ufojen tulo? auringonpilkut ? nibura ? tulevaisuus

on elokuvaakin ihmeellisempää. HERÄÄ JO!!!

missä aikajanassa?

Oulun yliopiston tutkijat havaitsivat:
Aurinko aktiivisimmillaan yli tuhanteen vuoteen
PETE PAKARINEN, 4.11.2003


--------------------------------------------------------------------------------

Magneettimyrskyt ovat olleet uutisissa pian parin viikon ajan. Oulun yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että auringossa on meneillään aktiivisin jakso yli tuhanteen vuoteen.

Kyseinen aktiivinen jakso ei viittaa vain lähipäiviin, vaan siihen, että auringossa on vuoden 1940 jälkeen ollut enemmän pilkkuja kuin sitä ennen 1150 vuoden aikana.

Havainnon teki Oulun yliopiston kosmisen säteilyn laitoksen johtaja Ilya Usoskin yhdessä muiden tutkijoiden kanssa. Kosmisen säteilyn laitos toimii Sodankylän geofysikaalisen observatorion yhteydessä.




Galilei aloitti havainnoinnin



Auringonpilkkujen havainnoinin aloitti Galileo Galilei keksimällään teleskoopilla vuonna 1610. Siitä pitäen kerätyt tiedot muodostavat pisimmän auringon aktiivisuudesta kertovan suorien havaintojen sarjan. Havainnoissa on muun muassa Maunderin miniminä tunnettu jakso vuodesta 1645 vuoteen 1700, jolloin pilkut käytännössä hävisivät näkyvistä.

Sarjoista näkyy myös viimeisten 50 vuoden erittäin korkea aktiivisuus. 1900-luvun loppupuoliskon aktiivisuuspiikit yletävät selvästi aiempia korkeammalle.

Tässä yhdessä professori Kalevi Mursulan kanssa tekemässään tutkimuksessa Usoskin tähdentää, että 11 vuoden sykleissä ensiintyvien auringonpilkkujen vaihtelua sävyttää sattumanvaraisuus, joka vaikeuttaa lisäksi pilkkujen ennustettavuutta. Lisäksi havainnoissa esiintyy pitempi, 22 vuoden sykli, joka selittää esimerkiksi pitkiä pilkuttomia kausia.




Jäätiköiden beryllium kertoo vanhoista ajoista



Suorien havaintotietojen ohella Usoskin käytti toisessa tutkimuksessa lähteenään Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköissä säilyneitä radioaktiivisia isotooppeja. Beryllium 10 -isotooppien määrän perusteella tutkimusryhmä päätteli auringonpilkkujen määrän käyttäen laskentaan luomaansa mallia.

Beryllium 10 -isotooppeja syntyy kun avaruudesta tulevat korkeaenergiset hiukkaset pommittavat ilmakehää. Auringon ollessa aktiivinen sen magneettikenttä suojaa maata, jolloin beryllium 10 -isotooppeja on vähemmän.

Vuodesta 850 saakka mitatut beryllium-määrät osoittavat luotettavasti, että auringon aktiivisuus viimeisten 60 vuoden aikana on ollut poikkeuksellisen korkealla. Samalla viime vuosikymmenten aikana on esiintynyt poikkeuksellisen paljon geomagneettisia myrskyjä ja revontulia.

Usoskinin johdolla tehdyt tutkimukset on hyväksytty julkaistaviksi tieteellisissä aikakausjulkaisuissa Solar Physics sekä Physical Review Letters.

Ripe kirjoitti:

missä aikajanassa?

Oulun yliopiston tutkijat havaitsivat:
Aurinko aktiivisimmillaan yli tuhanteen vuoteen
PETE PAKARINEN, 4.11.2003


--------------------------------------------------------------------------------

Magneettimyrskyt ovat olleet uutisissa pian parin viikon ajan. Oulun yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että auringossa on meneillään aktiivisin jakso yli tuhanteen vuoteen.

Kyseinen aktiivinen jakso ei viittaa vain lähipäiviin, vaan siihen, että auringossa on vuoden 1940 jälkeen ollut enemmän pilkkuja kuin sitä ennen 1150 vuoden aikana.

Havainnon teki Oulun yliopiston kosmisen säteilyn laitoksen johtaja Ilya Usoskin yhdessä muiden tutkijoiden kanssa. Kosmisen säteilyn laitos toimii Sodankylän geofysikaalisen observatorion yhteydessä.




Galilei aloitti havainnoinnin



Auringonpilkkujen havainnoinin aloitti Galileo Galilei keksimällään teleskoopilla vuonna 1610. Siitä pitäen kerätyt tiedot muodostavat pisimmän auringon aktiivisuudesta kertovan suorien havaintojen sarjan. Havainnoissa on muun muassa Maunderin miniminä tunnettu jakso vuodesta 1645 vuoteen 1700, jolloin pilkut käytännössä hävisivät näkyvistä.

