Teidän isä on parempi kuin

toisen vanhemman kanssa, kuin että jatkuvasti saa odottaaa isää tai riidellä tms. Minusta on kummallista että eron jälkeen lapset jää jalkoihin, ja uskon vakaasti että kolmannella osapuolella on sormet pelissä edelleenkin uskon! Ei vlttämättä teidän tapauksessa.
Miksi yrittää väkisin rakentaa sellaista mikä ei toimi, ja mitä toinen ei halua?

elää ja olla vaikka vain kirjoitti:

toisen vanhemman kanssa, kuin että jatkuvasti saa odottaaa isää tai riidellä tms. Minusta on kummallista että eron jälkeen lapset jää jalkoihin, ja uskon vakaasti että kolmannella osapuolella on sormet pelissä edelleenkin uskon! Ei vlttämättä teidän tapauksessa.
Miksi yrittää väkisin rakentaa sellaista mikä ei toimi, ja mitä toinen ei halua?

isä livisti toisen naisen luo ja hylkäsi lapsensa. En kuitenkaan missään tapauksessa vieritä syytä tämän naisen harteille, vaikka hän olisi kieltänyt isää tapaamasta poikaansa. Sen päätöksen tapaamattomuudesta teki mies itse!

Murrosiässä isä ja poika yrittivät viritellä suhdettaan, huonoin tuloksin. Eivät ole tekemisissä edelleenkään keskenään. Minulla sen sijaan on oikein lämpimät välit poikaani ja toivon edelleen, että joskus isä ja poika olisivat keskenäänkin hyvissä väleissä.

En koskaan puhunut pahaa pojalleni isästään tai hänen vaimostaan. Vaikka mielessä kihisikin sääli ja viha. Siitä olen itsessäni ylpeä!

tapauksessakin kirjoitti:

isä livisti toisen naisen luo ja hylkäsi lapsensa. En kuitenkaan missään tapauksessa vieritä syytä tämän naisen harteille, vaikka hän olisi kieltänyt isää tapaamasta poikaansa. Sen päätöksen tapaamattomuudesta teki mies itse!

Murrosiässä isä ja poika yrittivät viritellä suhdettaan, huonoin tuloksin. Eivät ole tekemisissä edelleenkään keskenään. Minulla sen sijaan on oikein lämpimät välit poikaani ja toivon edelleen, että joskus isä ja poika olisivat keskenäänkin hyvissä väleissä.

En koskaan puhunut pahaa pojalleni isästään tai hänen vaimostaan. Vaikka mielessä kihisikin sääli ja viha. Siitä olen itsessäni ylpeä!

hienosti ja viisaasti toimittu. Poikasi on takuuvarmasti kiitollinen.

Terveisin Nyksä

ollakin, kirjoitti:

hienosti ja viisaasti toimittu. Poikasi on takuuvarmasti kiitollinen.

Terveisin Nyksä

Joo, minä olen myös nyksä nykyään :) Löysin eronneen miehen, jolla on kaksi etälasta. Poikani asuu omillaan ja on iloinen uudesta onnestani.

sinulle! kirjoitti:

Joo, minä olen myös nyksä nykyään :) Löysin eronneen miehen, jolla on kaksi etälasta. Poikani asuu omillaan ja on iloinen uudesta onnestani.

muistaisivat olla moittimatta sitä toista vanhempaa lapsille, näillä olisi paljon helpompaa. Kyllä lapset itse näkevät kuka heistä välittää, mutta ovat kuitenkin lojaaleja sille hulttiovanhemmalleenkin. Onhan se osa heidän itsetuntonsa perustaa.

Eipä siis ihme, että olet uuden onnen löytänyt! ;)

Jos muutkin kirjoitti:

muistaisivat olla moittimatta sitä toista vanhempaa lapsille, näillä olisi paljon helpompaa. Kyllä lapset itse näkevät kuka heistä välittää, mutta ovat kuitenkin lojaaleja sille hulttiovanhemmalleenkin. Onhan se osa heidän itsetuntonsa perustaa.

