tekevältä, ei. Eikä ainakhan minulta, vaikka en mithään teekhään. Vaimoko lähti, niin hommat väheni entisesthään. Tai ikkäänku lissäänty varasthoon.
Nyt ei tarvi sillekhään laittaa ruokaa.
Säästyypi sähköäki jos sähköhellala keittelee, ko pienempi määrä alakaa hopummasti kiehummaan.
Oven saranoitaki yksi kuluttaa vähemmän, eikä tarvi pittää kahta telekkaria auki.
Vessaaki tullee harvemmin vejettyä, joten vettäki kulluupi vähemmän. Sama se on suihkuveenki kansa.
Saipuuaaki mennee vähemmän, niinku hammastahanaa.
Nyt saapi sama juomalsiki, mistä on kerran vettä hörpänny, olla viikon pöyvälä, eikä se luikaha heti astianpesuhärveliin.
Ruokalautasenki ko nuoleepi putaaksi, tai nuolettaapi koirala niin seki on säästöä.
Juopi maijon ja piimän suoraan purkista, niin ei tarvi ko sen yhen vesilasin olla käytösä.
Kerranki meilä oli juhulat tuola mökilä, ja mie eellisenä iltana kyssyin, että mitä sie silität?
Sano että puhasta astiapyyhettä, että ei sielä olevia pyyhkeitä tarvi käyttää, eikä tarvi sitte sielä pyykätä.
Noko met tulima poies sieltä, niin satuin tuone pyykkikaapile yhtäaikaa, ja ihimettelin että onko tuo se sama pyyhe, mitä sie eilen silitit, ko nuot terävät saumatki on vielä näkyvisä.
Sano olevan. Mie siihen, että tuohan on minusta ihan puhthaan näkönen, että turhaha tuota on vielä pestä. Sano että on siihen muutama puhas astia kuivattu, joten pyykhiin vaan. Mitenkähän likasia net tiskatut astiat sitte meilä ylheensä ovat.
No nyt ei laula pesukonekhaan jatkuvasti puhtaita vaatheita.
Yöläkhään ei kulu lakanat eikä peitot niin palijoa. Nytkö ei nuku ko tuo yks turkkipäälinen tuosa vieresä, ja se tarkenhee iliman peittoa.
Tyynyn se vaatii, tai tökkää kuononsa minun tyynyle.
Siitä mie en oikheen tykkää jos se yölä alakaa minun naamaa sitte nuolemhaan, vaikka kesken viijenkympin unien, ko sillon siihen voipi unishaan vaikka vastatakki.
En tiijä mihinkä rakhoon tuon kaiken vaimonhuomihimisheen menneen ajan saapi sopimhaan, ko muutenki tuota vaphaata on jo 24 tiimaa vuorokauvesa, että alakaa nukuminenki jo käyhmään työstä.
Nyt mie alanki pitähmään teitäki jännityksesä, ko alan näin julikisesti aukomhaan tuota veikkauksen joulukalenteria. Tai vaimoltahan mie sen lähtiesä sain, että olis jothain jännitystä munki elämäsä, eikä tarvis katheelisena kattoa ko koira raaputtaa itheensä.
Mie annan aina tilanne tievotuksen, ko olen paikala. Voipi muutki tietenki alakaa tekehmään sammoin, niin se olis vielä jännempää. Ja jos jolleekki voitto sattuu tulemhaan, niin eikö net sano että jaettu ilo on suurempi ilo.
Mie Kerronki nyt että mitä sieltä palijastu:
Kompiainen tuli, saapi heti suun makiaksi, vaikka ei se liika karuskien syönti olehaan hyväksi hamphaile. Jos niitä liikaa syöpi niin alakaa hammaspeikot pesimhään suusa, ja sitte alakavat pian häätänhään niitä sammakoita ulos. Niistä se tuo palstavahti ei oikheen tykkää, eikä kukhaan muukhaan. Onneksi tuoki oli vaan kuvana.
Viikon lomahan se mullaki vain on, tuosta omasta enempi rapsutettavasta. Lähti kerräähmään voimia että jaksaapi seurata sitte taasen paremmin tuota minunki vappaa-ajan kulumista.
Kyllä mie sille lähtiisä sannoin ko se kapsäkhhiään pakkas, että oliskoha parempi pakata lumilapioki mukhaan, ko sitä ei tiiä kuinka se sillä välin sattuupi kinostamhaan tuon välin tuolta portilta porthaile.
Aiko viiä lapion portinpiehleen ennen lähtöään, ko ei sitä kuulema sielä tarvihe.
Mie oottelenki sitte kuumaa ja nuortunutta, rentoutunutta pimatsua kothiin. Hikihä sillä sattaa tulla lunta luoesa, että siitä kuumuuvesta se. Kyllä net ylheensä reisun jäläkheen pakkaavat käyhmään kuumempana milloin mistäki syystä, ja missäki hommasa.
