kaikenlaisia tapaturmia ja onnettomuuksia. Nyt viimeksi luin laivapalosta. Tuli mieleen, että varmaan osasyynä näihin on nuorten ihmisten välinpitämättömyys työssään. Meidän ikäiset tekivät työnsä huolellisesti ja mielellään. Nuoret ajattelevat, että kunhan on sinne päin. Ollaan huolimattomia, ajatellaan vain bileitä, seksiä ja huumeita. Eivät nuoret tee työtään koko sydämellään. Tietysti aina on sattunut ja sattuu työtapaturmia. Mutta nyt kun niistä lukee, paistaa aivan läpi työläisten huolimattomuus. Varsinkin nyt se alkaa tulla ilmi, kun me työllemme omistautuneet jäämme eläkkeelle. Olen kuullut monen nuoren juttelevan työasioista, ja kerrankin toinen sanoi, jotain, ettei osaa. Toinen vastasi siihen, mitä sillä on väliä, välikö sillä on kunhan vain jotain teet. Jo ollessani vielä työelämässä sijaiseni (olin kirjanpitäjä) kuului sanoneen, mitäpä muutaman markan erotus haittaa. Kun sitten kävin koko kesälomani ajan tehdyt työt, se muutama markka tuli erittäin suurista summista plussan ja miinuksen erotuksista. Jos en olisi käynyt läpi, olisi tulos ollut päin peetä. Tämä sijainen oli sellainen parikymppinen. Siitä on aikaa jo kymmenisen vuotta ja tämä ilmiö on todella kasvanut! Alkaa pikkuhiljaa pelottaa, mitä ne poropeukalot vahingossa saavat aikaan!
Nykyään
sattuu liian paljon
15498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei ikään sidottua on työhön suhtautuminen. Minusta esim. omat nuoreni suhtautuvat terveesti työhön ja hoitavat hommansa. Toisaalta eivät hyväksy mitä vain, vaan haluavat aktiivisesti parantaa asioita.
Mielestäni aloittaja on oikeassa.
Aina on poikkeuksia mutta yleinen trendi on vastuuttomuuden lisääntyminen.
Se alkaa jo kellon vieroksunnasta.
Paskat välitetään työajan alkamisesta vaan tulla luumuillaan, jos tullaan, työpaikalle miten sattuu.
Ylpeys oman tekemisen tuloksista on valtaosalta kadonnut tyystin.
Jne.
Tulevaisuus pelottaa!
On muuttunut, heillä on muutakin elämää kuin työ. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki nuoret suhtautuvat työhön hällä väliä -tyyliin. On suuri joukko nuoria, jotka kouluttautuvat ja kehittävät ammattitaitoaan sekä hoitavat vastuullisesti hommansa. Nuorten työ- ja elämänkokemus ovat luonnollisesti vähäisempää kuin meidän 60 .
Toki on sitten toisen ääripään edustajiakin, ei vähempää vois kiinnostaa -asenteella. Heidän joukostaan taitaa löytyä ne, jotka eivä ole työnantajan silmissä mitään ihannetyöntekijöitä.
Paljon on kiinni jokaisen omasta asenteesta ja motivaatiosta.
Työaikana oli paljon vaikeuksia nuorten vasta valmistuneiden kanssa, heillä oli varmat käsitykset siitä mitä heidän työhän kuuluu, koulussa kun oli luettu asioita toiselta kantilta ja työelämässä se ei oikein kirjojen mukaan mene.
Kysymään ei tultu, vaan tehtiin miten tehtiin, aina oli sitten omia tulkintoja jotka eivät vastanneet talon sääntöjä.
Epätarkkaa ja huolimatonta oli,
lähti työnhakuun Lontooseen. Ei ollut tietoa asunnosta, ei työpaikasta. Vajaassa kuukaudessa hän hankki kummankin. Asunto oli aluksi niin kaukana, että oli herättävä aamulla kello 4, jotta ehtisi kuudeksi työpaikalle. Huolehti, että oli ajoissa paikalla ja hoiti työnsä hyvin. Kuten nyt opiskelunsakin. Minun ei ole näihin asioihin tarvinnut puuttua, ovat järjestäneet asuntonsa, opiskelunsa, työasiansa. Tunnen paljon lasteni kavereita ja vastuuntuntoisia ovat. Nuoret parit ajattelevat lapsiaan niin, että toinen menee töihin aikaisin aamulla ja toinen jatkaa illalla myöhempään, jotta lapsille ei tulisi liian pitkää päivää hoitopaikassa.
Useimmat kylläkin loistavia, hyvin motivoituneita.
Ja se toinenkin ääripää, kuten kaikissa ikäryhmissä.
Jo yli kakskyt vuotta sitten. Minulle työnnettin apulaisiksi työnjohtoon kloppeja koulun penkiltä. Kauheella uholla tulivat. Täällä tehty kymmeniä vuosia sutta? Sit innolla, että tehtäs noin. Ei dehdä. Se on satakertaa kokeiltu ja todettu, että niin menee päin persettä.
Antoi niille vähän omatoimisuutta. Ei kauankaan, kun huuli pyörenä kysyy, mitä nyt homma ihan sekasi?