Eipä siis ihme, että olet uuden onnen löytänyt! ;)

Eikö teistä ole outoa se, että kun erotaan ja isä tai äiti löytää uuden niin jompi kumpi hylkää lapsen(ei aina) niin sit perustetaan tämän kanssa ns.uusi perhe mutta jossain on myös se esikoinen tai useampi?minun lapselle näin kävi et ku hänen isän kaa erottiin niin nythän tällä on uusi perhe ja pari lastakin mutta esikoisesta viis välitä kukaan isä eikä hänen sukukaan,kaikki sieltä puolelta on lapseni hylänny!!muutamia vuosia sitten tapasin nykyisen mieheni ja eletään siis uusperhe elämää ja elämä vihdoinkin hymyilee=)mutta silti mua vituttaa ja kiukuttaa ja säälittääki lapseni et millasen kohtelun se saa koko helvetin suvulta,miten voivat tosta noin vaan hylätä pienen lapsen

joskus olin yh..en enää.. kirjoitti:

Eikö teistä ole outoa se, että kun erotaan ja isä tai äiti löytää uuden niin jompi kumpi hylkää lapsen(ei aina) niin sit perustetaan tämän kanssa ns.uusi perhe mutta jossain on myös se esikoinen tai useampi?minun lapselle näin kävi et ku hänen isän kaa erottiin niin nythän tällä on uusi perhe ja pari lastakin mutta esikoisesta viis välitä kukaan isä eikä hänen sukukaan,kaikki sieltä puolelta on lapseni hylänny!!muutamia vuosia sitten tapasin nykyisen mieheni ja eletään siis uusperhe elämää ja elämä vihdoinkin hymyilee=)mutta silti mua vituttaa ja kiukuttaa ja säälittääki lapseni et millasen kohtelun se saa koko helvetin suvulta,miten voivat tosta noin vaan hylätä pienen lapsen

vaikkei ole osannut entisistäkään huolehtia. Mutta kyllä hylkääminen tulee jossain vaiheessa eteen, kun lapset ovat aikuisia,niin sitten isä hylätään. Niin kävi meillä. Mies hylkäsi lapset pienenä, ja nyt lapset ovat hylänneet isänsä, joka katkerastikatuu tekosiaan. Että vaihtoi lapsensa naikkosiin.

mies tekee uusia kersoja kirjoitti:

vaikkei ole osannut entisistäkään huolehtia. Mutta kyllä hylkääminen tulee jossain vaiheessa eteen, kun lapset ovat aikuisia,niin sitten isä hylätään. Niin kävi meillä. Mies hylkäsi lapset pienenä, ja nyt lapset ovat hylänneet isänsä, joka katkerastikatuu tekosiaan. Että vaihtoi lapsensa naikkosiin.

ilmenee? Silläkö, että miehestä ei kuulu mitään? ;)

katkera katuminen kirjoitti:

ilmenee? Silläkö, että miehestä ei kuulu mitään? ;)

ja kinuaa että tulkaa tulkaa, tai tavattaisiinkos, niin lapset keksii aina menoja, totta välttyisivät tapaamisilta. He näin ollen antavat taksin isälleen sen mitä joutuivat itse kestävään pieninä. Isällä ei ollut aikaa mukamas, niin nyt lapsilla ei ole enää aikaa isälle. Heh... sitä on hauska seurata vierestä, kun mies on epätoivoinen ja katuu tekosiaan...

jatkuvasti lapsilleen kirjoitti:

ja kinuaa että tulkaa tulkaa, tai tavattaisiinkos, niin lapset keksii aina menoja, totta välttyisivät tapaamisilta. He näin ollen antavat taksin isälleen sen mitä joutuivat itse kestävään pieninä. Isällä ei ollut aikaa mukamas, niin nyt lapsilla ei ole enää aikaa isälle. Heh... sitä on hauska seurata vierestä, kun mies on epätoivoinen ja katuu tekosiaan...