Eilen mie sen alakutaipalheele saatoin autola, ja ko tulin kothiin, niin nukahin oitis siinä iltasela, ja jäi itolsi äänestyski kattomatta. Ammula oliki sitte telekkari valahmiiksi auki uutisia varten ko nousin lorvimhaan.
Helepola mie tänhäänki aion päästä, ko lämittelen vanahoja tähtheitä, joita ei koirale raski syöttää.
Se on taietta tämäki joutilhaan homma. Pitäsköhän annoo apurahhaa.
Onn mie aatellu imuroija. Taianki tilata jonku mukana sellasen robotti-imurin, niin ei tarvi ite sitäkhään lähtiä hakemhaan. Ja oisha siinä hupia ko seurais imurin ja koiran touhua, että miten net toishiinsa suhtautus. Kumpiko lahtis karkhuun.
,mie piän että koira vois kusasta sen niskhaan.
Nyt ei tarvi sillekhään laittaa ruokaa.
Säästyypi sähköäki jos sähköhellala keittelee, ko pienempi määrä alakaa hopummasti kiehummaan.
Oven saranoitaki yksi kuluttaa vähemmän, eikä tarvi pittää kahta telekkaria auki.
Vessaaki tullee harvemmin vejettyä, joten vettäki kulluupi vähemmän. Sama se on suihkuveenki kansa.
Saipuuaaki mennee vähemmän, niinku hammastahanaa.
Nyt saapi sama juomalsiki, mistä on kerran vettä hörpänny, olla viikon pöyvälä, eikä se luikaha heti astianpesuhärveliin.
Ruokalautasenki ko nuoleepi putaaksi, tai nuolettaapi koirala niin seki on säästöä.
Juopi maijon ja piimän suoraan purkista, niin ei tarvi ko sen yhen vesilasin olla käytösä.
Kerranki meilä oli juhulat tuola mökilä, ja mie eellisenä iltana kyssyin, että mitä sie silität?
Sano että puhasta astiapyyhettä, että ei sielä olevia pyyhkeitä tarvi käyttää, eikä tarvi sitte sielä pyykätä.
Noko met tulima poies sieltä, niin satuin tuone pyykkikaapile yhtäaikaa, ja ihimettelin että onko tuo se sama pyyhe, mitä sie eilen silitit, ko nuot terävät saumatki on vielä näkyvisä.
Sano olevan. Mie siihen, että tuohan on minusta ihan puhthaan näkönen, että turhaha tuota on vielä pestä. Sano että on siihen muutama puhas astia kuivattu, joten pyykhiin vaan. Mitenkähän likasia net tiskatut astiat sitte meilä ylheensä ovat.
No nyt ei laula pesukonekhaan jatkuvasti puhtaita vaatheita.
Yöläkhään ei kulu lakanat eikä peitot niin palijoa. Nytkö ei nuku ko tuo yks turkkipäälinen tuosa vieresä, ja se tarkenhee iliman peittoa.
Tyynyn se vaatii, tai tökkää kuononsa minun tyynyle.
Siitä mie en oikheen tykkää jos se yölä alakaa minun naamaa sitte nuolemhaan, vaikka kesken viijenkympin unien, ko sillon siihen voipi unishaan vaikka vastatakki.
En tiijä mihinkä rakhoon tuon kaiken vaimonhuomihimisheen menneen ajan saapi sopimhaan, ko muutenki tuota vaphaata on jo 24 tiimaa vuorokauvesa, että alakaa nukuminenki jo käyhmään työstä.
Nyt mie alanki pitähmään teitäki jännityksesä, ko alan näin julikisesti aukomhaan tuota veikkauksen joulukalenteria. Tai vaimoltahan mie sen lähtiesä sain, että olis jothain jännitystä munki elämäsä, eikä tarvis katheelisena kattoa ko koira raaputtaa itheensä.
Mie annan aina tilanne tievotuksen, ko olen paikala. Voipi muutki tietenki alakaa tekehmään sammoin, niin se olis vielä jännempää. Ja jos jolleekki voitto sattuu tulemhaan, niin eikö net sano että jaettu ilo on suurempi ilo.
Mie Kerronki nyt että mitä sieltä palijastu:
Kompiainen tuli, saapi heti suun makiaksi, vaikka ei se liika karuskien syönti olehaan hyväksi hamphaile. Jos niitä liikaa syöpi niin alakaa hammaspeikot pesimhään suusa, ja sitte alakavat pian häätänhään niitä sammakoita ulos. Niistä se tuo palstavahti ei oikheen tykkää, eikä kukhaan muukhaan. Onneksi tuoki oli vaan kuvana.
