tulevaisuus

ja nitroillahan elämää pitivät yllä.Oman pennun heiltä ostimme, ja jouduimme lopettamaan.

kun et tiedä kirjoitti:

ja nitroillahan elämää pitivät yllä.Oman pennun heiltä ostimme, ja jouduimme lopettamaan.

Hei,
palstan ylläpidosta/valvojalta sain s-postiviestin, että omistamastani koirasta keskustellaan tällaisella sivustolla.
Jos jollakulla on kysyttävää tai kommentoitavaa keskustelun alla olevasta koirasta, sen voi tehdä ihan rehdisti minulle suoraan tai omalla nimellään täällä tai missä sitten haluattekaan koirastani keskustella. En pidä siitä, että koirastani levitellään perättömiä tietoja. En ymmärrä edes syytä moiseen. Ihmettelen kovasti miten pienet ympyrät voivatkaan olla bernhardinkoiraharrastajilla tänä päivänä, jos suurin murheenne on edesmennyt, valitettavasti niin, koiramme.
Koira, tämä mainittu nyt pakastesperman luovuttajana toivoakseni isäksi ryhtyvä, ei ensinnäkään ole eläissään syönyt nitroja. Koira söi kyllä 10 vuotta täytettyään Dicoxin merkkistä sydämen sykettä vahvistavaa lääkettä, joka edesauttoi vanhan ja suhteellisen kookkaan uroksen ääreisverenkiertoa niin, että se pysyi lenkkeillessä muiden tahdissa ja jaksoi kulkea samat reitit, kuin nuoret/nuoremmatkin koiramme. Joskin joskus se kyllä saattoi istahtaa tienposkeen huilille, jos sille päälle sattui. Sitä en tiedä, johtuiko moinen iästä vai jaksamisesta, mutta mielellämme vanhalle koiralle tuon istahtamisensa sallimme.
Jos nämä lähes 11-vuotiseksi eläneen uroksemme vanhuuden päivät, onnelliset ja leppoisat sellaiset, kuten koira itsekin oli, aiheuttavat nyt jollekin vielä kovasti päänvaivaa ja unettomia öitä, voin järjestää vaikkapa videoillan, jossa tuollaisista ongelmista kärsivät voivat tulla tänne kotiimme katsomaan ko uroksen ja ystäviensä koiramaista metsässäriekkumisvideota jouluna 2003. On sitten paras joululahjamme ikinä!

Sinulle, joka puhut nitroista koiramme kohdalla tai sen luonteesta negatiiviseen sävyyn, toivon todella, että tarkistat niin faktat kuin asenteesikin. Varmasti myös monta kasvattiamme on jouduttu lopettamaan, vanhimmat yli 12-vuotiaina, sillä usein se on myös viimeinen ja aito palvelus rakastetulle perheenjäsenelle. Bernhardinkoirakasvattiemme tilastollinen keskimääräinen elinikä on ollut 9,5 vuotta.

On monia tapoja tuoda koiransa terveenä ylös, pitää koiristaan huolta ja on monia tapoja arvostaa koiraansa. Oppia ikä kaikki - jokainen ei siis koiraansa ole arvostanut. Ikävä huomata moinen seikka. Tämän keskustelupalstan herjat kohdistukoot sitten jatkossa tosiasioihin, kiitos.
Ja Kiitos myös palstan valvojille aktiivisuudestanne kummastusta herättävien viestien ilmoittamisen suhteen.

M Tapio kirjoitti:

Hei,
palstan ylläpidosta/valvojalta sain s-postiviestin, että omistamastani koirasta keskustellaan tällaisella sivustolla.
Jos jollakulla on kysyttävää tai kommentoitavaa keskustelun alla olevasta koirasta, sen voi tehdä ihan rehdisti minulle suoraan tai omalla nimellään täällä tai missä sitten haluattekaan koirastani keskustella. En pidä siitä, että koirastani levitellään perättömiä tietoja. En ymmärrä edes syytä moiseen. Ihmettelen kovasti miten pienet ympyrät voivatkaan olla bernhardinkoiraharrastajilla tänä päivänä, jos suurin murheenne on edesmennyt, valitettavasti niin, koiramme.
Koira, tämä mainittu nyt pakastesperman luovuttajana toivoakseni isäksi ryhtyvä, ei ensinnäkään ole eläissään syönyt nitroja. Koira söi kyllä 10 vuotta täytettyään Dicoxin merkkistä sydämen sykettä vahvistavaa lääkettä, joka edesauttoi vanhan ja suhteellisen kookkaan uroksen ääreisverenkiertoa niin, että se pysyi lenkkeillessä muiden tahdissa ja jaksoi kulkea samat reitit, kuin nuoret/nuoremmatkin koiramme. Joskin joskus se kyllä saattoi istahtaa tienposkeen huilille, jos sille päälle sattui. Sitä en tiedä, johtuiko moinen iästä vai jaksamisesta, mutta mielellämme vanhalle koiralle tuon istahtamisensa sallimme.
Jos nämä lähes 11-vuotiseksi eläneen uroksemme vanhuuden päivät, onnelliset ja leppoisat sellaiset, kuten koira itsekin oli, aiheuttavat nyt jollekin vielä kovasti päänvaivaa ja unettomia öitä, voin järjestää vaikkapa videoillan, jossa tuollaisista ongelmista kärsivät voivat tulla tänne kotiimme katsomaan ko uroksen ja ystäviensä koiramaista metsässäriekkumisvideota jouluna 2003. On sitten paras joululahjamme ikinä!

Sinulle, joka puhut nitroista koiramme kohdalla tai sen luonteesta negatiiviseen sävyyn, toivon todella, että tarkistat niin faktat kuin asenteesikin. Varmasti myös monta kasvattiamme on jouduttu lopettamaan, vanhimmat yli 12-vuotiaina, sillä usein se on myös viimeinen ja aito palvelus rakastetulle perheenjäsenelle. Bernhardinkoirakasvattiemme tilastollinen keskimääräinen elinikä on ollut 9,5 vuotta.

On monia tapoja tuoda koiransa terveenä ylös, pitää koiristaan huolta ja on monia tapoja arvostaa koiraansa. Oppia ikä kaikki - jokainen ei siis koiraansa ole arvostanut. Ikävä huomata moinen seikka. Tämän keskustelupalstan herjat kohdistukoot sitten jatkossa tosiasioihin, kiitos.
Ja Kiitos myös palstan valvojille aktiivisuudestanne kummastusta herättävien viestien ilmoittamisen suhteen.

Yllä oleva otsikko on sitten alkuosaltaan kopsattu suoraan s-postiini tulleesta ilmoituksesta asiattomasta kirjoittelusta. Pahoittelen kirjoitusviheriöitä.

kun et tiedä kirjoitti:

ja nitroillahan elämää pitivät yllä.Oman pennun heiltä ostimme, ja jouduimme lopettamaan.

Ehkäpä kerrot edesmenneen koirasi nimen . Vai onko juttu keksitty. Koiran luonne kyllä tuli suurelle joukolle tutuksi. todella mahtava luonne, kumpa tänä päivänä olisi samanlaisia. Ja sitä kokoa myös löytyi.