Moni suomalainen kärsii alakuloisuudesta pimeänä syys ja talviaikana.Miten on sinun vointisi laita?
Onko sinulla hyvä olla ??
Depistiinuli
25858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
olen ollut liikkeellä koko päivän ulkona, liukasta on joka puolella.
Laitoin kyntteliköt loistamaan valoa, kuin myös etsin Jouluradion netistä, siellä tulee joulumusiikkia Tapaninpäivään saakka yötä-päivää.
En ole koskaan potenut alakuloisuutta, pimeyteen saa valoa. Hyvin voidaan.
eipä tässä ihmeitä ole voinneissa, ja kuuluuhan alakulotkin ihmisyyteen, ei senyt tää elämä voi olla ainaista ilotulitustakaan.
Lumi vaan oisi saanut kestää maassa, nyt se vesisateen myötä taas häviää, - mutta lisätään valoa torppaa..
Tarkoitan tietenkin tervettä alamaata, paha masennus on sitten eri asia.
Kaikki muuten hyvin,pimeys ei ahdista,päinvastoin.
Mutta huoli ikääntyvistä omaisista laskee mielialan nollaan ajoittain.
Pimeällä saa käpertyä sen syliin,hautautua piiloon ja kurkistella kuin hiiri kolostansa,tarkistaa turvapaikan olemassaoloa.
näin vanhemmiten että melkein poikkeusketta tässä marraskuun puolivälistä joulukuun joulukuunpuolelle väsyn en oikeen osaa sanoo miten mutta kaipaan tosi paljon lepoo ja rauhallista oloa mutta onneks on mahdollisuus siihen kaks vuotta sitten mulla iski noidannuoli selkään kans tällei marrakuussa viime vuonna ei ehkä kerenny nyt oon taas potenu toista viikkoo samaa vaivaa uskoisin että sillä on jonkinlainen yhteys tähän kaamokseen varsinaista alakuloa en ole tuntenut ja kaikenkaikkiaan vointi on muuten hyvä.
ajatukset hyvästä ystävästä ja kynttilän liekki
lämmittävät.
Maailmassa sittenkin paljon hyvä ihmisiä.
..osaavat tuon taidon kyllä liialla ystvällisyydellä herättää myös riitaisia fiiliksiä. Näin joulun alla. Itse en tiedä miten suhtautua uuteen tuttavuuteen, tämä on mieheni nuoruusvuosilta oleva tuttava on nainen. Hän yrittää "ostaa" ystävyyttäni lähettämällä joululahjoja mieheni välityksellä minulle. Ja hän haluaisi tutustua taas minuun. Olemme vaan sattumalta tavaneet, kun mieheni oli sairaalassa, tämä nainen oli samaan aikaan myös samassa sairaalassa isohkossa leikkauksessa. No, ostanko nyt sitten vastalahjan tälle naiselle vai en? Tätä jäin pohtimaan tänään, kun kävin kaupassa. Joululahja-ostoksilla. Kauniita ajatuksia ja itsetehtyjä joulukortteja ja muuta pienempää lahjaa. Sieltä päin kun tulee lähes päivittäin. Mutta, kun nämä ystävyyssuhteet ovat mieheni nuoruusvuosilta eivät minun. Ja minulla taas on omat ystäväni. Joita haluaisin myös näin joulun alla muistaa...en kuitenkaan haluaisi olla itsekäs.
ystäviä koskaan joten ole iloinen jos saat kauniita ajatuksia.
Voithan vastalahjaksi myös antaa jotain pientä, eikö joulu ole lämpimien ajatuksien aikaa?
Miten muuten hän lähettelee niitä lahjojaan toisen välityksellä, miksi ei tuo niitä suoraan sinulle?
