Kuljen tietä
yksin elämän tiellä
Vaellan harmauksien männikössä
unisen usvan peittämässä notkossa
Nostan katseeni ylös
nähdäkseni taivaan
Kapuan itseni laelle
vielä en näe elämän tielle
Pitkän matkan vaeltaneena
saanut vastaukia sisimpääni
Kohdannut määränpäänkin
ei aika ollut minun mennä
Tallaan tällä tiellä vieläkin
muutosta hakien itseäni tutkien
yksin elämän tiellä
Vaellan harmauksien männikössä
unisen usvan peittämässä notkossa
Nostan katseeni ylös
nähdäkseni taivaan
Kapuan itseni laelle
vielä en näe elämän tielle
Pitkän matkan vaeltaneena
saanut vastaukia sisimpääni
Kohdannut määränpäänkin
ei aika ollut minun mennä
Tallaan tällä tiellä vieläkin
muutosta hakien itseäni tutkien
Vastaukset 1
Vanhimmat
etsijälle!
Yksinäisyyden männiköt ovat varmaan aika harmaita, tiedän sen itsekin. Taivasta ei näy aina, vain pilviä ja usvaa. Elämä on kuin unta, ja vaikka kapuamme itsemme laelle (hieno ilmaisu), emme näe elämän tietä...
Tämän tulkitsin etsijän runoksi, vaikka vastauksiakin olet löytänyt. Ehkä etsijöitä olemme loppuun saakka. Joulun valoa sinne yksinäisyyden metsään kuitenkin toivottaa kerppunen!