kun tänään olin setsemännellä tiputuskerralla ja koko päivä siinä sateisessä kelissä meni.Nykyään ei enää ole helppoja päiviä lainkaa kaikki yhtä uupumusta ja kuvotusta pari keikkaa vielä ainakin ellei kolmekin on edessä,kunhan onkoloki päättää asian.Onko jollain kokemuksia siitä että tokeneeko olo hoitojakson jälkeen mitenkä pian paremmaksi,vieko peräti kuukausia vai miten menee?
Koville ottaa
mökin muija
322308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 31 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
menee toipumiseen. Kellä vähemmän kellä enemmän.
Minä tunnen itseni vasta nyt hyväkuntoiseksi reilun vuoden jälkeen.
että tunnet nyt olosi niinkuin ihmisellä pitääkin olla hyvä ja jaksava,tunnet varmaan olosi niinkuin tuhkasta nouseva Fenikslintu joka tuhkasta nousi entistä ehompana,tuli vaan joku legenda mieleen,mutta siinä on asiaperää.Sanasi lohduttaa minua,jotta se huono olo loppuu kuitenkin joskus,siinä voimassa jaksaa taapertaa taas eteenpäin jotenkuten.
riippuu myös siitä,millainen peruskunto oli ennen sairastumista.
Minulla meni toipumiseen noin kuukausi - pari.
Keväällä olet jo hyvässä vireessä,usko mua:-))
meni minullakin,kun saavutin normaalin tason voinnissani.
Toipuminen minulla tietty otti takapakkia,kun sairastuin rintatulehdukseen ja verenmyrkytykseen viime jouluna.
Mutta nyt jaksan taas hiihtää 5-10km ja lenkkeillä 10km,uida puolessa tunnissa kilsan rintauintia. Hiukset ovat normaalit nyt. Kynnet ehjät,paino pudonnut normaaliin -turvotus laskenut.Kynsistä eräs "kolleegamme" sanoi,että menee kaksi vuotta,kun ne ovat kasvaneet normaaleiksi -uudistuneet kunnolla.
Jaksan hoitaa kotityöt ja olla töissä.
No,mulla oli rankka elämänjakso juuri ennen syöpää,joten henkinen toipuminen vei pitkään.
Kyllä sellaisen normaalin yleiskunnon saa sytojen jälkeen 2-4kk.
Mulla on tavoitteena huippukunto,sillä jos/kun saan uuden sairauden,niin toivun hyvin jälleen.
Mulla loppui keväällä 2007 huhtikuussa sytot,toukouussa säteet ja heinäkuussa herceptin. Jo kesällä aloin jaksaa touhuta kaikenlaista,mutta kyllä olin sen näköinen,että sairas olen ollut.
Masennus väsytti aikalailla. Muttei enää. :)
Kyllä minusta toipuminen kaikenkaikkiaan vie vuoden -en tarkoita pelkkää fyysistä kuntoa.
Uskoisin,että kyllä se siitä sinullakin iloksi muuttuu.
oli vain kuusi hoitokertaa saattoi toipumisaika olla lyhyempi kuin sinulla
uskon että voimille ottaa kun noin monta hoitoa joudut käymään
lieneekö jollain toisella kokemusta pitkästä hoitosarjasta ja siitä toipumisesta?
Minulla oli kuuden kuukauden ajan aina kolmen viikon välein hoitoviikko. Tämä loppui syyskuussa ja voin nyt erittäin hyvin. Peruskuntoni on aika hyvä ja syöpäni laatu sellainen, että hoidot ovat tepsineet. Minulla syöpä oireilee veressä, joten leikkauksia ei ole tarvittu. Varmasti hoidoista selviytyminen on yksilöllistä. Toipumiseen vaikuttaa sairauden ja hoitojen laatu, kuten myös oma kunto ja henkinen jaksaminen.