Sarjoista näkyy myös viimeisten 50 vuoden erittäin korkea aktiivisuus. 1900-luvun loppupuoliskon aktiivisuuspiikit yletävät selvästi aiempia korkeammalle.

Tässä yhdessä professori Kalevi Mursulan kanssa tekemässään tutkimuksessa Usoskin tähdentää, että 11 vuoden sykleissä ensiintyvien auringonpilkkujen vaihtelua sävyttää sattumanvaraisuus, joka vaikeuttaa lisäksi pilkkujen ennustettavuutta. Lisäksi havainnoissa esiintyy pitempi, 22 vuoden sykli, joka selittää esimerkiksi pitkiä pilkuttomia kausia.




Jäätiköiden beryllium kertoo vanhoista ajoista



Suorien havaintotietojen ohella Usoskin käytti toisessa tutkimuksessa lähteenään Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköissä säilyneitä radioaktiivisia isotooppeja. Beryllium 10 -isotooppien määrän perusteella tutkimusryhmä päätteli auringonpilkkujen määrän käyttäen laskentaan luomaansa mallia.

Beryllium 10 -isotooppeja syntyy kun avaruudesta tulevat korkeaenergiset hiukkaset pommittavat ilmakehää. Auringon ollessa aktiivinen sen magneettikenttä suojaa maata, jolloin beryllium 10 -isotooppeja on vähemmän.

Vuodesta 850 saakka mitatut beryllium-määrät osoittavat luotettavasti, että auringon aktiivisuus viimeisten 60 vuoden aikana on ollut poikkeuksellisen korkealla. Samalla viime vuosikymmenten aikana on esiintynyt poikkeuksellisen paljon geomagneettisia myrskyjä ja revontulia.

Usoskinin johdolla tehdyt tutkimukset on hyväksytty julkaistaviksi tieteellisissä aikakausjulkaisuissa Solar Physics sekä Physical Review Letters.

60 vuotta tai 1000 vuotta - kosmisia silmänräpäyksiä.

Ripe kirjoitti:

missä aikajanassa?

Oulun yliopiston tutkijat havaitsivat:
Aurinko aktiivisimmillaan yli tuhanteen vuoteen
PETE PAKARINEN, 4.11.2003


--------------------------------------------------------------------------------

Magneettimyrskyt ovat olleet uutisissa pian parin viikon ajan. Oulun yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että auringossa on meneillään aktiivisin jakso yli tuhanteen vuoteen.

Kyseinen aktiivinen jakso ei viittaa vain lähipäiviin, vaan siihen, että auringossa on vuoden 1940 jälkeen ollut enemmän pilkkuja kuin sitä ennen 1150 vuoden aikana.

Havainnon teki Oulun yliopiston kosmisen säteilyn laitoksen johtaja Ilya Usoskin yhdessä muiden tutkijoiden kanssa. Kosmisen säteilyn laitos toimii Sodankylän geofysikaalisen observatorion yhteydessä.




Galilei aloitti havainnoinnin



Auringonpilkkujen havainnoinin aloitti Galileo Galilei keksimällään teleskoopilla vuonna 1610. Siitä pitäen kerätyt tiedot muodostavat pisimmän auringon aktiivisuudesta kertovan suorien havaintojen sarjan. Havainnoissa on muun muassa Maunderin miniminä tunnettu jakso vuodesta 1645 vuoteen 1700, jolloin pilkut käytännössä hävisivät näkyvistä.

Sarjoista näkyy myös viimeisten 50 vuoden erittäin korkea aktiivisuus. 1900-luvun loppupuoliskon aktiivisuuspiikit yletävät selvästi aiempia korkeammalle.

Tässä yhdessä professori Kalevi Mursulan kanssa tekemässään tutkimuksessa Usoskin tähdentää, että 11 vuoden sykleissä ensiintyvien auringonpilkkujen vaihtelua sävyttää sattumanvaraisuus, joka vaikeuttaa lisäksi pilkkujen ennustettavuutta. Lisäksi havainnoissa esiintyy pitempi, 22 vuoden sykli, joka selittää esimerkiksi pitkiä pilkuttomia kausia.




Jäätiköiden beryllium kertoo vanhoista ajoista



Suorien havaintotietojen ohella Usoskin käytti toisessa tutkimuksessa lähteenään Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköissä säilyneitä radioaktiivisia isotooppeja. Beryllium 10 -isotooppien määrän perusteella tutkimusryhmä päätteli auringonpilkkujen määrän käyttäen laskentaan luomaansa mallia.

Beryllium 10 -isotooppeja syntyy kun avaruudesta tulevat korkeaenergiset hiukkaset pommittavat ilmakehää. Auringon ollessa aktiivinen sen magneettikenttä suojaa maata, jolloin beryllium 10 -isotooppeja on vähemmän.

Vuodesta 850 saakka mitatut beryllium-määrät osoittavat luotettavasti, että auringon aktiivisuus viimeisten 60 vuoden aikana on ollut poikkeuksellisen korkealla. Samalla viime vuosikymmenten aikana on esiintynyt poikkeuksellisen paljon geomagneettisia myrskyjä ja revontulia.