ainakin toivon, että, vaikka isä hylkäsikin hänry aikoinaan, hän saa halutessaan olla isänsä kanssa tekemisissä aikuisena ja rakastaakin isäänsä jos siltä tuntuu. Toki myös vihan tunteisiin on oikeus.

jatkuvasti lapsilleen kirjoitti:

ja kinuaa että tulkaa tulkaa, tai tavattaisiinkos, niin lapset keksii aina menoja, totta välttyisivät tapaamisilta. He näin ollen antavat taksin isälleen sen mitä joutuivat itse kestävään pieninä. Isällä ei ollut aikaa mukamas, niin nyt lapsilla ei ole enää aikaa isälle. Heh... sitä on hauska seurata vierestä, kun mies on epätoivoinen ja katuu tekosiaan...

"äidiltä". Nauratko oikeasti lastesi isättömyydelle?

tekstiä kirjoitti:

"äidiltä". Nauratko oikeasti lastesi isättömyydelle?

mutta se ei auta. On sääli että oma isä jättää lapsensa, mutta sitä saa mitä tilaa. Kait nyt lapset oppia ottavat, että jos ei isä pienenä halunnut heitä nähdä, niin nyt lapset eivät itse enää isää kaipaa.

olen erittäin vihainen kirjoitti:

mutta se ei auta. On sääli että oma isä jättää lapsensa, mutta sitä saa mitä tilaa. Kait nyt lapset oppia ottavat, että jos ei isä pienenä halunnut heitä nähdä, niin nyt lapset eivät itse enää isää kaipaa.

vihainen? "Heh... sitä on hauska seurata", "olen erittäin vihainen"?

Eikö sinusta sittenkään ole äidiksi? Äidin pitää TUKEA lapsiaan eikä nauraa/raivota isälle. Jos isä todellakin on lapset jättänyt, nämä tarvitsevat rakastavan äidin.

Ilmeisesti erositte ex-miehesi kanssa yhteisymmärryksessä eli hän ei jättänyt sinua, ainoastaan lapset? Tässä tapauksessa lapset vaativat paljon rakkautta, isää ei tarvitse muistella.

Jos mies jätti sinut, asia on täysin toinen.

jatkuvasti lapsilleen kirjoitti:

ja kinuaa että tulkaa tulkaa, tai tavattaisiinkos, niin lapset keksii aina menoja, totta välttyisivät tapaamisilta. He näin ollen antavat taksin isälleen sen mitä joutuivat itse kestävään pieninä. Isällä ei ollut aikaa mukamas, niin nyt lapsilla ei ole enää aikaa isälle. Heh... sitä on hauska seurata vierestä, kun mies on epätoivoinen ja katuu tekosiaan...

Vanhempani erosivat, isäni uskottomuuden seurauksena, ollessani 12 vuotias. Minä ja pikkuveljeni jäimme äidille. Ero oli äidillemme raskas, eikä hänellä ollut ystäviä tai sukulaisia tukemassa surussa. Ainoat ihmiset jotka olivat näkemässä äitimme surun olivat minä ja veljeni. Shokeeraavinta mitä erossa tapahtui, oli äitimme tunteiden muutos isäämme kohtaan. Meistä lapsista oli käsittämätöntä, hämmentävää ja pelottavaa se kuinka äitimme haukkui isäämme. Äitimme todellakin antoi tulla kaiken katkeruutensa meidän lasten tietoon. Meille tehtiin selväksi että isämme oli "kusipäinen, huoraava hulttio, saamaton, ahne, itserakas, lapsensa jättänyt" jne, jne. Äitimme vakuutti meidät täysin siitä, että isämme ei enää rakastanut meitä. Hyvin nopeasti opimme veljeni kanssa, että äidin sai hyvälle tuulelle vain myötäilemällä hänen mielipiteitään isästämme. Äiti opetti meidät vihaamaan isäämme.

