytyslupaa. Kallio oli kaivettava esiin, nostettava pohjaa ja valettava pilareita.
- Perustuksiin varattu budjetti pomppasi heti nelinkertaiseksi, Pasi muistelee.
Varsinainen rakentaminen lähti käyntiin hyvin. Pari meni kesällä naimisiin, ja vuosituhannen vaihtuessa talo jo nousi täydellä vauhdilla Pasin ja hänen isänsä käsissä.
Paketti kattoi ulkorakenteet vesikattoon asti, loput oli määrä tehdä itse.
Sitten tapahtui toinen vastoinkäyminen. Pasin isä loukkaantui tontilla eikä enää palannut työkykyiseksi.
- Tein kahta työtä viitenä päivänä viikossa, ja yhtäkkiä jäin yksin projektin kanssa. Nukuin vuoden ajan ehkä 3 - 4 tuntia yössä. Kaikki vapaa-aika kului rakentamassa, Pasi kertoo.
Alkuperäinen jouluksi kotiin -toive ei toteutunut, mutta pari alkoi odottaa kaivattua lasta. Hetken kaikki näytti toiveikkaalta, kunnes vaimo sai vaikean raskausmyrkytyksen. Hän joutui sairauslomalle, ja pari putosi Pasin tulojen varaan.
- Oli mahdottomuus ajatellakaan apuvoimien palkkaamista työmaalle.
Alkoi kierre, joka ei enää katkennut.
- Rahat loppuivat, kun alakerrasta oli kaksi kolmannesta valmiina. Yläkertaa ei ollut edes aloitettu. Pankki ei antanut lisälainaa, vaikka kyse olisi ollut 25 000 eurosta.
Lisälainaa ja avioero
Rakentaminen pysähtyi. Kului kahdeksan pitkää kuukautta, ja korot juoksivat.
Kunnes kolmas pankki viimein näytti vihreää valoa.
- Lisälaina hupeni lähinnä korkojen ja peruselämisen maksamiseen. Myimme automme hätäavuksi. Sillä sain tehtyä alakerran muuttokuntoiseksi, joten pääsimme asumaan taloon, Pasi kuvaa.
Luottojen kasaannuttua pelkästään velkakulut ja normaali eläminen nielaisivat pahimmillaan 2 000 euroa kuussa. Lapsenhoito jäi vaimon harteille, molemmilta loppuivat voimat.
Tuli avioero ja raivoisat riidat rahasta. Talo oli myytävä keskeneräisenä.
Vuoteen 2004 mennessä talolaina oli paisunut alkuperäisestä 100 000 eurosta 150 000 euroon. Kiinteistönvälittäjä arvioi kesken jääneen kodin hinnaksi 228 000 euroa.
Mutta huono onni ei loppunut vieläkään.
- Samana päivänä kaupungin suurin työnantaja ilmoitti jätti-irtisanomisista. Hinnat romahtivat, eikä kukaan enää halunnut valmiitakaan taloja.
Pasi muutti muualle, vaimo ja lapsi jäivät taloon. Pian osia vaihdettiin rahasyistä. Pasin palatessa kaikki oli yhtä kesken kuin ennenkin, mutta voimia tai rahaa rakentamiseen ei ollut.
- Olo tuntui pelkästään tyhjältä. Olin henkisesti lopussa, hän muistelee.
Kolmen vuoden kaupittelun jälkeen pahan onnen talo meni vihdoin viime vuonna kaupaksi 121 000 eurolla. Sinä aikana ylläpito- ja korkokulut olivat juosseet tauotta.
- Kaikki rahat menivät: omat, vieraat ja lainatut. Lainoja taanneet iäkkäät vanhempanikin joutuivat tiukille. Pahimmillaan velkani oli 60 000 euroa, eikä mitään ollut jäljellä. Kierteen takia en pystynyt huolehtimaan edes sähkölaskuista, Pasi kertoo.
Lainat ulosottoon
Pasi maksaa yhä projektistaan, sillä kaikki tulot menevät ulosottoon. Jos hyvin käy, luottotiedot palautuvat ensi vuonna.
- Pelastukseksi koitui nykyinen vaimoni, jonka kanssa muutin toiselle paikkakunnalle. Sain etäisyyttä asioihin ja aloin pikkuhiljaa nousta pohjalta. Suuri kiitos kuuluu isälleni ja nykyiselle työnantajalle. Ilman tukiverkkoja en olisi selvinnyt.
Viime kädessä kaikki oli onnettomien yhteensattumien summaa.
- Emme haikailleet mitään suureellista, olimme vain liian optimisteja ja sinisilmäisiä. Mikä saattoi ikinä mennä pieleen, myös meni. Siksi haluan varoittaa muita, nykyisin Keski-Suomessa asuva Pasi sanoo.