Minun ystäväni ovat muistaneet minua vaikeina hetkinä.
ja mies sitten tuopi minulle, ei tiedä tämä nainen missä asumme. Olen tullut vaan niin araksi, tutustuin aina helposti uusiin ihmisiin. Hölötin-pölötin kun olen luonteeltani. Sitten tuntuu että, monesti olen tullut pettyneeksi. Ystävyys onkin osoittautunut liian pinnalliseksi tuttavuudeksi. Olen itse kovin tunnollinen luonne. Se velvollisuus myöskin omia ystäviään kohtaan pitää pitää. Joulun alla kutsutaan näitä vanhoja ystäviä ja joitakin vanhoja naapureita sitten, yhteiselle joulukahville. Laitamme mieheni kanssa ns. "seisovan joulukahvi pöydän". Tämä nainen oli pyytänyt miestäni että, voisin ystävystyä hänen kanssaan. Ja kun en ole tavannut kun siellä sairaalassa. Ehkä tämä arkuus, on syynä. Kyllä minä jotain pientä tälle naiselle keksin...vaikka niin kauniita joulukortteja en itse tee kuten hän. Huono olen itse tekemään, näillä räppäläpillä. Onnettomia tekeleitä nämä omat korttini sitten ovat. Olen joskus, kokeillut. Ystäviä ei ole koskaan liikaa, mutta näitä pinta"tuttavia" on. Ehkä se on vaan tämä hiukan raskas elämäntilanne nyt mikä nyt rassaa..
Ennen tykkäsin talvesta. Hiihtelin, luistelin ja ulkoilin mielelläni vaikkei lunta ollutkaan. Viimeisen 5 vuoden aikana tämä on muuttunut ja olen vuosi vuodelta kärsinyt yhä enemmän pimeydestä. Useimmiten olen käynyt jossain etelässä joulukuussa, muttei sekään onnistu tänä vuonna. Kaksi viikkoa sitten aloitin taas mielialalääkkeitten syömisen.
Neljän viikon kuluttua alkaa päivät jo pidentyä.
Luultavasti tulee taas lunta lähikuukausina. Sitten tulee kevät ja taas kesä. Pidemmälle ei kannata ajatella. Liikutaan ja levätään vielä muutama viikko....
Kaiken lisäksi olen väärällä osastolla.
Ikäni 64-v.
Vuosittaisessa tarkastuksessa ja labrakokeissa todettiin kaikkien arvojeni olevan erittäin hyviä.
Olen kuitenkin huomannut viimeisten kuukausien aikana tarvitsevani enemmän aikaa punttitreeneistä palautumiseen.
Tekemisen terävyys, raivo, viimeisten puristaminen puuttuu.
Testokokeet otettiin pyynnöstäni koska pyysin lekurilta hormonikuuria perustellen punttauksen pehmeydellä.
Lisävauhtia annoin kertomuksellani erektiohäiriöistä.
Tänään, soittaessaan lausuntonsa, en saanut edes lupausta hormonihoidon harkinnasta.
Ensimmäinen lekuri ehdotti Viagraa mutta hitonko hyötyä siitä salilla on?
Tällä passiivisuudella aktiivista kuntoilijaa ohjataan laittoman mömmökaupan piiriin!
Eikös tässä ole murhetta kerrakseen?
Kiitos voin hyvin.Kynttilät tuo valoa tähän pimeään aikaan.Minä koen että tämä aika on sellaista,lämmintä,himmeää hämärää..voi huoletta käpertyä sohvalle takkatulen lämpöön.
Aloitella vähitellen jouluvalmisteluja,leipoa pipareita lastenlasten kanssa ja laittaa ulos valoja.
Kulkea metsässä ja etsiä kuusenoksia,käpyjä askarteluun ja tavallaan rauhoittua jouluun.
pimeys, kuten eilen ja tänään oli, ei oikein
kivalta tuntunut. Tänäänkin satoi vettä koko
päivän. Viime viikosta nautin, kun lunta oli
maassa ja leuto sää. Sai päivisin käydä kävelemässä.
..Mutta tämä kuuluu tähän vuoden
aikaan ja tässä joulun odotuksessa tämä menee
kuten ennenkin, ihan omalla painollaan.