Kului vuosia, äitimme toipui erosta, tapasi uuden miehen ja elämä asettui taas uomiinsa. Isä oli unohdettu. Minä kasvoin aikuiseksi, perustin perheen, sain kaksi lasta ja sitten...romahdus. Paljastui että lasteni isällä oli toinen nainen. Tuska oli sanoin kuvaamaton! Tuntui kuin matto olisi vedetty altani. Äitini oli toki tarjoamassa tukeaan tuttuun tyyliinsä; toivottamalla (ex)puolisolleni ja tämän naikkoselle turvallista matkaa helvettiin.

Kaikki lapsuuden painajaiset heräsivät eloon. Olin todella huolissani omasta jaksamisestani, mutta suurinta kauhua herätti ajatus, että joutuisivatko omat lapseni kokemaan saman tunnehelvetin jonka itse olin kärsinyt vanhempieni eron jälkeen. Ei, ei, ei, EI, SEIS!!!
TÄHÄN ON TULTAVA LOPPU!

Niin paljon, kuin vihasinkin lasteni isää, päätin etten millonkaan opeta lapsiani vihaamaan isäänsä. Haluan, että lapsemme saavat olla lapsia ja ylpeitä KUMMASTAKIN vanhemmastaan, olivatpa vanhemmat kuinka kusipäisiä tahansa -aikuisten mielestä. Ajattelin, että olisin varmasti kasvanut "onnellisemmaksi" aikuiseksi jos olisin lapsena saanut pitää edes lapsenmuistoni rakastavasta ja välittävästä isästä, koska juuri sellaiseksi isäni koin vanhempieni eroon asti.

olen erittäin vihainen kirjoitti:

mutta se ei auta. On sääli että oma isä jättää lapsensa, mutta sitä saa mitä tilaa. Kait nyt lapset oppia ottavat, että jos ei isä pienenä halunnut heitä nähdä, niin nyt lapset eivät itse enää isää kaipaa.

Minä kaipaan isääni. Isämme ei jättänyt meitä lapsia, isä jätti äidin. Äitimme ei vain antanut meille lapsille "lupaa" rakastaa isäänsä lapsen lailla. Äiti (tahtomattaan, haluaisin uskoa) pakotti meidät ajattelemaan aikuisen tavoin. Olen myöhemmin tutustunut isääni uudelleen.Isä-tytär suhdetta emme ole koskaan saaneet korjattua, eikä isästäni ole tullut isoisää lapsilleni. Vaikka isäni ei onnistunutkaan isäntehtävissään, olen iloinen että hän on taas elämässäni; ei isänä, vaan aikuisena, elämän koulimana ja kasvattamana miehenä, joka on katunut nuoruuden megafloppiaan ja ottanut opikseen.

Isin kirjoitti:

Minä kaipaan isääni. Isämme ei jättänyt meitä lapsia, isä jätti äidin. Äitimme ei vain antanut meille lapsille "lupaa" rakastaa isäänsä lapsen lailla. Äiti (tahtomattaan, haluaisin uskoa) pakotti meidät ajattelemaan aikuisen tavoin. Olen myöhemmin tutustunut isääni uudelleen.Isä-tytär suhdetta emme ole koskaan saaneet korjattua, eikä isästäni ole tullut isoisää lapsilleni. Vaikka isäni ei onnistunutkaan isäntehtävissään, olen iloinen että hän on taas elämässäni; ei isänä, vaan aikuisena, elämän koulimana ja kasvattamana miehenä, joka on katunut nuoruuden megafloppiaan ja ottanut opikseen.

kylmästi ja hylkäsi lapsensa. Hän vaihtoi lapset uusiin naikkosiin, enkä se ole asia mkä pitää hyväksyä. Lapselle on paha paikka tulla hylätyksi. Ei sellaista asiaa voi antaa anteeksi vaikka kuin on isä. Lapsi saa kuvan, että kaikkea saa tehdä joutumatta vastuuseen. Sellaista ei kukaan halua.
Meillä lapet oppivat että kun teet väärin, siitä joutuu maksamaan.

