Monet ovat tuntevat muita pitkän välimatkan vuoksi. Itse olen onnettomasti ihastunut yhteen sellaiseen. Tapasimme netissä about vuosi sitten ja olisi kovat poltteet nähdä mutta välimatkaa on muutama satakilometriä.. :/
Miten itse tapaatte kavereita/ihastuksia/tyttö- ja poikaystäviänne? vai oletteko vain tyytyneet tietokoneen välitykseen?
En voi sanoa vanhemmille: "Moikka! Mä lähen ny yhen tyypin työ jonka tapasin netis, joka asuu pirun kaukan ja jota en oo koskaa enne nähny!" Luuleks et pääsen? ;)
Miten itse tapaatte kavereita/ihastuksia/tyttö- ja poikaystäviänne? vai oletteko vain tyytyneet tietokoneen välitykseen?
En voi sanoa vanhemmille: "Moikka! Mä lähen ny yhen tyypin työ jonka tapasin netis, joka asuu pirun kaukan ja jota en oo koskaa enne nähny!" Luuleks et pääsen? ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos son sua vanhempi ni miksei tuu sun luo? kyllä aika saattaa teidät yhtee jos kuulutte...
en itse netistä tapailis nui vaa ku nykyää huijataa iha sairaana naisia ja sit raiskataa sun muuta sellaista...täytyy vähintää vuos jutella joka päivä et pystyis tapailee nui vaa...ja puhua vakavasti...eikä leikilläää...
kyl vanhemmat saa olla ja pitääki olla huolissaa tollases tilanteessa...sun parhaaks vaa...mt ei ne liikaa saa lukita lastansa kotoa...
Tapasin kans ekan poikakaverini netissä... Tuli ihastuttuakin siinä. Meilailtiin ja chattailtiin varmaan vajaan vuoden verran ja välillä soiteltiin. Ongelma oli meilläkin välimatka, mitä oli toista sataa kilometriä.
Poika tuli meille vierailulle ja hellyytti jopa meidän äiskän, joka sitten myöhemmin kysyi haluaisiko poika jäädä meille yöksi ettei tarvitse lähteä ajamaan pitkää matkaa takaisin tai nukkua autossa...
Siitä se sitten lähti. Vuosi jaksettiin etäsuhdetta ja intin tullessa eteen poika haki naapurikuntaan sitä suorittamaan ja kävi meillä tuon ajan joka viikonloppu.
Intin loputtua mä muutin pojan perässä sen kotikulmille. Äiti oli asian kanssa ok, isä vähän vähemmän..
2 ja puoli vuotta asuttiin yhdessä, kunnes tuli välirikko. Mutta en voi sanoa että katuisin tuota aikaa. Hetkeäkään en antaisi pois :)
mulla ja mun murulla on välimatkaa vain noin 45km,välillä se tuntu ihan kauheelta matkalta,mutta nykyään se ei ole meitä kumpaakaan estänyt mitenkään.Viikonloppuisin nähdään aina ja vietetään öitä yhdessä.Välimatkasta huolimatta olen todella onnellinen.vaikka ikävä viikolla painaakin.Olen kuitenkin onnellinen,että meillä on välissä vain tuo 45km,eikä esim 240km.
ps. välimatka asiat saa aina sumplittua jotenkin.
Välimatka on hidaste ei este.