Useimmiten yllättävän nopeasti.
että noin itsekin ajattelen. Tuntuu et monet on näitä kyntilänpolttajia ja tavallaan hämäränhyssystä nauttivia. Ehkä itsekin joskus, mutta en enää. Valoa, heleyttä, odotuksen jännitystä, kesän siis, kaipaan. Mutta sopeuduttava on, tottakai.
Kuuntelen Leonard Cohenia. Pidän yksinkertaisista asioista. Puista, tuulesta, lumesta, vankasti rakennetuista taloista. En ole tyhmä, vaikka jotkut erehtyvät niin luulemaan.
sitä kaipaan. Syksystäkin kyllä pidän, mutta
jotenkin tämä pimein aika, jos ei lunta ole
yhtään ja kova vesisade, niin se on tylsintä.
Joulua odotellen ja laitellen..nyt tämä aika.:)
Musiikkia on kiva kuunnella. Kuuntelen ja välillä
Leonard Cohenia. Yksinkertaiset asiat ovat
yleensä parhaita, jos näin saan asian ilmaista.
En ole luullut ketään tyhmäksi. Olen ihan väärä
henkilö tekemään toisista arviointeja. Enkä siihen
tosiaankaan tunne tarvetta. Oma elämäni antaa
ihan riittävästi haasteita.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Alakuloisuudesta tiedä.Paremminkin alavireisyyttä,
sointi ei ole oikein kohdallaan.
Pikkasen vatsaa vääntää ja väsyttääkin näin
illalla tai oikeastaan kokopäivän.
Tarttes kai keksiä välillä jotain muutakin
ajateltavaa kuin nää vakio kuviot.
Vaikka poiketa ylensyömässä laivan joulu Buffetissa.:)
ns. vakiokuviot voi viedä ihmisen tylsyyteen saakka. Mut sit ku sen tajuaa niin ei kannata jäädä odotteleen. Täytyy tehdä joitain siirtoja, kyllä sen usein tietää mitä....tai mihin suuntaan.
Vaihtelu virkistää, vaikka pikkanen viikonloppu
matka.Kunhan pääse pois hetkeksi vakio ympyröistä.
Auton nokka pohjoista kohti tai laiva metallin
päälle tepastelemaan ja jos vaikka naapurissa
piipahtaisi.Yhdessä viikonlopussa kovin kummasia
kuitenkaan ehdi, tai muuten tulee väsyneempänä takaisin.:)
menninkäisten sukuisilla ihmisillä on hyvä olla.
Liika valo sattuu silmiin ja kirkkaus tekee häijyä.
"Kas Menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi milloinkaan elää päällä maan."
Äitini tiesi vieraiden tulon suun syyhynnästä. Hän myös väitti tuntevansa, jos joku meistä lapsista oli jossain ahdingossa.
Olen perinyt hänen tapojaan. Kun koko päivän melko hyvillä mielin oltuani, yhtäkkiä valahdan alakuloisuuteen, mietin mistä tuo tunne tulee.
ymmärsin,niin äitisi ei ole enää tällä tasolla/täällä,vaan näen hänen olevan siirtynyt seuraavalle tasolle jokunen vuosi takaperin.Alle kolme vuotta tuon tunteesi kertomana.Katsos pikkuinen.Joulu on jälleen tulossa ja nyt joudut miettimään asioita ja mieleesi tulee muistoja entisestä.Alakuloisuuteen saatoit valahtaa,jos äitisi siirtyi ajasta seuraavaan ennen Joulua,jolloin tunne tulee yleensä muutaman kuukauden ajan kyseistä aikaa.Tunne muuten toistuu.Saattaa jopa olla niin,että äitisi saattoi ,....juri sillä hetkellä,....mutta aika näyttää.
Tuota kaamosdepistä on kuitenkin viime vuosina ollut, tämä syksy on mennyt tuohon nykyiseen harmauteen nähden yllättävänkin hyvin.
ja on*