Viikon lomahan se mullaki vain on, tuosta omasta enempi rapsutettavasta. Lähti kerräähmään voimia että jaksaapi seurata sitte taasen paremmin tuota minunki vappaa-ajan kulumista.
Kyllä mie sille lähtiisä sannoin ko se kapsäkhhiään pakkas, että oliskoha parempi pakata lumilapioki mukhaan, ko sitä ei tiiä kuinka se sillä välin sattuupi kinostamhaan tuon välin tuolta portilta porthaile.
Aiko viiä lapion portinpiehleen ennen lähtöään, ko ei sitä kuulema sielä tarvihe.
Mie oottelenki sitte kuumaa ja nuortunutta, rentoutunutta pimatsua kothiin. Hikihä sillä sattaa tulla lunta luoesa, että siitä kuumuuvesta se. Kyllä net ylheensä reisun jäläkheen pakkaavat käyhmään kuumempana milloin mistäki syystä, ja missäki hommasa.
Eilen mie sen alakutaipalheele saatoin autola, ja ko tulin kothiin, niin nukahin oitis siinä iltasela, ja jäi itolsi äänestyski kattomatta. Ammula oliki sitte telekkari valahmiiksi auki uutisia varten ko nousin lorvimhaan.
Helepola mie tänhäänki aion päästä, ko lämittelen vanahoja tähtheitä, joita ei koirale raski syöttää.
Se on taietta tämäki joutilhaan homma. Pitäsköhän annoo apurahhaa.
Onn mie aatellu imuroija. Taianki tilata jonku mukana sellasen robotti-imurin, niin ei tarvi ite sitäkhään lähtiä hakemhaan. Ja oisha siinä hupia ko seurais imurin ja koiran touhua, että miten net toishiinsa suhtautus. Kumpiko lahtis karkhuun.
,mie piän että koira vois kusasta sen niskhaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
yhtä kiire molemmilla, työt ei lopu, vaikka ei mitään tekisikään.
Säästöä tuosta syntyy ilman muuta, kun yksin kotia asustelee. Mihin se vaimoihminen lähti, onko kauankin poissa? Mitä pitempään on, sitä enemmän säästät:)
Minkälainen veikkauksen kalenteri sinulla on, kun syötävää löysit?
Mie sain vaan raaputtaa kuvaa ja minttutanko(ei syötävä), sieltä paljastui, saa nähdä tuleeko pientäkään voittoa. Tänäkään vuonna, yleensä ei tule, monena vuotena olen jo raaputtanut,
eikä mitään;((
asiat, ko ei tarvi alvariinsa olla hikisiä vaatheita pesemäsä, ja pyssyypi permanenttiki parempana, jos semmonen on.
Eihän se syötävä kompiainen ollutkhan, vaan semmonen satheenvarijon kuva iliman varijoossaa. Oliskoha syysmyrskyt vieny sen puolen menneshään.
Niin viikon vappauhenhan se mulle vaan tällä kerthaa anto, että kerkiääpi valamomhaan minun piparkakkutalon polttoa, joskus siitä on tullu jo alakuvaiheesa polttotummennetua seinäelementtiä.
Eihän sitä nykymaailmasa tiiä aina mihinkä sitä joutuupi ja kuinka pitkäksi aikaa ko lomale lähteepi, että se on parempi ko en mene varmaksi sanomhaan.
En miekhään ole voittanu ko vitosen, jos mie oikheen muistan.
Mutta ko net sannoo ettei yrittänyttä laiteta, niin mie oon aatellu, että josko kovasti yrittää, niin eivät laita töihinkhään ennää. meinaan tuo koira. Että sais hankituksi sille vaikka semmosen näpsäkän taluttajan, joka sitten pitäs isännäki virkiänä ;) Niija vaimonki kengät säästyis, ja eikä kulus jalat kovin lyhyeksi.
Nythä met voima ainaki kahesthaan jännätä, jos ei muita ilimaannu.
samanlainen kuva kummallakin, seurataan tilannetta ja ilmoitetaan heti jos voitto räpsähtää kalenterista, mieluummin omasta:)
Jännitystä piisaa, ainakin jouluaattoon, sitten harmittaa, kun ei mitään tullutkaan.
Mutta tulipa avustettua urheilua ja kulttuuria, vai mihin ne rahat menevätkään.
että mie sitten ja taas rakstan Sinnuun juttuja ! Kiitos piristyksestä !!!
tarvimmaki, että jaksama rakastaa.
Mieki tuola sinun vastauhksesi voimala sain itheni veettyä heti ryhikhäämphään asenthoon, tässä "rakhaaksi käyneesä" tuolisa.
Sie oot sitte kans aikamoinen sanamaakari, ko mie olen seurannu.