Sitten meni kaikki läskiksi, kun ruvetiin ottaa polilta pellejä ylimpään johtoon.
Ei kokemusta, kuin kaljanjuonista otaniemessä, mutta lennokkaita suunitelmia.
Kehun kyllä nuoriamme, sillä kyllä se maailma pyörii ja tulee tehtävät suoritettua ilman meitä vanhoja. Kaikkihan menee eteenpäin ja kehittyy. Nuoret saavat tietoa paljon helpommin ja ovat itsenäisempiä kuin me aikanaan. Monet jopa ajattelevat omilla aivoillaan ja kehittävät rattaita paremmaksi. Turha morkata seuraavaa sukupolvea!
Pyörii miten pyörii. On pakko pyöriä. Kokemusta ei saa mistään netistä eikä koulusta. Et ole koskaan ollut missään johtavasa asemassa, kun päättömiä höyrit.
Rakenusalan suuret sudet ja virheet johtuu juuri kokemattomista innokkaista klopeista. Vanhat taidot eivät siirry. Vanhat pihalle ja intomielisiä kokemattomia puikkoihin.
Jännää muuten näillä nuorilla, jos työ aika päättyy puoli neljä. Kolmelta kateltiin kelloo, joko kehtais häippäistä.
Vanhoissakin paljon uunoja, ilmeisesti sinäkin?
Turhaa on vanhojen jäärien kuvitella olevansa ainoita osaajia. Nuoret oppivat, osaavat, ovat luovia, jopa ovat yhteistyökykyisiä ja sosiaalisia, venyvät aikatauluissa ja ovat huolellisia tulevia aikuisia. Ja et voi väittää vastaan, he ovat ottaneet vastuulleen koko maapallon ja ovat aidosti huolissaan siitä. Toisin kuin meidän ikäpolvemme, joka hoiti vain oman tonttinsa.
mieltä kanssasi. Voin myös sanoa itsestäni, että hoidin vastuulleni annetut asiat. En tarvinnut päällepäsmääjää. Joka ikäluokassa on monen sorttista taatelintallaajaa. Opettajana näin monen ikäluokan varttuvan, olihan niitäkin, jotka eivät mitään vastuuta ottaneet. Mutta onhan heitä meidänkin joukossamme.
Jos opettaja pihalla käytänöstä, kuin lumiukko. Pumppaa vielä oppilaisiin väärää itsevarmuutta. Kellä enää otsaa ihmetellä sitä valtavaa suden teko määrää. Työhön tullaan tyvestä nöyränä ja katotaan onko vanhoilla käytännöilä sittenkin joku perusta.
Näin, kun untivikkoja päästettiin isoihin puikkoihin. Miljonat palo, että karaistunuttakin hirvitti.
Kauheinta sota-aikana. Rintamalle lähetettiin uhoa täyteen pumpattuja untuvikkoja. Ensimmäisessä taistelussa ne tapettiin.
etsivät syntipukkeja ja opettajat saavat usein olla kohteena. Itsevarmuus on hyvä asia, jos tietää, että osaa asiansa. Kyllä minulla sentään on suuri ripaus nöyryyttä jäljellä, mutta ihan tyytyväinen olen uraani työelämässä. Se, että on saanut tutustua erilaisiin ihmisiin ja heidän elämänkohtaloihinsa, on tuonut myös ymmärtämystä kanssaihmisiä kohtaan. En etsi syntipukkeja, en myöskään odota mitaleita. Nykyään ei työelämässä sovi olla liian nöyrä, työpaikkakiusaaminen on turhan yleistä.
"Itsevarmuus on hyvä asia, jos tietää, että osaa asiansa. Kyllä #
Nuori rekkakuski tappoi lapsen. Ei voi mitään osata, kuin kokemuksen ja harjoittelun kautta. Vaarallisia sinun laiset opet.
Mitalilla on kaksi puolta. Se toinen ja sitten se toinen puoli.
Sinä olet vielä sitä ikäpolvea,jolle sallittiin oppia työssään. Sinulle annettiin aikaa tarkastaa työsi tulokset.(kytätätä toistenkin työn laatua)
Nykyisin työnantaja jättää työhön perehdyttämisen,useimmiten,jopa kokonaan suorittamatta,tai jättää sen toisten,kateellistenkin,työkaverien tehtäväksi. Nykyisin luotetaan liikaa koulutodistuksiin. Luotetaan niihin arvosanoihin. Ei todelliseen käytännön osaamiseen. Vaaditaan työstä täysitehoisia tuloksia heti, eikä viidestoista päivä.
Työntekijät saattavat tulla töihin vuokrafirmoista,tai olla muutoin vain pätkätöissä määräaikais-sopimuksilla.
Ei näissä kuvioissa synny mitään oiken laatuista työhön sitoutumisen tarvetta tai edes halua sitoutua ja oppia työ.Vakituiset ja tuiki tutut työtoverit olivat ennen se paras tuki ja turva joiden kanssa jaettiin niin ilot kuin surutkin. Nykyisin et edes tunne työkaveriasi. Elämähän on nuoren kannalta hektistä. Heviä. Mitäpä väliä tuolla onkaan. Eihän minustakaan välitetä työntekijänä tuon taivaallista.