kestänyt onneksi.Ajattele jotta vaikka sisukka kestät ne muutamat kerrat vielä.Taitaa olla yksilöllistä toipuminen,minulla siinä on mennyt vuoden päivät,hengen ahdistus hoidoista jäi,jos vähänkään kovempaa kävelee,samoin ei jaksa kantaa sellaisia taakkoja,kun ennen.Toipumista sinulle toivon,ja voimia jaksaa loppu hoidot.Tsemppiä,periksi ei anneta.
mitä joudut kestämään :( mut yritän piristää sinua kun kerron mikä tumpelo olen. tänä aamuna miulta puota mätkähti pussi lattialle kaikkine sisältöinee päivinee. en ollu laittanu sitä eilen kunnolla kiinni. ehe ehe.. onneks oli senverran kiinteetä tavaraa ettei lentäny sielt pussista pitki seiniä ;) et näi alko miuaamu tänää. jaksamista siulle...
Käytätkö suihkussa ja saunassa sinnä reiän päällä mitää elmukelmua? Siis tarkoitan apteekista saatavaa. Yhdellä ystävälläni on avanne ja kävi uimassa hallissa ja sitä ennen teippasi kelmulla...en katsonut miten.
Sen takia kysyn,kun ajattelin teipata tuon nännin jotenkin,kun menen uimaan,ettei pöpö hyökkäisi kimppuuni.
viel saunonu kun en voi oikeen es istuu. persus on senverran kipee. eikä oo reikätyynyy tai jotai muuta pehmikettä. enkä oikeen ton haavankaa takia oo uskaltanu. se ei oo vieläkää kunnol parantunu (arpeutunu) joudun seuraamaa ettei rupee eritettä vuotamaa. suihkussa käyn päivittäin ja sitä on suihkutettava. saunassa siihen on laitettava joku viilee pyyhe esimerkiksi päälle. siin ei oo tuntoo ja ei hyvä jos liian kuumaks menee. ja pussin kanssa kyl meinaan saunoa. ei kiva jos rupee suoli siel toimimaa ;) uimahallista en osaa sanoo mitää muuta kun on saatavilla suoja siihen kuulemma. en es voi käydä sellases vedes mis on klooria ihon takia. kun kykenen ni menen kyllä selän takia allasjumpaan.
tumpelolla on sentään huumorintaju tallella,kun kommellukset osaat ottaa naurulla vastaan,se on hyvä tyyli se.Eilen kun istuin tikkamäellä muistelin päivää kun isäni kuoli siellä tasan 49vuotta sitten,olin ekaluokalla koulussa ja joitain muita harvoja hetkiä muistan isästäni,hän oli nuorempi kuin minä nyt kuollessaan.Seuraava keikkani on 22p tätäkuutä joka on taas äitini kuolinpäivä 29 vuotta sitten,jotenkin se tuo kuolema tulee mieleen vähä jokaisen asian yhteydessä joka sitä liituaa,etenkin kun itse on tämän vaivan saanu.Pitää vaan luottaa tehokkaaseen hoitoon ja pitää mieli korkealla jos suinkin meidän kaikkien kohdalla.
mieheni syntymäpäivä,ja kuolinpäivä tulee mieleen,ja tästä on jo kymmenkuntavuotta,kaipaan häntä vieläkin.Emkä uutta ota.Lapselle vanhemman kuolema varmasti on vieläkin kovempi paukku,mitta eletään nyt tätä päivää.Lähden esirukouspiiriin,ja mielessä on monta ihmistä joiden puolesta rukoilen,ja pyydän muidenkin rukoilevan.Hyvää alkavaa päivää itsekullekkin,niin hyvää kun se mahdollista om.
kivoja muistelemisia :( miul pikkuse päinvastoin on ollu muisteloita. kun olis sairaalas aattelin et rääkäsin siel ekakerran 48v sitten. ja nyt kun on tuo takapuoli kipee ni perjantain muistelin et se oli kipee muksun synnytyksestä 15v sitten myös, mut ei kyl läheskää näi paljo.
melekolailla saman ikässii-mie täytin 48v. marraskuun 21 pnä.?