Taasko oot menosa shophailemhaan?
Meinaakko ostaa perruukin tällä reisula? :)
Minä jo aattelin, että niinkö kävi että hömppäpukki karkotti sormustinparin kokonaan maailmalle. Onneksi ei kuitenkaan ollu siitä kyse, vaan ihan tuosta perinteisestä lepo ajasta, irti tuosta hömpästä joksikin aekkaa.
Heloppoohan se on tuo ihtesä palavelu, kun aena tietää mitä nuo omat aevot milloinkin aattelevat, ja keho halajjaa. Toesen mielteot ovatkin sitten jo vähän niinkun tuon veikkauksen vakiopeliä, yksi risti kaksi halut tavaraksi. Elä kuitenkaan ota liian rennosti tuota poekamies elämmee. Sillä se voe koettaa viikon piästä oekkeestikkiin, jos on tupa siinä kunnossa kihlatun tullessa kottiin, että jootuu toesen viikon pitämmään kuntolommaa suahakseen paekat oman näköseen järjestykseen.
Halavemmuuvesta en kyllä mänis takkuuseen. Samat maksut siinä on yhessä ihmisessä ku kahessakkiin, ja kahella tulloo kahen tienestit. Aena aatellaan, että yhellä oes pienemmät menot. Eehän se piä pakkoosa ollenkaan, jos ee oteta hygieenia tuotteeta lukkuun. Itekseenhän suap haesta miten tahtoo. Kahestaan pittää aatella vähän millon haesoo, ja millon tuoksuu.
Tuo pyyhe juttu on tuttua asioo. Minäkiin oo ihmetelly aena miks pittää pyyhkeetä pestä, kun niihin pyyhittään vaen puhtaeta asioita. Kuten astioita, ja ihteemmä aina pesun jäläkkeen. Turha kae niitä on jatkuvasti puhtaeta pyyhkeitä pestä, jos on huolellinen siinä pesu touhussa.
Sinulla hömppäpukki on tuo tavaran hankinta sopimus vähän helepoissa kantimissa, soetat tae kirjotat vaen itelles, niin jopa alakkaan tavara ilimestymmään tuppaan. Tietystihän siinä on oltava aena kilttinä, sillä eehän pukki toemita tilattua tuhmille lapsille. Luulisin kuitennii ettee pukin tontut kovin paljon vakkoele pukkia ihtejjään, joten tuo ongelma on aeka pienen sorttinen.
Nyt sitten vuan joovut armastelemaan ihtees, jos niin ikävästi sattus käämmään, että se kuukkelihaakku sattus nuolasemmaan yöllä sinun nasua. Kun siinä vierellä ee ookkaan ennee sitä vellin lämmittäjjee, joten voep olla että kannattaa teejän muata er sängyissä. Tae laetat ne viiskymppi unet porttikieltoon viikon ajaksi, ettei hookotus kävis liian suureksi.
Onnittelen kuitenniin arvoisaa Hömppäpukkia rentouttavasta viikon poikamies olotilasta, jos ei sattuisi loppuviikosta olemaan jäykänpuoleisiakin olotiloja.
Terveisin sahapukkiharjoittelija d;)
valtaa ja arvovaltaa,niin kylää mie ainakin ehottasin sulle jo yliliturgistin, (millos se tuo uu lausuthaankaan ooksi, vai miten päin se olikhaan) papereita.
Oot sie sen verran viäräleukanen, että kykshiin sinut pitää kohta lähettää leukojen oikasu operaathioon. Nytkö sie oot tähän asti välttyny, ettei net ole haukotellessa lonksahtanneet poies paikoilthaan, voipi olla uhkaamasa vaara toiselta kantilta, ja taasen ihan omasta syystäs.
Otahan nyt varmuuven vuoksi jonkulainen vastuu vakkuutus kuitenki, jos nuot lukijat sattuvat kuolemhaan vaikka nauhruun, tai horivat sylykensä väährään kurkhuun. Lievimmässäki tappauksesa saattaa olla asiaa ainaski hammaste(k)nikole, ko jos tekarit sattuu sylykäsemhään kovale pihale halakeemus seuraamuksela. Tuskin kukhaan kuitenkhaan kehtaa siitä valittaa jos nauruhermoja alakaa kutithaan liiksi.
Kyllähän se näin on että kahen asuttava tallous se normaalioloissa tullee halavemmaksi molemmille. Mutta epänormaalioloisa voipi tulla toisele kalhiiksikin. Että olis tullu halavemmaksi, ko ei olis menheet ollenkhaan naimishiin. Niitä ko noita haukkojaki montaa eri lajia.