meillä mun mies jätti kirjoitti:

kylmästi ja hylkäsi lapsensa. Hän vaihtoi lapset uusiin naikkosiin, enkä se ole asia mkä pitää hyväksyä. Lapselle on paha paikka tulla hylätyksi. Ei sellaista asiaa voi antaa anteeksi vaikka kuin on isä. Lapsi saa kuvan, että kaikkea saa tehdä joutumatta vastuuseen. Sellaista ei kukaan halua.
Meillä lapet oppivat että kun teet väärin, siitä joutuu maksamaan.

maksamaan siitä, että kielsit lapsiltasi isän?

Puistattaa ajatellakin – nääs minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

sinä joudut kirjoitti:

maksamaan siitä, että kielsit lapsiltasi isän?

Puistattaa ajatellakin – nääs minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

etten ole antanut väärää kuvaa heidän isästään, että vaikka isä tekisi mitä se olisi hyväsyttävää. Lapst ovat edelleen minulle läheisiä ja vietämme kaikki juhlatkin edelleen yhdessä. He ovat ymmärtäneet, että olen tehnyt kaikkeni heidän puolsetaan, ja ovat onnellisa, etei ole joutuneet isänsä naikkosten kynsiin koskaan. En tiedä mitä sitten olisin joutunut kestämään, jos olisin lapseni antanut isänsä naikkosten käsiin, voisi olla etten enää lapsiani näksi ja he olisiva minulle erittäin suuttuneita.
Nyt ei sitä pelkoa ole. Yksi lapsenlapsikino n minulle erittäin rakas, eikä ole vaariaan vielä nähnyt. Mietippä sitä.

ovat olleet tosi hyvillään kirjoitti:

etten ole antanut väärää kuvaa heidän isästään, että vaikka isä tekisi mitä se olisi hyväsyttävää. Lapst ovat edelleen minulle läheisiä ja vietämme kaikki juhlatkin edelleen yhdessä. He ovat ymmärtäneet, että olen tehnyt kaikkeni heidän puolsetaan, ja ovat onnellisa, etei ole joutuneet isänsä naikkosten kynsiin koskaan. En tiedä mitä sitten olisin joutunut kestämään, jos olisin lapseni antanut isänsä naikkosten käsiin, voisi olla etten enää lapsiani näksi ja he olisiva minulle erittäin suuttuneita.
Nyt ei sitä pelkoa ole. Yksi lapsenlapsikino n minulle erittäin rakas, eikä ole vaariaan vielä nähnyt. Mietippä sitä.

maksettavaa kertyy vielä lapsenlapsenkin elämän pilaamisesta!

Siinä sulle sitä kirjoitti:

maksettavaa kertyy vielä lapsenlapsenkin elämän pilaamisesta!

niin huonosti, että olet mulle kateellinen. ;)) Hih hih...

ovat olleet tosi hyvillään kirjoitti:

etten ole antanut väärää kuvaa heidän isästään, että vaikka isä tekisi mitä se olisi hyväsyttävää. Lapst ovat edelleen minulle läheisiä ja vietämme kaikki juhlatkin edelleen yhdessä. He ovat ymmärtäneet, että olen tehnyt kaikkeni heidän puolsetaan, ja ovat onnellisa, etei ole joutuneet isänsä naikkosten kynsiin koskaan. En tiedä mitä sitten olisin joutunut kestämään, jos olisin lapseni antanut isänsä naikkosten käsiin, voisi olla etten enää lapsiani näksi ja he olisiva minulle erittäin suuttuneita.
Nyt ei sitä pelkoa ole. Yksi lapsenlapsikino n minulle erittäin rakas, eikä ole vaariaan vielä nähnyt. Mietippä sitä.

kommentin "muistijälkiä lapsuudesta"