No, mitäs tytöt ? :-))))))))))))
oot minuu nuorempi 5 päivää :)))
samaanaikaan olemaan G2,lla sellanen 25 v noin tummatukkainen hyvin laiha ja pienikasvoinen nainen jolla on monet pussit mukana,hän oli silloin verenmyrkytyksen takia siellä ja sanoi puolet elämästään ollu siellä,kun juttelin muitten kanssa niin useat oli pitkin vuotta nähneet hänet siellä kuka minäkin vuonna.Oli tosi säälittävää katsoa hänen elämäntilanneettaan,kun oli niin nuorikin vielä?Olet sinäkin tosiaan nuorena syövän saanu,mullekkin sanottiin että olen kymmenenvuotta etuajassa keskitasoa suolisyöpäläiseksi vaikka olen vuosimallia 1952.
näkyy olevan aihepulaa,kun tuolleen kinaavat.Mutta asiaan,eikös ole outo juttu kun sormia kylymänkihelmöi vaikka on sää lussanpuolella tiputuksen jälkeen,mitenkähän sitten pärjätään kun pakkaselle säät menee,sitä naamankin joutuu kapaloimaan oikein kunnolla,kun nyt mulla jo posket kihelmöi parina kolmena päivänä tipan jälkeen vielä,täytyy toivoa lauhaa talvea niin saisi edes vähänkin ulkoiltua.
lie tuon nuoren tytön tarinan tarkotit? en nähny siel sellasta, mut en kyl hirvest liikkunu käytävällä siellä. joo vanhaks tunsin itteni kun katoin tilastoja millo yleensä suolistos on syöpä. aattelin myös sitä kun seulonta alotetaan aika iäkkäil myös, että nuoremmat huomais ajoissa jos on itel jotai häikkää siellä.
Aattele,kahen vuon piästä juhlittaan viiskymppissii!Kauhheeta-mihin vuojet on hävinnä?
useempi vuos johonki.. lauantain pitäs mennä siskolikan 50v päiville. en millä keksi mitä ostasin sille. ja jotai vaatetta pitäs kai keksii itellekki päälle. ei mitkää muut ku tuulipuvun housut käy enää miulle. ehe ehe saattas herättää hilpeyttä ja hikee jos niis menisin. eikä tuo kunto oikee viel antas kaupois pyörii kovin paljoo. mie aattelin et mie laitan lapun ovelle et oon matkoilla (muka) kun miu viiskymppiset on.
Minä olen aina ajatellut että sinä olet vanha nainen mutta oletkin ihan tyttönen vielä.
se,että mie viettäsin viiskytvuotis juhlani Namibiassa parin rakkaimman ihmisen seurassa!No,eihän suuret haavveet kiellettyjä oo :D Hommoo semmossii hyömötyshammeita,niiku miun poika sannoo,nilikkoin asti pittuutta,kuminauhavyötärö-pari er värrii-ehkä kolome (musta,punanen ja valakkee) niin pärjjeet juhlat,ku juhlat.Siihen joku kiva pusero ja jakku,niin johan passoo!
mielkuva,jotta mie oisin joku vanaha mummo?Nyt minnuu rupes jo naurattammaan tuo siun viestis...murtteestako piättelit?Tiällä ku huasttaa vanahat ja nuoret samalla tavalla :D
kokeneen ja elämää nähneen ihmisen ajatuksia ja sitten tietysti tuo murre. En voinut kuvitellakaan että olet nuorempi kuin minä. Niin ja kaikki tämä ihan hyvällä, jatka samaan malliin. On mukava lukea viestejäsi.
mie oon nähny elämmee-miten sen nyt kukahi ymmärttää!Opiskeluista ja filosofisesta tavasta ajatella elämmee kokonaisuutena-tai eritellä se pienniin osioihin,joista voi poimmii itelleen sen olleellisemman,mikä on sillä hetkellä lähellä ommaa minnuutta!Tää murrejuttu---paljon palstalla arvostelluu herättäny murre--se on osa miun identiteettii ja sen vuoks koen tärkkeenä tuuvva juluki ihtteeni sen kautta.