Met olema vasta sotaharittojeluvaiheesa 36 yhesäasumisvuojen jäläkheen, että katoma millon mejän ruuti on niin palijon kuivunu, että alakaa ees paukhummaan. Pappi anto vasta 33 vuotta sitten luvan pujottaa sen parastaennen päiväyksellä varustetun rinkulan sorhmeen. Että en oo hättäily tuossakhaan hommasa. Hoitanu hommaa hithaasti, ettei ne loppus minun kohalta kokohnaan. Oon mie aina välilä yrittäny olla tekevinäni jothain, öisin ainaski ja pimmeesä, ettei se huomaa ilimimeestä kuinka palijon mie hommista loppujen lopuksi tykhään.
Sitäennen oltiin niinko koeajola ja ajala.
Testasima sitä eri osien yhtheen sopivuutta.
En mie lähe nyt näin lyhyen ajan takia ees kahtelemaan irtonumeroita, ko tuo entinenki seuran kestotilhaus on voimasa.
Siekihä hankit sen avun irtonumeroina, niin ei tule niitä tillauksen perruuttamiskuluja.
Kyllä net nuo jokku tontut on hyviä vakhoilemhaan pukinki touhuja. Saattavatpa pirrauttaaki pijan muorile, tai lähettää pukile osotetun kiitoskirihjeen syvämmenkuva kuoresa. Tai isola kirijotetun kiitoskortin viimekäynnistä.
Parhaasa lykysä, tulleepi pijan nyytin kansa oven taakse ja sannoopi, että hoijappa sie välilä, ko mulla on vähän muita hommia.
Että parempi on tehä vaan käsitöitä nytkö ei kukhaan ole härittemäsä, saapi rauhasa askarrella.
Tiäk sie mikä aisti noisa käsitöisä paranee, tai säilyy hyvänä? Se on kuulo, ko kokoajan pittää kuunnela ettei vain kukhaan tule yllättäen ja pääse näkemhään keskenerästä työtä. ;)
Oon minä aeka näppärä noissa käsitöissä, vaekka en niistä kyllä muille paljon huutelekkaan. Ihan omaksi ilokseni näpräelen kaekenlaesta jonnii joutavvoo. Se on ihan sama juttu kun tämä konekirjottaminenniin, minkä nuorena oppii sen vanahana taetaa. Jos ee opi kunnolla, niin ee sitä kyllä vanahanakkaan sitten kyllä ossoo.
Minä en tiijä nuista titteleistä mittää, tuokii ylilitorgistin diplomi sopis varmaan ennemmän jollekkiin ornitologin alulle, ja naesimmeeselle. Ee vannootunna poekamies tuommosta tittelijä ossoes käättee, ihan riittää kyllä nuo avut, seorat ja alibit joesta ammentaa tärkeemän viihteen itelleen. Kyllähän seora tekkee kaltasekseen, ee sitä passoo männä kieltämmään. Tuosta avusta en mänis sanomaan, vaekka kyllä oma apu on se paras apu.
Kyllä täätyy sannoo, että työ ootta viihtynnä melekosen hyvin keskennään. Vuos tolokulla kun kahtoo toesen toljaeluja, niin kyllä siinä oppii jos jonniin laeset merkkikielet ja elleen tarkotukset. Ee varmasti tarvihe paljon silimmee muljaattoo, niin toenen tietää että nyt on tos kysseessä. Jo tuolla kokemuksella uskaltaa toesen tok laettoo vaekka inarinjärvelle puluja n.simaan(tämä oli tieltä päen aateltuna aeka kaakana oleva kohe). Sillon ee oo pelokkoo että toenen alakas vieroksua toesta palatessa.
Nyt sinulla onnii varsin maenio tillaesuus kokkeella siihen televitsijjoonin paekalle sitä taestelevat metsot taalua. Kun pulu tulloo kottiin, niin näkköö heti minkälaesen reaktion tuo taestelu aekaan suap. Parraassa tappaaksessa kääp sinnuun kiinni kun koppelo aenae, ja pöllyyttää hööhenijä niin että viikon tomut karissoo pitkin pirtin lattiata. Kyllä siinä viimestään hiki tulloo, jos ee tullu jo sitä pihatietä luuessa lumesta aaki. Aenakiin karissoo molemmista turhat jääkkyyvet ilosesta uuvelleen näkemisestä.
No nämä olj vuan minun vuatimattomia ehotuksia tulevaesuuven ilostuttamisek. Kyllä työ konkarit nämä asiat roollotta männen tullen kotiin, joten hyvät olot sinne ylös jonnekkiin vielä kerran toevotan tiätä keskeltä ee mittää. d;)
se pukinmuori häippäs, eikös yleensä pukit lähde näin joulunaikaan rekiretkelle ja se muori jää keittelemään "kriisipuuroa" ja vilkuttelemaan ovenraosta pukille ja petterille?
käyä välilä minun puolesta tuota ulukopuolista suhetoimintaa hoitamasa, varsinki sillonko on semmonen kunnon virkistysasia kysymyksesä. Me käymä sitte yhesä ko on molempia kiehtova asia. Sillonki mie kierrän kaikki museot, hyvin kaukhaa, ko mulla on itteläki noita vanhoja rompheita.
