Minua ei luotu
pieneksi, kirkkaaksi
metsälammeksi
heijastamaan
suurten, naavaisten
kuusten välistä
pilven hopeista otsaa
Minut luotiin
vaeltamaan
halki jylhien,
koskemattoman
kauniiden erämaiden,
virtaamaan vuorilta
alas suuriin meriin,
alati liikkumaan
päivien kierrossa
2005 kerppunen
pieneksi, kirkkaaksi
metsälammeksi
heijastamaan
suurten, naavaisten
kuusten välistä
pilven hopeista otsaa
Minut luotiin
vaeltamaan
halki jylhien,
koskemattoman
kauniiden erämaiden,
virtaamaan vuorilta
alas suuriin meriin,
alati liikkumaan
päivien kierrossa
2005 kerppunen
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi hyvä ihme - runosi on helmi!!!
Hianosti ilmaset omaa itseäsi, olet siis janon sammuttaja, puhut hiljaisuudessa ja saat karunkin kasvamaan. Tunnen nuo kulkemasi maisemat, siis oikeasti ja niihin on helppoa ihastua.
lukija peilaa myös omaa sisintään. Jokaisella on oma janonsa. Se voi olla vaikkapa ihmisen ikävää, kauneudenkaipuuta tai kaipausta vaeltaa vapaana virtaavan joen lailla. Runoilla on siivet, joilla voi lentää korkealle, vuorten ylle, ulos omasta rajallisuudestaan. Se, miten tulkitsit minua, on vain osittain totta, osittain toiveajattelua. Kunpa saisinkin karun maan kasvamaan! Mutta niitä maisemia olen minäkin ihaillut, ja ne ovat koskettaneet minua. kerppunen
jo aiemmin päivällä ja ajattelin pienen kommentin laittaa, meinasi unohtua, mutta sanon nyt millä tavalla runosta pidän ja miksi, nimittäin, tämähän ei kerro mitään millaiseksi kyseinen henkilö (tai ihminen yleensä) on luotu, vaan että millaiseksi hän kokee itsensä luodun. Sellaisena tunnelmallinen kuva ihmisen kokemuksesta, ajatuksesta, tunteesta. Runollisella kuvakielellä kauniisti piirretty.
Tuli tässä vielä mieleen... että ehkä olemme luodut olemaan sekä heijastava, tyyni lampi, että vuolaana virtaava, ryöpsähtelevä ja sinkoileva, kirkas puro? Joinain hetkinä enemmän toista, vähemmän toista, mutta olemukselta kumpaakin.
No, tämäkin on tietysti vain yksi ajatus, hahmotelma asiasta...
:)
Kun puhutaan luodusta, puhutaan väistämättä myös Luojasta, koska ei ole luotua ilman Luojaa. Silloin on hyvä tiedostaa oman ajatuksen ja Hänen ajatuksensa ero. Voimme ajatella ja aavistella, mutta sittenkin... elämä lepää suuremmissa käsissä kuin omat ajatukset, kokemukset ja tunteet.
Tyynenä ja ryöpsähdellen? Hmm...
Hyvää yötä, Kerppulintu.
laskeun Luojani, armias ole suojani...
Hyvää yötä aitiparta
olen joskus lukenut.
tässä kaksi runoa siitä kokoelmasta, jonka olen kirjoittanut vuonna 2005. Onhan runojani ollut esilläkin... Plagioituja ne eivät ole. Tietysti tiedostamattomasti voi saada aina vaikutteita jostain, mitä itse on joskus lukenut. kerppunen
Ihan siedettävä oli.
kestää ystäväni, lisääkin voi olla tulossa. Minkäs sille voi, jos runosuoni pulppuaa. Kerppunen