Viisivuotiaaseen lapseensa Pasi on yhteydessä harvakseltaan.
- Tyttö kuitenkin tietää, kuka on hänen isänsä. Se on tärkeintä.
TEKSTI HANNA RUSILA
"Iltalehti"
Haaveiden koti vei kaiken
1.12.2008 8:21
Haaveiletko rakentamisesta? Lue tämä tarina ensin! Kolmekymppinen Pasi kohtasi jokaisen rakentajan painajaisen: rahat loppuvat, kun talo on puolivalmis. Vararikko vei häneltä kaiken.
Neljä viidestä rakentajasta joutuu hakemaan lisälainaa.
Neljä viidestä rakentajasta joutuu hakemaan lisälainaa. (KAISA HAKALA)
ota kantaa
Ylittyikö omakotitalon budjetti?
O
Kyllä Ei
65% 35%
Ääniä 195
keskustele
Miten saada rakennusbudjetti pitämään?
Yhdeksän vuotta sitten Pasi (nimi muutettu) ja hänen vaimonsa päättivät toteuttaa unelmansa. He halusivat rakentaa itselleen yhteisen kodin Saimaan rannalle.
Nuoren parin usko omiin kykyihin oli suuri.
- Ajatuksena oli rakentaa vielä, kun vanhempamme olivat hyväkuntoisia. Molempien isällä oli kirvesmiestaitoja ja rakennuskokemusta, Pasi kertoo.
Talon suunnittelu alkoi keväällä 1999. Pari löysi mieluisan talopaketin ja osti unelmiensa tontin.
Sen jälkeen asiat alkoivat mennä pieleen ensimmäisen kerran.
Ensimmäiset vastoinkäymiset
Maaperätutkimuksessa paljastui, että tontti oli kalliota. Rakennusviranomaisilta ei liiennyt räjäytyslupaa. Kallio oli kaivettava esiin, nostettava pohjaa ja valettava pilareita.
- Perustuksiin varattu budjetti pomppasi heti nelinkertaiseksi, Pasi muistelee.
Varsinainen rakentaminen lähti käyntiin hyvin. Pari meni kesällä naimisiin, ja vuosituhannen vaihtuessa talo jo nousi täydellä vauhdilla Pasin ja hänen isänsä käsissä.
Paketti kattoi ulkorakenteet vesikattoon asti, loput oli määrä tehdä itse.
Sitten tapahtui toinen vastoinkäyminen. Pasin isä loukkaantui tontilla eikä enää palannut työkykyiseksi.
- Tein kahta työtä viitenä päivänä viikossa, ja yhtäkkiä jäin yksin projektin kanssa. Nukuin vuoden ajan ehkä 3 - 4 tuntia yössä. Kaikki vapaa-aika kului rakentamassa, Pasi kertoo.
Alkuperäinen jouluksi kotiin -toive ei toteutunut, mutta pari alkoi odottaa kaivattua lasta. Hetken kaikki näytti toiveikkaalta, kunnes vaimo sai vaikean raskausmyrkytyksen. Hän joutui sairauslomalle, ja pari putosi Pasin tulojen varaan.
- Oli mahdottomuus ajatellakaan apuvoimien palkkaamista työmaalle.
Alkoi kierre, joka ei enää katkennut.
- Rahat loppuivat, kun alakerrasta oli kaksi kolmannesta valmiina. Yläkertaa ei ollut edes aloitettu. Pankki ei antanut lisälainaa, vaikka kyse olisi ollut 25 000 eurosta.
Lisälainaa ja avioero
Rakentaminen pysähtyi. Kului kahdeksan pitkää kuukautta, ja korot juoksivat.
Kunnes kolmas pankki viimein näytti vihreää valoa.
- Lisälaina hupeni lähinnä korkojen ja peruselämisen maksamiseen. Myimme automme hätäavuksi. Sillä sain tehtyä alakerran muuttokuntoiseksi, joten pääsimme asumaan taloon, Pasi kuvaa.
Luottojen kasaannuttua pelkästään velkakulut ja normaali eläminen nielaisivat pahimmillaan 2 000 euroa kuussa. Lapsenhoito jäi vaimon harteille, molemmilta loppuivat voimat.
Tuli avioero ja raivoisat riidat rahasta. Talo oli myytävä keskeneräisenä.
Vuoteen 2004 mennessä talolaina oli paisunut alkuperäisestä 100 000 eurosta 150 000 euroon. Kiinteistönvälittäjä arvioi kesken jääneen kodin hinnaksi 228 000 euroa.
Mutta huono onni ei loppunut vieläkään.
- Samana päivänä kaupungin suurin työnantaja ilmoitti jätti-irtisanomisista. Hinnat romahtivat, eikä kukaan enää halunnut valmiitakaan taloja.