Mie sillon nuorenpana tykkäsin tutustua vahoihinki paikkoihin, ja nytte vanhempana nuoremphiin, ja niijen kulthuuriin.
Ei se tuo historia niin nopiasti etene, että niitä vanahoja pitäs uuvelheen kierrellä muutenkhaan. Sen takia onki parempi näilä kymmenilä, että sais aina kokia uutta.
Ja tuo nyt ei olis ollu mulle mithään uutta. Niin saakhoon asioista oman kokemusperäsen näkemyksensä. Minustaha hällä on jo muutenkin näkemysperästäki kokemusta.
Kriipuuron keittely jääkhöön nytte minun huoleksi tällä kerthaa, jospa se ajatteli asian niinpäin. Että vuohroin vieraisa, eikö siis, vuoron perhään ko keittääpi, niin tulleepi puurosempi puuro, tai kuohkeasti kriisisempi, ettei ihan klimppaannu. Löytyypi se manteliki sitte paremmin. Joo noin se oliki.
Kyllä met petterin kansa kerkiämä vielä kieroksen tehä, ja jos hyvin käypi, niin joku vilikkuttellee oven raostaki, jopa pian sisälekki.
Mie en tiiä, toisen puolesta mennä sanohmaan. Aiko soittaa, sittekö tietää, millon ja mistä saapi hakia, vai tulleeko millä mistä milloinki kyytilä.
Sitä ei tiiä tulevaisuuvesta kukhaan.
Olema vain niinkö epävarmoila puhheila tuon plhuun suhteen. Mutta varmaa se on kuitenki tai epävarmaa varmaa.
Aja hilijaa pukki nyt vain, niin sitte illalla leikithään, ja poroki nilkuttaa....
Rekkeehen rekkeehen.... On pukin alla lämmin kun lunta tuiskuttaa, viinakkomme kiitää, kuin höryspää,..... laulathaa noita pikkujoululauluja vasta. Sitte lähempänä joulua niitä oikheita.
Sie olet aika tähellinen ihiminen ;) tuli vaan tuosta nimmarista miehleen, et sie ainakhaan jukolan velijeksiä voi olla ko niitä ei oolu ko seittemän, eli vahemmän. Taiat olla viitä Jakobin poikia. montako tyvärtä sillä leskiäijillä oli, ei käy, Mutta jos sie ootki yks narttukoira ryhymästä. HAU many sisters.
Sie oot ottanu nuo tähet EU:n lipusta. Ko kerran taihvaala on kaikki tallela, eikä komeettojakhaan oo nyt näkyny.
pukki melkein kuin ramofooninneulalla rokotettu.
Meillä oli kerran sellainen melkein puhumaton joulupukki, lapset aivan pelkäsi sitä.
Kertaakaan ei ole kuitenkaan sellaista mistelinoksien alla viihtyvää ollut, joskus kyllä kuusen alla hyvin kyljellään viihtynyt.
Onko sulla suuri tonttukaarti valmistelemassa lahojoja kilteille vai yksinkös tehtailet niitä?
Petterikö aikoi soittaa sinulle että milloin saa tulla hakemaan vai miten se meni?
Minä olen aatamin jälkeläisiä eevan puvussa sieltä paratiisista jos satut muistamaan senkin tarinan vai onko pukki lukutaitoinen ollenkaan :)
Kokeiles kuule laittaa mantelin sijasta sellaisen ison rusinan sen rusinasopan sekaan.
eräs täti teki kerran niin ja naurua riitti kun sitä oikeaa rusinaa ei löytynytkään,kannattaa kokeilla ainakin.
opetella ensin lukehmaan, ko kirijottamhaan.
Siinä järijestyksesä mie olen tuon homman oppinu.
Olhaanhan sitä ensin lukijosaki, ennenkö kirijotethaan. Sitten sitä taas istuthaan luennola välilä ihan työksheenki ja työn välisäki ennenkö väitelhään. Eikö se homma ylheensä niin etene.
Tuo rammarinneula vertaus on kyllä aika sopivaki minhuunki jotenki.
Mutta parempi olisi kai uuninluukku, että suu on auki niinkö tyhyjän uunin luukku.
Ei se petteri soita, ko sie kärryile pääset ketjua luettuas. Vaan se joka anto minule luvan täyttää entistä täyemmäksi tuota luppoajan varastoa, lähtemälä vähäksi ajaksi lissäämästä minun jo muutenki niin runsasta tekemättömien töien määrää. Eli hän joka assuupi meilä minun kansa, eikä ole mulle mithään sukua muuten ko meijän yhteisten pikkutonttujen kautta.