Usoskinin johdolla tehdyt tutkimukset on hyväksytty julkaistaviksi tieteellisissä aikakausjulkaisuissa Solar Physics sekä Physical Review Letters.

auringossa tapahtuvia purkauksia. Meidän ihmisten elinikä on niin lyhyt, siksi tykkäätte että tuhat vuotta on pitkä aika. Maapallon- ja auringon historiassa tuhat vuotta ei ole pitkä aika.

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=44140

Skeptikko kirjoitti:

auringossa tapahtuvia purkauksia. Meidän ihmisten elinikä on niin lyhyt, siksi tykkäätte että tuhat vuotta on pitkä aika. Maapallon- ja auringon historiassa tuhat vuotta ei ole pitkä aika.

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=44140

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=44140

Skeptikko kirjoitti:

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=44140

se oli vain linkki tuosta mitä Ripe kirjoitti, katsotaanpa toimiiko lehden etusinu?

http://www.verkkouutiset.fi/

Skeptikko kirjoitti:

se oli vain linkki tuosta mitä Ripe kirjoitti, katsotaanpa toimiiko lehden etusinu?

http://www.verkkouutiset.fi/

Minulla vähän reistaili netti yhteys näköjään. :D

aikaikkuna kirjoitti:

60 vuotta tai 1000 vuotta - kosmisia silmänräpäyksiä.

ja tiedemiehet luulevat tietävänsä auringosta ja avaruudesta lähes kaiken.

Ripe kirjoitti:

ja tiedemiehet luulevat tietävänsä auringosta ja avaruudesta lähes kaiken.

Tiedemiehet varmasti tietävät tietonsa rajallisuuden. Mitä enemmän tiedät, sitä paremmin voit suhteuttaa tietosi myös tuntemattomaan.
Sen sijaan monet ufouskovaiset ovat tuudittautuneet siihen käsitykseen, että tiede kuvittelisi tuntevansa maailmankaikkeuden mysteerit. Usko ja tieto on syytä pitää erillään.

Ripe kirjoitti:

ja tiedemiehet luulevat tietävänsä auringosta ja avaruudesta lähes kaiken.

"ja tiedemiehet luulevat tietävänsä auringosta ja avaruudesta lähes kaiken."

Taidat itse luulla tietäväsi kaiken.
(tosi)Tiedemiehiltä en ole tuollaista kuullut.

Prrrrrrrrrrrt! kirjoitti:

"ja tiedemiehet luulevat tietävänsä auringosta ja avaruudesta lähes kaiken."

Taidat itse luulla tietäväsi kaiken.
(tosi)Tiedemiehiltä en ole tuollaista kuullut.

Vaan tiedän mitä tiedän, en paljonkaan vielä. Te tiedätte mitä teidän halutaan tietävän, ei liikaa. Etsikää niin löydätte!

Ripe kirjoitti:

Vaan tiedän mitä tiedän, en paljonkaan vielä. Te tiedätte mitä teidän halutaan tietävän, ei liikaa. Etsikää niin löydätte!

Taas päinvastoin. Ufouskovaisille on luonteenomaista joku suuri aktoriteetti, kosminen messias, joka armossaan antaa joidenkin valittujen maan asukkaiden tietää suuria salaisuuksia. Ja mitä vähemmän tietoa kaiken maailman ilmiöiden todenperäisyydestä (Helsingin oudot lentokoneet) on, sitä helpompaa tietämätöntä on taluttaa kuin pässiä narussa.
Tuntematonta pitää tutkia ja olla ennakkoluuloton, kehitellä hypoteeseja jne. Nykyfyysikot edustavat näitä jaloja ominaisuuksia paremmin kuin ufoväki.

???? kirjoitti:

Taas päinvastoin. Ufouskovaisille on luonteenomaista joku suuri aktoriteetti, kosminen messias, joka armossaan antaa joidenkin valittujen maan asukkaiden tietää suuria salaisuuksia. Ja mitä vähemmän tietoa kaiken maailman ilmiöiden todenperäisyydestä (Helsingin oudot lentokoneet) on, sitä helpompaa tietämätöntä on taluttaa kuin pässiä narussa.
Tuntematonta pitää tutkia ja olla ennakkoluuloton, kehitellä hypoteeseja jne. Nykyfyysikot edustavat näitä jaloja ominaisuuksia paremmin kuin ufoväki.

Oikea tieto ei tule tiedotusvälineiden kautta (vielä), se täytyy itse löytää esim. netti, kirjat.

Skeptikko kirjoitti:

Minulla vähän reistaili netti yhteys näköjään. :D

valittaa jostain virheestä ja ohjaa etusivulle, hyvin suunnitellut sivut nuo verkkouutiset.

http://www.youtube.com/watch?v=1vnu0qhMmQ8 näin se mielestäni tulee tapahtumaan,ennemmin tai myöhemmin,syystä tai toisesta ...