On hienoa, että on kirjoittajia, jotka osaavat kirjoittaa murretta luontevasti, ja että sellainen löytyy näinkin pienestä kirjoittajapiiristä. Täällä on joku toinenkin. Se on ehtyvä luonnonvara. Jokainen kirjoittakoon silla tyylillä, jonka tuntee omakseen.
Minä kirjoitin muutama vuosi sitten Suomi24:ssä rekisteröitynä jäsenenä, ja minua moititittin tästä tyylistä kuin tämä nyt. Mitään muuta en kuitenkaan osaa. Oma murteeni on unohtunut jo vuosia sitten.
Minäkin luulin sinua vanhemmaksi. Siihen vaikuttivat kypsät ajatuksesi ja nimimerkkisi. Nimimerkki nimittäin tuo minun mieleeni kansakouluajan, ja olen vanhempi kuin sinä.
Karjala mail kuldakägöset kukkuu,
kirikön ristat ne kiildelöö...vai miten se nyt meni? Vai oliko se "...monaster siellä se kiildelöö..."?
Terve,
sain vähän yli vuosi sitten viimeisen myrkyn ja sitten alkoivat säteet. Huono kunto parani nopeasti kun säteiden jälkeen menin töihin, oli pakko jaksaa paahtaa kun tuo jälkikasvu on vielä kotosalla. Ei ole vaihtoehtoja, kaupassa on käytävä ja ruokaa pitää laittaa.
Kesän jälkeen tuli taas väsymys, varmaan syövän jälkeinen masiskin, eniten kuitenkin haittaa tämä unettomuus. Unilääkkeestä on apuja tasan sen verran että maistuu paha maku suussa seuraavan päivän, nukkumiseen eivät pillerit vaikuta. Yritän (ja on pakkokin) ulkoilla mutta toisinaan nukun 2 tuntia yössä, sitten taas odottelen seuraavaa päivää.
No mutta tulipas tästä nyt valitusvirsi, ei ollut tarkoitus. Toivotaan tähtikirkkaita öitä ja se pahaolo lakkaa kyllä. Ja varmasti jouluna jo maistat lanttulaatikon :) Ellet, niin pääsiäinen on tuota pikaa ja silloin saa mämmiä. Aika kuluu niin nopeaan näin jälkikäteen ajatellen. Halaus! -P-
sinulle ja kaikille jotka kerroitte kokemuksista hoitokuurin jälkeen,nyt tuntuu jo paremmalle kun tietää että loppuu tää uupumus ja kuvotus joskus,odotankin Pääsiäisen tienoota siihen että makuaisti olisi palautunut ja voimat tietenkin,minä kun tykkään niin mämmistä sokerilla ja kermalla höystettynä,jouluruuat menee vielä mauttomina,kun jouluviikon maanantaina on tiputus,joten panostan kevääseen.Luin muilta palstoita jotta joillakin sytökuurien jälkeen hampaat reikiintyy nopeasti,lieneekö kokemuksia täällä kellään siitä asiasta?Ps eikä juttusi ollut mikään valitusvirsi vaan ihan asiaa ja tietoa antavaa unettomuudesta,josta me monikin varmaan kärsitään kuka enemmän kuka vähemmän,voimia sinun elämääsi ja napakka halaus.
hampaat reikiintyvät nopeasti,ja paikat lähtevät jopa leipää syödessä.Hammaslääkäri sanoi,että hänelle tuttu juttu.Nyt käyn kerran kuukaudessa paikkauttamassa,tai tarkastuksessa.Taas yksi paikka irti.Ennen sairautta kävin kerran vuodessa.Toivottavasti muilla ei yhtä huono tuuri.
olet elämästäni,ja haluat aina mustamaalata,naikket totuudessa tiedä elämästäni mitään.Elän lasteni kanssa ja siihen ei iestä/miehiä kuulu.