Pasi muutti muualle, vaimo ja lapsi jäivät taloon. Pian osia vaihdettiin rahasyistä. Pasin palatessa kaikki oli yhtä kesken kuin ennenkin, mutta voimia tai rahaa rakentamiseen ei ollut.
- Olo tuntui pelkästään tyhjältä. Olin henkisesti lopussa, hän muistelee.
Kolmen vuoden kaupittelun jälkeen pahan onnen talo meni vihdoin viime vuonna kaupaksi 121 000 eurolla. Sinä aikana ylläpito- ja korkokulut olivat juosseet tauotta.
- Kaikki rahat menivät: omat, vieraat ja lainatut. Lainoja taanneet iäkkäät vanhempanikin joutuivat tiukille. Pahimmillaan velkani oli 60 000 euroa, eikä mitään ollut jäljellä. Kierteen takia en pystynyt huolehtimaan edes sähkölaskuista, Pasi kertoo.
Lainat ulosottoon
Pasi maksaa yhä projektistaan, sillä kaikki tulot menevät ulosottoon. Jos hyvin käy, luottotiedot palautuvat ensi vuonna.
- Pelastukseksi koitui nykyinen vaimoni, jonka kanssa muutin toiselle paikkakunnalle. Sain etäisyyttä asioihin ja aloin pikkuhiljaa nousta pohjalta. Suuri kiitos kuuluu isälleni ja nykyiselle työnantajalle. Ilman tukiverkkoja en olisi selvinnyt.
Viime kädessä kaikki oli onnettomien yhteensattumien summaa.
- Emme haikailleet mitään suureellista, olimme vain liian optimisteja ja sinisilmäisiä. Mikä saattoi ikinä mennä pieleen, myös meni. Siksi haluan varoittaa muita, nykyisin Keski-Suomessa asuva Pasi sanoo.
Viisivuotiaaseen lapseensa Pasi on yhteydessä harvakseltaan.
- Tyttö kuitenkin tietää, kuka on hänen isänsä. Se on tärkeintä.
TEKSTI HANNA RUSILA
Vastaukset 5
Vanhimmat
Opettavainen tarina, ei voi muuta sanoa.
http://www.iltalehti.fi/koti/200812018626948_kt.shtml
Täytyy sanoa, että sitkeä sissi on kaveri ollut kaikesta huolimatta. Myönnän olevani sellainen vellihousu, joka ei uskaltaisi lähteä itse omakotitaloa rakentamaan - peläten juuri ed. mainittuja syitä. Siksipä asummekin onnellisesti YIT:n rakentamassa omassa erillistalossa.
neukkumeininkiä. Oma tupa, oma lupa, niin onnelisuuden aineksia on neukkumuotoja enemmän.
Ennen kuin ok-taloa kandee relasti harkita, 100 keur on jostain haalia, itse hankin 10 vuoden palkkatyöllä ja asuntosijoittamalla. Rivarineliöstä saatiin hyvä pääoma velattoman ok-talon rakentamiseen.
Vaimo käy yhä omasta tahdostaan palkkatöissä ja minä olen nuorimmaisen lapsen kanssa vapaaherrana rakennettuani velattoman ok-talon perheelleni vuosina 2005-2006.
Minä kuitenkin näen erillistaloasumisen meille parhaana asumismuotona. En itse ole mikään "kola-olli", eli lumien lanaamiset sun muut puuhastelut eivät juuri kiinnosta; riittää kun pitää oman takapihan siistinä. Eli me näemme erillistaloasumisessa hyvänä puolena mm. kiinteistöhuollon. Lisäksi talot ovat mm. kaukolämpöverkossa, eli sieltä tulee säästöä, joka kompensoi mukavasti kiinteistönhuollon kuluja.
"Mikä saattoi ikinä mennä pieleen, myös meni."
Eihän tuossa ollut vielä montaakaan vastoinkäymistä. Näin jälkiviisaasti ajateltuna niistä ei olisi pitänyt tulla katastrofia.
1. Maaperätutkimuksen olisi voinut tehdä ennen perustustöiden aloittamista. Näin se ei olisi tullut yllätyksenä.
2. Sairaus voi sattua kenen kohdalle tahansa. Talouden pitää kestää toisen tilapäinen työttömyys. Kaikkia säästöjä ei pidä upottaa rakentamiseen, vaan jos puskurirahasto uhkaa mennä, niin projektia on syytä pienentää.
3. Ulkopuolinen apu on aina hieman epävarmaa. "Molempien isällä oli kirvesmiestaitoja ja rakennuskokemusta, Pasi kertoo. ... Pasin isä loukkaantui tontilla eikä enää palannut työkykyiseksi... ja yhtäkkiä jäin yksin projektin kanssa." Mutta mitä sille vaimon isälle tapahtui? Ei huvittanut tai ehtinyt tulla kirvesmiestaitoineen auttamaan?