Vaikka kyllä tuo toinen on jo pukkihommisthaan ensimmäisen kiitettävän arvosanan arvosen työnäytheen antanutkin.
Olekko se sie se, joka mulle sen omenan tarijosit, sillonko olima sielä käärhmeen kesytys puuhisa.
Joo nyt se on jo oppinu ihan hyvin vällykäärhmeen tavoile. Sitä lajia se oliki, oikheen varsinaisten puvuttomien eevojen lemmikki.
Kriisipuuhroonko häätyys laittaa vielä sekametelisopan ja rusinasopan sekhaan tuo oma rusinakiko.
Ensin kuumaa puuroa, ja sitten kylymää soppaa. Sitte siihen tuo oma rusina. Nuin päin se saattas onnistuakki. Mutta jos laittaapi kylyhmään puurhoon kumaa rusunasoppaa, niin sihen mie en heti rusinaani tunge.
Häätyy ehottaa, kuiteski tuommostaki puuroa jos ei muuten kriisiä tule.
Kyllä net tontut niitä Lahjoja ruukaavat tehä, ja jakkaa niitä ihan lahajattomillekin.
Mutta sillon mie hommaan sijaseksi jonku insinöörin tuuraahmaan pukkia, ko net ovat kuulema muutenki lahajattomia.
Ei joulupukkia tarvi kenenkhään pelätä, vaikka se olis vähän höpemmästikki puhelias, mutta jos on liian hilijanen pukki, niin sitähä ei tiiä mitä sillä on mielesä, että sillon kannaattas ainaki olla vähän varuilhaan.
Ko net sannoo, että hilijasesa veesä net kalatki kuthee, niin sitä ei tiijä vaikka sen ankheriaala olis kutuaika.
pääse kovin suurille tienesteille jouluaattona kun olet niin puhelias - menee liian kauan yhdessä kodissa ja et ehdi muihin ollenkaan.
Jäisi paljon lahjattomia siis vaille lahjoja tai ilman lahjoja, lahjomattomia - whatever, nyt meni sanat aivan solmuun.
Onko sulla tapana mennä korsteenista sisään vai onko "michelinit" esteenä, jäisitkö puoliväliin?
Mietihän löytyiskö juuri SITÄ rusinaa rusinasopan seasta:)
Mulla nuo väittelyt jääneet vähemmälle ainakin luennoilla muuten on virkistävää hieman väitellä.
Syvissä vesissähän ne parhaat uivat.
MissHelin ukko. Semmonen pienen outommunkokosen kumparheen omistaja kylläki.
Mie olen sitä nimittäny "rusinan" kuoukistaja lihaksesksi.
Että kyllä mie ruukhaan ovesta kulukea, eikä tarvi olla ees selekosen selälhään sen ovenkhaan, jos ei ole palijoa tuomisia.
Mie viitti korsteenisa noeta itheeni. Mie kyllä ite olen välilä korsteenina, tuole hofnarile.
En mie enhään viitti väitellä ees kotona, ko meilä tiijethään jo se, ettei se viishain asu meilä.
Turha siitä on sillon väitellä.
En mie siitä tienestistä niin perustakhaan, kuhan sais ihimisile ees mukavan ja leppoisasti rauhaisan joulumielen jätettyä.
Kyllä mie kerkiän aina kaikki paikat käyvä, missä on tarvekki käyvä. Jos jossain talosa ei ole näkyny, miin se on vaan sitte ihan ommaa syytä.
Vaikka kyllä mie viime joulunaki jouvuin ihan pakosta peruhmaan tuloni, ko mulla oli siihen semmonen syy, ko multa peruthiin "työlupa" väliaikasesti. Varapukki yritti hoijella.
Toisheen paihaan eivät huolinheet pukkia sitte ollenkhaan, ko kerran aitoa ei saa. Ja toisesthakkaan en tiijä, miten oli käyny ja oliko ees tieto mennyt perile, etteivät jäähneet aivan pukitta.
Kotona mie kyllä yritin pukitella.
Kyllä se sopasta löytyypi, jos sielä kerran vielä ylheensäkhään on. Se ruukaapi viimeistään hunajapupun nähessään tulla esile.
Minkälaiset muistot sulla on pukista, onko joka joulu tullu?
Älä nyt naura, ko mie sulle kerron.
Mie olen joskus ollu yhen köörin hyväntekeväisyyspukkinaki Ja ko mulla oli tonttuki mukana, niin pikkutyttö sano, että kyllä mie tuon tontun tunnen, mutta pukki on varmhaanki ihan aito.
