Olen elänyt suhteessa 2,5v. miehelläni 2 oientä lasta. Nyt on alkanut huomioni kiinnittymään siihen, miksen halua lapsia?
En ole mikään yltiöpäinen lapsirakas.. Mutta..
Mieheni kohtelee lapsian välinpitämättömästi. Sysää ne äidilleen kun on omaa parempaa tekemistä..
En halua lasta mieheni kanssa.. Haluan lapselleni välittävän ja huomioivan isän. Sellaisen mitä minulla ei koskaan ollut.
Onko kenelläkään "nyxällä" samanlaisia tuntoja?
En ole mikään yltiöpäinen lapsirakas.. Mutta..
Mieheni kohtelee lapsian välinpitämättömästi. Sysää ne äidilleen kun on omaa parempaa tekemistä..
En halua lasta mieheni kanssa.. Haluan lapselleni välittävän ja huomioivan isän. Sellaisen mitä minulla ei koskaan ollut.
Onko kenelläkään "nyxällä" samanlaisia tuntoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
pääsevät siinä mielessä vähemmälle lastensa kanssa, kun voivat sysätä ne toisen hoitoon, kun itse haluaa vapaa-aikaa. Näin tekevät isän sekä äidit.
Kun vanhemmat asuvat yhdessä, lapset ovat koko ajan jaloissa.
nimittäin vähemmällä uuden oppimisella, yhdessä puuhailulla, kasvulla, tunteilla ja ilolla. Vähemmällä rakkaudella.
En minä ainakaan halunnut lasta siksi että haluaisin antaa sen pois. Ja onhan ei-eronneiden perheessäkin kaksi aikuista. Jollei saa vapaa-aikaa tarvittaessa, niin on valinnut väärän puolison.
Mun mielestäni kunnollista vapaa-aikaa on kyllä ennemmin se, että saa olla lasten kanssa.
näet minkälainen isä miehestä tulee. jos hänellä ei olisi noita entisiä lapsia niin et olisi saanut tilaisuutta nähdä etukäteen minkälainen isä hänestä tulee. äläkä usko että hän olisi erinlainen teidän lapsia kohtaan niinkuin monet uskovat. eli siis jos lapsia haluat niin vaihda miestä.
Haloo ? tarkoittaako nimimerkkisi morsmaikku09, että olette solmimassa avioliiton? et halua miehen kanssa lapsia, vaan jonkun toisen miehen lapsellesi isäksi, haloo!
mulla on aivan sama tilanne.
Lapsia vaan on tosin ainoastaan yksi.
Aina tasaisin väliajoin mä erehdyn unelmoimaan yhteisestä lapsesta-
sitte noin pari kertaa vuodessa "kopsahtaa" ja tulen taas järkiini.
En mä kestäisi tilannetta, jossa mä olen se perheen aikuinen ja vastuunkantaja- opettaisin päiväs aikaan lasta-- ja isä tulis tösitä himaan ja romuttais kaiken mitä olen päähän takonut..
Hrrr.... puistatus.
Musta tuntuu joka toinen viikonloppu, että mulla on täällä kaksi 10-vuotiasta(mies taantuu samalle tasolle aina kun lapsi on meillä) ja kukaan ei aseta rajoja.
Miten jaksaisin opettaa niille SEKÄ uudelle lapselle elämisen eväitä ja normaalitapoja?
Tästäkin huolimatta rakastan miestäni enemmän, kuin ketään ikinä.
Joten onhan mulla vielä vaihtoehto n:o 2--
ei lapsia.
Voin elää onnellisena ilmankin.
Synnyttäminen ei ole onneksi ollut koskaan mulle mikään itseisarvo.
Tsemppiä sulle!! : ))