Eikä tullu sen äitilläkhään siitä syystä posket punaseksi.
pukkia vuosikausiin, tiedä mihin lie rekiretkille joutunut, taisi olla valepukki koko santana.
Olkipukki vaan odottaa varastossa.
Tänä vuonna ei taida tulla oikeata jouluakaan paitsi kalenterissa eikä oikein unikaan maita nykyään.
En ole tainnut olla kovin kiltti kun ei ole pukkia näkynyt?
että pukki on saanu väärää tietoa tontuilta.
Pukki tullee varmasti, ko pukki tietääpi että häntää nuin kovasti ootethaan.
Mie voisin vaikka sen olikipukin kansa kalistela sarviaki, jos tulleepi revviiritaistele. koittasima kummalako on kovempi. Sie voisit olla siinä touhusa vaikka makutuomarina ensalakhuun.
Ettei se ole vaan olvipukki.
Seki met tuhohhais sitte porujasa, ja alethais sitte tonttuleikkejä leikhimmään yhesä, vaikka siinä kuusen alla.
Pukki ei ole kranttu sen "kiltteyven" suhtheen jos muuten on siivo, eikä ole riianhalunen.
Miepä lissään nyt sun nimes tuohon listhaan, .Anna-Aina Ilola vithulanjängänpoloku 6 .poronsarvijauhetta mukhaan puh 87676876 nuo numerot sitte on ruottiksi, ettei tarvi ihimetellä kielitaijottomien turhhaan.
Ilosta pukinootusta.
montakos yötä jouluun onkaan, tule joulu kultainen.
Sinä olet hauska pukki, ainakin kova satuilemaan tunnut olevan, liekö muori opettanut sulle tuollaisia juttuja vai petteriltäkös opit aina rekiretkellä menomatkalla kotiin muorin luokse?
Ethän sinä polta vaan, sillä olkipukit ja sahapukit ovat tulenarkaa tavaraa enkä haluais pelastuslaitosta vaivata turhan takia kiireiseen aikaan kun mummot ovat kovia polttelemaan kynttilöitä, pipareita ja päreitänsä näin joulun aikaan.Lakhuista minä en tykkää ollenkaan kun muuttivat käärepaperinkin niissä mutta suklaasta ja biip-pusuista sitäkin enemmän eihän niitäkään saa enää oikealla nimellä sanoa.
pitkäsanainen, että hätäsempi jo painaa maate.
Lukasen myöhemmin eli huomenaamulla tai päivällä paremmin, mutta älä sitten vastaa unissas sen kuonolaisen kielisuudelmaan, se minä ollutkaan.;)
Enhän mie mitenkhään pitkäsananen oo pitkäunisuutheen verrattuna. Että on tällä pukila ainakin unenlahajoja.
Tänä aamunaki heräsin jo kymmeneltä, kun tuo karvakuono tuli käpälöimhään siihen malhiin, että nyt olis aika päästä ulos aamutoimille, ja samala mie huomasin, että omaki mittari osottaa ylöspäin jonku täyen tankin merkiksi.
Niin met pojat sitte porukala laskimme vesiä, tuo toinen koipeaan nostaen. Hyvähän sen on kolmela jalala ruikkia, mutta mie voisin tuolalailla lirrauttaessa pian kaatua ite siihen lammikhoon.
Mie voinki kertoa sulle yhen jutun, vaikken mie tiiä hänen toenperräisyyvestä varmhuutta sen kummemmin mennä vanhommaan, mutta olokhoon sitte vaikka vitsi.
Lapisa oli semmonen linja-autoliikennöitsijä ko Mikko Kutila.
Kerran sen auto oli hajonnu jonnekhin, ja se oli lähteny ethimmään puhelintaloa, että olisi voinu soittaa jonkulaista apua.
Se meni sitten erhään talon pihale, ja sieltä sisältä kuulu haitarin soittoa ja ilosta laulua, niinkö net ruukaavat pittää, ko emäntä on pois jossain sukuloimasa. Miehet meihnaan.
Sinne ko se sitten kolistelujen jäläkheen alako vääntäytymhään sisäle, niin porstuasa oli vastasa semmonen pikkunen poika iliman housuja, ja hokkee sormi ojosa, kutilammikko, kutilammikko.
Mikko ihimetteli että onpa hän aika tunnettu, ko kläpitki hänet tuntevat.
Kunnes huomas seisovansa kusilammikossa, jonka ilimeisesti tuo poika oli siihen teheny.
Poika oli vissiinki yrittäny varottaa ettei siihen pitäs astua.
Mutta palathaanpa aiheesseen.
Mie en kuule muista nyt mitä unia mie kaikkia näin, mutta kyllä mie sitte muistasin, jos sie olisit siinä ollu, ko olis nenäsä hamphaan jälet.